Eilen kesken bussimatkan painoin omalla pysäkillä stoppia, vaikka piti mennä päätepysäkille ja jatkaa salille. Kuuntelin kuitenkin kehoani, joka halusi lepopäivän kolmen päivän puurtamisen jälkeen. Kävin siis syömässä Kotzonen ja lukemassa muutaman uuden lehden kirjastossa. Torstait ovat lehtipäiviä. Kirjastoille huomio vain siinä, että yleensä tulen neljän jälkeen kirjastoon, eikä sinä päivänä ilmestynyt lehti ole vielä luettavissa hyllyssä. Jos tulee iloisin mielin lukemaan uusinta painosta, joka on sinä päivänä jo kaupoissa, niin pettyy, kun ei löydä sitä kirjastosta. Joskus se puuttuu jopa seuraavana päivänäkin. Toivoisin, että uusin painos olisi ilmestymispäivänään luettavissa.
Nyt mentiin täysin ohi aiheesta. Tänäänkin piti olla salipäivä, mutta tällä kertaa mieli sanoi ei, kävin ostamassa leipää kaupasta ja menin kämpille syömään leipää ja keittämään kahvia, sillä en ehtinyt pitämään tänään ollenkaan kahvitaukoa ja pidättelin vessahätääkin lähes tunnin, koska en voinut jättää työtäni. Olen pariin otteeseen tällä viikolla pidentänyt päivääni, koska olen sen katsonut aiheelliseksi. Työ on sisältänyt tällä viikolla paljon stressiä, vaikka olenkin pyrkinyt pitää itseni ja olemukseni rauhallisena. Silti kehoni tiedostaa stressin olemassaolon ja se ilmenee epäpuhtauksina varsinkin kasvoilla. Rauhallisella olemuksella ei pysty silti huijaamaan omaa kehoaan. Toivottavasti kasvaneeseen työstressiin löytyy ensi viikolla monia vastauksia ja saadaan homma rullaamaan.
Työpäivän päätteeksi laitoin erivärisiä pahvisydämiä kahvihuoneen seinälle. Jokaisen pahvisydämen keskellä on kaikkien meidän talossa työskentelevien nimi. Ensi viikolla on ystävänpäiväviikko ja sen kunniaksi voi kehua viikon ajan anonyymina työkaveriaan. Tämän kehuja täynnä olevan sydämen saa viedä kotiinsa tai kiinnittää seinälleen työpaikalla viikon päätteeksi. Vedin saman tempauksen viime vuonnakin uutena työntekijänä oltuani vasta kuukauden, mutta tempauksestani pidettiin, joten toistan tämän tänäkin vuonna, kun on paljon enemmän uusia naamoja talossa. Jotkut aloittivat syksyllä, jotkut vasta viime kuussa.
Tänään leivän ja kahvin jälkeen hetken ihmettelin ja ajattelin nukkua pienet iltatorkut seitsemän ja kahdeksan välillä, ehkä lähempänä kahdeksaa. Kello oli jonkin verran yli yksitoista, kun heräsin ja nyt olen ainakin jonkun aikaa ihan pirteä. Ilmeisesti oli vähän univelkaa tai muuta. Tuli hyvin heitettyä aivot narikkaan työviikon päätteeksi.
 | |
| kuva googlesta |
Olenko vähän outo, kun yksi suurimmista unelmistani on täysin kaunis ja puhtaan näköinen iho ilman epäpuhtauksia. On se varmasti monen muunkin toiveena, mutta luulisi ymmärtävän, kun on kärsinyt huonosta ihosta 22 vuoden ajan, vaikkakin se paheni vasta teini-iässä. Luulenpa kuitenkin, että aikuisiällä viime vuosina iho on ollut huonoimmassa kunnossa. Olen syönyt appelsiinin ja avokadon päivässä, mutta vettä ei mene vieläkään niin paljon kuin pitäisi. Ei vain osaa juoda vettä. Tuntuu, ettei massu vedä niin paljon kuin keho vaatisi, vaikka yrittäisikin juoda pitkin päivää, niin keho laittaa vastaan. Usein ruoan jälkeen ei tee enää mieli juoda mitään muuta kuin toisinaan ehkä kahvikupillisen, joka sekin useimmiten jää puoleen väliin, koska maha ei vain vedä.
Stressin lisäksi ihoon vaikuttaa myös muut tekijät, mutta stressi on yksi suurimmista asioista, joka vaikuttaa ihon huonoon olotilaan. Vaikka paineensietokyky olisi suuri, niin keho tuntee näkymättömän stressin, jota mieli ei heti tiedosta. Vaikka ruokavalio olisi kunnossa, niin stressin lisäksi unen puute, hormonit ja ilmanlaatu (huono huoneilma ja ulkona pakokaasut, kun sattuu kaupungissa asumaan) vaikuttavat ihon hyvinvointiin. Ja se vedenjuonnin vähyys.
Tosin viime aikoina on tuo paperipussileipä ja sämppärit maistuneet liian hyvin ja pitäisi taas siirtyä aamuisin pelkkään kaurapuuroon mustikoilla ja kahvimukilliseen.
Harmi, että kaupoissa myytävät leivät ovat suurimmalti osin vehnää sisältäviä ja gluteeniton leipä on kuivaa ja tympeän makuista. Pitäisi alkaa itse leipomaan leipänsä gluteenittomana esim pelkästä kaurasta tai speltistä. Vai pitäisikö leipä jättää kokonaan? Vehnän olen nyt kuitenkin todennut tekevän hallaa iholle (koska sokerin käyttö on minimissä), joten ehkä siitä pitäisi luopua.
Mietin ilttareiden jälkeen suihkussa käydessäni, että millä tavoin ihonhoitoa voisi parantaa, niin tuli mieleen tämä ihon kevyt kuorinta. Käytin kevyesti kuorivaa kasvosaippuaa ja sen jälkeen toistin normaalin kasvopesurytmin kasvopesuaineella L300 + kasvovedellä + neutrogenan kosteusvoiteella (L300:n purtilo pääsi loppumaan, pitää ostaa joku päivä lisää). Lisäksi huomasin hyllyllä norkoilevan Nivean creme peeling shower & scrub - suihkusaippuan ja ajattelin, että voisi ottaa tavaksi työviikon lopuksi aina hemmotella kehon ihoa pienellä saippuahieronnalla. Kasvojen ihoakin voisi kerran viikossa kuorinnan lisäksi syväpuhdistaa esimerkiksi mutanaamiolla. Vaikka keskiviikkoiltaisin pieni irtiotto arjesta rentoutumalla mutanaamion alla.
Sekaiho on siitäkin ongelmallinen, että olosuhteiden vaihteluiden lisäksi myös vuodenajat tuovat oman lisänsä, mitä keho ja iho milloinkin vaatii ja tarvitsee. Tosin myös muut ihotyypit saattavat vuodenaikojen vaihteluihin reagoida. Olosuhteet kuitenkin muuttuvat nopeammin ja stressi on suurin arkivihollinen sokerin lisäksi. Kaipa tämä iho jollain konstilla kuntoon saadaan. Vinkkejä otan mielelläni vastaan.
Vaalikaa kehoanne kuuntelemalla sitä ja muistakaa rentoutua haipakan keskellä.
~ Lilja Lumi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti