Tänään töiden jälkeen tunsin oloni virkeäksi ja terveemmäksi (johtuneeko kahdesta kahvikupista päivän aikana). Töiden jälkeen aikomus oli jäädä bussista pois tietyllä pysäkillä, mutta istuinkin keskustaan asti, kävelin Starbucksiin hitaan lentävän fiiliksen täyttämänä, tilasin Kenialaisen espresso latten ja istuin kuunnellen laiskaa musiikkia antaen ajatusten madella hitaasti. Ei ollut kiire minnekään. Nautin hetkestä.
Makealakosta sen verran, että makeaa olen onnistunut välttämään tänään ja eilen (tänään kyllä niin houkutti ihastuttavan näköinen ruskea suklaamuffinssi, jossa oli vaalea keskusta - olisi varmasti ollut aika nam nam). Maanantaina söin vähän lakritsipiippua ja muutaman suklaakuorrutteisen Parrots-herkun, mutta lasketaanko niitä, jos ne olivat oikeasti tarkoitettu sunnuntaille? Vettä olen onnistunut juomaan 2-3 litraa päivässä.
Outoa on kyllä, että iho reagoi enemmän ihan kuin kapinoidakseen, ettei saa makeaa. Senpä takia kävin kaupassa ostamassa kurkkunaamion, joka pitäisi kohta pestä ja valkosuklaanaamion, joka syväpuhdistaa ihoa. Pitäisihän sitä muutenkin tehdä naamio kasvoille kerran viikossa.
Olen joskus ajatellut, ettei pieni pyöreys haittaisi, jos saisi täysin kauniin virheettömän ihon. Silloin myös tuntee itsensä kauniiksi, kun ei tarvitse enää mitään peitellä, vaan voisi ainoastaan korostaa kasvon piirteitä, kuten silmiä ja huulia, ehkä laittaa hieman punaa poskiin.
Kuvan kaunis tyttö on täältä
Kahvilan jälkeen kävin Zarassa (koska ratikka ei ollut vielä tullut) hypistelemässä ihastuttavia syysvaatteita aikomuksenani joku päivä tulla ihan ajan kanssa shoppailemaan (ajattelin muuten hipelöidessäni yhtä pehmoista harmaata paitaa, että se olisi varmasti ylellisen tuntuinen päällä - en ole ennen ajatellut niin, tosin ylellinen oli sen hintakin), koittamaan vaatteita ja käymään kahvilassa. Zarasta ulos poistuessa harmitti, että aurinko paistoi kuumasti (ja lasit jätin töihin, koska en uskonut auringon enää tänään näyttäytyvän), eikä sellain kivasti pilkistäen pilvien takaa, lehtiä ei ollut maassa ja ihmiset olivat pukeutuneita lyhythihaisiin paitoihin. Ehkäpä kaipaan syksyä.
Tämä kesä kun tuli niin rymisten ja todella kuumana. Olihan se kivaa, aluksi, mutta kesäänkin kuuluu sateita. Kesän sateet eivät tuoksu syyssateilta.
Tässä päivässä oli syksyn tunnelmaa: sataa tihkutti ulkona, tummasta hiekasta sai hienoja kakkuja, lapsilla oli saappaat ja hienot kuravaatteet päällä, oli ihana seurata sadetta sisällä ja haistella sateen tuoksua ilmassa, katsella pilviä.
Syksy on läsnä kaupoissa. Kaupat ovat täynnä syystunnelmaa: takkeja, hattuja, pipoja, hansikkaita, kumisaappaita ja upeita asusteita. Kaikkea syksyn väreissä. Olisi ihanaa, jos tällä hetkellä olisi sellainen ilma, ettei aurinko kuumottaisi niin kuin keskikesällä, vaan olisi sopivan viileää, että tarvitsisi vain ohuen neuleen, pienen takin tai kivan flanellipaidan alla olevan paidan päälle.
Joskus sitä ajatteli, että olisi hienoa asua maassa, jossa olisi aina kesä, mutta oikeasti niissä maissa on haittapuolensa. Enkä osaisi elää ilman neljää vuodenaikaa. Olisi kuitenkin hyvä, jos kaikki neljä vuodenaikaa olisivat juuri sellaisia kuin niiden pitäisi olla. Ja jokainen olisi kolme kuukautta pitkä:
kevät = maaliskuusta toukokuuhun
kesä = kesäkuusta elokuuhun
syksy = syyskuusta marraskuuhun
talvi = joulukuusta helmikuuhun
Tänään haistoin syksyn. Rakastan syksyn tuoksua ja syksyistä luontoa niin paljon, että tekisi mieli käydä halaamassa puita. Ja hypätä jonkun haravoimaan oranssinkeltaiseen kuivaan lehtikasaan.
Syksy tuoksuu syksyltä, luonnolta sateen jälkeen, kun ruohoa ei enää leikata. Syksy näyttää värikkäiltä maahan tipahtaneilta lehdiltä joka puolella, puolipilviseltä taivaalta ja kostealta maalta. Syksyllä tekee mieli pukeutua pipoon, ohuisiin sormikkaihin tai lapasiin sekä mukavan pehmoiseen takkiin. Tekee mieli lukea kirjaa sohvan nurkassa teemuki pöydällä kynttilän vieressä höyryten ja varpaat viltin alla kipristellen musiikki taustalla soiden. Ehkä voisi nauttia lasillisen punaviiniä.
~ Lilja Lumi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti