Olin tilannut kameran lukemani Natan blogin perusteella, koska oli hyvät perustelut, hieno jälki ja kiva alennuskoodi, jolla tilasin sen netistä. Ensin oli ilmoitettu, että kamera on varastosta loppunut ja kahden päivän päästä kerrottiinkin, että kamera on saapunut myymälään ja voisin sen hakea sieltä.
Olin sattumalta miestä vastassa töissä, kun piti hakea juhlatamineisiin lisäksi vielä neuletakki vilun varalta sekä sukkahousut, ja lähdettiinkin Selloon hakemaan kameraa Rajala-kaupasta. Ylpeänä uuden kameran omistajana halusin päästä heti testailemaan sen toimintoja jne, mutta jo ennen Selloon saapumista oli suuri nälkä, joten kameran haun jälkeen kävin ostamassa Subwaylta kana teriyakin mukaan.
Söin patongin matkalla kotiin ja heti viimeisen haukun jälkeen tuli kummallinen tunne mahaan ja alkoi päässä hieman heittää. Menin pitkäkseni sohvalle puoleksitoista tunniksi, kunnes päätin siirtyä vadin kanssa sängylle yrittäen päättää, kumpi olisi vähemmän epämieluisa asento selällään vai kyljellään ja torkahtelin välillä. Neljän tunnin muilimisen jälkeen patonki ja muut päivän ruoat pääsivät koristamaan pönttöä.
Kävin lämpimässä suihkussa, jonka jälkeen menin palelemaan peiton alle. Lämmin peitto oli päällä, mutta iho oli kananlihalla ja lämpöä oli noussut 0.3 astetta. Yritin koko loppuillan ja yön nukkua aika huonolla tuloksella koko ajan heräillen ja nähden unta vain hereillä olosta samalla kun tuntui, että napa olisi selkärangassa kiinni.
Vihdoin aamu tuli ja pahan olon vatsassa tunnistin näläksi. Söin varovaisesti banaanin ja puoli lasia maitoa, kunnes palasin nukkumaan. Napa ei ollut enää selkärangassa kiinni, mutta selkä sattui koko yön kääntyilystä. Sain nukuttua kaksi tuntia unetonta unta.
Seuraavaksi heräsin 8-9 aikoihin ja uskalsin nakertaa leivän nälkään. Maha alkoi juilia sen jälkeen ja nukuin sohvalla 1,5 tuntia. Heräsin uudelleen ja join vain vettä. Torkuin keskipäivän yli vielä toiset 1,5 tunnin unet, jonka jälkeen jaksoin pysyä hereillä ja söin banaanin. Lisäksi tänään olen syönyt pehmeän puuron ja maustamattoman viiliksen eli mahdollisimman neutraaleja ruokia ilman lisämakuja, joita maha ei sietäisi.
Tämä on jo toinen vatsatauti/ruokamyrkytys tänä vuonna. Viimeksi mahataudissa olin 12-vuotiaana, mutta kun töissä ripulia ja vatsatautia myös on liikkeellä, niin minkäs teet. On tosi harmillista, kun on nälkä, eikä uskalla syödä ja useimmiten jos on liian kova nälkä, niin siitä nälästä tulee paha olo.
On tottunut syömään ainakin 3-4 kertaa kunnon annoksia päivässä, niin ei kai ihme, että on vähän väliä nälkä, koska keho on rutinoitunut saamaan tiettyyn aikaan ruokaa eli polttoainetta. Vatsa juilii, sattuu tai nälättää joka päivä ainakin kerran, mikä on kyllä aika turhauttavaa.
Kerran olin kolme päivää raakaruokavaliolla ja silloin ei ollut nälkä, vaan olo oli pirteä ja kylläinen. Harmi vain, että raakaruokavalio on aika kallis tietyin osin ja joitain ruokia pitää valmistella monia tunteja. Olisi kyllä hyvä löytää se juuri oikeanlainen ruokavalio, joka antaa energiaa sopivasti päivän aikana sekä pitää olon sopivan kylläisenä ja pirteänä.
Mutta nyt siihen kameraan!
Vielä avaamaton! Piti hankkia myös Möller-kapseleita, kun iho kaipaa hyviä rasvahappoja niin kuin kehokin.
Kyseessä siis Panasonic Lumix GM DMC-GM1K eli G -variaatio
Siinä se nyt on! Tämä napattu pokkari-canonilla
Kuvatestailuja. Näyttää kyllä terävältä jälki.
Mustavalkotoiminnossa on ihastuttavaa tarkkuutta ja syvyyttä.
Älykäs kamera tunnisti itse, että kyseessä on makrotoiminto, joten se keskitti yhteen kohtaan kuvassa ja sumensi taustaa. Neilikat ovat viime viikolla hankittuja. On kyllä paljon opittavaa tämän kameran kanssa, mutta teen tämän kanssa niin kuin kaikkien teknisten välineiden eli käyn kaikki nippelit ja nappelit läpi ja otan itse selvää, mitä mistäkin tapahtuu. Nyt alkaa kuvaukselliset ajat! Lisäksi on superhienoa ja kätevää, että kyseessä on minijärkkäri ja hassua on se, että miulla on nyt tämän talouden toista järkkäriä parempi (kuulemma) kamera. Khihihii! Pompin innosta ja ilosta, mutta nyt on taas nälkä.
~ Lilja Lumi
Heti sateen jälkeen
Heti sateen jälkeen paistava aurinko
on se kirkkain aurinko
kuin pieni uudestisyntyminen
Heti sateen jälkeen pilvien väistyessä
aurinko heijastaa valoa sateen jättämistä jäljistä
paistaen kahdesta suunnasta
ja voi vain hymyillä
on se kirkkain aurinko
kuin pieni uudestisyntyminen
Heti sateen jälkeen pilvien väistyessä
aurinko heijastaa valoa sateen jättämistä jäljistä
paistaen kahdesta suunnasta
ja voi vain hymyillä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti