Valkoinen

This is part one from the story

Olin tänään jälleen töissä viikon sairasloman jälkeen. Kävin lääkärissäkin. Hän kirjoitti syyksi lievän depression ja hoitokeinoksi psykologin. Kävin kerran psykologin juttusilla, saipa jutteluseuraa.

   Työpäivä meni mukavasti. Ties kuinka monennen auringonpistoksen tänään sain. Täytyy huomenna ottaa hattu mukaan, kun aurinkolasit ja veden lipitys eivät riitä.

   Töistä lähdin bussilla keskustaan ja ostin kaupasta uuden kasvopesuaineen, koska viime korvapuusti sai aikaan muutaman finnin naamalle (ja myös stressi, mikäpä muukaan). Mutta oli se korvapuusti sen arvoinen. Tai ei finnien arvoinen, mutta nautin suuresti sen syömisestä.

   Ostan myös pieneen nälkään kana-chili-kolmioleivän ja jääkahvin, koska olen menossa salille, enkä halua pyörtyä siellä. Syötyäni kävelen salille, portaat ylös, otan ulkokengät pois ja suunnistan pukuhuoneeseen. Laitan kengät hyllylle ja etsin sopivan kopperon tavaroilleni. Vaihdan treenihousut jalkaan ja sujautan mustan hihattoman paidan pinkkien urheiluliivien päälle. Laitan tavaroita valmiiksi hyllylle, kun nainen, jolla on käsivarret täynnä tatuointeja, tulee paikalle, avaa alemman kaapin sanomatta mitään ja joudun siirtymään pois hänen tieltään.

   Hän penkoo hetken kassiaan, laittaa tavarat takaisin kaappiin, läimäyttää kaapin kiinni, laittaa kaapin lukkoon ja viipottaa tiehensä päinkään katsomatta. Olisi tehnyt mieli sanoa "Ole hyvä", mutta luultavasti hän olisi vain mulkaissut päin tai kysynyt ehkä että miksi, pahimmassa tapauksessa olisi vastannut niin olenkin, mutta tuskin ketään sellaista tekisi. Voisin itse vastata, että yritän olla humoristisena, mutta jos lokeroni olisi jonkun alla, päällä tai vieressä ja hän tai hänen tavaransa ovat hieman edessä, niin sanoisin ensin anteeksi ja kertoisin kaappini sijainnista, josko hän päästäisi ohitseen. Joskus tottuu ystävälliseen käytökseen, mutta toisaalta täytyy totea, että paskapäitä löytyy edelleenkin milloin mistäkin.

   Asiasta kauheasti välittämättä laitan treenikengät jalkaan, suljen kaapin ja sujautan avainlenkin käden ympärille. Täytän pullon ja suunnistan juoksumatolle napaten lehden mukaani. Selailen lehden kuvia reippaasti kävellen ja kun olen saanut sen loppuun aikaa on kulunut 15 minuuttia, joka oli tarkoituskin.

   Käyn viemässä lehden pois ja treenaan vatsalihaksia, selkälihaksia ja istun jalkaprässiin, kun huomaan hyvännäköisen miehen tulevan salille. Hän katsoo hetken minuun päin, mutta menee menojaan. Tulee pukuhuoneesta kuulokkeet korvilla treenailemaan painoilla niin kuin kunnon äijä. Eipä minussa mitään katsomista olekaan, huokaisen ja teen jalkaprässillä ensimmäistä kertaa sata toistoa putkeen.

   Kävelen kuikuilemaan, jos näkisin miestä ja katson vahingossa isoon peiliin. Vartalo näyttää pursuavan vaatteiden läpi ja sojottavan joka suuntaan. Vatsa on todella turvonnut, mokoman leivän takia tai sen kahvissa olleen laktoosin. Harmistun omasta kehostani, käännyn kannoillani ja menen takaisin pukuhuoneeseen. Riisuudun, kiedon pyyhkeen päälle, otan pesuvälineet mukaan, asetan ne suihkuhuoneen keskellä olevalle tasolle, täytän löylykiulun ja menen saunaan istumaan. Hassua, että saunan edustalla olevassa lapussa kehotetaan käyttämään kuumaa vettä, että saataisiin jatkossakin hyvät löylyt, mutta lasiseinien ja lasioven välissä on rako, josta löyly karkaa. Ei riitä kuuma vesi, jos kuumuus karkaa raosta ulos.

   Heitän löylyä kiukaalle monta kertaa. Kaksi naista käy sillä aikaa suihkussa. Lipitän vettä saunassa. Hetkeksi tulee kuuma, mutta tälläkään kertaa hiki ei irtoa kehosta, vaikka istuin kuumassa kahden suihkutuksen verran. Poistun saunasta, käyn suihkuun, peseydyn hitaasti. Seurakseni tulee kolme vaaleatukkaista naista: yksi laiheliini, yksi muodokkaampi ja yksi, jolla on pieni vauvamasu. Pesen tukan, jätän hoitoaineen vaikuttamaan vartalon pesun ajaksi. Tunnen virheet ihollani ja katselen sivusilmällä muita. He ovat aika nopeita: pikasuihku ja sitten pois.

   Suihkuun tulee kolmen naisen jälkeen vielä yksi tummatukkainen lisäkseni - hän näyttää vähän italialaiselta. Hän peseytyy ja lähtee pois. Tunnen sormieni rypistyvän, avaan hanan, huuhtelen vartalolta saippuan ja hiuksista myös. Laitan uutta kasvosaippuaa ensimmäistä kertaa kasvoille. Otan sormen päähän pienen määrän ainetta, levitän kämmeniin ja hitaasti ympäri kasvoja. Se tuoksuu limeltä ja mandariinilta, siinä on pieniä hiukkasia, jotka hierovat ihoa ja se tuntuu miellyttävältä. Kun pesen sen pois kasvoilta iho tuntuu pehmoiselta. Ostin samaa sarjaa olevan kosteusvoiteenkin, jonka levitän kasvoille kuivattuani hiukset ja vartalon. Sen haju on hieman erikoinen ja tuntuu viileältä iholla, mutta sen pitäisi tehdä hyvää. Toivottavasti.

Puen vaatteet päälle, lastaan kassiin purkit, treenivaatteet ja pyyhkeen, suljen vetoketjun, otan kengät mukaan ja lähden odottamaan bussia pysäkille.

   Bussiin menee paljon ihmisiä tällä kertaa, yleensä vain muutama. Odotan, että muut menevät ensin ja menen viimeisenä. Jään pitämään tangosta kiinni, koska kaikki istumapaikat ovat täynnä. En ole ainoa seisoja. Hetken kuluttua, kun bussista alkaa poistua väkeä, niin vanhempi nainen sujahtaa ohitseni kertoen nähneensä edessä vapaan paikan ja menee sinne. Hetken köröttelyn kuluttua kuskin takana olevat molemmat paikat tyhjenevät, mutta en mene istumaan siihen, koska paikat ovat näkövammaisille tarkoitetut. En koskaan mene invalideille, raskaana oleville tai vanhuksillekaan tarkoitetuille paikoille, vaikka suuri osa ihmisistä viis veisaa näistä merkinnöistä - menevät vain sinne, missä on vapaata. Niin minäkin tekisin, jos en välittäisi tai olisi tarpeeksi tarkkaavainen.

   Näpyttelen kännykkääni, kunnes se sanoo Näkemiin ja sammuu. Olemme muutaman kadunkulman päässä, laitan sen taskuun ja katselen maisemia. Nousen bussista omalla pysäkilläni, kävelen ulko-ovelle, avaan oven avaimella, koska kello on yli kahdeksan ja menen sisään. Tilaan hissin alas ja nousen kahdeksanteen kerrokseen. Hissin ovi avautuu päästäen äänen, etsin oveni, avaan sen ja astun sisään.

   Lasken laukun harmaalle matolle keskelle eteistä. Katson peilikaapin ovea, josta tuijottaa takaisin takkutukkainen pallokala. Tukka sojottaa joka suuntaan, leikkasin sen viikko sitten 15 sentin mittaan. Se kihartuu kuin ranskalaisilla, koska on kihartuva luonnostaan. Silmien alla on pienet pussit ja meikkijäämiä, vetäisen sormella lian pois.

   Ripustan raidallisen pyyhkeen oven päälle roikkumaan ja käytössä olleet salivaatteet henkarille hengittämään ennen kassiin uudelleen pakkausta. Vien pullot ja purkit vessaan aamua varten. Otan päälivaatteet pois, viikkaan ne ja avaan peilikaapin oven. Siellä on mustien, valkoisten ja harmaiden paitojen ja housujen pinot. Ei mitään muita värejä.

   Olen aina pitänyt valkoista lempivärinäni, vaikka joku sanoo, ettei se ole väri. Väitän, että se on kaikki värit, koska valkoinen on valoa ja valo näyttää värit. Pimeässä näkee vain mustavalkoista tai mustaa, jollei pimeydessä ole valoa. Valkoinen on prisma, kaikki värit yhdessä.

   Otan kaapista valkoisen t-paidan ja harmaat lököhousut ja tassuttelen paljain varpain avokeittiöön. Keittiön ja olohuoneen välissä on keittotaso, jolla on liesi. Toisella puolella on pari mustaa jakkaraa, joita ei paljoa tule käytettyä. Avaan jääkaapin ja katselen sen sisältöä: ananaspurkki, ruisleipäpakkaus, voirasia, tomaatteja pussissa, kurkku, purkki luomumaitoa, pari viiliä ja omenamehua. Otan astiakaapista valkoisen kupin ja laitan teeveden keittimessä kiehumaan.

   Voitelen pari leipää, laitan tomaattia ja kurkkua päälle. Teepussi uppoaa veden alle, kaadan päälle maitoa ja väri muuttuu vaaleanruskeaksi. Istun tumman-harmaalle sohvalle ja avaan kirjan. Valkoisen lautalattian päällä on valkoisen nukkamaton päällä valkoinen kulmikas sohvapöytä. Sen päällä on maljakko, jossa on valkoisia liljoja. Laitan lattiavalaisimen päälle ja alan lukea. Katsahdan paria pientä laatikkoa huoneen reunassa, jotka ovat vielä purkamatta. Siellä on vain elokuvia. Elokuville ei ole näyttöä tai soitinta, mistä niitä voisi toistaa, eikä televisiolle ole tasoa, jossa se voisi kököttää.         Olen saanut nurkassa seisovan valkoisen kirjahyllyn koottua, siellä nököttää muutama kirja ja koriste-esine omat tarinat sisällään.

   Syötyäni ja juotuani harjaan hampaat, sammutan valon olohuoneesta ja keittiöstä, avaan ruudukkolasitetut pariovet makuuhuoneeseen ja suljen ovet takanani. Huoneen keskellä on korkea patja, jossa on vaaleat peitteet. Sängyn vieressä on kehyksissä kuva. Hönkäisen kuvan peittämää lasia, piirrän siihen sydämen ja kuiskaan "Kaipaan sinua". Toisesta silmästä valahtaa kyynel, jonka otan kielen kärkeen kiinni. Se maistuu suolaiselta ja makealta.

   Menen peitteiden sekaan, laitan lukuvalon päälle, puhelimen akun johtoon lataamaan ja jatkan lukemista, kunnes olen niin väsynyt, että suljen valon.