Käykö teillekin joskus niin, että lukee tekstiä, mutta ajatteleekin jotain muuta, mutta on samalla lukenut tekstin, mutta ei ole aavistustakaan, mitä siinä luki, joten se pitää käydä läpi uudestaan. Harhailevaa mieltä on vaikea ohjata. Väsyneenäkin on vaikea keskittyä ja silloin, kun on vain jumissa.
Istun bussissa matkalla kotiin, kuljen takaperin selkä menosuuntaan. Edessäni istuu nainen, jolla on mustat laineikkaat hiukset olkapäille, korvissa nappikuulokkeetja mietteliäästi käsi leuan alla hän katsoo sinisillä silmillä ikkunasta ulos.
Viereen istuu vastatusten nuori poika ja tyttö, ehkä juuri aikuisuuden kynnyksellä. He puhuvat keskenään ruotsia. Tytöllä on hammasraudat ja puhuessaan hän liikauttaa kättään ja poika tarttuu siitä kiinni luontevasti ja hieroo tytön kättä samalla kun he juttelevat keskenään.
Hypistelen kaulakorua, katson ulos nähdäkseni missä mennään ja yritän sietää pissahätää. Kohta kotona ja pääsee suihkuun. Unohdin pyyhkeen, enkä päässyt salilla saunaan tai suihkuun. Harmitus.
Töistä tullessa keskustaan metroportaissa ylöspäin ja auringon paistaessa ajattelin, että vaikka kaksi vuotta sitten en olisi koskaan muuttanut Helsinkiin, niin nyt en haluaisi missään muualla asua, vaikka rakastan Turun jokirantaa ja sen ympäristöä todella paljon. Turussa oli kuitenkin orpo olo. Täällä ei koskaan tunnu yksinäiseltä. Ei ainakaan vielä.
Vanha mies puhuu rouvalle vanhalla kielellä, jota slangi ei ole myrkyttänyt. Rakastan vanhanaikaista tapaa puhua, kun vielä puhuttiin monipuolisemmin ja vähän eri sanoin.
Maanantaina kävimme töiden jälkeen vähän kuvailemassa. Oli aurinkoinen ja lämmin päivä. Ensin piti mennä Flamingoon käymään, mutta se on remontissa, joten sinne joku toinen kerta. Päädyimme Serenaan ja polskimme ulkona rengasmäissäkin, kun oli lämmin päivä. Menin jopa vapaapudotukseen ja sellaiseen renkaalla mentävään kouruun ja eniten siinä pelotti se kohta, kun ei alas nähnyt. Olimme vähän yli enimmäispainon (140kg), mutta ehjinä selvittiin. Sisälläkin kävimme polskimassa aaltoaltaassa, villivirrassa ja laskemassa mäistä. Kivaa oli, mieluisa synttärilahja.
Eilen tosiaan oli syntymäpäiväni ja vein töihinkin mutusteltavaa. Täytin 28 miinus neljä. Enää ei tunnu tietyn ikäiseltä. Pienenä kun kutsuttiin sukulaiset ja perheystävät synttäreille, niin seuraavana aamuna heräsi tunteeseen, että on vuoden vanhempi, mutta nyt on jo neljä vuotta tuntunut, että olisi koko ajan ihan saman ikäinen, joten onko oikealla iällä sitten oikeastaan väliä?
Eilen illalla töiden jälkeen tekaisin omenapiirakan ja kaveriksi lautaselle pääsi jäätelö pakastimesta kököttämästä. Om noms! Jospa tänä iltana söisi nuo viimeiset palat :)
~ Lilja Lumi
First I thought today that this is just an ordinary day but it isn't because sun is shining, it's warm, feels like smiling, I got five hugs today and I'm going to bake something delicious. So no day that makes you smile is just an ordinary day. Every those days have lots special in them.
Hymiö smile
Happy day!
4.8.15
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti