Päivä Tallinnassa

Vihdoin eilen koitti se päivä, kun pääsimme ukkoseni kanssa yhdessä Tallinnaan.

Herätyskello soi seiskalta, koska satamassa piti olla viimeistään kymmeneltä. Söimme, laittauduimme, pakkasimme loput tarpeelliset tavarat laukkuun ja sitten pitikin lähteä 8:45 bussilla keskustaan ja sieltä ratikalla länsisatamaan.

Nousimme Silja Line Superstarin kyytiin ja istuimme juomaan alkumatkan aperitiivit sekä selailemaan lehtiä. Kahden tunnin päästä saavuimme Tallinnan satamaan ja aurinko toivotti meidät tervetulleeksi. Lähdimme umpimähkään kulkemaan kohti Vanhaa kaupunkia ja löysimme sen.

NB! Pandas urineerimine keelatud! 

Mikäs sen mukavampaa kuin käpsehtiä etelänaapurissamme käsi kädessä kultaseni kanssa auringon paistaessa ja kuvaillessa kaikkea, mikä ei liiku eli rakennuksia. Ihmiset sattuivat aina tulemaan kuvaan, mutta sillehän ei voi mitään.

Emme ole kumpikaan hyviä kuvattavia: toinen vetää naamansa irveen kameran lähestyessä ja toinen taas näprää lähimmäistä seinäkiveä pois päin kääntyneenä. Kuinka vaikeaa voi olla, että onnistuisi kuvissa, kun pitäisi aloittaa siitä, että pystyy olemaan kuvattavanakin tuntematta itseään pelleksi?

Kuljimme oikeastaan suurimmaksi osaksi Vanhassa kaupungissa. Ensi kerralla pitää ottaa selvää eri matkakohteista ja nähtävyyksistä lähettyvillä ja kulkea vaikka kartan kanssa. Ja voisi mennä Tarttoon tai Riikaan. Unelmoin myös matkasta Lontooseen, Prahaan ja Tukholmaan sekä Hollantiin - näin aluksi ainakin (ja olisi mukava myös kuulla enemmän maan asukkaiden puhetta, koska suurimmaksi osaksi kuuli vain suomea eestin ja venäjän lisäksi, oikeastaan suomea eniten, koska palju turiste). Jos kävisi edes kerran vuodessa jossain, niin olisi kiva.

Viime Viron matkalla, jonka tein joskus 2007, en saanut tehdä mitään kivaa, koska maissa oli aikaa vain sen neljä tuntia ja piti kulkea ryhmän mukana.

Muutaman tunnin kuluttua tuli nälkä ja vessahätä.

Katselimme ravintoloiden listoja ja päädyimme Clazz-nimiseen restoraniin. Mies tilasi olutta juomakseen ja mie otin valkkarin.

Otin kanasalaatin, joka oli tõesti suur degusteerimine.

Mies otti hampurilaisaterian, joka oli myöskin erittäin hyvää :)

Vatsat täynnä jatkoimme matkaa ja yritimme löytää jotain muitakin kauppoja kuin turistikauppoja, joita oli vähän liikaa joka nurkassa. 

Juominkien ja makeisten lisäksi löysimme vain miehelle uudet aurinkolasit ja miulle huivin, koska unohdin reissua varten ostamani huivin kotiin. No nyt miulla on kaksi kevät/syksy-huivia, mikä on joillekin jopa liian vähän.

Iltaanhan tuo päivä alkoi taittua ja viimeistään kasilta piti olla satamassa ja takaisin laivassa, koska laiva lähti takaisin kohti Suomea 20:30. Oli todella kiva kokemus, vaikka selkä sattuikin iltasella pitkästä käpsyttelystä. Laivalla siemailimme inkiväärijuomaa ja höpötimme, jonka jälkeen kävimme

vielä tax free - myymälässä ostamassa Viron karkkien lisäksi nuo pötkylät ja peltirasiat. Kyllä nuiden tuhoamisessa jonkin aikaa vierähtää. Katsoin jopa, mistä maista nuo tuotteet oikeasti ovat peräisin: Englannista (Fisherman's friend, Mixed Fruit Drops, Butterscotcs Drops, Jelly Beans, Smarties), Italiasta (Kinder), Sveitsistä (KitKat, Lion, Milka) ja Virosta (Kalev).

Ostimmehan me juominkejakin, muttei niitä kuitenkaan kuvattu ja juomien haku Virosta ei tosiaankaan ollut matkan pääasia. Matka oli meidän kahden, ei viinaksien.

Päästyämme Suomeen hyppäsimme ryysiksestä päästyämme ulkona odottavaan ratikkaan ja sen jälkeen bussiin. Ilma oli jo jonkin verran kylmennyt, mutta kyllä se kevät selvästikin on tulossa, kun kukkiakin jo kasvaa siellä sun täällä. Saavuimme kotio puoli kahdentoista maissa ja puolilta öin olimme jo simahtaneet.

Virolaisista muuten pitää sen verran sanoa, että ovat todella kohteliasta ja ystävällistä porukkaa noin suurimmaksi osin ja liikennekäyttäytymisessä autot päästävät lähes aina tien yli, kun kävelijä on ylittämässä tietä. On myös liikennevaloissa kiva juttu, että näkyy se aika, joka pitää odottaa ennen kuin valot vaihtuvat toisiksi. Vielä kivempi olisi ne tanssivat liikennevalot. Senkin huomasin virolaisuudesta, että käsityöläisyys on siellä paljon suuremmassa asemassa kuin meillä.

Huomasin myös, että pitää hankkia uusi kamera, koska tämä nykyinen on aika kökkö.

~ Lilja Lumi

Jotain parempaa

Ei pidä unohtaa
Että maailmasta parempaa
Saa jos jaksaa uskoa
Parempaan huomiseen

Ei saa unohtaa
Että elämästä parempaa
Saa jos jaksaa ajatella
Niin itseä myös toisia

Eikä voi unohtaa
Että ystävistä kallein
On juuri se, kenen kanssa jaat
Niin ilot ja surut
Elämän kullanmurut