torstai 31. maaliskuuta 2016

Ketutuksesta raukeuteen

Tänään v... ketutti. Paljon. Työpäivä meni kivasti, mutta kesken päivää jos tulee poikkipuolinen sana, niin se voi laskea mielialan kuin lehmän häntä ja saada suupielet alaspäin ja jäädä ajatuksiin pitkäksi aikaa, vaikka kyse oli jostain ihan pienestä asiasta.

Ketutusasteikko nousi siinä, kun olin päässyt iloisin mielin töistä ja huomasin bussin tulevan. Olisin ihan hyvin ehtinyt siihen bussiin, joka pysähtyi joksikin aikaa viiden metrin päähän tien toiselle puolelle, mutta ohitse meni niin monta autoa, etten sen takia ehtinyt bussiin. Piti odottaa seuraavaa bussia 16 minuuttia. Eipä se oikeastaan kauheasti ketuttanut, vähäsen harmitti vain. Oli kuitenkin kiva lämpöisä kevätilma, joten istuin pysäkin penkille lukemaan yhtä blogia.

Hakaniemen kohdalla hyppäsin ratikkaan numero kolme, koska ysi meni nenän edestä. Ajattelin, että kyllähän tämäkin menee Kampin ohi. Eipä mennyt. Kävelin Forumin läpi Kamppiin ja kävin tankkaamassa Espresso Housessa kanabagelin ja kahvin salia varten.

Salille tullessa olin valmis, hyvällä tuulella ja kävin vaihtamassa salivaatteet sekä täytin vesipullon. Tulin salille ja huomasin, että kas, siellä on menossa joku **tun juoksutunti ja kaikki juoksumatot olivat täynnä. Kaikkein tylsintä tällaisessa on, ettei voi mennä lämmittelemään kesken tunnin pidon, koska ei ole tullut ajoissa paikalle, eikä ole ilmoittautunut tunnille, mistä pitäisi olla lappu tositteena. Sanonko minkä!

No, menin toiseen kerrokseen vetämään muutaman setin selkälihaksia, pyllyä ja vatsalihaksia. Sitten laskeuduin alas, murjotin edelleen käynnissä olevalle tunnille ja katsoin, mikä laite olisi vapaa alhaalla - ei mikään, mitä käyttäisin. Kaikissa oli joku ukkeli rehkimässä. Yhdessä oli ukkeli, mutta hän ei rehkinyt. Hän istui laitteessa tekemättä mitään muuta kuin puhui kännykkään. For f*ck sake! Ei mitään, puhu vaan, tulen naputtamaan jalkaa viereesi, eihän täällä ole kuin muutama ihminen.

Pitäisi pähkäillä, milloin sali ei olisi niin täynnä, eikä siellä olisi juoksumatot täynnä ihmisiä, joku sopiva aika ja päivä tai sitten vain löytää uusi kiva sali jostain. Kiristin hampaitani, kun meni hukkaan se salilla käynti. Pakkasin kamani ja marssin ulos, vaikka piti kivan salitreenin jälkeen mennä saunaan ja pesulle, mutta minkäs teet, jollei mitään treeniä pysty tekemään.

Se harmitti kovasti sillä olin varta vasten käynyt tankkaamassa, että jaksaisi hyvin treenata. Nappasin ysiratikan takaisinpäin ja kävin kirjastossa. No mitäs siellä. Jälleen sen päivän lehdet olivat teillä tietämättömillä. Marssin kirjastosta alle viidessä minuutissa ulos.

Kämpillä ollessa ajattelin ensin mennä suihkuun ja olo oli todella turhautunut, kunnes ajattelin, että millä saisi purettua energiaa ja turhautumista: liikunta ja musiikki. Lähdin kevään ensimmäiselle lenkille ulos musiikki korvanapeista soiden. Tein viime kerralla jään yli kävelylenkin kameran kanssa, mutta suurin osa jäistä on lähtenyt jo, joten siellä ei tällä hetkellä voisi kävellä. Olin todella tyytyväinen, että lähdin, koska muuten olisi tämä jäänyt näkemättä.



Lähdin linjoja pitkin ja ympyrätalon takaata Hakaniemen rantaan, veden viereen hölköttelemään musiikin soidessa. Ilta oli kaunis ja ilma virkistävä.
Peilityynen veden pinnasta heijastui rakennusten kuvajaisia.



Helsingissä on todella monessa paikassa kauniita maisemia ja niin myös Hakaniemessä, vaikka se onkin aika kaupungin ytimessä. Kun ilta laskeutuu ja vaihtuu yöksi, ilma tummuu ja rakennusten valot näkyvät loistaen upeasti ja luovat yhdessä kauniin valomiljöön. Istahdin hetkeksi ihastelemään tätä kaunista näkymää. Molemmat näistä maisemista näkyy siis yhdessä paikassa istumalla päätä kääntämällä. Todella upean näköistä. Jäin siihen hetkeksi ihastelemaan ja kuvailemaan, kunnes ilma alkoi kylmetä ja jatkoin matkaa kämpille, jossa kävin lämpimässä suihkussa. Nyt olo on raukea ja rauhallinen. Päivän mittaan koetut ketutukset minimalisoituivat, eikä niillä ole enää merkitystä. Huomenna on uusi päivä.

~ Lilja Lumi

P.S. Haluaisin alkaa pyöräilemään töihin, niin saisi hyvää liikuntaa, mutta pyörän takarengas on ihan tyhjä, enkä löytänyt Stadiumista pyöräpumppua. Huomenna uudet etsinnät. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kuulumisia kolmelta viikolta ja Katajanokan arkkitehtuuria

Töihin paluu flunssaviikon jälkeen oli hieman väsynyt. Tuntuu, ettei vieläkään ole oikein voimat palautuneet, vaikka siitä on jo kolme viikk...