Juhlintapäivä

Viime lauantaina olin parin tunnin lenkillä ja lähdin puoli seiskalta aamulla, kun uni ei vain maittanut. Olen aina ollut enemmän aamuihmisiä, vaikka kellon soidessa saattaa väsyttää. Kun kello taas ei soi, niin herään "luonnottoman aikaisin". Oli kyllä ihana aurinko ulkona ja aamulenkkeillyssä on upeaa juuri se, että luonto on jo herännyt ja kukat nostamassa päätään, linnut laulaa helättävät ja koirien ulkoiluttajia näkee harvakseltaan, muttei ketään muita. Harmistus oli kyllä suuri, että tuo ihana lenkkimaisema oli puoliksi tuhottu, kun puita oli isolla kädellä kaadettu. Kuka hitto niitä puita käskee kaatamaan, painukoon suohon. Antaisi kauniiden puiden kukoistaa ja pitää luonnon kauniina niin kuin sen kuuluu olla.

Lenkin jälkeen kävin suihkussa, katselin lenkiltä otettuja kuvia, joita otin uuden Panasonic Lumixin kanssa sekä valmistauduin juhlia varten. Odotin myös toisen puoliskon heräilyä ja söimme aamiaista.

Matkalla Helsingistä Turkuun 3x - juhliin

Apetta oli kystä kyllä ja loistavat tarjoilut kun olivat

silti aiheuttivat tuttua ilmailua, muttei se haittaa ollenkaan.

Rannekorun olen hankkinut Bijou&Brigittestä ja hankin sieltä korvakorut myös, mutta niistä joskus myöhemmin kuvia. Hamettakaan ei saatu kunnolla kuvattua, koska aina oli pää väärässä kulmassa tai naamalla joku outo ilme, niin en kelpuuttanut mitään. Joskus kuvataan mekkokin, koska nätti on ja tykkään kyllä.

Alussa kilisteltiin kuohuvilla. Otin tosin tällä kertaa
vain pommacia, koska en kuohuviinistä niinkään välitä.

Ruissnacksin päällä savulohijuttua, minimuffinssi,
 porkkanoita, poppareita, marenki ja piirakka. 

Kakkua oli kolmea erilaista: suklaakakkua, juustokakkua ja unelmanpehmeää 

mmmm - kakkua. Kahdesta ensimmäisestä en välittänyt, mutta tuota kolmatta,

joka näkyy lautasella edessä, otin toisenkin kerran.

Kahvi tarjoiltiin muumimukeista :)

Oli kovin kivaisa, vaikka vähän väsyttävä päivä niin kuin matkapäivät yleensäkin ovat. Vatsa pullollaan suunnattiin takaisin kotio ja leffan pariin, kunnes simahdettiin yöpuulle.

Sunnuntai vietettiinkin sohvan koristeena eli tehden juuri ei-mitään. Ei aina tarvitse.

Nyt kuitenkin unoset kutsuvat ja huomenna on töissä vapun juhlimista.

~ Lilja Lumi

Surinaa

"Sinä teet minusta rohkean." Tuli tänään mieleen, kun äiti puhui tyttärensä kanssa bussissa. Riippuu täysin seurasta, minkälainen on ja se minkälaisen ihmisen seurassa oleva henkilö tekee minusta muille ihmisille. Joidenkin seurassa olen niin oma itseni tai oikeastaan yli-itseni, että möläyttelen tuntemattomillekin, jos tekee mieli, vaikken sitä todellakaan yksinäni tekisi. Seura tekee kaltaisekseen, toisista ihmisistä saa voimaa.

Olin lapsena ujo, erilainen, koulukiusattu ja koulusysteemi kusi kiusaamisen ehkäisyn kannalta, koska kiusaamiseen ei joskus ollenkaan puututtu. Nykyään ainakin teinit halailevat toisiaan ihon väriin, pituuteen tai kokoon katsomatta - harmi ettei silloin ennen. Kuten yhden lehden pääkirjoituksessa luki, minkälainen olisi olla nykyajan 10-vuotias: koko ajan esillä, eikä saisi olla ollenkaan oma hiljainen haaveileva itsensä.

En tuntenut tänään olevani yhtään laiska, vaikken mennytkään salille kanniskeltuani salikassia töihin ja takaisin. Vapun takia (joka on tullut kumman nopeasti) en kumminkaan pystyisi pitämään saleilua tällä viikolla säännöllisenä, joten miksi pitäisi nyt mennä, jos ensi viikolla voisi käydä mahdollisimman usein.

Sen sijaan tunsin vain mukavuudenhalua ja ajatuksissani kääriydyin vilttiin ja lipitin teetä sohvan nurkassa kylvyn jälkeen. Ajattelin jo bussimatkalla töistä keskustaan, että käyn kahvilla ja vuokraamassa pari leffaa videovuokraamosta. Kahvia siemaillessa ja kakkua murustellessa pöydälle mietin, että mistä löytäisi sellaisen rauhallisen hälyttömän kahvilan, jossa aika seisoisi paikoillaan, eikä siellä olisi teinejä räkättämässä toistensa kännyköille ja kuluttamassa turhaan istumapaikkoja? Olen ennenkin miettinyt, miksi on valtava lössi teinejä viemässä tilaa penkeillä, kun vain yksi tai kaksi heistä on oikeasti kyseisen kahvilan asiakkaita eli ovat tilanneetkin jotain.

Anyways kahvin jälkeen suuntasin keskustan Makuuniin ja vuokrasin kolme leffaa ja ostin kolme leffaa, joista sain kolmannen ilmaiseksi. Sitten köröttelin bussilla kotio. Kannattaa kyllä käydä Pasilan aseman Makuunissa, jos haluaa löytää ostettavaksi suuremmasta valikoimasta leffoja, koska keskustan videovuokraamossa oli niitä vain pierun verran ja suurin osa ihan huonoja.

Käytyäni putsaamassa naamasta mansikkaisen kasvonaamion aion katsoa ranskalaisen leffan, Audrey Tautoun uusimman, Rakkauden palapelin (Casse-tete chinois), jossa on mukana sama miesnäyttelijä, Romain Duris, joka oli mukana aiemmassakin Audrey Tautoun leffassa, Päivien kuohu "L'écume des jours" (kannattaa katsoa, nerokas ja ihana leffa). 

Otin Makuunista kolme leffaa vuokralle, koska en pystyisi millään ennen sunnuntaita palauttamaan yhtäkään. Makuuni on Filmtownia kalliimpi, mutta sieltä saa aina yhden leffan pariksi päiväksi vuokralle ja kolme leffaa viikoksi, mikä on todella hyvä. Toisekseen tätä Audrey Tautoun leffaa ei löytynyt viimeksi Filmtownista, koska siellä oli joku ihmeen leffakato meneillään.

 

Olen myös ajatellut, pitäisikö alkaa syödä enemmän ruokaa, mikä auttaisi muistamaan asioita paremmin, koska pidän itseäni kauhean huonomuistisena. Toisaalta en kyllä ole huonomuistinen, koska en vain muista asioita, jotka eivät herätä tarpeeksi kiinnostusta. Yleensä kaikki, mikä liittyy valtakunnallisiin asioihin, politiikkaan, historiaan tms menee ohi korvien, sellaiset asiat eivät edes yritä pysyä päässä. Opin muutenkin paremmin näkemällä ja havainnoimalla kuin kuulemalla.

Ajattelin myös, että havainnointikykyni on aika tarkka, koska yleensä olen tietoinen kaikesta, mitä ympärillä tapahtuu, eikä aina tarvitse nähdäkään, kun voi kuulemansa perusteella kommentoida (esim eri tavaroista lähtee erilainen ääni pudotessaan) ja havaitsen myös ilmapiiristä todella nopeasti sen kireyden tms ja jos ihmisten mielialat vaihtelevat. Sen sijaan keskittymiskykyni on toisinaan aivan surkea, jollei ole kyse kiehtovasta asiasta.

Olen aina ollut aikamoinen haaveilija luonteeltani ja muistankin kouluterveydenhoitajan ala-asteella kertoneen myöhemmillä luokilla, kun kuulotestini vihdoin onnistui, että ekassa kuulotestissä lauleskelin vain piippausten mukana :D Useimmiten jos ei ole kyse itseä kiehtovasta asiasta, niin korvissa kuuluu vain ---- ja huomaan jossain liihottavan perhosen. Joten toivottavasti en ole hymyillyt väärässä kohtaa.

P.S. Sateisten iltojen jälkeen on hyvä osata stepata, koska maa on täynnä kastematoja.

~ Lilja Lumi

Juilimista massussa ja brand new camera

Olin tilannut kameran lukemani Natan blogin perusteella, koska oli hyvät perustelut, hieno jälki ja kiva alennuskoodi, jolla tilasin sen netistä. Ensin oli ilmoitettu, että kamera on varastosta loppunut ja kahden päivän päästä kerrottiinkin, että kamera on saapunut myymälään ja voisin sen hakea sieltä.

Olin sattumalta miestä vastassa töissä, kun piti hakea juhlatamineisiin lisäksi vielä neuletakki vilun varalta sekä sukkahousut, ja lähdettiinkin Selloon hakemaan kameraa Rajala-kaupasta. Ylpeänä uuden kameran omistajana halusin päästä heti testailemaan sen toimintoja jne, mutta jo ennen Selloon saapumista oli suuri nälkä, joten kameran haun jälkeen kävin ostamassa Subwaylta kana teriyakin mukaan.

Söin patongin matkalla kotiin ja heti viimeisen haukun jälkeen tuli kummallinen tunne mahaan ja alkoi päässä hieman heittää. Menin pitkäkseni sohvalle puoleksitoista tunniksi, kunnes päätin siirtyä vadin kanssa sängylle yrittäen päättää, kumpi olisi vähemmän epämieluisa asento selällään vai kyljellään ja torkahtelin välillä. Neljän tunnin muilimisen jälkeen patonki ja muut päivän ruoat pääsivät koristamaan pönttöä. 

Kävin lämpimässä suihkussa, jonka jälkeen menin palelemaan peiton alle. Lämmin peitto oli päällä, mutta iho oli kananlihalla ja lämpöä oli noussut 0.3 astetta. Yritin koko loppuillan ja yön nukkua aika huonolla tuloksella koko ajan heräillen ja nähden unta vain hereillä olosta samalla kun tuntui, että napa olisi selkärangassa kiinni. 

Vihdoin aamu tuli ja pahan olon vatsassa tunnistin näläksi. Söin varovaisesti banaanin ja puoli lasia maitoa, kunnes palasin nukkumaan. Napa ei ollut enää selkärangassa kiinni, mutta selkä sattui koko yön kääntyilystä. Sain nukuttua kaksi tuntia unetonta unta. 

Seuraavaksi heräsin 8-9 aikoihin ja uskalsin nakertaa leivän nälkään. Maha alkoi juilia sen jälkeen ja nukuin sohvalla 1,5 tuntia. Heräsin uudelleen ja join vain vettä. Torkuin keskipäivän yli vielä toiset 1,5 tunnin unet, jonka jälkeen jaksoin pysyä hereillä ja söin banaanin. Lisäksi tänään olen syönyt pehmeän puuron ja maustamattoman viiliksen eli mahdollisimman neutraaleja ruokia ilman lisämakuja, joita maha ei sietäisi. 

Tämä on jo toinen vatsatauti/ruokamyrkytys tänä vuonna. Viimeksi mahataudissa olin 12-vuotiaana, mutta kun töissä ripulia ja vatsatautia myös on liikkeellä, niin minkäs teet. On tosi harmillista, kun on nälkä, eikä uskalla syödä ja useimmiten jos on liian kova nälkä, niin siitä nälästä tulee paha olo.

On tottunut syömään ainakin 3-4 kertaa kunnon annoksia päivässä, niin ei kai ihme, että on vähän väliä nälkä, koska keho on rutinoitunut saamaan tiettyyn aikaan ruokaa eli polttoainetta. Vatsa juilii, sattuu tai nälättää joka päivä ainakin kerran, mikä on kyllä aika turhauttavaa. 

Kerran olin kolme päivää raakaruokavaliolla ja silloin ei ollut nälkä, vaan olo oli pirteä ja kylläinen. Harmi vain, että raakaruokavalio on aika kallis tietyin osin ja joitain ruokia pitää valmistella monia tunteja. Olisi kyllä hyvä löytää se juuri oikeanlainen ruokavalio, joka antaa energiaa sopivasti päivän aikana sekä pitää olon sopivan kylläisenä ja pirteänä. 

Mutta nyt siihen kameraan!

Vielä avaamaton! Piti hankkia myös Möller-kapseleita, kun iho kaipaa hyviä rasvahappoja niin kuin kehokin.

Kyseessä siis Panasonic Lumix GM DMC-GM1K eli G -variaatio

Siinä se nyt on! Tämä napattu pokkari-canonilla

Kuvatestailuja. Näyttää kyllä terävältä jälki.

Mustavalkotoiminnossa on ihastuttavaa tarkkuutta ja syvyyttä.

Älykäs kamera tunnisti itse, että kyseessä on makrotoiminto, joten se keskitti yhteen kohtaan kuvassa ja sumensi taustaa. Neilikat ovat viime viikolla hankittuja. On kyllä paljon opittavaa tämän kameran kanssa, mutta teen tämän kanssa niin kuin kaikkien teknisten välineiden eli käyn kaikki nippelit ja nappelit läpi ja otan itse selvää, mitä mistäkin tapahtuu. Nyt alkaa kuvaukselliset ajat! Lisäksi on superhienoa ja kätevää, että kyseessä on minijärkkäri ja hassua on se, että miulla on nyt tämän talouden toista järkkäriä parempi (kuulemma) kamera. Khihihii! Pompin innosta ja ilosta, mutta nyt on taas nälkä.

~ Lilja Lumi

Heti sateen jälkeen

Heti sateen jälkeen paistava aurinko
on se kirkkain aurinko
kuin pieni uudestisyntyminen
Heti sateen jälkeen pilvien väistyessä
aurinko heijastaa valoa sateen jättämistä jäljistä
paistaen kahdesta suunnasta
ja voi vain hymyillä

Just train

Päätin vihdoin tarttua tilaisuuteen ja käydä urheiluliikkeessä shoppailemassa.

Piti ostaa vain uudet lenkkarit, koska vanhat ovat aika vanhan ja kuluneen näköiset. Laitoin vanhoihin liilat tähtinauhat piristämään, mutta vielä pitäisi miettiä, miten uudistaisi harmaata kuosia. Mitenköhän lenkkareita maalataan? 

Tarttuihan urheilukaupasta muutakin kuin pelkät uudet lenkkarit esimerkiksi vaaleansininen urheilutoppi ja nuo Sweet pantsit :) Nuo ovat Slim-versiot, vanhaa mallistoa (joten olivat halvennuksessa), mutta muutkin olisivat ihan kivoja, ketä tykkää mistäkin. Ja tosi kivoja kuosejakin löytyy!

Löysin myös Puma-nilkkasukat ja ainoana kappaleena tuollaisen Puma-paidan, 

jonka esittelen joskus myöhemmin paremmin, kun on parempi valaistus.

Ja tässä ne ovat! Nike Zoom Vomero 9 W - jalkineet :)

Koitin muutamia jalkineita kaupassa ja tallustelin ympäriinsä, mutta kun nämä tulivat jalkaan, niin aluksi tuntui, että onpa hassu korokepohja, mutta kun se pysyi jalassa ja muut kengät alkoivat tuntua oudoilta läpysköiltä, joten nämä lähtivät matkaan ja tuntuvat tosi hyviltä ja hienosti rullaavilta jaloissa :) Lenkkipäiviä odotellessa ja kyllä nämä kulkevat muutenkin jalassa.

Nykyään, kun on tuon Elixia SATSin jäsen, on tosi helppoa mennä kuntosalille, koska on city-kortti, joten pääsee kaikkiin Helsingin sisäisiin SATSeihin ja Elixioihin. Olen käynyt vasta Kampin ja Talin Elixiassa, mutta lauantaina aion käydä katsomassa, miltä Pitäjänmäen SATS näyttää. 

On miellyttävä mennä salille, kun on näitä kiloja vähän kertynyt ja nyt tavoittelen unelmakuntoa kesäksi. Kivaa on myös se, että tällainen saunakulttuurissa kasvanut (2 krt/vko ~ 20v) saa käydä joka saliaherruksen jälkeen rentoutumassa ja nauttimassa kuumista löylyistä. Harmi kyllä, jos on muita samaa aikaa saunassa, niin ei kehtaa läiskiä kovin paljon vettä kiukaalle, mutta kovin moni ei kumma kyllä saunassa käy. Suits for me, koska sitten saa paiskata niin kovat löylyt kuin haluaa. 

~ Lilja Lumi

Maailman paino

 Jos huomaatte mahdollisuuden auttaa,

tarttukaa siihen kiinni.

Teemme yhdessä maailmasta paremman.

Me olemme maailman tukipilarit,

jokainen meistä

Nostetaan siis maailma harteillemme,

jos se meinaa omasta painostaan sortua

Tehdään siitä vahvempi

Jos näet apua tarvitsevan,

ojennathan auttavan kätesi,

sillä sinulla on siihen mahdollisuus.

Sinun hyvyytesi on vahvempi

kuin yksikään ammuttu laukaus

kuin yksikään ulos purkautunut riita

kuin yksikään vihamielinen käsi

ja kestävämpi kuin luotiliivi

Hyvyys on kuin timantinkova panssari,

joka ei heikkene koskaan

niin kauan kuin pysyt vahvana

Niin kauan hyvyys pysyy sinussa

Päivä Tallinnassa

Vihdoin eilen koitti se päivä, kun pääsimme ukkoseni kanssa yhdessä Tallinnaan.

Herätyskello soi seiskalta, koska satamassa piti olla viimeistään kymmeneltä. Söimme, laittauduimme, pakkasimme loput tarpeelliset tavarat laukkuun ja sitten pitikin lähteä 8:45 bussilla keskustaan ja sieltä ratikalla länsisatamaan.

Nousimme Silja Line Superstarin kyytiin ja istuimme juomaan alkumatkan aperitiivit sekä selailemaan lehtiä. Kahden tunnin päästä saavuimme Tallinnan satamaan ja aurinko toivotti meidät tervetulleeksi. Lähdimme umpimähkään kulkemaan kohti Vanhaa kaupunkia ja löysimme sen.

NB! Pandas urineerimine keelatud! 

Mikäs sen mukavampaa kuin käpsehtiä etelänaapurissamme käsi kädessä kultaseni kanssa auringon paistaessa ja kuvaillessa kaikkea, mikä ei liiku eli rakennuksia. Ihmiset sattuivat aina tulemaan kuvaan, mutta sillehän ei voi mitään.

Emme ole kumpikaan hyviä kuvattavia: toinen vetää naamansa irveen kameran lähestyessä ja toinen taas näprää lähimmäistä seinäkiveä pois päin kääntyneenä. Kuinka vaikeaa voi olla, että onnistuisi kuvissa, kun pitäisi aloittaa siitä, että pystyy olemaan kuvattavanakin tuntematta itseään pelleksi?

Kuljimme oikeastaan suurimmaksi osaksi Vanhassa kaupungissa. Ensi kerralla pitää ottaa selvää eri matkakohteista ja nähtävyyksistä lähettyvillä ja kulkea vaikka kartan kanssa. Ja voisi mennä Tarttoon tai Riikaan. Unelmoin myös matkasta Lontooseen, Prahaan ja Tukholmaan sekä Hollantiin - näin aluksi ainakin (ja olisi mukava myös kuulla enemmän maan asukkaiden puhetta, koska suurimmaksi osaksi kuuli vain suomea eestin ja venäjän lisäksi, oikeastaan suomea eniten, koska palju turiste). Jos kävisi edes kerran vuodessa jossain, niin olisi kiva.

Viime Viron matkalla, jonka tein joskus 2007, en saanut tehdä mitään kivaa, koska maissa oli aikaa vain sen neljä tuntia ja piti kulkea ryhmän mukana.

Muutaman tunnin kuluttua tuli nälkä ja vessahätä.

Katselimme ravintoloiden listoja ja päädyimme Clazz-nimiseen restoraniin. Mies tilasi olutta juomakseen ja mie otin valkkarin.

Otin kanasalaatin, joka oli tõesti suur degusteerimine.

Mies otti hampurilaisaterian, joka oli myöskin erittäin hyvää :)

Vatsat täynnä jatkoimme matkaa ja yritimme löytää jotain muitakin kauppoja kuin turistikauppoja, joita oli vähän liikaa joka nurkassa. 

Juominkien ja makeisten lisäksi löysimme vain miehelle uudet aurinkolasit ja miulle huivin, koska unohdin reissua varten ostamani huivin kotiin. No nyt miulla on kaksi kevät/syksy-huivia, mikä on joillekin jopa liian vähän.

Iltaanhan tuo päivä alkoi taittua ja viimeistään kasilta piti olla satamassa ja takaisin laivassa, koska laiva lähti takaisin kohti Suomea 20:30. Oli todella kiva kokemus, vaikka selkä sattuikin iltasella pitkästä käpsyttelystä. Laivalla siemailimme inkiväärijuomaa ja höpötimme, jonka jälkeen kävimme

vielä tax free - myymälässä ostamassa Viron karkkien lisäksi nuo pötkylät ja peltirasiat. Kyllä nuiden tuhoamisessa jonkin aikaa vierähtää. Katsoin jopa, mistä maista nuo tuotteet oikeasti ovat peräisin: Englannista (Fisherman's friend, Mixed Fruit Drops, Butterscotcs Drops, Jelly Beans, Smarties), Italiasta (Kinder), Sveitsistä (KitKat, Lion, Milka) ja Virosta (Kalev).

Ostimmehan me juominkejakin, muttei niitä kuitenkaan kuvattu ja juomien haku Virosta ei tosiaankaan ollut matkan pääasia. Matka oli meidän kahden, ei viinaksien.

Päästyämme Suomeen hyppäsimme ryysiksestä päästyämme ulkona odottavaan ratikkaan ja sen jälkeen bussiin. Ilma oli jo jonkin verran kylmennyt, mutta kyllä se kevät selvästikin on tulossa, kun kukkiakin jo kasvaa siellä sun täällä. Saavuimme kotio puoli kahdentoista maissa ja puolilta öin olimme jo simahtaneet.

Virolaisista muuten pitää sen verran sanoa, että ovat todella kohteliasta ja ystävällistä porukkaa noin suurimmaksi osin ja liikennekäyttäytymisessä autot päästävät lähes aina tien yli, kun kävelijä on ylittämässä tietä. On myös liikennevaloissa kiva juttu, että näkyy se aika, joka pitää odottaa ennen kuin valot vaihtuvat toisiksi. Vielä kivempi olisi ne tanssivat liikennevalot. Senkin huomasin virolaisuudesta, että käsityöläisyys on siellä paljon suuremmassa asemassa kuin meillä.

Huomasin myös, että pitää hankkia uusi kamera, koska tämä nykyinen on aika kökkö.

~ Lilja Lumi

Jotain parempaa

Ei pidä unohtaa
Että maailmasta parempaa
Saa jos jaksaa uskoa
Parempaan huomiseen

Ei saa unohtaa
Että elämästä parempaa
Saa jos jaksaa ajatella
Niin itseä myös toisia

Eikä voi unohtaa
Että ystävistä kallein
On juuri se, kenen kanssa jaat
Niin ilot ja surut
Elämän kullanmurut

Sinä ja sinun minäsi

Joskus ajattelin, että jotkut ihmiset elävät vain määmää-maassa, koska he puhuvat aina vain "Minä tein sitä, tätä ja tuota" ja "eilen minä söin siellä uudessa paikassa" sekä "etpä arvaakaan, mitä mä huomenna teen!" Ihminen toki tietää itsestään eniten, jos ei osaa muusta puhua, mutta tokihan jos keskustelu jatkuu ei välttämättä enää puhutakaan vain itsestä. Ei se itsestä puhuminen haittaa, paitsi jos itsestään puhuu liikaa, vaan joskus on haitannut se "Mä/Minä itse" - liite siinä edessä.

Olen usein miettinyt, miksi ihmiset käyttävät "minä"- tai karkeampaa "mä"- sanaa lauseen alussa, jos kuitenkin mainitsevat omistusliitteen toisen sanan lopussa "olen". Tällaisia ihmisiä olen pitänyt erittäin itsekkäinä henkilöinä, mutta olenkin pienestä pitäen yrittänyt puhua oikein ja soveliaasti, enkä niin kuin muut. Olen huomannut kuitenkin esimerkiksi englanninkielessä, ettei ilman "Minä"-omistusliitettä oikein voi puhua omista mielipiteistään. Miltäpä kuulostaa "Thought you would done that already" kuin "I thought you would have done that already - because I asked you to do it yesterday that we could go to movies today" etc. Eli omistusliitteen kanssa (ja jälkisepustuksen) kuulosti paljon ystävällisemmältä. Ilman minä-sanaa ensimmäinen lause kuulosti lähinnä tuhahdukselta.

Olen saanut vierailta ihmisiltä joskus kuulla kuulostavani suomenruotsalaiselta, virolaiselta tms ihmiseltä, joka ei ole alunperin täältä kotoisin ja se johtuu vain siitä, että yritän puhua oikein, enkä luultavasti koskaan ole puhunut kunnon puhekieltä, koska en oppinut sitä niin. Luultavasti ihmiset, jotka puhuvat mä/minä-liitteen kanssa ovat vain pienestä pitäen oppineet puhumaan niin, eikä heillä se särähdä korvaan, koska he ovat aina niin puhuneet.

Olen kai helsinkiläistyttyäni oppinut kaikin puolin suvaitsevaisemmaksi niin kielen kuin muidenkin asioiden kannalta. En edelleenkään ymmärrä, miksi jotkut mainitsevat sian lauseessa muutoin kuin puhumatta kyseisestä eläimestä, muttei sen pidäkään olla minulle ongelma. Ihmiset puhuvat niin kuin puhuvat, joten puhukoot, kunhan puhuvat ystävällisesti.

Silloin kun ajattelin, etten koskaan muuttaisi Helsinkiin, oli suuremmalti osin siksi, että minulla oli sama stereotypia kuin joillain ihmisillä siitä, että helsinkiläiset olisivat itsekkäitä ja ylpeitä paskiaisia. Näin ei kuitenkaan todellakaan ole. Jotkut toki ovat, mutta suurin osa ihmisistä on todella ystävällisiä. Plussapojot siitä, että Helsingissä todellakin puhutaan ja ollaan avoimia, joten miksei käytäisi saman tien omat kuulumiset läpi siinä sivussa.

Jotkut Helsingissä puhuvat edelleenkin oudosti, kun kuuntelee bussissa olevia, mutta useimmiten Helsingin niin sanottua slangia saattavat käyttää vain nuoret, jos hekään. Harmi kyllä, että suomalaiset sarjat, joissa on kökkö puhe, on ainoastaan käsikirjoittajien vika. On sitä tullut seurattua suomalaisia sarjoja, joissa puhutaan oikeastikin esim. Isänmaan toivot vs Salkkarit, muttei lähdetä siihen sen enempää.

Totta on myös sekin, että jokin osa Helsingissä asuvista ihmisistä ei ole alunperin helsinkiläisiä, mutta ovat omaksuneet kielen omakseen, mutta onneksi myös säilyttäneet murteensa rippeitä. Opittu tapa puhua ei niin vain pyyhkiydy pois. Kuka tahansa voi puhua hassusti jonkun mielestä, mutta siitä ei tarvitse välittää, jos puhuja on mukava ja puhuu mielenkiintoisesta aiheesta.

Kommunikoimme puhumalla, koska olemme ihmisiä. Eläimetkin kommunikoivat, mutta enemmän elekielellä. Olen huomannut töissä pienten lasten parissa käyttäväni enemmän minä- sanaa, koska olen asemaltani yksi auktoriteeteista, mutta puheen selkeys on erittäin tärkeää myös lapsen puheen oppimisen kannalta. Ja lapselle myös kehittyy minuus ja minäkuva samalla ja he osaavat kertoa joka päivä enemmän asioita.

Postista sain nuo kaksi Madaran tuotetta tänään ja vihdoin voin ottaa suihkusaippuapullon mukaan myös salille :) Olen kyllä jo pari vuotta sitten laittanut Madaran merkille, mutten ole ennen ostanut sitä, koska ajattelin, että se on liian kallis. Mutta joskus voi ja on hyvä satsata itseensä ja omaan hyvinvointiinsa, eikä se ole lainkaan itsekästä.

~ Lilja Lumi

Kuuntele

Pysähdy hetkeksi kuuntelemaan
Mitä pystyt oikein kuulemaan?

Lasten naurua
Linnun laulua
Puron solinaa
Ruohon kohinaa

Kissan hiipiessä hiljaa
Henkäisten ruohonkorsia

Hetkeksi aika hiljenee
Perhonen lehahtaa kukasta ilmaan
Siivet välkähtävät auringon valossa>