Nousen tyynyltä ylös ja vedän peiton pois yltäni. Kuuluu pehmeä tömähdys ja hurinaa. On hieman viilakkaa. Katson ikkunaverhoihin, joiden läpi valo yrittää räpistellä sisälle. Kävelen paljain varpain ikkunalle ja avaan verhot kiskoen ne ylös. Kaunis kevätaamun aurinko valaisee lempeästi ja räystäältä tippuu kimaltelevia pisaroita. Lumi on sulanut jo jonkin aikaa lämmön noustua ja auringon paistatellessa päiviin valoa. Vielä kestää jonkin aikaa, että lumi on täysin sulanut. Pajunkissat ovat pienillä nupuilla.
Käyn kylpyhuoneessa pesemässä kasvoni ja katselen peilistä, minkä näköinen ihminen sieltä tänään katselee takaisin. Ei hullumpi. Kuivaan kasvoni pehmeään valkeaan pyyhkeeseen ja levitän kosteusvoiteen kasvoille. Nappaan takaisin keittiöön mennessä aamutakin naulasta päälleni.
Napsautan valmiiksi ladatun kahvipannun päälle ja kuuntelen pientä rouskutusta varpaiden tasolta. Kahvinkeitin alkaa puksuttaa ja porista, kun vesi menee jauhojen läpi pannuun tehden tuota tummaa kultaa, jota kahviksi kutsutaan. Vedän sukat ja housut jalkaan, mutten vielä vaihda aamutakkia paitaan. Pöydällä odottaa maljakossa kukkia, lehti joka tuli eilen postista ja pieni täydellisen muotoinen konvehti.
Kahvin poristua kaadan sitä lempimukiini ja lorautan sekaan maitoa. Otan tuorepuuron jääkaapista mukaan ja asetun tuolille pöydän ääreen. Pöytä on ikkunan vieressä, joten voin rauhassa lukea lehteä, syödä ja nauttia aamukahvista katsellen samalla nousevaa aurinkoa ja kadulla näkyviä ihmisiä. Kissa hyppää pöydälle, purisee ja puskee minua leukaan, hyppää olalleni ja kääriytyy mukavaksi hartiahuiviksi niskalle, kunnes laskeutuu siitä syliin. Tekee mieli korvapuustia. Ehkä myöhemmin.
Luettuani lehden suuripiirteisesti, syötyäni ja juotuani kahvini varistan kissan pois noustessani viemään kahvimukia ja puurokulhoa tiskinpesukoneeseen. Laitan aamutakin takaisin naulaan, vedän sporttiliivit pään yli paikoilleen ja siihen päälle ohuen pitkähihaisen puseron. Pakkaan salikassiin viimeiset tarpeelliset tavarat, vedän kengät jalkaan, laitan hatun päähän, silitän kissaa, pukeudun takkiin, suukotan kissaa päälaelle ja nostan lattialta salikassin olalleni. Sitten pelmahdan ovesta ulos, parit portaat alas ja ulos. Etsin lähimmän ratikan ja menen sillä keskustaan. Kävelen salille, aukaisen oven, kävelen portaat, leimaan korttini, riisun kengät ja asetan ne telineeseen. Etsin sopivan kaapin tarpeeksi läheltä sauna- ja suihkutilaa. Vaihdan salivaatteet päälleni ja menen katsomaan, onko salilla ristin sielua.
Tänään minulla on vapaapäivä. Se on huvittavaa tavallisena työpäivänä, koska tiedän niin monien tekevän tänään töitä. Kaduilla näkyy yleensä ihmisiä, jotka eivät ole töissä siihen aikaan tai ovat jo eläkkeellä. Ja muitakin - kaikilla on oma syynsä. Kello ei ole ennättänyt vielä keskipäivään. Pienenä oikeasti ajattelin, että kaupoissakin näkee tavallisena työpäivänä vain vanhoja ihmisiä henkilökunnan lisäksi - tai en ajatellut, koska kaupoissa oikeasti kulki vain vanhoja ihmisiä ennen kello kolmea. Ehkä se oli pienemmän kaupungin juttu. Nykyään tiedän, että on olemassa epäsäännöllisiä työaikoja ja
vapaapäiviään voi pitää keskellä viikkoakin. En enää ihmettele. Ennen
tunsin vain työajat, jotka toimivat kahdeksasta neljään. Omassa
työssänikin työaika loppuu viimeistään kuuteen mennessä ja koko illan voi tehdä, mitä mielii. Mutta on valtavasti erilaisia työpaikkoja, jotka ovat auki jopa vuorokauden ympäri esimerkiksi sairaalat.
Salilla on lisäkseni vain pari henkilöä. Käyn lämmittelemässä juoksumatolla, jonka jälkeen teen perusohjelman: rinta-, vatsa-, selkä-, pylly- ja jalkalihakset. Olen nopeasti valmis, yleensä puolessa tunnissa, jonka jälkeen menen takaisin pukuhuoneeseen ja täytän pulloni uudestaan vedellä, koska join aiemman pullollisen loppuun salin puolella. Vaihdan salivaatteet pois ja kiedon pyyhkeen ympärille, kaivan laukusta suihkutarvikkeet ja kävelen suihkutilaan. Asetan pyyhkeen naulaan ja saippuat yhden suihkun saippuatelineelle. Otan pefletin ja vesipullon ja menen saunaan. Täytän vesikiulun löylyvedellä läheisestä hanasta melkein täyteen ja tuon sen saunaan alemmalle lauteelle kuin istun. Upotan kauhan veteen ja heitän vettä kiukaalle niin että sihisee ja kuumuus valtaa huoneen. Hörppään pullosta kulauksen, otan hyvän asennon ja rentoudun.
Hetken saunassa oltuani huomaan suihkutilaan tulleen toisen naisen, jolla ei ole yhtään karvoja missään, ei edes kulmakarvoja tai ripsiä. Tiedän, mistä on kyse, mutten kiinnitä asiaan enempää huomiota. Hän huuhtelee vartalonsa treenin jälkeen, ottaa laudeliinan pinosta ja tulee saunaan istumaan vastapäätä minua. Tervehdin katsoen silmiin hymyillen ja oven painuessa kiinni heitän lisää löylyä. Emme puhu hetkeen mitään, kovin monet saunassa istuvat toisilleen vieraat ihmiset eivät muutenkaan puhele paljoa. Sitten hän alkaa jutella, koittaa kepillä jäätä. Kysyy, millainen sali tämä on ja käykö täällä paljon väkeä. Kertoo, millä toisella salilla on käynyt ja millainen se on. Heitän vitsiä takaisin, katson häntä suoraan silmiin puhuessani hänelle niin kuin ihmisille puhutaan. Ei hän ole sen rumempi ilman karvoja, eikä hän tilalleen mitään voi. Näen hänellä kellertävät tai punaiset hiukset, en tiedä, miksi. Mielelläni on tapana kuvitella asioita eteenpäin. Jospa se olisi tällä kertaa oikeassa.
Juttelemme niitä näitä, kunnes hän sanoo löylyjen riittävän tältä erää. Hän menee ensin, minä perässä. Peseydyn, pukeudun ja pakkaan laukkuni. Kuljen vähän matkan päässä olevaan kahvilaan. Mietin myöhemmin korvapuustia nakerrellen, että mahtoiko hän ihan tarkoituksella alkaa jutella osoittaakseen, ettei hän ole sen ihmeellisempi ihmisenä kuin muutkaan, vaikka onkin karvaton. Hän oli mukavan tuntuinen, eikä minulla ole muutenkaan tapana tuomita ihmisiä ulkonäön perusteella, koska tykkään enemmänkin katsella sisimpään. Meistä jokainen on erilainen.
~ Lilja Lumi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti