Aurinkoa viikonloppuun!

Viikonloppu vierähti jälleen tosi nopeasti. Tänään on työpäivä puoli kuuteen asti, niin se ei oikein innosta, koska on myös flunssan poikasta. Flunssainen on välillä parantunut ja välillä taas huonontunut. Pitäisiköhän ottaa finrexiä mukaan töihin.

Anyways olin lauantaina katselemassa aurinkoista talvista luontoa Kaivopuistossa. Menin ratikalla 2-3 ja mietin siinä vaiheessa, kun tultiin jo takaisin selvästi "kaupungin" puolelle, että missä kohtaa se meni ohi. Hyppäsin ratikasta Kaisaniemen kohdalla ja otin kolmosen toiseen suuntaan, jospa sitten löytäisin perille. Katsoin reittihausta, että Kaivopuisto tulee Neitsytpolun jälkeen ja kyttäsin paikan nimiä, jotka näkyvät ratikan sisällä ja pomppasin ulos, kun Kaivopuiston nimi ilmestyi taululle. Poistuin kirkon kohdalla, jonka muistan aiemminkin ohittaneeni ja katselin ympärilleni. Siellähän se Kaivopuisto olikin!

No nih, nyt onkin jo työpäivä kolme tuntia sitten pulkassa. Siinä se meni aurinkoisena.

Kuvia lauantailta, kun löysin sen Kaivopuiston.

Lauantaina oli todella nätti aurinkoinen lämpöisä (ollakseen talvi) päivä, kun päätin matkustaa Kaivopuistoon. Monella muullakin oli samat aatteet. Kaivopuiston mäessä oli varmaankin sata jollei kaksisataa laskijaa ja menijää, joiden lisäksi pari hevosta kävi ajeluttamassa porukkaa kilikello soiden. Myös Kaivopuiston kahvilaan olisin halunnut mennä nauttimaan päiväkahvia, mutta monella muullakin oli samat mietteet, enkä halunnut jonottaa viidentoista ihmisen verran. Joku toinen kerta sitten. Kävelin takaisin kirkon kohdalle ja ajattelin, nappaisiko ratikan, mutta kävelinkin, kun näin länsisataman lähettyvillä. Siellä oli hauskasti lähtenyt jää suurina paloina.

Nämä aurinkolasit hankin Anttilasta, joten metroilin ennen ratikka-ajelua Kampin Anttilaan etsimään sopivat aurinkolasit, että ulkona näkisikin jotain ja kivaa, kun löytyi edes yhdet. En tiedä, minne toiset aurinkolasini ovat hukkuneet. Toivottavasti tulevat joku päivä vastaan.

Meinasin ostaa itselleni kukkia. Tämän kuvan ottamisen jälkeen kaupassa työskentelevä nainen toi vielä enemmän kukkia ja siinä oli niin houkuttelevan näköisiä aprikoosin värisiä ruusuja, mutta vastustin kiusausta. Joku toinen päivä sitten. Olisi kiva löytää pioni jostain.

Ajattelin myös höpistä yhden asian ihonhoidosta. Olen tällä hetkellä niin muka-väsy aivot jumissa, etten kuitenkaan tiedä, mitä tekstistä tulee. Viime tekstissä esittelemäni uudet hammaslankalaite ja hammastahnat tekivät mennen tullen selvää suuresta ientulehduksesta yhdessä yössä. Ja tuo varrellinen hammaslanka on niin helppo ja nopea käyttää, että se on ihan joka-aamuinen ja iltainen ilo. Käytin myös sähköhammasharjaa uuden tahnan kanssa. Tosi kivaa, ettei tarvitse varoa puremista jonkin ientulehduksen takia. Pitäisi kyllä se hammaslääkäri varata. Eikö voisi vain napsauttaa sormia ja kaikki hampaat olisivat täysin kunnossa? Se olisi niin helppoa...

Ihonhoidosta sen verran tai oikeastaan oman ihoni hoidossa olen huomannut yhden asian. Sekaihohan on yksi todella vaikea hoidettava ja jokainen sekaiho eroaa toisistaan. Olen kuitenkin huomannut, että kun aamulla ei ole joskus ehtinyt pesemään kasvojen ihoa, niin epäpuhtaudet eivät punoita ja iho näyttää terveemmältä. Onhan siinä myös sekin, että on yksi kiireen ja stressin aihe aamulla vähemmän ja iho tunnetusti reagoi stressiin. Olen alkanut kokeilemaan sellaista, että jätän aamuisin pesemättä ihoni ja pesen sen illalla. Yön aikana ihon pestyä se saa uudistua itsekseen ja voi hyvin, kun se ei saa liikaa ärsytystä osakseen. Oliko kaikki sittenkin kiinni siitä, että iho ei halunnut ärsyyntyä liikaa, vaan olla rauhassa. 

Joillakin sekaiho on sen verran rasvoittuva, ettei näin voi tehdä, mutta omaksi onnekseni tämä iho ei ole niin paha luonteeltaan. Olen miettinyt, pitäisikö tuota konjac-sientä kokeilla uudelleen, se oli joskus ihan kiva. Ihosta näkee tällä hetkellä, että on herkuteltu vähän liikaa viime aikoina Punnitse&säästä - kaupan tuotteilla, koska iho ei enää pysykään kunnossa, kun siitä ei huolehdi - tai keholle antaa sisäisesti jotain, mitä se ei tarvitse. On alkanut iho jälleen rasvoittumaan eri tavoin, kun kyseessä on suklaan syönti. Eli herkut pois ja aamupesemättömyys jatkukoon! Pitää informoida, toimiiko tämä vai pitääkö aamupesuja jatkaa. 

Alussa pesemättömyyskokeilussa voi näyttää pahalta, mutta se melko nopeasti selkenee. Tämän hetkinen ihon kunto johtunee myös meikin käytöstä viikonloppuna, koska viime viikon aamupesemättömyyskokeilulla en käyttänyt työpäivisin meikkiä paitsi ehkä ottamaan väsyneet tummahkot silmänaluset pois meikkivoiteella. Vähän voi ehostaa, niin jospa sitten silmiä ja huulia. Viikonloppuna kun käytin meikkiä, niin tottakai pesin sen ja laitoin alle kosteusvoidetta ennen meikkivoidetta. Eli periaatteessa ärsytin ihoa ja altistin sen tulehduksilla työntämällä siihen päälle tukkeuttavaa ainetta. (!) Ei siis mikään ihme, että tuli finnejä iholle. Mutta nyt uusi kokeilu päälle! Nyt menen suihkuun ja voisin tehdä kevyen pehmeän kuorinnan pesun päälle ja pyyhkiä perusteellisesti kasvovedellä ja levittää päälle kosteusvoiteen, niin kasvot voiva uudelleen aloittaa elpymisensä. Voisi yrittää mennä aikaisin tänään nukkumaan, että saa hyvät yöunet. Missäköhän sanottiin, että varsinkin 23-02 on tärkeintä saada nukuttua. Johtuneeko siitä, että se on yön pimein aika. Nyt appelsiinia massuun, pesulle ja nukkumaan!

~ Lilja Lumi

P.S. Menetin lauantaina karaokeneitsyyteni.

P.P.S. Puhtaat lakanat ovat ihanat <3 

Turhia herkkuja ja hemmottelua

Perjantai. Mikä fiilis? No aika väsy. Tänään oli kahdentoista jälkeen niin väsynyt, että alkoi vain vireystila laskemaan. Tällä hetkellä se on taas aika normaali. Luulen kuitenkin, että syypäänä tosiaankin on itse vehnä, koska ruokana oli makaronia, kanakastiketta ja salaattia. Voisin kokeilla viikon ilman vehnää ja tunnustella, alkaako tuntumaan erilaiselta. On tosin muutenkin ollut mieli maassa joistain syistä.

Vetämättömyys ja salin välttely tänään johtui tästä pienestä flunssanpoikasestakin. Sen siitä saa, kun pyyhkii vihreää räkää lasten nenistä. Pitäisi koko ajan olla joko kumihanskat kädessä tai käsien desinfiointiaine takataskussa ja sellaisen toteuttaminen on aika vaikeaa. Muutenkin käytän kyseisiä asioita erittäin vähän työssäni, koska ne kuivattavat ja liika hygieenisuus laskee immuniteettia mielestäni. Jokainen saa pestä käsiään niin paljon kuin huvittaa.

Kun oli suu väärinpäin, niin menin kuitenkin lähelle salia, jos mieli muuttuu eli missäpä muussakaan käväisin kuin Espresso Housessa. En vain tiedä, mikä minut vei sinne.

Kun sain latten, kana-bagelin ja caramel-cheesecaken ja katsoin niitä pöydällä, niin mietin, miksi edes ostin ne, jos en niitä edes halua syödä. Oliko mieli liian maassa ne syödäkseni, koska useimmiten käyn Espresso Housessa hyvillä mielin. Harmi kyllä, kun olen muutamaa makeaa tuotetta maistanut Espresso Housesta, niin jokainen on jollain tavalla liian makea. Onko ne oikeasti liian makeita vai eikö makunystyräni enää tykkää makeasta. Vaikea sanoa. Tällä viikolla olen syönyt Punnitse&säästä - tuotteita, varsinkin tummalla suklaalla päällystetty kuivattu omenarengas on yksi suosikeistani. Nyt kun juttelen ruoasta ja katselen kuvaa, niin taitaa jossain täällä kerrostalossa tuoksua ruoka. Samalla tosin kuuntelen taustalta Emmy eats - juttuja Youtubesta. En enää kuuntele yleistä musiikkia, tykkään tuollaisesta kivan kuuloisesta höpötyksestä taustalla, kun teen jotain. Olenko outo vai tekeekö joku muukin niin? Kävin pikaisesti pyörähtämässä Gina Tricossa tänään odotellessa ratikkaa ja siellä kuului joku yleisradiokanava ja kamalaa "nuorisomusiikkia".

Taisin eksyä aiheesta. Tuon bagelin on ennen saanut käärittynä sellaiseen paperiin, joita käytetään pikaruokaloissa ja halkaistu kahtia, mikä on tehnyt siitä miellyttävän näköisen ja syötävän. Harmittelin asiaa tiskillä ja on kuulemma lopetettu niin tekeminen. En jäänyt kyselemään, miksi, koska oli jonoa takana. Ehkä lähetän palautetta. Tuo juustokakun ensimmäisen palan jälkeen kysyin itseltäni, että jättäisinkö tähän, mutta söin kokonaan, koska on juurtunut päähän kaukaa lapsuudesta se, että lautanen syödään tyhjäksi, eikä ruokaa saa jättää. Kyllä joskus jätän, mutta hyvin harvoin. Oikeastaan en lähes koskaan jätä, koska en tilaa sellaista, mitä en pystyisi syömään. Harmi kyllä, että joissain kahviloissa on melkein kaikissa leipätuotteissa käytetty possun lihaa, muttei siitä ole tulevaisuudessa välttämättä harmia, jos lopettaa vehnän käytön. Pitää keksiä muuta. Yhdessä kahvilassa tosiaan oli vain juustosämppäri kuuden sianlihatäytteisen leivän lisäksi.

Kyllä minä mieleni pahoitin. Mutta nyt loppui valitus. 

Oli todella kiva työpäivä, vaikka vähäsen väsy.

Espresso Housen jälkeen massu täyteläisenä menin Herkkuun hakemaan hyla-maitoa. Ja koska en osaa mennä tavallisen kassan läpi vain maitopurkin takia, niin ostin myös tämän vitamiiniveden. Tämä on ehdottomasti suosikkini näistä. Sitruuna/kaktuksen makuinen. Kaktuksen makuisten olen muutenkin huomannut olevan todella hyviä! Kuka olisi arvannut kaktuksen maistuvan hyvältä :) Tosin joku sanoi, ettei tykkää acai-marjoista, mutta kyllä silti tykkäsi Blackcurrant - acai-berry - teestä. Mielestäni acai siinä taittaakin todella kivasti mustaherukan kirpeyttä.

Kävin miksi-tätä-osastoa-nyt-kutsuisikaan hygieniatuotteet/hoitotuotteet/makeis-kerroksessa ostamassa hammaslankaimen, millä pääsisi takahampaisiin asti ja muutenkin helposti hammasväleihin sekä uutta hammastahnaa. Pitäisi oikeasti tilata aika hammaslääkärille, mutta inhoan käydä hammaslääkärillä, vaikka todellakin pitäisi. Tämä postaushan on täynnä paljastuksia!

Ostin hammasjuttujen mukana myös kasvonaamion, koska on perjantai ja hyvä päivä hemmotella itseään, jos olo tuntuu hieman kurjalta tai toisinkin päin. Ihan miten päin vain. Itseään voi ja pitääkin hemmotella. Ei muuten ole vihreää naamalla, vaan enemmänkin harmaata niin kuin savi itsessään onkin. Oli siis syväpuhdistava naamio, jonka annoin vaikuttaa hieman yli suositellun vaikutusajan, kävin pesulla ja pesin hiuksetkin, jotka vedin suihkuletille (koska taas laiskotti) ja pesin ihanalla kookoksella vartalon ihon. Hoidin naisellisia velvollisuuksiakin ja sheivailin ihokarvoja, niin on taas vähän uudistuneempi olo kokonaisuudessaan. On ihanaa käydä suihkussa, kun puhdistuu.

Kasvonaamion jälkeen laitoin nopean kasvokuorinnan suihkussa, jonka heti pesin, ja naaman kuivattua pyyhin sen kasvovedellä ja levitin kosteusvoiteen. Kasvojen iho tuntuu nyt todella puhtaalta, sileältä ja pehmeältä. Voisi vielä jaksaa syödä sen appelsiinin, koska tee ei maistu.

Ja kyllä, on väsynyttä tekstiä. Ei tänään oikeasti mitään asiaa ollutkaan, mutta tarvitseeko asian aina olla tärkeä, kunhan se on asia ja se on kiva jajaja. Ehkä nollaan aivot, syön appelsiinin ja katson sitä ohjelmaa pelkän kuuntelun sijaan.

~Lilja Lumi

Uusi lelu. Mikä nörtti?

Nintendo 3DS!!! 

Sisimmässäni olen hieman nörtti. Läheiseni tietävät sen, mutta eivät kaikki.

Vielä 15-vuotiaana kannoin Gameboy Coloria mukanani esimerkiksi matkoilla. Kaikki lähti alunperinkin sarjasta nimeltä Pokemon. Gameboy Colorilla minulla oli pelit Pokemon Yellow ja Pokemon Chrystal ja varmasti joku kolmaskin, mutta Pokemon on oikeasti vain todella hyvin toteutettu pelinä.

Tämä oli oikeasti sarja, mistä olin todella innostunut nuorena. 10-12-vuotiaana näin ensimmäistä kertaa telkkarista ihan ensimmäisen jakson, jossa Ash saa Pikachun. Olen nähnyt muutaman Pokemon-leffankin. Jatkoin piirrettyjen katsomista, kun jotkut olivat sen jo lopettanut. En tosin voi tietää varmaksi, mitä jokainen kotonansa teki. Kukaan ei koskaan puhunut piirretyistä, niin en viitsinyt avata suutani. Tykkään edelleen animaatioista ja olen nähnyt suurimman osan nykyisin tietokoneella animoiduista elokuvista.

Tykkään myös Studio Ghiblistä niin kuin moni muukin aikuinen (joukossa on myös sellaisia leffoja, joita lapsille ei suositella, enkä itsekään tykkää ihan kaikista niiden rajuuden vuoksi, mutta suurin osa on todella hyviä).

Ei ole väärin katsella "lapsille suunnattuja" elokuvia, koska oikeasti aikuinenkin saa niistä ihan mahdottoman paljon irti jollei jopa enemmänkin. Nykyanimaatioelokuvat ovat niin hyvin tehty ja toteutettu - nykyajan lapsille suunnattuja aamulastenohjelmia en kyllä ymmärrä, ne ovat jotain niin omituista.

Tapasin lukiossa yhden parhaimmista ystävistäni ja hän höntti nauhoitti puhelimeensa, kun sanoin, että pelaan pokemonia kotona ja kiusasi minua sillä laittamalla sen soittoäänekseni puhelimeensa. Voooi :) Mutta se, että olen pelinörtti ja pokemon-fani ei estänyt meitä olemasta silloin ystäviä, eikä vielä nyt 12 vuoden jälkeenkään. 

Toiset katselivat Muumeja, minä katsoin Pokemonia ja joskus Nalle Puhiakin. Keräsin jossain vaiheessa Pokemon-korttejakin. Eräänä päivänä parisen viikkoa sitten päätin katsoa, onko Pokemon-sarja huonontunut, koska se jossain vaiheessa oli, mutta sitten katsastin Netflixistä sieltä löytyvän Pokemon XY - sarjan alkua ja jäinkin koukkuun.

Sitten nostalgia nosti päätään ja päätin postimyynnistä tilata Nintendo 3DS:n ja Pokemon Sapphire - pelin. Nintendo 3DS on aika huikea laite. Vuosi sitten sain pelin nimeltä Nino Kuni PS3:lle pelattavaksi ja se on Studio Ghiblin tekijöiltä ja niin on grafiikkakin. Ja arvatkaapa mitä, tässä Pokemon 3DS - versiossa on ihan samankaltainen grafiikka, piirrettynä, mutta sivupalkista voi hieman säätää 3D - toimintoa, jolloin hahmot meinaavat pompata ruudulta ja kaikki liikkeet ja muut ovat aivan huikeaa visuaaliselta kannalta katsottuna. Olen siis jonkin verran pelinörtti, mutta olen myös suomenkielinörtti, valokuvausnörtti, lehtinörtti, animaationörtti, sisustusnörtti ja ties mikä nörtti.

Ennen ajateltiin, että on enemmän poikia, jotka pelaavat pleikkareilla, nintendoilla ja tietokoneilla ja se määrittää heidät nörteiksi, vaikka vielä enemmän nörtiksi määritettiin sillä, että osaa esimerkiksi ohjelmoida. Kiitos nörteille kivoista peleistä! Ennen nörtti oli paha sana, mutta nykyään se on yleistynyt, eikä sitä oikeastaan enää käytetä samalla tavalla. Harmi kyllä, että joskus puhuttiin myös sellaisista ihmisistä nörtteinä, joilla oli silmälasit ja jotka saivat hyviä numeroita koulussa (tälle oli myös toinen nimitys, "hikari" tai "hikke") Mutta nykyään on vain hyvä, että pärjää hyvin koulussa, etkä sinä itse sille mitään voi, jos tarvitset laseja - nehän vain auttavat sinua näkemään.

Nykyään kuitenkin nörttiys on periaatteessa sitä, että keräilet valtavasti jotain tiettyä asiaa tai olet todella erikoistunut johonkin asiaan, mistä olet kiinnostunut. Niille on onneksi omat nimityksensä keräilijä ja asiantuntija. Sehän on vain tosi hyvä asia, jos on joku kiinnostuksen ja innostuksen kohde. Ennen saatettiin pitää poikamaisena piirteenä pelaamista ja oli ns. poikatyttöjä. On varmasti nykyäänkin, mutta se on nykyään aika normaalia. Onhan sekin pelaamista, kun kaivat kännykästäsi sen Candy Crush Sagan (guilty on that too, koska annoin joskus pirulle pikkusormen). Ei tee sinusta yhtään epänaisellisempaa, jos kiinnostaa pelaaminen ja jos se jotakuta haittaa, niin se on sen toisen ongelma eikä sinun. Olen todella innoissani ja tyytyväinen siitä, että kiinnostaa niin moni erilainen asia ja on avoin uusille asioille.

Olen muutenkin kasvanut pari vuotta vanhemman veljeni kanssa monta monituista vuotta ja me jaoimme leluja (pikkulegoja), pelejä ja tykkäsimme katsoa samanlaisia ohjelmia. Kiitos myös veljestä, etten kasvanut kokonaan tyttöjen maailmaan. En tiedä, olisinko samanlainen oma itseni, jos minulla ei olisi ollut omaa veljeä. Tulihan meille tappeluita ja erimielisyyksiäkin, mutta sellaista se sisaruus vain on.

Ole ylpeä asioista, joista pidät.

~ Lilja Lumi

Hyvä olla

On hyviä päiviä ja huonompia päiviä.

On niitä päiviä, jolloin aurinko paistaa joka nurkan takaa
ja niitä, joina tuntuu, että ukkospilvi tuntuu seuraavan sinua joka paikkaan.

On hetkiä, joita haluaisit elää yhä uudelleen ja uudelleen
ja hetkiä, joita et olisi ikinä halunnut kokea.

On arki ja viikonloppu.

On elämä.

Elämä on tehty nautinnoiksi, sattumuksiksi, kokemuksista oppimisiksi.

Elämästä voisi miettiä vaikka kirjan, mutta en tee sitä nyt (ehkä jonain päivänä). Kävin tänään hyvän kaverin kanssa kahvilla, jonka kanssa pystyy puhumaan vapaasti ja hän auttaa parhaimpansa mukaan. On ihanaa, että on tällaisia ihmisiä, heitä todellakin arvostaa.

Viime viikon eli ystäväviikon sydänprojekti on loppunut töissä ja sydämet saa seinältä irrottaa ja viedä, mihin itse tykkää. Laitoin kuitenkin muistutukseksi tänä aamuna, että sydämen voi ottaa mukaansa kirjoittamalla näin "Take your heart and cherish it when you struggle".

Vaikka on joskus huonoja hetkiä, niin pitää edelleen muistaa, että työkaverit silti välittävät sinusta ja ajattelevat sinusta paljon hyvää. Jokainen päivä on niin erilainen, vaikka olisikin tietynlainen päivärytmi.

Olen herkkä ihminen, todella empaattinen kuulemma. Minuun vaikuttavat sanat, lauseet, ruma puhe, pahasti sanotut asiat - joskus jopa niin kovasti, että saatan tuntikausia ajatella niitä asioita mielessäni. Mieleni ei jätä minua rauhaan ennen kuin mieli on selvittänyt asian. Joskus tekisi mieli pomppia pahasti sanotut asiat ulos itsestä, heittää avaruuteen asti, mutteivät ne niin ratkea.

Toisinaan jos on jokin oikein pahasti mieltä vaivaava asia, niin tekisi mieli huutaa itselle ja lyödä nyrkillä seinään, että yritä saada se asia jo pois päästä. Mieli kuitenkin etsii ratkaisuja, kunnes on rauhoittunut ja tyytyväinen.

Kaverini sanoi, ettei pitäisi ajatella huonoja asioita, vaan yrittää nauttia kaikesta hyvästä. Ajatella kaikkea hyvää päivän aikana tapahtunutta ja niin ajattelenkin. Ja toisinaan voi oikeastikin käydä niin, että itse suurentelee asiaa mielessään suuremmaksi kuin se onkaan. Onneksi on oppivainen. Päivässä pitäisi yrittää nähdä aina ne hyvät asiat ja kirjoittaa vaikka ne ylös, jos ne muuten saattavat unohtua. Jokaisen pilvisaarekkeen takana kuitenkin on sitä auringonvaloa, jos ei satu olemaan yö.

Tänään palaa mieleen päivän valoisin hymy ennen päiväunia.

Tuli mieleen vertaus yhdestä elokuvasta, jossa kysyttiin Pakkasukkoon uskomisella, että häviääkö aurinko, jos pilvet peittävät sen ja uskooko tähtien ja kuun olevan edelleen olemassa, vaikka ne menevät päivällä piiloon. Siinäpä hyvä esimerkki. Jokaisella pilvellä on hopeareunuksensa vai miten se menikään. Muista, että sinä olet tärkeä.

~ Lilja Lumi

Tällaiset kivuudet löysin Stockmannista. Nyt irrottamaan kurkkunaamio nassusta ja nauttimaan ihanasta jojoba-öljystä ja kookoksesta iholla suihkussa <3 Sen jälkeen voisi mennä nukkumaan, koska tänään tosiaan on tullut herättyä 05:30. Ehehee ja lopetan kirjoittamisen tältä päivältä ennen kuin jutut alkavat mennä hassuiksi.

Salin jälkeen

Heippistä hei! Tänään töiden jälkeen suuntasin bussilla Aleksanterinkadun salille, mutta sitä ennen suuntasin Stockmannin Espresso Houseen syömään broileribagelin ja belgialaisen kaakaon, joka ei oikeastaan tehnyt mitään vaikutusta. Jos on kahvia tai kaakaota, niin sen oikeasti pitää vahvasti maistua hyvältä kaakaolta ja oikeanlaiselta kahvilta, jossa on tarpeeksi luonnetta. Matkalla syömään bussissa aloin jo miettiä nälkäistä vatsaani ja siitä kehkeytyikin runo pitkästä aikaa.

Nälkä on erikoinen liittolainen

Salakavala

Yllättävä ja odottamaton

Toisinaan pohjaton

Eikä sen saa antaa odottaa

Muuten se satuttaa

On lähes sietämätön

Sumentaa mielen

Painaa kaksinkerroin

Mutta silti

se on niin tärkeä

Yksi elinehdoistamme 

Ennen saliutumista piti vielä ostaa uusi pullo vettä varten, koska vanha jäi kämpille ja kaipasi muutenkin vaihtoa, joten ostin tämänlaisen pullon.

Olen aina vältellyt näitä pulloja, koska minulla oli epäilykseni ja ennakkoluuloni näitä kohtaan, mutta ajattelin, että vähän vaihtelua välillä ja kun tämä maksoi lähes saman verran kuin esimerkiksi Novellen makuvedet, niin ajattelin kokeilla. Tuoteselostetta katsoessani yllätyin nähdessäni, että tässä oli alle viisi grammaa sokeria! Valitsin tämän pullon vähän vitamiineja katsoen ja makua. Tämän pullon sisältö maistui mukavasti sitruunan ja limen sekoitukselta ja oikein raikkaalta ja luonnolliselta eikä yhtään esanssiselta. Turhaa siis olivat epäilyni, ei ole vaarallinen pullo ja hauskan muotoinen.

Kävelin pulloineni salille. Ajattelin, etten jaksa tänään kovinkaan paljoa kuntoilla ja lämmittelin crossarilla vain viisi minuuttia, mokoma kesken sammuva vekotin. Tein perinteiset toistot tällä kertaa vähän suuremmilla painoilla ja tuntui ihan hyvältä. Oli hyvä nopea treeni, jonka jälkeen menin saunaan.

Saunassa seuraani tuli minuutin kuluttua nuori nainen, joka heti kysyi, onko vettä tarpeeksi ja tarjoutui täyttämään sen. Hän kävi sen täyttämässä, kiitin ja annoin hänen ottaa kiulun omalle puolelleen. Sanoin kuitenkin, että saa heittää niin paljon kuin haluaa. Hän ei ollutkaan tavallinen varovainen heittäjä, vaan heitti oikein reilulla kädellä ja tuli oikein kivat löylyt. Avasin sanaisen arkkuni löylyistä, kun siellä tuli niin hiki nopeasti. Oli oikeasti hyvät löylyt! Kiitos sinulle, kuka olitkin. Hän kommentoi, että Kampin salilla ei saa löylyjä melkein ollenkaan, mutta siellä sai. Myöntelin ja höpötin jotain lasiseinistä. Eipä paljoa höpötelty, kun molemmille tuli liian kuuma ja poistuimme suihkutilan puolelle. Harmi ettei enempää höpötelty, vaikutti mukavalta tyypiltä.

Peseydyin hyvillä mielin hitaasti nuuskuttaen saippuaa iholla sitä levitellessä. Huomasin, että suihkutilasta poistunut toinen nainen jätti valtavan vaahtomeren suihkunsa alle ja se suihku oli lähellä saunan ovea. Ärsyttää sellaiset saippuan jätöt ja suihkuttelin parin suihkun päästä suihkualueen puhtaaksi saippuasta. Joku voisi oikeasti siihen saippuaan liukastua.

Pesin loppuun, pukeuduin ja lähdin salilta ratikalla kämppäkulmille ja kauppaan.

 

Olo oli jälleen treenin ja saunan jälkeen rento ja raukea. Kävin ostamassa maitoa, mustikoita, lisää puurohiutaleita ja pari kappaleita näitä pilttejä. Katselin treenin jälkeisessä hömelössä olotilassa silmät pökkyröinä vauvanruokaosaston purkkeja ja pötkylöitä. Mielestäni hedelmäsoseet, varsinkin uudet smoothiemuodossa olevat ja puurot ovat todella hyvä välipala ennen ja jälkeen treenin.

Anyways jatkan nyt näillä. Uudet treenikengät eivät ole vieläkään tulleet. Pitää mennä kyselemään, mistä johtunee moinen. Sitten huomenna. Hyvää yötä!

~ Lilja Lumi

Pieni tarina

Nousen tyynyltä ylös ja vedän peiton pois yltäni. Kuuluu pehmeä tömähdys ja hurinaa. On hieman viilakkaa. Katson ikkunaverhoihin, joiden läpi valo yrittää räpistellä sisälle. Kävelen paljain varpain ikkunalle ja avaan verhot kiskoen ne ylös. Kaunis kevätaamun aurinko valaisee lempeästi ja räystäältä tippuu kimaltelevia pisaroita. Lumi on sulanut jo jonkin aikaa lämmön noustua ja auringon paistatellessa päiviin valoa. Vielä kestää jonkin aikaa, että lumi on täysin sulanut. Pajunkissat ovat pienillä nupuilla.

  Käyn kylpyhuoneessa pesemässä kasvoni ja katselen peilistä, minkä näköinen ihminen sieltä tänään katselee takaisin. Ei hullumpi. Kuivaan kasvoni pehmeään valkeaan pyyhkeeseen ja levitän kosteusvoiteen kasvoille. Nappaan takaisin keittiöön mennessä aamutakin naulasta päälleni.

  Napsautan valmiiksi ladatun kahvipannun päälle ja kuuntelen pientä rouskutusta varpaiden tasolta. Kahvinkeitin alkaa puksuttaa ja porista, kun vesi menee jauhojen läpi pannuun tehden tuota tummaa kultaa, jota kahviksi kutsutaan. Vedän sukat ja housut jalkaan, mutten vielä vaihda aamutakkia paitaan. Pöydällä odottaa maljakossa kukkia, lehti joka tuli eilen postista ja pieni täydellisen muotoinen konvehti.

  Kahvin poristua kaadan sitä lempimukiini ja lorautan sekaan maitoa. Otan tuorepuuron jääkaapista mukaan ja asetun tuolille pöydän ääreen. Pöytä on ikkunan vieressä, joten voin rauhassa lukea lehteä, syödä ja nauttia aamukahvista katsellen samalla nousevaa aurinkoa ja kadulla näkyviä ihmisiä. Kissa hyppää pöydälle, purisee ja puskee minua leukaan, hyppää olalleni ja kääriytyy mukavaksi hartiahuiviksi niskalle, kunnes laskeutuu siitä syliin. Tekee mieli korvapuustia. Ehkä myöhemmin.

     Luettuani lehden suuripiirteisesti, syötyäni ja juotuani kahvini varistan kissan pois noustessani viemään kahvimukia ja puurokulhoa tiskinpesukoneeseen. Laitan aamutakin takaisin naulaan, vedän sporttiliivit pään yli paikoilleen ja siihen päälle ohuen pitkähihaisen puseron. Pakkaan salikassiin viimeiset tarpeelliset tavarat, vedän kengät jalkaan, laitan hatun päähän, silitän kissaa, pukeudun takkiin, suukotan kissaa päälaelle ja nostan lattialta salikassin olalleni. Sitten pelmahdan ovesta ulos, parit portaat alas ja ulos. Etsin lähimmän ratikan ja menen sillä keskustaan. Kävelen salille, aukaisen oven, kävelen portaat, leimaan korttini, riisun kengät ja asetan ne telineeseen. Etsin sopivan kaapin tarpeeksi läheltä sauna- ja suihkutilaa. Vaihdan salivaatteet päälleni ja menen katsomaan, onko salilla ristin sielua.

  Tänään minulla on vapaapäivä. Se on huvittavaa tavallisena työpäivänä, koska tiedän niin monien tekevän tänään töitä. Kaduilla näkyy yleensä ihmisiä, jotka eivät ole töissä siihen aikaan tai ovat jo eläkkeellä. Ja muitakin - kaikilla on oma syynsä. Kello ei ole ennättänyt vielä keskipäivään. Pienenä oikeasti ajattelin, että kaupoissakin näkee tavallisena työpäivänä vain vanhoja ihmisiä henkilökunnan lisäksi - tai en ajatellut, koska kaupoissa oikeasti kulki vain vanhoja ihmisiä ennen kello kolmea. Ehkä se oli pienemmän kaupungin juttu. Nykyään tiedän, että on olemassa epäsäännöllisiä työaikoja ja vapaapäiviään voi pitää keskellä viikkoakin. En enää ihmettele. Ennen tunsin vain työajat, jotka toimivat kahdeksasta neljään. Omassa työssänikin työaika loppuu viimeistään kuuteen mennessä ja koko illan voi tehdä, mitä mielii. Mutta on valtavasti erilaisia työpaikkoja, jotka ovat auki jopa vuorokauden ympäri esimerkiksi sairaalat.

  Salilla on lisäkseni vain pari henkilöä. Käyn lämmittelemässä juoksumatolla, jonka jälkeen teen perusohjelman: rinta-, vatsa-, selkä-, pylly- ja jalkalihakset. Olen nopeasti valmis, yleensä puolessa tunnissa, jonka jälkeen menen takaisin pukuhuoneeseen ja täytän pulloni uudestaan vedellä, koska join aiemman pullollisen loppuun salin puolella. Vaihdan salivaatteet pois ja kiedon pyyhkeen ympärille, kaivan laukusta suihkutarvikkeet ja kävelen suihkutilaan. Asetan pyyhkeen naulaan ja saippuat yhden suihkun saippuatelineelle. Otan pefletin ja vesipullon ja menen saunaan. Täytän vesikiulun löylyvedellä läheisestä hanasta melkein täyteen ja tuon sen saunaan alemmalle lauteelle kuin istun. Upotan kauhan veteen ja heitän vettä kiukaalle niin että sihisee ja kuumuus valtaa huoneen. Hörppään pullosta kulauksen, otan hyvän asennon ja rentoudun.

   Hetken saunassa oltuani huomaan suihkutilaan tulleen toisen naisen, jolla ei ole yhtään karvoja missään, ei edes kulmakarvoja tai ripsiä. Tiedän, mistä on kyse, mutten kiinnitä asiaan enempää huomiota. Hän huuhtelee vartalonsa treenin jälkeen, ottaa laudeliinan pinosta ja tulee saunaan istumaan vastapäätä minua. Tervehdin katsoen silmiin hymyillen ja oven painuessa kiinni heitän lisää löylyä. Emme puhu hetkeen mitään, kovin monet saunassa istuvat toisilleen vieraat ihmiset eivät muutenkaan puhele paljoa. Sitten hän alkaa jutella, koittaa kepillä jäätä. Kysyy, millainen sali tämä on ja käykö täällä paljon väkeä. Kertoo, millä toisella salilla on käynyt ja millainen se on. Heitän vitsiä takaisin, katson häntä suoraan silmiin puhuessani hänelle niin kuin ihmisille puhutaan. Ei hän ole sen rumempi ilman karvoja, eikä hän tilalleen mitään voi. Näen hänellä kellertävät tai punaiset hiukset, en tiedä, miksi. Mielelläni on tapana kuvitella asioita eteenpäin. Jospa se olisi tällä kertaa oikeassa.

   Juttelemme niitä näitä, kunnes hän sanoo löylyjen riittävän tältä erää. Hän menee ensin, minä perässä. Peseydyn, pukeudun ja pakkaan laukkuni. Kuljen vähän matkan päässä olevaan kahvilaan. Mietin myöhemmin korvapuustia nakerrellen, että mahtoiko hän ihan tarkoituksella alkaa jutella osoittaakseen, ettei hän ole sen ihmeellisempi ihmisenä kuin muutkaan, vaikka onkin karvaton. Hän oli mukavan tuntuinen, eikä minulla ole muutenkaan tapana tuomita ihmisiä ulkonäön perusteella, koska tykkään enemmänkin katsella sisimpään. Meistä jokainen on erilainen.

~ Lilja Lumi

Ihonhoitoa ja rauhoittumista

Eilen kesken bussimatkan painoin omalla pysäkillä stoppia, vaikka piti mennä päätepysäkille ja jatkaa salille. Kuuntelin kuitenkin kehoani, joka halusi lepopäivän kolmen päivän puurtamisen jälkeen. Kävin siis syömässä Kotzonen ja lukemassa muutaman uuden lehden kirjastossa. Torstait ovat lehtipäiviä. Kirjastoille huomio vain siinä, että yleensä tulen neljän jälkeen kirjastoon, eikä sinä päivänä ilmestynyt lehti ole vielä luettavissa hyllyssä. Jos tulee iloisin mielin lukemaan uusinta painosta, joka on sinä päivänä jo kaupoissa, niin pettyy, kun ei löydä sitä kirjastosta. Joskus se puuttuu jopa seuraavana päivänäkin. Toivoisin, että uusin painos olisi ilmestymispäivänään luettavissa.

Nyt mentiin täysin ohi aiheesta. Tänäänkin piti olla salipäivä, mutta tällä kertaa mieli sanoi ei, kävin ostamassa leipää kaupasta ja menin kämpille syömään leipää ja keittämään kahvia, sillä en ehtinyt pitämään tänään ollenkaan kahvitaukoa ja pidättelin vessahätääkin lähes tunnin, koska en voinut jättää työtäni. Olen pariin otteeseen tällä viikolla pidentänyt päivääni, koska olen sen katsonut aiheelliseksi. Työ on sisältänyt tällä viikolla paljon stressiä, vaikka olenkin pyrkinyt pitää itseni ja olemukseni rauhallisena. Silti kehoni tiedostaa stressin  olemassaolon ja se ilmenee epäpuhtauksina varsinkin kasvoilla. Rauhallisella olemuksella ei pysty silti huijaamaan omaa kehoaan. Toivottavasti kasvaneeseen työstressiin löytyy ensi viikolla monia vastauksia ja saadaan homma rullaamaan.

Työpäivän päätteeksi laitoin erivärisiä pahvisydämiä kahvihuoneen seinälle. Jokaisen pahvisydämen keskellä on kaikkien meidän talossa työskentelevien nimi. Ensi viikolla on ystävänpäiväviikko ja sen kunniaksi voi kehua viikon ajan anonyymina työkaveriaan. Tämän kehuja täynnä olevan sydämen saa viedä kotiinsa tai kiinnittää seinälleen työpaikalla viikon päätteeksi. Vedin saman tempauksen viime vuonnakin uutena työntekijänä oltuani vasta kuukauden, mutta tempauksestani pidettiin, joten toistan tämän tänäkin vuonna, kun on paljon enemmän uusia naamoja talossa. Jotkut aloittivat syksyllä, jotkut vasta viime kuussa.

Tänään leivän ja kahvin jälkeen hetken ihmettelin ja ajattelin nukkua pienet iltatorkut seitsemän ja kahdeksan välillä, ehkä lähempänä kahdeksaa. Kello oli jonkin verran yli yksitoista, kun heräsin ja nyt olen ainakin jonkun aikaa ihan pirteä. Ilmeisesti oli vähän univelkaa tai muuta. Tuli hyvin heitettyä aivot narikkaan työviikon päätteeksi.

kuva googlesta

Olenko vähän outo, kun yksi suurimmista unelmistani on täysin kaunis ja puhtaan näköinen iho ilman epäpuhtauksia. On se varmasti monen muunkin toiveena, mutta luulisi ymmärtävän, kun on kärsinyt huonosta ihosta 22 vuoden ajan, vaikkakin se paheni vasta teini-iässä. Luulenpa kuitenkin, että aikuisiällä viime vuosina iho on ollut huonoimmassa kunnossa. Olen syönyt appelsiinin ja avokadon päivässä, mutta vettä ei mene vieläkään niin paljon kuin pitäisi. Ei vain osaa juoda vettä. Tuntuu, ettei massu vedä niin paljon kuin keho vaatisi, vaikka yrittäisikin juoda pitkin päivää, niin keho laittaa vastaan. Usein ruoan jälkeen ei tee enää mieli juoda mitään muuta kuin toisinaan ehkä kahvikupillisen, joka sekin useimmiten jää puoleen väliin, koska maha ei vain vedä. 

Stressin lisäksi ihoon vaikuttaa myös muut tekijät, mutta stressi on yksi suurimmista asioista, joka vaikuttaa ihon huonoon olotilaan. Vaikka paineensietokyky olisi suuri, niin keho tuntee näkymättömän stressin, jota mieli ei heti tiedosta. Vaikka ruokavalio olisi kunnossa, niin stressin lisäksi unen puute, hormonit ja ilmanlaatu (huono huoneilma ja ulkona pakokaasut, kun sattuu kaupungissa asumaan) vaikuttavat ihon hyvinvointiin. Ja se vedenjuonnin vähyys. 

Tosin viime aikoina on tuo paperipussileipä ja sämppärit maistuneet liian hyvin ja pitäisi taas siirtyä aamuisin pelkkään kaurapuuroon mustikoilla ja kahvimukilliseen.

Harmi, että kaupoissa myytävät leivät ovat suurimmalti osin vehnää sisältäviä ja gluteeniton leipä on kuivaa ja tympeän makuista. Pitäisi alkaa itse leipomaan leipänsä gluteenittomana esim pelkästä kaurasta tai speltistä. Vai pitäisikö leipä jättää kokonaan? Vehnän olen nyt kuitenkin todennut tekevän hallaa iholle (koska sokerin käyttö on minimissä), joten ehkä siitä pitäisi luopua.

Mietin ilttareiden jälkeen suihkussa käydessäni, että millä tavoin ihonhoitoa voisi parantaa, niin tuli mieleen tämä ihon kevyt kuorinta. Käytin kevyesti kuorivaa kasvosaippuaa ja sen jälkeen toistin normaalin kasvopesurytmin kasvopesuaineella L300 + kasvovedellä + neutrogenan kosteusvoiteella (L300:n purtilo pääsi loppumaan, pitää ostaa joku päivä lisää). Lisäksi huomasin hyllyllä norkoilevan Nivean creme peeling shower & scrub - suihkusaippuan ja ajattelin, että voisi ottaa tavaksi työviikon lopuksi aina hemmotella kehon ihoa pienellä saippuahieronnalla. Kasvojen ihoakin voisi kerran viikossa kuorinnan lisäksi syväpuhdistaa esimerkiksi mutanaamiolla. Vaikka keskiviikkoiltaisin pieni irtiotto arjesta rentoutumalla mutanaamion alla. 

Sekaiho on siitäkin ongelmallinen, että olosuhteiden vaihteluiden lisäksi myös vuodenajat tuovat oman lisänsä, mitä keho ja iho milloinkin vaatii ja tarvitsee. Tosin myös muut ihotyypit saattavat vuodenaikojen vaihteluihin reagoida. Olosuhteet kuitenkin muuttuvat nopeammin ja stressi on suurin arkivihollinen sokerin lisäksi. Kaipa tämä iho jollain konstilla kuntoon saadaan. Vinkkejä otan mielelläni vastaan.

Vaalikaa kehoanne kuuntelemalla sitä ja muistakaa rentoutua haipakan keskellä.

~ Lilja Lumi

Helmikuu

Mahdoinko mainita siirtäneeni sängyn paikkaa jokin aika sitten.

Ensin sänky oli näin päin ihan valkoisen seinän vieressä ja yöpöytä toisella puolella. Sen jälkeen se oli sivuttaissuunnassa ruskean seinän vieressä. Nyt se on tällä tavalla ja jostain syystä tämä ratkaisu tuo enemmän tilan tuntua paikkaan, vaikka tilaa on periaatteessa pienennetty. Mutta kiva aina välillä vaihdella järjestystä, kun siihen on mahdollisuus. Ei ole mitään pakottavia alkoveja. Ja voihan alkovistakin tehdä vaikka paikan kirjahyllylle, sohvalle ja televisiolle, jos se on tarpeeksi tilava tai tehdä siitä kenties työtilan. Keittiö ja vessa pysyvät aina paikoillaan, niitä ei voi siirrellä.

Helmikuu on saapunut. Siispä on käännetty uusi aukeama seinäkalenterista.

Puolikkaat hymyt tulevat ja menevät

Anna niiden mennä

sillä tarvitset sydämessä

tilaa kokonaisille

Helmikuu voi olla joillekin herkuton. Kyllähän se sointuu. Herkuton Helmikuu. Niin kuin tipaton tammikuukin. Mutta kuinka monella nuo tuollaiset vaillinaiset onnistuvat? Mieki mietin, että voisi siinä olla pointtia, ku yrittää muutenkin vältellä sokeria, mutta toisin kävi heti ensimmäisenä päivänä, kun kävin Ben&Jerry's - kojussa pyytämässä pallon karamellista jotain. Ei kyllä ollut kovin hyvää, vähän liian makeaa suuhuni. Tulipa syötyä jäätelöä. Ja käytyä salilla. 

Keho on tykännyt nyt muutenkin käydä salilla. Kävin tänäänkin. Ja ostin uudet treenikengätkin Stadiumilta. Ei ollut kovin hymyileväinen myyjä tosin. 

Nämä tällaiset sisätreenikengät. Kävin juoksemassa taas juoksumatolla ja toivon näiden pystyvän juoksuun hyvin, koska lämmittelen välillä juoksumatolla. Juoksuaskel on vielä vähän maastoon mukautuva eli pitää oppia juoksemaan suoraan eikä poukkuroiden. Mietimme työkavereiden kanssa osallistumista Naisten kymppiin. En muista, oliko naisten kymppi vai pelkkä kymppi, mutta pitäisi olla kai joskus toukokuussa, mikä on hyvän ajan päässä, että ehtii vähän harjoitella. Tosin oikeassa luonnossa juoksemiseen kaipaa lumettomuutta ja tällä hetkellä pakkasta ja lunta halutaan vielä paljon lisää, että pääsee vielä laskettelemaan ja luistelemaan tämän talven aikana. 

Pitäisi hankkia keväämmällä uudet ulkojuoksukengätkin, mutta se ei ole vielä ajankohtaista. Tosin oli muutama kiva idea kengistä kenkäosastolla käydessä, mutten koittanut vielä yksiäkään lenkkitossuja. 

Olin tänään töissä 40 minuuttia etuajassa, koska en muistanut vuoron vaihtoa, mutta hälläpä väliä. Huomenna ja ylihuomenna on seiskan vuoro eli herätys puoli kuudelta. Pitäisi alkaa asettumaan.

Hyvää yötä ja pitäkää itsenne kunnossa!

Tästä voisi tulla vaikkapa Hehkeä Helmikuu :)

~ Lilja Lumi