Sunnuntai

Aurinkoista sunnuntai-iltapäivää!

Toissapäivänä minulta kysyttiin, mitä varten blogi on; miksi sitä oikein kirjoitetaan?

En osannut heti kertoa. Miksi niin? Mitä varten? Onko se halu tuoda itseään esille? Ilmaista omia näkemyksiään asioista vai vain halu kirjoittaa? 

Joidenkin mielestä blogi on ehkä julkinen päiväkirja, mutta sitä se ei todellakaan ole - tai no sitä se ei ole minulle. En kerro kaikista ajatuksistani, vain niistä suurimmista, mitä pyörii mielessä. Enkä yleensä kerro surullisista asioista. En kerro siitä, että vastikään joku kuoli tai joku tuttu on tällä hetkellä sairaalassa. En koskaan lue ikäviä uutisia, enkä niistä yleensä kerro.

Kerron kyllä, jos haluan jotain jakaa ja ikävien asioiden aika luultavasti tulee sitten, kun ne ovat tullakseen. Ja silloin kun ne todella merkitsevät jotakin, kun haluan kertoa enemmän jostain ja vuotaa sen käsien läpi, silloin kyllä kerron. Ei pidä ajatella ikäviä asioita etukäteen, eikä murehtia turhaan tai saa jos haluaa, muttei se hyödytä ja tekee itselle vain pahaa mieltä ja ehkä toisillekin hallaa. 

Minulle blogin kirjoittaminen on eräänlainen yhteydenpitoväline heitä varten, jotka haluavat tietää, mitä minulle kuuluu, mutteivät sitä koskaan tai useimmiten kysele. Ja minulla on myös jonkinlainen tarve ilmaista itseäni kirjallisesti. En pystyisi kirjoittamaan päiväkirjaa, enkä tosiaan näin suurella tekstimäärällä, koska en osaa kirjoittaa, jos en tietäisi, etteikö sitä joku lukisi. Päiväkirjathan ovat vain itseä varten, joten blogi ei ole päiväkirja. Olisi se kyllä todella kivaa, jos ulkopuolisetkin tätä blogia lukisivat ja saisin kommentteja, joihin voisin vastata - se todella piristäisi päivää entisestään. Ja haluan kuulla myös, mitä muille kuuluu. 

Mitä sinulle kuuluu tänään? Mitä sinulle kuului eilen? Onko sinulla huomiseksi suunnitelmia?

(kuva ei ole omani, nuo miun neilikat ovat vielä nupussa)

Ostin tänään valkoisia reilun kaupan terttuneilikoita kotiin <3

Sunnuntai on yleisesti pidetty lepopäivänä, koska ennen vanhaan myös lauantaisin tehtiin töitä. Useilla ihmisillä on viikonloppu vapaa, mutta sunnuntai ei kyllä nykyään ole mikään lepopäivä. Se on päivä, jolloin on mahdollista tehdä rästitehtäviä. Nykyisin sunnuntai tunnetaankin aika yleisenä siivouspäivänä. Puhdas koti on ihana asia <3

Mielestäni sunnuntai on myös ihan kuin päivien uusi vuosi. Joka sunnuntai kun siivoaa, niin siivoaa kyllä ehdottomasti, että olisi siistiä, mutta ehkäpä myös sitä varten, että viikko on ns. tampattu siltä erää: karistetaan viikon tuomat pölyt päältä. Ja sitten kun sunnuntaina on siivonnut, niin voi aloittaa maanantaina puhtaalta pöydältä ja tehdä vaikkapa lupauksen ensi viikkoa varten. Tokihan sitä voi joka päivä siivota, mutta sunnuntaina siihen on sopivasti aikaa, jollei ole muita menoja.

Sunnuntai on myös hyvä päivä hemmotella itseään ja kiittää itseään hyvin kuluneesta viikosta esimerkiksi kasvohoidolla, kukilla, hyvällä ruoalla, leipomalla, ulkoilemalla, viettämällä aikaa läheisten kanssa tai käymällä jossain itselleen mieluisassa rentouttavassa paikassa. Ei viikon välttämättä tarvitse olla hyvin mennyt, mutta on aina välillä hyvä hemmotella itseään, tehdä itselleen hyvää ja tehdä hyvää myös toisille. Oma hyvinvointi voi lähteä itsestä tai toisista, mutta voit tuottaa hyvinvointia toisille yhtä hyvin ja myös yhtä helposti kuin itsellesi. Hyvä olo tarttuu; jos itse voit hyvin, niin varmasti muutkin voivat hyvin - aina voi vaikuttaa.

Joskus, jos mieskin sattuu olemaan samaa aikaa aamulla kotona, on tosi ihanaa, kun toinen tekee aamupalan samalla myös toiselle ja saadaan yhdessä istua pöytään nauttimaan aamiaisesta, aamusta ja toistemme seurasta. Kaikki lähtee pienestä - ja pieni voi olla suurta.

Tänään aion suihkun ja syömisen jälkeen siivota vielä vähän, tiskata ja leipoa päärynäpiirakan juuri sikseen, kun mies saapuu kotiin. Pitää siis laittaa töppöstä toisen eteen ja ruveta hommiin!

Ostin tänään kukkia kotiin ja aurinko paistaa. Hymyilyttää, vatsa kurnii. :)

Ihanaa kun voi vain tuntea <3

 

Ihailen kovasti Audrey Tautouta. Ihailen häntä monessa elokuvassa, eikä hän ole muuttunut kuin viehättävämmäksi vuosien myötä.

Hän on jotenkin niin huoleton, hymyileväinen, söpö, tyylikäs, lumoava ja kaunis.

Haaveilen samanlaisista hiuksista kuin hänellä on alemmassa kuvassa.

Olen tänään haaveillut myös asunnoista, mutta niinhän sitä aina.

Rakastan kauneutta monella tapaa. Suurin osa näkyvistä asioista on kaunista, kunpa osaisimme muuttaa ne näkymättömätkin asiat: tehdään sodasta rauha, välitetään toisistamme. Olet kaunis olemalla oma itsesi, tekemällä hyvää.

~ Lilja Lumi

P.S. Kiitos miekkoseni sain takaisin älypuhelimeni korjattuna, jonka menin tiputtamaan kömpelönä maahan toukokuussa. Ja tänään sain muistikortinkin lisätilaa varten, kyllä nyt kelpaa <3