"Sinä teet minusta rohkean." Tuli tänään mieleen, kun äiti puhui tyttärensä kanssa bussissa. Riippuu täysin seurasta, minkälainen on ja se minkälaisen ihmisen seurassa oleva henkilö tekee minusta muille ihmisille. Joidenkin seurassa olen niin oma itseni tai oikeastaan yli-itseni, että möläyttelen tuntemattomillekin, jos tekee mieli, vaikken sitä todellakaan yksinäni tekisi. Seura tekee kaltaisekseen, toisista ihmisistä saa voimaa.
Olin lapsena ujo, erilainen, koulukiusattu ja koulusysteemi kusi kiusaamisen ehkäisyn kannalta, koska kiusaamiseen ei joskus ollenkaan puututtu. Nykyään ainakin teinit halailevat toisiaan ihon väriin, pituuteen tai kokoon katsomatta - harmi ettei silloin ennen. Kuten yhden lehden pääkirjoituksessa luki, minkälainen olisi olla nykyajan 10-vuotias: koko ajan esillä, eikä saisi olla ollenkaan oma hiljainen haaveileva itsensä.
En tuntenut tänään olevani yhtään laiska, vaikken mennytkään salille kanniskeltuani salikassia töihin ja takaisin. Vapun takia (joka on tullut kumman nopeasti) en kumminkaan pystyisi pitämään saleilua tällä viikolla säännöllisenä, joten miksi pitäisi nyt mennä, jos ensi viikolla voisi käydä mahdollisimman usein.
Sen sijaan tunsin vain mukavuudenhalua ja ajatuksissani kääriydyin vilttiin ja lipitin teetä sohvan nurkassa kylvyn jälkeen. Ajattelin jo bussimatkalla töistä keskustaan, että käyn kahvilla ja vuokraamassa pari leffaa videovuokraamosta. Kahvia siemaillessa ja kakkua murustellessa pöydälle mietin, että mistä löytäisi sellaisen rauhallisen hälyttömän kahvilan, jossa aika seisoisi paikoillaan, eikä siellä olisi teinejä räkättämässä toistensa kännyköille ja kuluttamassa turhaan istumapaikkoja? Olen ennenkin miettinyt, miksi on valtava lössi teinejä viemässä tilaa penkeillä, kun vain yksi tai kaksi heistä on oikeasti kyseisen kahvilan asiakkaita eli ovat tilanneetkin jotain.
Anyways kahvin jälkeen suuntasin keskustan Makuuniin ja vuokrasin kolme leffaa ja ostin kolme leffaa, joista sain kolmannen ilmaiseksi. Sitten köröttelin bussilla kotio. Kannattaa kyllä käydä Pasilan aseman Makuunissa, jos haluaa löytää ostettavaksi suuremmasta valikoimasta leffoja, koska keskustan videovuokraamossa oli niitä vain pierun verran ja suurin osa ihan huonoja.
Käytyäni putsaamassa naamasta mansikkaisen kasvonaamion aion katsoa ranskalaisen leffan, Audrey Tautoun uusimman, Rakkauden palapelin (Casse-tete chinois), jossa on mukana sama miesnäyttelijä, Romain Duris, joka oli mukana aiemmassakin Audrey Tautoun leffassa, Päivien kuohu "L'écume des jours" (kannattaa katsoa, nerokas ja ihana leffa).
Otin Makuunista kolme leffaa vuokralle, koska en pystyisi millään ennen sunnuntaita palauttamaan yhtäkään. Makuuni on Filmtownia kalliimpi, mutta sieltä saa aina yhden leffan pariksi päiväksi vuokralle ja kolme leffaa viikoksi, mikä on todella hyvä. Toisekseen tätä Audrey Tautoun leffaa ei löytynyt viimeksi Filmtownista, koska siellä oli joku ihmeen leffakato meneillään.
Olen myös ajatellut, pitäisikö alkaa syödä enemmän ruokaa, mikä auttaisi muistamaan asioita paremmin, koska pidän itseäni kauhean huonomuistisena. Toisaalta en kyllä ole huonomuistinen, koska en vain muista asioita, jotka eivät herätä tarpeeksi kiinnostusta. Yleensä kaikki, mikä liittyy valtakunnallisiin asioihin, politiikkaan, historiaan tms menee ohi korvien, sellaiset asiat eivät edes yritä pysyä päässä. Opin muutenkin paremmin näkemällä ja havainnoimalla kuin kuulemalla.
Ajattelin myös, että havainnointikykyni on aika tarkka, koska yleensä olen tietoinen kaikesta, mitä ympärillä tapahtuu, eikä aina tarvitse nähdäkään, kun voi kuulemansa perusteella kommentoida (esim eri tavaroista lähtee erilainen ääni pudotessaan) ja havaitsen myös ilmapiiristä todella nopeasti sen kireyden tms ja jos ihmisten mielialat vaihtelevat. Sen sijaan keskittymiskykyni on toisinaan aivan surkea, jollei ole kyse kiehtovasta asiasta.
Olen aina ollut aikamoinen haaveilija luonteeltani ja muistankin kouluterveydenhoitajan ala-asteella kertoneen myöhemmillä luokilla, kun kuulotestini vihdoin onnistui, että ekassa kuulotestissä lauleskelin vain piippausten mukana :D Useimmiten jos ei ole kyse itseä kiehtovasta asiasta, niin korvissa kuuluu vain ---- ja huomaan jossain liihottavan perhosen. Joten toivottavasti en ole hymyillyt väärässä kohtaa.
P.S. Sateisten iltojen jälkeen on hyvä osata stepata, koska maa on täynnä kastematoja.
~ Lilja Lumi
Ihana tuo kuulotestissä lauleskelu. :)
VastaaPoistaOlisiko pitänyt viitata vai painaa nappia? Hyvä vaihtoehto sille tuo lauleskelu. :)
Itsellä oli nuorena poikana ala-asteen kuulotestissä aina isot harmaat tukevat kuulokkeet. Laite oli siirrettävillä, pyörillä varustetuilla, metallikärryillä. Ne nitisivät aina, tai ainakin usein, kun terkkari sääti laitetta ja nitinä kuului kuulokkeiden sisään. Muistan yrittäneeni kuunnella, että kuuluisiko se testiäänen antaminen nitinästä, mutta testinappien painaminen tapahtui niin hiljaa, ettei kuulunut.