Friday it is. Kävin Pasilan kirjastossa tällä viikolla ja lainasin sieltä Marian Keyesin kaikki kirjat, joissa on minäkerrontatyyli. Kolme hänen kirjaansa olen lukenut muutaman vuoden sitten ja tuli tauko, kunnes törmäsin Marian Keyesin uusimpaan kirjaan Nainen, joka varasti elämäni. Olen tämän melkein kokonaan jo lukenut, muutama luku vielä kesken. Kivaa, että on löytänyt uuden innostuksen lukemiseen ja on hyvää luettavaa. Hassuinta tässä on, kuten ehkä saatoin aiemmin mainita, etten joskus pitänyt ollenkaan minä-kerrontatyylistä, vaan ainostaan kolmannessa muodossa kerronnasta, mutta tällä hetkellä se on toisinpäin.
Eilen oli helatorstai ja vapaapäivä. Ruusut kaupassa näyttivät kauniilta ja laitoin ne sydänmaljakkoon, mutta aamuun mennessä yhdeksän kymmenestä oli nuupahtanut. Leikkasin ruusujen päät irti ja laitoin tummaan syvään kulhoon, johon laitoin vettä. Siellä vähän virkistyivät ja näyttävät vielä hetken kauniilta.
Kävin eilen lenkillä ja ajattelin kerrankin tehdä pidemmän lenkin, kun oli niin lämmin nätti päiväkin ja jatkoin seuraavalle sillalle Hakaniemen sillasta ja menin sieltä ympäri. Eipä siinä kauheasti kerry lisää matkaa, mutta jonkin verran kuitenkin ja näkymät olivat huikeita. Jalatkin kiittävät kipuilemalla vähäsen, kun pitää aktivoida lihaksia. Eilen ei ollut minkäänlaista kameraa matkassa, joten piti mennä seuraavana päivänä eli tänään samaan aikaan lenkille, että aurinko olisi samalla korkeudella.
Nyt on todellakin hyvät säät hellineet ja toivottavasti jatkuukin, vaikka välillä pitää sataa, että kasvit jaksavat kasvaa ja vihertää. Lämmin kesäsade on ihana. Juuri silloin tekee mieli vetää kumpparit jalkaan, etsiä isoimmat lätäköt joissa pomppia ja hymyillä sadepilville.
Hakaniemen sillan kupeessa on myös punainen pyörä, joka vihjaa tästä luomukahvilasta. Ehkä voisi joku päivä kuikuilla paikan.
On kyllä hauska katsella kesällä autoja, kun tulee kaiken maailman urheiluautoja ja vanhanaikaisia autoja tuulettumaan talven jäljiltä. Näin ainakin seitsemän erikoisempaa autoa tänään mm. auton, joka näytti vanhan Rolls Roycen ja kuplavolkkarin risteykseltä.
Kaikenlaisia kadun nimiä sitä onkin keksitty. Sillalle pääsi pienen kävelysillan kautta ja kadun nimi siinä vieressä oli Kirjatyöntekijänkatu. Aiika jännä. Pitää mennä tuolta joku kerta pidemmälle, onko siellä yhtä hienoja taloja kuin se yksi lohenpunainen siinä hollilla. Pitäisi myös mennä Punavuoreen ja missä kaikkialla niitä hienoja taloja onkaan. Vinkkejä saa kertoa!
Nämä kuvat otin sillan päältä ja muistin juuri unohtaneeni kuvata sen pienen koivun, joka kasvaa sillasta aidan toisella puolen. Se on vain kyynärän mittainen ja siinä on pienet lehdet. Eilen taivas oli täysin sininen ja pilvetön, mutta kyllä pilvet tuovat paljon eloa ja luonnetta taivaalle. Että näin. Huomenna voisi kaapata vaikka pyörän mukaan ja suunnata ties minne. Tai sitten nousen ratikkaan, johon en ole koskaan noussut.
Hyvää yötä.
~ Lilja Lumi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti