Pääosin vain syömistä ja ulkoilua

Tällä viikolla on ollut aika kiire töiden kanssa ja vähän väsyä, mutta sellaista se on välillä. Onneksi on ehtinyt myös rentoutua ja nauttia hyvästä ruoasta. Ukkelini teki spaghetti bolognesea perinteisellä ohjeella eli käytti punaviiniä itse ruoassa, joka tuoksui vähän erikoiselta, mutta maistui kyllä ihan hyvältä. En yleensä syö lihaa, mutta harvoin teen poikkeuksen naudan jauhelihan muodossa.

Perjantaina ystäväni Turusta tuli vierailulle Helsinkiin. Kävimme Wok Upissa syömässä hyvää kiinalaista wokkia, johon sai valita esim riisi/täysjyväriisi/nuudeli ja broileri/possu/härkä + kasvikset ja omavalintainen kastike. Oli hyvää, mutta ihan heti ei tuntunut masussa, mutta vartin kuluttua syömisestä massu olikin ihan täynnä.

Kävimme hetken höpisemässä kotona ja hän lähti keikkaa katsomaan Tavastialle ja tuli yöllä yöksi, oli peti laitettu valmiiksi odottamaan väsynyttä juhlijaa.

Eilen aamupäivällä heräsimme rauhassa, joimme kahvia, nautimme aamuauringosta. Vein ystäväni vielä katsomaan Talin lenkin alkupätkää. Ihanaa, kun aurinko paistaa. Tarkoitus olisi kuvata värikästä syksyä, mutta melkein kaikki lehdet ovat vielä vihreitä, osa lehdistä jopa putoaa vihreinä. Työpaikan lähellä on jännä vaahterapuu, joka värittyy ensin ylhäältä ja myös pudottaa ensin yläoksiston lehdet. Se on siis pälvikalju puu, jonka keskiosassa on keltaista, oranssia ja punaista sekä alaosa ihan vihreä.

Ennen ystävän lähtöä kävimme eilen vielä Munkkivuoren ostarin lähistöllä sijaitsevassa Fazerin kahvilassa syömässä juustokakkua, suklaamuffinssia, juomassa kahvia ja vielä höpisemässä mukavia. Kahvilassa on tosi kiva sisustus ja ihastelin ensimmäistä kertaa siellä ollessa siellä olevia lamppuja, josta tuo yksi kuvakin. Jos joku keksii, kenen tekemä tai mistä näitä lamppuja saa, niin saa vinkata. On hauska huomata, miten Helsinkiin muutettua ja yhtä blogia seuratessa sisustusmaku on muuttunut aika paljon modernista maalaisromanttisesta vielä hieman retrommaksi, selkeämmäksi ja kontrastisemmaksi.

Näkymiä bussipysäkiltä kaverin lähtiessä Myyrmäkeen moikkaamaan toista Helsingissä asuvaa kaveriaan. Tässä kohtaa kyllä vatsa sattui niin kovasti, että teki mieli mennä sikiöasentoon potemaan. Kahden vuoden sisällä on ilmentynyt maitoyliherkkyyttä ja vehnäyliherkkyyttä, mutta varsinkin tätä laktoosi-intoleranssia (hassua eikö, että vasta aikuisiällä ilmenee?). Join vähän liikaa maitotuotteita edellisiltana ja jälkiseuraukset iskivät puolen päivän aikaan eilen. Tätä ruokavaliota muuttamalla voi keho paremmin.

Oli kyllä kivaa, että ystävä oli kylässä. Ensi viikonloppuna onkin tarkoitus suunnata Turun suunnille moikkaamaan perhettä ja vähän shoppailemaan :)

Nyt aamukahvit, leivät ja lime turdit juotua ja syötyä on tullut myös ukkoseni toinen veli kylään ja tarkoitus on lähteä heittämään frisbeegolfia lähimaastoon aurinkoiselle nurmelle. Saa nähdä, mitä tapahtuu, osuuko koriin vai ei vai minne kiekko lentää. Kamera mukaan ja maastoon!

Myöhemmin taidan pyöräyttää piirakan.

~ Lilja Lumi

Sunnuntai

Aurinkoista sunnuntai-iltapäivää!

Toissapäivänä minulta kysyttiin, mitä varten blogi on; miksi sitä oikein kirjoitetaan?

En osannut heti kertoa. Miksi niin? Mitä varten? Onko se halu tuoda itseään esille? Ilmaista omia näkemyksiään asioista vai vain halu kirjoittaa? 

Joidenkin mielestä blogi on ehkä julkinen päiväkirja, mutta sitä se ei todellakaan ole - tai no sitä se ei ole minulle. En kerro kaikista ajatuksistani, vain niistä suurimmista, mitä pyörii mielessä. Enkä yleensä kerro surullisista asioista. En kerro siitä, että vastikään joku kuoli tai joku tuttu on tällä hetkellä sairaalassa. En koskaan lue ikäviä uutisia, enkä niistä yleensä kerro.

Kerron kyllä, jos haluan jotain jakaa ja ikävien asioiden aika luultavasti tulee sitten, kun ne ovat tullakseen. Ja silloin kun ne todella merkitsevät jotakin, kun haluan kertoa enemmän jostain ja vuotaa sen käsien läpi, silloin kyllä kerron. Ei pidä ajatella ikäviä asioita etukäteen, eikä murehtia turhaan tai saa jos haluaa, muttei se hyödytä ja tekee itselle vain pahaa mieltä ja ehkä toisillekin hallaa. 

Minulle blogin kirjoittaminen on eräänlainen yhteydenpitoväline heitä varten, jotka haluavat tietää, mitä minulle kuuluu, mutteivät sitä koskaan tai useimmiten kysele. Ja minulla on myös jonkinlainen tarve ilmaista itseäni kirjallisesti. En pystyisi kirjoittamaan päiväkirjaa, enkä tosiaan näin suurella tekstimäärällä, koska en osaa kirjoittaa, jos en tietäisi, etteikö sitä joku lukisi. Päiväkirjathan ovat vain itseä varten, joten blogi ei ole päiväkirja. Olisi se kyllä todella kivaa, jos ulkopuolisetkin tätä blogia lukisivat ja saisin kommentteja, joihin voisin vastata - se todella piristäisi päivää entisestään. Ja haluan kuulla myös, mitä muille kuuluu. 

Mitä sinulle kuuluu tänään? Mitä sinulle kuului eilen? Onko sinulla huomiseksi suunnitelmia?

(kuva ei ole omani, nuo miun neilikat ovat vielä nupussa)

Ostin tänään valkoisia reilun kaupan terttuneilikoita kotiin <3

Sunnuntai on yleisesti pidetty lepopäivänä, koska ennen vanhaan myös lauantaisin tehtiin töitä. Useilla ihmisillä on viikonloppu vapaa, mutta sunnuntai ei kyllä nykyään ole mikään lepopäivä. Se on päivä, jolloin on mahdollista tehdä rästitehtäviä. Nykyisin sunnuntai tunnetaankin aika yleisenä siivouspäivänä. Puhdas koti on ihana asia <3

Mielestäni sunnuntai on myös ihan kuin päivien uusi vuosi. Joka sunnuntai kun siivoaa, niin siivoaa kyllä ehdottomasti, että olisi siistiä, mutta ehkäpä myös sitä varten, että viikko on ns. tampattu siltä erää: karistetaan viikon tuomat pölyt päältä. Ja sitten kun sunnuntaina on siivonnut, niin voi aloittaa maanantaina puhtaalta pöydältä ja tehdä vaikkapa lupauksen ensi viikkoa varten. Tokihan sitä voi joka päivä siivota, mutta sunnuntaina siihen on sopivasti aikaa, jollei ole muita menoja.

Sunnuntai on myös hyvä päivä hemmotella itseään ja kiittää itseään hyvin kuluneesta viikosta esimerkiksi kasvohoidolla, kukilla, hyvällä ruoalla, leipomalla, ulkoilemalla, viettämällä aikaa läheisten kanssa tai käymällä jossain itselleen mieluisassa rentouttavassa paikassa. Ei viikon välttämättä tarvitse olla hyvin mennyt, mutta on aina välillä hyvä hemmotella itseään, tehdä itselleen hyvää ja tehdä hyvää myös toisille. Oma hyvinvointi voi lähteä itsestä tai toisista, mutta voit tuottaa hyvinvointia toisille yhtä hyvin ja myös yhtä helposti kuin itsellesi. Hyvä olo tarttuu; jos itse voit hyvin, niin varmasti muutkin voivat hyvin - aina voi vaikuttaa.

Joskus, jos mieskin sattuu olemaan samaa aikaa aamulla kotona, on tosi ihanaa, kun toinen tekee aamupalan samalla myös toiselle ja saadaan yhdessä istua pöytään nauttimaan aamiaisesta, aamusta ja toistemme seurasta. Kaikki lähtee pienestä - ja pieni voi olla suurta.

Tänään aion suihkun ja syömisen jälkeen siivota vielä vähän, tiskata ja leipoa päärynäpiirakan juuri sikseen, kun mies saapuu kotiin. Pitää siis laittaa töppöstä toisen eteen ja ruveta hommiin!

Ostin tänään kukkia kotiin ja aurinko paistaa. Hymyilyttää, vatsa kurnii. :)

Ihanaa kun voi vain tuntea <3

 

Ihailen kovasti Audrey Tautouta. Ihailen häntä monessa elokuvassa, eikä hän ole muuttunut kuin viehättävämmäksi vuosien myötä.

Hän on jotenkin niin huoleton, hymyileväinen, söpö, tyylikäs, lumoava ja kaunis.

Haaveilen samanlaisista hiuksista kuin hänellä on alemmassa kuvassa.

Olen tänään haaveillut myös asunnoista, mutta niinhän sitä aina.

Rakastan kauneutta monella tapaa. Suurin osa näkyvistä asioista on kaunista, kunpa osaisimme muuttaa ne näkymättömätkin asiat: tehdään sodasta rauha, välitetään toisistamme. Olet kaunis olemalla oma itsesi, tekemällä hyvää.

~ Lilja Lumi

P.S. Kiitos miekkoseni sain takaisin älypuhelimeni korjattuna, jonka menin tiputtamaan kömpelönä maahan toukokuussa. Ja tänään sain muistikortinkin lisätilaa varten, kyllä nyt kelpaa <3

Herkutus hehkutus

Kävin eilen hyvän oppaan ohjaamana Sörnäisissä pyörällä koulutuksessa. Ihme kyllä, vain vähäsen teki mieli nukkua koulutuksen aikana, mutta sitten kun sai rupatella ja vähän kahvia, niin johan piristyi ja jaksoi taas keskittyä, mitä koulutuksessa oikein puhuttiin. Parhaita luentoja ovat mielestäni pienelle ryhmälle pidettävät vuoropuheluluennot, jossa saa itse keskustella ja ottaa kantaa.

80:ssä minuutissa Munkkivuoresta Sörnäisiin ja takaisin. Eli ei maailman ympäri 80:ssä päivässä, vaan ainoastaan Sörnäisiin ja takaisin. Pitää kyllä nukkua enemmän ja paremmin. Harmi että nukun koiranunta, enkä pysty millään esimerkiksi nukkumaan valossa tai pienessäkään äänessä, koska olen pienestä asti tottunut nukkumaan pimeässä hiljaisessa huoneessa. Syvästä unesta ei saa kyllä pieni toisessa huoneessa oleva puheensorina herätettyä. Aiheeseen takaisin: kuvasin vähän matkalla. Kaunis aurinkoinen takakesäinen päivä.

Tänään oli tosi kiva päivä töissä ja kaikki lähtivät hymyillen kotiin päin, se hymyilytti kyllä. Aurinkokin paistoi ja oli lämmin. Töiden jälkeen kävin lähimarketissa ostoksilla miehen kanssa. Koriin tarttui rehujen ja leipien lisäksi (kukat saivat vielä toistaiseksi jäädä kauppaan) myös nämä kaksi: Uutta Fazerin suklaata, koska pala tummaa suklaata (muista 70% tai yli!) päivässä on vain terveellistä, eikä tuota finnejä.

Tiikerin päiväuni taas on ainoa musta tee, jota suostun juomaan. Sen maku on jotenkin lohduttava ja hellyyttävä, tiedä sitten johtuuko oikeasti sen mausta vai muistoista siitä. Harmi kyllä, että pakkauksen ulkonäkö on muuttunut - onhan tämä freesi ja uutukainen, mutta pidin vanhasta enemmän.

Perjantaifiilis ollut koko päivän, koska huomenna on töissä erityispäivä, mutta perjantaifiiliksen kunniaksi kauppareissun jälkeen söimme aperatiiviksi uunituoretta valkosipulivoipatonkia, jonka jälkeen kävimme lähimmässä Filmtownissa vuokraamassa leffan (hassua kyllä, että jopa videovuokraamoiden hinnat ovat Helsingissä korkeampia kuin Turussa). Filminhakureissun jälkeen aloimme kokkailemaan. Lime-marinoitua broilerifileesuikaleita kookoskastikkeessa, sydänmakaronia ja salaattia, jossa lehtisalaattia, kolmen väristä paprikaa ja cantaloupe-melonia on side.

Pieni kuva-arvoitus (:

Ruokajuomana toimi tämänlainen punaviini ja vesi. Tykkäsin kyllä enemmän viime kertaisesta punaviinistä, mutta muutenkin kevyemmistä jos jostain.

Jälkiruokana Ben&Jerry'sin Half baked - jäätelöä sekä leffana Audrey Tautoun uusin leffa, Päivien kuohu. Leffa oli tosi hyvä alusta alkaen, mielenkiintoisesti tehty ja erilainen, mutta harmi kyllä, että loppu oli aika haikea. Pitää ottaa selvää tämän tekijän muista leffoista ja vaikka katsoa ne joku päivä. 

Nyt nukkumaan, huomenna taas uusi päivä ja luvassa mm. kiinalaista ruokaa, työkavereiden kanssa jutustelua (toivottavasti ääneni kestää, enkä raaku - tai jos raakun, niin kestäkööt toiset) ja keilausta. 

Toivottavasti tulee uni, joskus kun odottaa jotain oikein kovasti ja jännittää kivoja juttuja, niin voikin pyöriä sängyssä, vaikkei olisikaan tarkoitus. Mutta kai se uni sieltä tulla tupsahtaa, kun aivot ovat täynnä punaviiniä - ei ny sentään, jäätelöä puoliksi nämä saksanpähkinät.

~ Lilja Lumi

Turku-vierailua osa 2

Kuten aiemmassa osassa mainitsin, niin kävimme ystäväni kanssa ensin Café Artissa mussuttamassa hyvyyksiä. Meitä palveli todella nätti myyjä, jota en ollut siellä ennen nähnyt ja vitriinissä oli pari uutta leivostakin, joista tämä omenainen herkku oli toinen. Seuraavalla kerralla otan sen toisen ja otan siitä kuvan, niin näette, mistä on kyse. Saatan ottaa baaritiskistäkin kuvan, mutten kehdannut kysyä lupaa kuvata tällä kertaa. 

Ystävä otti tavallisen kahvin ja lohileivän (tällaisen leivän tapasin syödä aina lounaaksi, jos tulin bussilla töistä tai koulusta ja oli nälkä). Otin omenaherkun kaveriksi Latten kaksoiskahvilla ja ihmettelin kyllä, miksei Lattea tarjoilla enää suurista laseista, vaan näistä kahvi/cappuccino-mukeista. Pitää ottaa kyllä selvää, kenen tekemät kupit nämä ovat, kun ovat niin kivoja. 

Tykkään todella paljon kierrellä sisustusosastoja, varsinkin Sokoksen ja Stockmannin sisustusosastoja. Mitä muita näitä nyt onkaan, jollei IKEAa lasketa ja Anttilakin on varmaan jo kokonaan lopettanut toimintansa (ainakin tosi monessa paikassa). Tietysti olisi KodinYkkönen, mutta se ei koskaan sijaitse kovin lähellä. 

Varsinkin vuodenaikojen muuttuessa ja muutenkin teeman muuttuessa on hauskaa, kun kauppaan tulee ihan uusia esineitä ja asioita, joita ihastella ja joista unelmoida. Syksy on varsinkin kaiken sisustamisen ja pukeutumisen ja tunnelmallisuuden kannalta <3

Törmäsin Sokoksen sisustusosastolla tällaisiin astioihin ja tosi hienoihin laseihinkin, joista voin seuraavalla kerralla ottaa kuvan, enkä tiennyt tällaisia olevankaan siellä. Tästä alimman kuvan merkistä en ole tip top-varma, mutta Leonardo-niminen sarja on aika kalliin ja hienon näköinen, mutta todellisuudessa se on yhtä halpa kuin Stockmannin Casa-astiasto. 

Kannattaa tutkia, jos tulee vastaan :)

Kauppakiertelyn jälkeen ja nälän tökkiessä mahan seinämiä menimme etsimään sopivaa ruokapaikkaa. Päädyimme Stockmannin kahvilaan, jossa ei ole koskaan tullut syötyä, kahvia vaan juotu ja joku patisserie maisteltua.

Oma annokseni oli kookos-kana-pasta, joka oli kerrassaan herkullinen, varsinkin juuston palat pastan joukossa, mutta annoksen kylkeen otettu ateriaan sisältyvä pieni salaattilautanen jäi kyllä syömättä meloneja lukuunottamatta. Söin pasta-lautasenkin loppuun vain siksi, kun se oli niin hyvää. 

Ystäväni ei tykännyt omasta annoksestaan, joka oli lihapullia, vihanneksia ja muusia. Maistoin myös muusia, eikä se todellakaan maistunut hyvältä. Lihapullat olivat kyllä kuulemma hyviä, mutta muu osa ruoasta ei. Kannustin ystävää valittamaan (tai siis ilmaisemaan mielipiteensä/antamaan palautetta) ruoasta, jos hän sen tahtoi tehdä ja tekihän hän sen. Ihan hyvähän se vain on antaa palautetta, varsinkin jos ruoka maistuu niin teolliselta kuin se maistui, koska ainahan jokainen kahvila/ruokala/syömäpaikka haluaa parantua ja mikä olisikaan parempi ainesosa siihen kuin palaute.

Tässä on osa piposta, jonka ostin Stadiumista (ei löydy siis joka Stadiumista, ei esim. Skanssin ja Kampin kaupoista) eli Everestin ihana pipa :) Otan joskus kuvan, kun se on päässä. 

But until then pysykää lämpiminä! :)

~ Lilja Lumi

P.S. "Tuleeko meistä jättiläisiä, kun meistä tulee aikuisia?" - tyttö 3v

Turku - vierailua osa 1

Eilen perjantaina oli todella kiva työpäivä ja työpäivän jälkeen ostin pizza-ainekset kaupasta. Pizzassa oli tomaattimurskan ja pohjan lisäksi miniluumutomaatteja, hillosipuleita, mozzarellaviipaleita, päärynäkuutioita, juustoraastetta, paprikaa, päällä rucolaa ja suolakurkkua vähäsen sekä tummia viinirypäleitä kyytipoikina.

Tänään oli todella aurinkoinen päivä. Aivan ihana. Lähdin vähän yli yhdeksän bussilla Helsingistä Turkuun istumaan kyydissä. Olimme ajaneet jo hyvän tovin, kun nostin pään ylös kirjasta katsoakseni maisemia ja näin, että olimme ohittamassa Kaarinan keskustaa. Sydän pamppaili, kun näin lapsuuden-kaupunkini kaikki tutut tiet ja talot. Ajattelin: "Koti" Loppumatkan vain kihisi mielessä, että pian saavutaan Turkuun ja näen Tuomiokirkon, puistojen puut ja ihanan Aurajoen sekä tietysti myös pysäkillä vastassa olevan ystäväni.

Oli todella upea aurinkoinen päivä ja tuli jonkin verran kuvailtuakin.

Jonkin verran tarkoittaa minun kielelläni aina vähintään sataa kuvaa, mutta onneksi tässä ei ihan niin paljon ole. Paljon on siis karsittu pois. Mutta sen takia ajattelinkin pistää tämän blogipostauksen kahteen osaan, ettei tulisi ihan liikaliikaa kuvia.

Oli siis todellakin ihana päivä. Ystävä oli kirkkopuistossa vastassa ja halauksen jälkeen ensimmäiset pari minuuttia oli vain ympärille tuijottelua ja ihastelua. Kuljimme itäistä rantakatua pitkin höpötellen ja kirjastosillan yli mihinkäs muuallekaan kuin Café Artiin, joka on suosikkikahvilani Turussa ja varmastikin aika monen muunkin.

Kahvilan jälkeen lähdimme ensin Sokokselle kiertämään (siitä lisää kakkososassa) ja ihastelemaan sisustuksia, astioita sun muita kivuuksia. Ihailen aina eniten sisustusosastoa tai ruokaosastoa. Sokoksen aikana ystävät Jyväskylästä soittivat ja kertoivat, että olivat kuulleet pikkulintujen laulaneen, että olen Turun suunnilla. Sovimme tapaavamme lautapelien merkeissä, kunnes olemme ostostelleet tarpeeksi ja käyneet syömässä.

Kävimme muutamassa kaupassa etsimässä pipoa, hanskoja ja huivia. Lindexiltä löytyy edelleen ihana pehmoinen huivi, mutta ihan vielä ei ole huivien aika. Ehkä ohuen huivin ensin syksyn kylmetessä ja sitten paksumman huivin. Niistä myöhemmin kun on sen aika.

Kävimme syömässä Stockmannin kahvilassa ja löysin vihdoin Tampereen Stadiumissa bongaamani pipon Turun Hansasta. Koitin löytää sen Helsingin Kampin Stadiumista sekä Turun Skanssin Stadiumista, mutta niissä ei ollut. Onneksi löytyi Turusta, vaikka Tampereelle suuntaankin taas jossain vaiheessa bussin kanssa.

Lautapelailimme hetken eräänlaista agenttipeliä ja moikkasin veljeäkin, kun hän piipahti lähistöllä. Lautapeli loppui liian lyhyeen, kun pitää lähteä seiskan bussiin, voih. Ystäväni saattoi Kirkkopuiston pysäkille kun oltiin heipattu ja halattu toiset ystävät. Ihasteltiin vielä auringonlaskua ja isoa sientä puussa. Bussimatkan aikana taivas pimeni ja aurinko painui mailleen. Oli vähäsen yksinäistä, kun olisin halunnut jäädä seuraan, mutta en voinut ennalta tietää, että olisi voinutkin jäädä yöksi, vaan tilasin fiilispohjalta bussiliput etukäteen.

Nyt syömään! Part two tulossa pian.

~ Lilja Lumi