Tavoista ja vääristä sanoista

Kättely on huvittavaa. Ranskalaiset tervehtivät suutelemalla ilmaa molempien poskien kohdalla. Jossain kumarretaan, eikä saa näyttää jalkapohjia. Meilläpäin ja muuallakin kätellään. Mutta se on vain joskus niin huvittavaa, mutta toisaalta käytetyin ja totuttu tapa. Jos kuitenkin olisi täysin ulkopuolinen, niin kättelyn näkeminen voisi huvittaa. Ja joskus se huvittaa sisäpuolistakin. Joskus sanotaankin, että hyvä kättely antaa hyvän ensivaikutelman. Olen harvoin saanut samanlaisen kättelyn kuin itselläni on, yhtä voimakkaan ja varman. On ollut todella löysiä kättelyitä, jossa käsi on vedetty nopeasti omalle puolelle ja sitten on ollut voimakkaita kättelyitä, joissa pelkään käsieni luiden rusentuvan. Olen kuitenkin törmännyt samanlaisiin kättelyihin kuin itselläni, siitä voi tietää, että on varmasti samalla aaltopituudella jossain määrin. Ehken osaa tätä selittää, mutta ymmärtää sen selittämättäkin.

Wikipedia ilmaisee tervehtimisen näin: "Tervehtiminen on ihmisten välinen teko, jossa ilmaistaan ystävyyttä tai sosiaalista statusta. Tervehtimiseen voi kuulua jokin ele, kuten käden puristaminen, käden heilautus, kumarrus, halaus tai suudelma, tai tietyt sanat."

Etelä-Euroopassa, Etelä-Amerikassa ja arabimaailmassa tervehdittäessä usein halataan lämpimästi ja annetaan poskisuudelma. Venäjällä naisia ei tervehdittäessä kosketeta. Japanissa ja Kiinassa nyökätään ja katsotaan alaspäin. Havaijilla sieraimet asetetaan vierekkäin. Intiassa yleinen tervehdys on namaste. Se tehdään laittamalla kädet rinnan korkeudella yhteen sormet ylöspäin ja kumartamalla kevyesti

Olen avannut sanaisen arkkuni kohteliaisuudesta, huomaavaisuudesta ja kiitollisuudesta, mutta en tavoista. Muistaakseni. Kohteliaisuudesta muuten välihuomautuksena, ettei ole kohteliasta puhua puhelimessa toisen ihmisen seurassa tai räplätä sitä kauaa. Sitä ennen pitäisi pahoitella, jos johonkin on pakko nopeasti vastata. Mikäkö minä olen kohteliaisuudesta puhumaan, kun olen turkulainen.    

     Vaikka turkulaisista on stereotypia, etteivätkö olisi kovin puheliaita tai huomaavaisia (no oikeastaan olen joutunut tämän kuitenkin toteamaan muutettuani Helsinkiin) muttei se todellakaan koske kaikkia. Ketä tahansa voi jokin asia pänniä, eikä muista huomata toista.

    Tosin olen itsekin syyllistynyt tähän, kun olen nähnyt feissareita ja alkanut tekemään jotain muuta, etteivät lähestyisi, mutta kun saavat kiinni, niin sanon kohteliaasti ei kiitos. Joskus kuitenkin tulee tilanteita, joissa tosiaan tekee mieli olla epäkohtelias, kun joku toinen on ollut, muttei kuitenkaan ole. Onko silloin liian kiltti luonteeltaan?

     Olen ollut itsekin epäkohtelias, mutta tietämättäni, koska tapa, jolla olen kasvanut, ei opettanut minua kovin kohteliaaksi. Onneksi opin kohteliaisuuden myöhemmin, vaikkakin kantapään kautta. Onneksi kuitenkin opin, koska nyt maailma on valoisampi.

Yhden asian olen kuitenkin oppinut lapsuudesta asti: puhumaan oikein. Minulle on äidinkieli ollut pienestä pitäen todella tärkeää - jostain kumman syystä. Ja olen iloinen, että minulla on ollut hyvät opettajat yläasteella ja lukiossa. Yläasteen äidinkielen opettaja puhui täysin korrektia kirjakieltä koko ajan lukuunottamatta sanoja mä ja sä, joka oli hieman hassua, mutta äidinkielen aineessa ei ole koskaan ollut muita kuin rakennevirheitä ja liian pitkiä lauseita, muttei koskaan kirjainvirheitä, eikä yhdyssanavirheitä.

Tiedän, että tämän lopputekstin lukeminen saattaa ärsyttää, mutta sanon tämän vain kerran ja sitten lopetan. Vanhempani jaksoivat joskus muistuttaa siitä, että olen pienestä asti huomauttanut ihmisille, jotka kiroilevat turhan takia - onhan se kurjaa, kun ei kuule puhetta kirosanojen keskeltä.

Nykyään kiroilu ei häiritse, enkä huomauta ihmisille yhdyssanavirheistä tai kirjaimien lisäilyistä vääriin paikkoihin, mutta eniten häiritsee tämän kaltaiset sanamuodot: "Meen ulos polkeen (polkemaan - tämä ei haittaa niin paljon)." tai "Et sä voi kiipee sihe." 

Tekisi mieli repiä hiuksia, heittää hattu maahan, pomppia sen päällä ja potkaista se Timbuktuun! Miksei voi sanoa, ettei voi kiivetä siihen? Miksimiksimiksi? Oh well.. Antaa ihmisten puhua, kuten he ovat oppineet puhumaan. Jos en olisi lastenhoitaja, olisin luultavasti äidinkielen opettaja `:D

~ Lilja Lumi

By the way, onko kukaan kuullut sanamuotoa hotaista/hotoilla? Meinaa samaa kuin hotkia/ahmia. Eli periaatteessa hosua syömisellä. Ja hoto on ahmatti, henkilö joka on syönyt ruoan liian nopeasti.