Uusi lelu. Mikä nörtti?

Nintendo 3DS!!! 

Sisimmässäni olen hieman nörtti. Läheiseni tietävät sen, mutta eivät kaikki.

Vielä 15-vuotiaana kannoin Gameboy Coloria mukanani esimerkiksi matkoilla. Kaikki lähti alunperinkin sarjasta nimeltä Pokemon. Gameboy Colorilla minulla oli pelit Pokemon Yellow ja Pokemon Chrystal ja varmasti joku kolmaskin, mutta Pokemon on oikeasti vain todella hyvin toteutettu pelinä.

Tämä oli oikeasti sarja, mistä olin todella innostunut nuorena. 10-12-vuotiaana näin ensimmäistä kertaa telkkarista ihan ensimmäisen jakson, jossa Ash saa Pikachun. Olen nähnyt muutaman Pokemon-leffankin. Jatkoin piirrettyjen katsomista, kun jotkut olivat sen jo lopettanut. En tosin voi tietää varmaksi, mitä jokainen kotonansa teki. Kukaan ei koskaan puhunut piirretyistä, niin en viitsinyt avata suutani. Tykkään edelleen animaatioista ja olen nähnyt suurimman osan nykyisin tietokoneella animoiduista elokuvista.

Tykkään myös Studio Ghiblistä niin kuin moni muukin aikuinen (joukossa on myös sellaisia leffoja, joita lapsille ei suositella, enkä itsekään tykkää ihan kaikista niiden rajuuden vuoksi, mutta suurin osa on todella hyviä).

Ei ole väärin katsella "lapsille suunnattuja" elokuvia, koska oikeasti aikuinenkin saa niistä ihan mahdottoman paljon irti jollei jopa enemmänkin. Nykyanimaatioelokuvat ovat niin hyvin tehty ja toteutettu - nykyajan lapsille suunnattuja aamulastenohjelmia en kyllä ymmärrä, ne ovat jotain niin omituista.

Tapasin lukiossa yhden parhaimmista ystävistäni ja hän höntti nauhoitti puhelimeensa, kun sanoin, että pelaan pokemonia kotona ja kiusasi minua sillä laittamalla sen soittoäänekseni puhelimeensa. Voooi :) Mutta se, että olen pelinörtti ja pokemon-fani ei estänyt meitä olemasta silloin ystäviä, eikä vielä nyt 12 vuoden jälkeenkään. 

Toiset katselivat Muumeja, minä katsoin Pokemonia ja joskus Nalle Puhiakin. Keräsin jossain vaiheessa Pokemon-korttejakin. Eräänä päivänä parisen viikkoa sitten päätin katsoa, onko Pokemon-sarja huonontunut, koska se jossain vaiheessa oli, mutta sitten katsastin Netflixistä sieltä löytyvän Pokemon XY - sarjan alkua ja jäinkin koukkuun.

Sitten nostalgia nosti päätään ja päätin postimyynnistä tilata Nintendo 3DS:n ja Pokemon Sapphire - pelin. Nintendo 3DS on aika huikea laite. Vuosi sitten sain pelin nimeltä Nino Kuni PS3:lle pelattavaksi ja se on Studio Ghiblin tekijöiltä ja niin on grafiikkakin. Ja arvatkaapa mitä, tässä Pokemon 3DS - versiossa on ihan samankaltainen grafiikka, piirrettynä, mutta sivupalkista voi hieman säätää 3D - toimintoa, jolloin hahmot meinaavat pompata ruudulta ja kaikki liikkeet ja muut ovat aivan huikeaa visuaaliselta kannalta katsottuna. Olen siis jonkin verran pelinörtti, mutta olen myös suomenkielinörtti, valokuvausnörtti, lehtinörtti, animaationörtti, sisustusnörtti ja ties mikä nörtti.

Ennen ajateltiin, että on enemmän poikia, jotka pelaavat pleikkareilla, nintendoilla ja tietokoneilla ja se määrittää heidät nörteiksi, vaikka vielä enemmän nörtiksi määritettiin sillä, että osaa esimerkiksi ohjelmoida. Kiitos nörteille kivoista peleistä! Ennen nörtti oli paha sana, mutta nykyään se on yleistynyt, eikä sitä oikeastaan enää käytetä samalla tavalla. Harmi kyllä, että joskus puhuttiin myös sellaisista ihmisistä nörtteinä, joilla oli silmälasit ja jotka saivat hyviä numeroita koulussa (tälle oli myös toinen nimitys, "hikari" tai "hikke") Mutta nykyään on vain hyvä, että pärjää hyvin koulussa, etkä sinä itse sille mitään voi, jos tarvitset laseja - nehän vain auttavat sinua näkemään.

Nykyään kuitenkin nörttiys on periaatteessa sitä, että keräilet valtavasti jotain tiettyä asiaa tai olet todella erikoistunut johonkin asiaan, mistä olet kiinnostunut. Niille on onneksi omat nimityksensä keräilijä ja asiantuntija. Sehän on vain tosi hyvä asia, jos on joku kiinnostuksen ja innostuksen kohde. Ennen saatettiin pitää poikamaisena piirteenä pelaamista ja oli ns. poikatyttöjä. On varmasti nykyäänkin, mutta se on nykyään aika normaalia. Onhan sekin pelaamista, kun kaivat kännykästäsi sen Candy Crush Sagan (guilty on that too, koska annoin joskus pirulle pikkusormen). Ei tee sinusta yhtään epänaisellisempaa, jos kiinnostaa pelaaminen ja jos se jotakuta haittaa, niin se on sen toisen ongelma eikä sinun. Olen todella innoissani ja tyytyväinen siitä, että kiinnostaa niin moni erilainen asia ja on avoin uusille asioille.

Olen muutenkin kasvanut pari vuotta vanhemman veljeni kanssa monta monituista vuotta ja me jaoimme leluja (pikkulegoja), pelejä ja tykkäsimme katsoa samanlaisia ohjelmia. Kiitos myös veljestä, etten kasvanut kokonaan tyttöjen maailmaan. En tiedä, olisinko samanlainen oma itseni, jos minulla ei olisi ollut omaa veljeä. Tulihan meille tappeluita ja erimielisyyksiäkin, mutta sellaista se sisaruus vain on.

Ole ylpeä asioista, joista pidät.

~ Lilja Lumi