Inspire

Rakastan katsella kauniita, söpöjä, hienoja ja inspiroivia kuvia ja uppouduin joskus kuvien tuijotteluun tuntikausiksi. Kai olen vahvasti esteetikko, kun myös rakastan valokuvausta. Joskus on saattanut tulla tippakin linssiin, jos on uppoutunut joidenkin valokuvien maailmaan, varsinkin jos on juonut herkistävää kahvia ennen katselua. Kahvi tekee sellaista. Mutta myös jotkut ajatukset, unelmointi voi saada herkäksi. En ole ennen ajatellut edes koko asiaa, kun ajatukset ovat olleet ihan muualla. Ennen ajattelin, etten koskaan liity instagramiin ja tykkää sen käytöstä, mutta miten kävikään. Rakastan katsella kauniita kuvia maailmalta aamuisin bussissa.

Kai sitä tykkää lukea joitakin lehtiäkin (tai no selata) juurikin niiden kuvien takia, jotka saavat kuvittelemaan, unelmoimaan, suunnittelemaan ja jopa inspiraation valtaan. Inspiroituminen on kyllä ihan mieletön tunne. Yhtä mieletön tai jopa mielettömämpi kuin onnistumisen elämys. Aivan mieletöntä, miten se tunne vain saa valtaansa, pään kihisemään ajatuksia ja hymyn leviämään korvan nipukoihin asti. Silloin tekisi mieli pomppia ja selittää asioita nopeasti, vaikka ei saisi sanoiksi ajatuksia, vaan tekee mieli silmät säkenöiden sanoa vain "Ni... Mmm!"

  

Join kupillisen kaakaokahvia ja pahan latten, kun kävin tänään lukemassa viikon uudet lehdet. Samalla löysin Jojo Moyesin uusimman kirjan, jonka olen joskus miettinyt, että pitäisikö ostaa tai varata kirjastosta, mutta sitten se olikin siinä käden ulottuvilla. Laina-aika tosin on vain pari viikkoa eli pitää lukea joutuin. Rekvisiittana on selaamani lehti ja syksy/kevätpipo, jonka hankin syksyllä messuilta. Harmi, ettei tullut käytyä Goexpo ja skiexpo - messuilla. On kurjaa käydä sellaisilla, kun on jo melkein kuopannut haaveen, että pääsisi laskettelemaan tänä talvena. Olen odottanut sitä koko talven. Nyt tosin jo olen alkanut odottamaan kevättä, mutta olisi silti hienoa päästä laskettelemaan edes kerran talven viimeisillä lumilla. Sää ei ole oikein suosinut luisteluakaan, mutta viimeksi kun kävin juna-aseman torilla, niin mietin, josko joku päivä tulisi kokeilemaan sitä pientä keinojäätä.

Parisen kuukautta sitten lainasin läjän kirjoja, mutta jostain syystä en ole päässyt yhtäkään niistä loppuun ja vain yhden niistä aloittanut, mikä on aika surkea menestys lukemisasiassa. Useimmiten iltaisin ei vain tee mieli kuin syödä ja nollata ajatuksia amerikkalaisella sarjalla ja tutkimalla instagramia. Voisi ottaa tavoitteeksi lukea ainakin tunnin päivässä kirjaa, niin sillä pääsisi jo pitkälle. Jos on hyvä kirja, niin ei tee edes mieli lopettaa sen lukemista, mutta jos on huono kirja, niin kannattaa luovuttaa suosiolla. Tosin joskus saattaa kirjan alussa kestää jonkin verran, että pääsee jyvälle juonesta ja vaikka se olisi alussa melko huono, niin tarina voi muuttua paremmaksi, kun saa muutaman luvun luettua - näin on käynyt ja hyvä niin.

Tällä hetkellä on pyykit pesussa, kun huomasin kirjastosta tultua, ettei tänään kellään ole merkattu aikaa, joten merkkasin sinne itseni ja kymmenen minuutin päästä lähden hakemaan puhtaita pyykkejä ja ripustamaan niitä taas luovasti ympäri kämppää. Ajattelin repäistä ja käydä tiskimonsterinkin kimppuun, joka on jo hävettävän paljon levittänyt liejuaan pitkin lavuaaria. Käyn niiden kimppuun, kunhan olen pyykit ripustanut. Syödäkin pitäisi ja laittaa lattialla lojuvat vaatteet kaappiin tai pyykkikoriin.

Hankin eilen itsellen pienen Alessia-kimpun, koska en naistenpäivänä saanut kukkia paitsi töistä, mutta ne ovat edelleen siellä jääkaapissa odottamassa. Jospa huomenna nappaisi mukaansa. Nyt murkinaa masuun, pyykit, tiskit, vaatteet. Vähäsen siivousta.

Ai niin. Unelmoin tällä hetkellä keltaisesta sadetakista. Pitäisi vain muistaa, missä sen näki. Se olisi niin ihana ja pirteä. Keväinen <3

Kuva Elloksen sivulta

~ Lilja Lumi