Facebook välillä kertoilee, etten ole päivitellyt mitään kymmeneen päivään ja mietin, etten tosiaan ole päivitellyt blogia kymmeneen päivään. Onko tälle jokin syykin? Saattaa olla, saattaa olla olematta. Kirjoitan blogiin päivistäni, kuulumisia ja yleistä lörpötystä kuvien kera. Jätän kuitenkin aina jotain kertomatta, liian henkilökohtaisista asioista en kirjoittele. Niin kuin ei suurin osa.
Olen fiilistellyt kevättä, yrittänyt syödä terveellisesti ja vähän liikkuakin. Töissä vietettiin kevätjuhlia. Liikunta on kyllä jäänyt liian vähäiseksi, vaikka Naisten Kymppi lähenee, mutta se saattaa johtua siitä, että olen jo monesti herännyt ennen kelloa. Kerran jopa neljä ja puoli tuntia ennen töiden alkua. Silloin mietti, että mitä sitä tekisi, koska en osaa oikein tehdä mitään ennen töihin lähtöä paitsi aamutoimia. Saatoin katsella pari jaksoa jotain sarjaa, vaikka olisi voinut lenkillekin lähtöä. Lenkeistä ei kuitenkaan koskaan tiedä, kuinka pitkiä niistä muodostuu ja kuinka paljon aikaa niihin menee.
Olen myös alkanut fiilistellä paljon musiikkia ja toisinaan löydän uusia laulajia, kuten tämä Alisha ja olen katsellut myös vanhoja Britain's got talentin musiikkiesityksiä. Tässä hyväntuulisessa videossa on ihana intiaanityyli/ boheemityyli ja olen alkanut miettiä myös kesävaatteita.
Perjantaina oli kiva päivä töissä ja pääsin lähtemään muutaman minuutin etukäteen, jotta ehtisin Turkuun menevään Onnibussiin. Siinä ei ollut paljon luppoaikaa, söin kanapatongin Picnicistä ja hörppäsin smoothien ennen bussilaiturille laskeutumista. Kaksi tuntia köröttelin Turkuun lukien Graeme Simsionia, joka on pian luettu. Ehdin käydä uudistuneessa Anttilassa ja ostin yhden pelin. Äiti haki ja kävimme kaupan kautta ja sitten menimme äidin luokse, jossa veli odottelikin. Äiti oli hankkinut jälleen valtavasti herkkuja eli tämä viikonloppu on eletty aika epäterveellisissä merkeissä. Olen toki juonut tarpeeksi vettä, mutta myös täytekakkua syöpöttelimme. Tuli syötyä myös leipää enemmän kuin moniin viikkoihin, koska syön silloin tällöin yhden pienen leipäsiivun töissä jos sitäkään. Leikkasin myös veljeni tukan, joka kasvaa suhinalla.
Lauantaina kävimme veljen ja äidin kanssa rannalla kävelemässä ja jäin kiinni kuvaamaan vettä ja katsoin, josko kamera pystyisi kuvaamaan pisaran roiskahduksen. Kyllä se varmasti on tarpeeksi nopea, mutta tuo salama pitäisi saada toimimaan, enkä oikein ole keksinyt, miten sen saisi päälle, kun vääntelen vaikka mitä asetuksia, enkä löydä salamaa.
Lauantaina rantalenkin jälkeen mamma tuli käymään ja tuli höpöteltyä hänen kanssaan hyvä tovi.
Kävimme vielä kolmistaan äidin ja mamman kanssa kaupassa ja tuli hankittua uusi keraaminen paistinpannu vanhan tilalle, kun vanha meni käyttö-kelvottomaksi, eli rikki. Keraaminen pannu on hyvä käyttää, mutta toisaalta se ei kyllä kestä ikuisuutta, vaikka siitä yrittäisikin pitää hyvää huolta. Vanha pannu oli punainen ja tämä on vaaleanpunainen. Minulla on joissain asioissa tällä hetkellä pinkki/vaaleanpunainen kausi, koska kivaa kun on väriä.
Kävimme illemmalla heittämässä vielä veljen kotihinsa.
Tänä aamuna kello oli soimassa kahdeksalta ja kyyti kohti Helsinkiä lähti kahtakymmentä yli kymmenen. Kuvat Turusta ennen lähtöä. Jälleen kassillinen enemmän tavaraa lähti mukaan, mutta niin oli tarkoituskin. Hankin myös uuden keittiörätin ja vaaleanvihreät ja pinkit caprilegginsit.
Saavuttuani Helsinkiin puoli yhden paikkeilla oli aika jännää, että Kampissa on täysi tohina päällä, kun Turusta lähtiessä mikään ei ollut vielä auennut ja vain muutamat ihmiset kävelivät siellä sun täällä. Kävelin Kampin ja Forumin läpi kohti Stockmannia ja Pohjois-Esplanadia, koska halusin käydä Cafe Esplanadilla. Cafe au lait ja mustikkapulla, koska sunnuntai. Meni pulla hyvillä mielin massuun ja cafe au laitkin maistui kahvilta. Mieli aurinkoisena lähdin kulkemaan kamera kaulassa roikkuen pitkin Pohjois-Esplanadia satamaan päin ja mielessä muistui, että tänään olisi Ihana Helsinki - tapahtuman viimeinen päivä niin kuin olikin. Tapahtumasta kuvia löytynee täältä. Käväisin Aarikan liikkeessä ja Kankurin tuvassa, josta olen aina vain mennyt ohi, mutta en ole koskaan käynyt sisällä. Kannatti käydä, aivan ihania juttuja myös ei-turisteille. Siellä on mm. ihania lasiveistoksia ruotsalaiselta Mats Jonassonilta.
Nämä kuvat ovat Kankurin tuvasta.
Näin myös kukkataideteoksia Esplanadilla. Harmi kyllä, että osa niistä oli lakastumaan päin, koska oli jo viimeinen päivä. Tässä muutamia asetelmia ja tunnelmaa.
Tuli sellainen kuvatulva. Helpompi olisi ollut näyttää kymmenen minuutin video.
Tulin ratikalla Hakaniemeen ja kämpille käytyäni kirjastossa, kuvailtuani vielä hetken ja puhallettuani saippuakuplia. Noin kolmekymmentä metriä ulko-ovelta kuljin mäkeä alas ja vastaan tuli pari ulkomaalaista miestä ja kävelin muina naisina, kun toinen sanoi kovaan ääneen "What a beautiful woman!" Ooi, hymyilin ja jatkoin etuovelleni mieli iloisena.
Hän sanoi sen kolmannessa muodossa ja yleisesti vähän kuin kaverilleen, mutta mäessä ei ollut muita sillä hetkellä. Jos hän olisi sanonut suoraan "You are a beautiful woman", niin olisin varmastikin sanonut "Thank you, hihi". Joskus ennen pari kolme vuotta sitten olisin varmaankin pälyillyt ympärilleni ja kysynyt, että minäkö tai toinen (yleinen?) taktiikka olisi ollut viitata kintaalla "phyyh.."
Kannattaa oikeasti kiittää kohteliaasti ja mielissään, koska toinen tarkoittaa vain hyvää. Muualta tullut voisi jopa ihmetellä tätä muka-suomalaista reaktiota asiaan, että eihän hän loukannut mitenkään, sanoi vain kohteliaisuuden, koska niin on tapana tehdä.
Mutta ajattelepa, jos suomalainen mies olisi sanonut "Oletpa sinä kaunis nainen!" niin sitten olisi joku ollut "öö, tota, kiitti" ja ihmetellyt perään, miksi toinen sen kertoi. Olisipa meillä suomalaisillakin sellainen tapana. Sanoa kohteliaisuuksia ventovieraille ja olla sosiaalisia, vaikka ei tunneta. Pienemmissä kaupungeissa ja kylissä se on yleisempää, koska luultavasti näkee toisen usein, vaikka ei tuntisikaan. Useimmiten, kun ottaa kontaktia vieraaseen ihmiseen kysyy, missä on se ja se katu ja miten sinne pääsee. Tai voi huomata tipahtaneen lompakon tai huivin, nostaa sen "Anteeksi, sulta taisi tippua tämä" ja antaa takaisin. Sellaisesta tulee hyvä mieli.
Olin mielissäni viimeksi, kun sain seurata, kun vanhus autettiin rollaattoreineen portaita pitkin ratikkaan ja pois ja päästettiin istumaankin. Muistan myös, kun kerran yksi ihminen teki juurikin varmaan ratikassa jonkin avustavan teon ja sen jälkeen yksi nainen sanoi tälle avustajalle, että olipa ihanasti/hienosti tehty. Aika kaunista sellainen.
Olen kehunut toisen hattua tai takkia ja perään kysynyt, mistä on sen hankkinut, kun on niin nätti. Ja minulle on tultu sanomaan, että on vaikka jokin vaate kiva, mutta ei kovin usein. Vaikuttamatta liian "oudolta" voisi muotoilla sen lauseen: "Halusin vain sanoa, että sulla on tosi kauniit kengät".
Halusin vain sanoa - ihan muuten vain.
~ Lilja Lumi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti