Rento ja pirteä

Heips!

On ollut hieno päivä. Mukavan työpäivän jälkeen kävin ostamassa hedelmiä ja pähkinöitä ja lukemassa uusia lehtiä. Sen jälkeen kävin pitkästä aikaa pelaamassa lautapelejä, koska en ollut väsynyt. Ja vein tuliaisiksikin suuren mokkasuklaakääretortun, jonka olin saanut yhden auton takaluukusta.

Tämä ei ole yhtään epäilyttävää, vaan ihan totta. Työpäiväni loputtua kerrottiin, että parkkipaikalla on yhden firman auto, josta saa hakea ilmaiseksi, mitä tykkää. Kyllä riitti hakijoita ja varmasti monella oli tänään sen takia herkkupäivä. Otin vain yhden pitkon, koska en harrasta tällä hetkellä viljaa,  sokeria tai maitoa, mutta halusin viedä yhden peliporukalle. Tykkään asioista, joista tulee kaikille hyvä mieli. :)

Olen siis todellakin siirtynyt raakaruokavalioon, jossa en syö viljaa, sokeria, maitotuotteita, lihaa tai mitään yli 42 asteessa kypsytettyä. Eli todella paljon hedelmiä, vihanneksia, siemeniä, pähkinöitä, superfoodia, marjoja.

Olen alkanut huomaamaan eroa entiseen. Syön paljon enemmän vihanneksia ja hedelmiä kuin ennen ja olo on kevyt. Iho on alkanut parantua huimasti, se on alkanut ikään kuin sädehtiä, tulla tasaisemmaksi, sävyltään eloisammaksi ja tummat silmänalusetkin ovat alkaneet vaalentua. Olo on kevyt, kun ei enää turvota ja tuntuu kuin ylimääräinen taakka on lähtenyt kehosta pois ja sen takia olo tuntuu melkeinpä samalta, jos vertaisi oivariinin muuttumista pehmeästi levitettäväksi margariiniksi.

Liikkuvuus on parantunut ja keho tuntuu jostain syystä notkeammalta. Eikä ole niin kovin nälkäkään, koska vihannekset, marjat ja hedelmät täyttävät paremmin vatsaa ja pitävät kylläisenä. On ihme, miten ei ole enää himoinnut suklaata tai karkkia, mutta se johtunee luultavasti hedelmien ja marjojen luontaisesta makeudesta. Eikä vatsa enää ärry niin kuin ennen.

Pari päivää sitten pelatessani muistipeliä tuntui, että muisti paremmin, koska ajatukset olivat vapaasti virtaavia. Ikään kuin solmu olisi auennut ajattelussa ja mielikin on kevyempi. Olo on pirteä ja rento. Pystyn keskittymään hetkeen, eikä se tuota vaikeuksia, kun ennen saattoi mieli olla kärsimätön ja harhailla usein pois hetkestä, haaveilemaan.

Nyt aika tuntuu vain soljuvan, hetkissä on ihana olla mukana, eikä ole niin paljon jännitystä tai stressiä, mitä ennen tuntui olevan. Ennen ei ajatellut stressaavansa tai jännittävänsä niin paljon, ennen kuin huomasi mielen tulevan skarpimmaksi ja kevyemmäksi. Ja hymykin tuntuu olevan paljon herkemmässä, tuntuu välillä yllättävänsä itsensä hymyilemästä - koko ajan jokin tuntuu vetävän suunpieliä ylöspäin, koska hymyily on helpompaa. Jotkin asiat, mitkä ovat ennen tuntuneet raskaammilta, tuntuvat nyt paljon helpommilta. Ihan kuin pato olisi murtunut ja vesi saisi nyt virrata vapaasti.

Ei ole ihme, että jotkut tuntevat intohimoa raakaruokaa kohtaan, koska sen saamaa vaikutusta on niin vaikea sanoin kuvailla, niin ihanaa se on. Melkein kuin leijuisi ilmassa, eikä harmaat pilvetkään haittaa. Raakaruoasta on muuten tosi mieluista keskustella, kun siitä on itse innostunut ja kertominen vahvistaa tuntemusta siitä, että pysyy ruokavaliossa, eikä lipsu. Toisin kuin muissa ruokavalioissa, tästä on vaikea lipsua. Ei tule nälkä, eikä tule sokerinhimoa.  Viljaa ja maitoa ei tunnu kaipaavan, eikä lihaa ole koskaan kaivannutkaan. Puhun kuitenkin vain omasta puolestani. Ei tarvitse olla huolissaan omegan, kalsiumin tai proteiinin ja hiilihydraatin saannista. Ainoastaan D-vitamiinilisää tarvitsee syksystä kevääseen.

Muutenkin kannattaa ajatella positiivisesti ja hymyillä, koska siihen on syytä. Päivät ovat täynnä pieniä ja suuria ilon aiheita, joita ei aina huomaa, koska ei osaa nähdä niitä. Päivä voi olla niin hyvä kuin teet siitä.

Heipä hei ja höyhensaarille! :)

Ystävänpäivä on joka päivä

 

Aamulla tein sinivihreän smoothien, joka on melkein samanlainen kuin omenapuuro, mutta ilman omenaa ja sitten lisätään pinaattia ja mustikoita. Pidin sen omenankin siinä kyllä.

Ja kisu on ollut tosi höpönassuna ja pusuteltava tänään.

Töiden jälkeen tapasin ystäväni kaupungilla. Käytiin kahvilassa, kierrettiin pari putiikkia mm. Sauna&sisustus-putiikki, missä on näitä Bud by designroomin ankkoja.

 Ja sain vihdoin kuvattua omenapuuronkin.

Kotiin tullessa aloin miettiä ystävyyttä ja sen tärkeyttä. Miksei kerrota enemmän ystäville, mitä he merkitsevät ja kuinka tärkeitä he ovat? Olisi mukava kuulla sellaista.

Ystävyys on retki, mitä ilman elämästä puuttuisi loistetta". Olisipa ystäviä enemmän. Heitä ei voi olla koskaan liikaa, koska ystävyyteen kasvetaan ja se on aina jotain hyvin erikoislaatuista ja tärkeää  

Ystävänpäivä on joka päivä, ethän unohda sitä 

Nyt metsästämään Nukkumattia.

Pitäkää hyvää huolta ystävistänne! :)

Raakaruokarakkautta

 

Heips!

Nyt se on iskenyt! Ihan kuin salama! Olen käynyt lainaamassa nämä kolme kirjaa aiemmin tällä viikolla ja ehtinyt perehtymään jo hieman ensimmäiseen kirjaan, joka on todella mielenkiintoinen ja helposti luettavaa tekstiä kivoilla kuvilla kuvitettuna.

Raakaruokaa ja rakkautta! Tänä aamuna tein ja maistoin omenapuuroa. Lisäksi olen syönyt banaanin, pari karjalanpiirakkaa, lisää omenapuuroa, yhden kupin kahvia ja vettä. Olo on kevyt, aiemmin ihan täysi ja mieli on keveä. Hymyilyttää ja tekisi mieli lähteä nostamaan jalkaa lenkille. En kuitenkaan lähde, mutta olo on niin energinen ja kevyt, ettei saisi vielä untakaan.

Erica Palmcrantz Azizin Raw food - Kevyempään elämään kolmessa viikossa kertoo, miten saat uutta energiaa raakaravinnon avulla. Se sisältää yhden, seitsemän ja 21:n päivän mittaisia puhdistuskuureja ruokaohjeineen, mutta paljon muutakin terveelliseen elämiseen perustuvaa tietoa. 

Erica on julkaissut myös kirjat Raw food - Elinvoimaa raakaravinnosta ja Raw food - Makeita herkkuja raakaravinnosta. Pitää perehtyä niihin sen jälkeen, kun on kahlannut ja opiskellut nämä kolme kirjaa läpi. 

I'm so excited!

Raw food eli raakaravinto valmistetaan vihanneksista, hedelmistä, marjoista, pähkinöistä, siemenistä, iduista, versoista ja levistä. Myös hunajaa, kylmäpuristettuja öljyjä, ja superruoka-aineita käytetään. Kuumentamisen sijaan ruoat valmistetaan niin että niiden elinvoima ja ravintoaineet säilyvät, esimerkiksi soseuttamalla, uunissa kuivaamalla tai vesihauteessa korkeintaan 42 asteessa. 

Kevyempään elämään raakaruoka on oiva startti, se puhdistaa ja energisoi kehoa ja mieltä, mutta mielestäni luonnollisesti valmistettua kalaa ja kanaa on hyvä syödä pari kolme kertaa viikossa puhdistuskuurin jälkeen. Voi olla raakaruoka-puhdistuskuureja ja voi myös soveltaa niitä niin kuin parhaaksi näkee ja tuntee voivansa hyvin.

Omenapuuron ohje:

1 omena

1 päärynä

2 sellerinvartta

1rkl vettä

ripaus kanelia

Käytin kahden sellerinvarren sijasta puolikkaan avokadon, josta tuli puuroon pehmeyttä ja täyteläisyyttä. Pilko omena, päärynä ja avokado pieniksi paloiksi, lisää ripaus kanelia ja soseuta tehosekoittimessa. Hyvää on! (pitää muistaa seuraavalla kerralla ottaa kuva vaaleanvihreästä mömmöstä - siis puurosta)

Asetan itseni koekaniiniksi ja kokeilen vähitellen kaikkia ohjeita, kunhan saan hankittua aineksia. Nyt takaisin opiskelemaan :)

Raakaruoka equals <3

(P.S. En muista, olenko aiemmin kertonut, mutta pohdin tänään, jos ostaisin auton, niin sen pitäisi olla sähköllä kulkeva ja siinä voisi olla aurinkokennopaneelit katossa, niin se voisi ladata itseään auringon paistaessa :) )

Me <3 luonto

Sunshine, I love you :)

Hei aurinko, kiva nähdä.
Missä olet ollut yli viikon?
Mököttänyt pilvissä?
Älä mökötä, olet kaunis ja lämmin.

Kun pieniä höyheniä satoi
ja aurinko repisi pilvet auki,
kellon viisaritkin hetkeksi hiljenivät
hämmästyneitä kun olivat
Nyt talvi saa pilvineen väistyä
On kevään ja auringon aika

Tänään jopa yli puolentoista viikkoon aurinko tuli pitkästä aikaa esiin pilvien takaa ja kyllähän se hetki oikeasti hetkeksi hiljeni ja hymy levisi kasvoille. Samalla lunta satoi kuin untuvat tyynystä pöllähtäen. Oli kaunista, kun istuin vielä töissä. Töiden jälkeen kävin salilla ja toisessa lempikahviloistani. Sieltä saa halpaa ja hyvää take away-kahvia aamuisin :)

Suuntasin sen jälkeen ihanaan Punnitse&säästä-kauppaan, josta ystävä löysikin miut ihailemasta teeruusukepakkauksia. Otimme vähän hyvää namia paperipusseihin ja suuntasimme bussilla Manhattan-kirpparille. Löysin aurinkolasit, kun niitä nyt tarvitaan ja tarroja. Kaveri löysi enemmän. Kirppareilla on kivaa, kun sieltä voi löytää ihan mitä tahansa. Jopa sukeltajankypärän, ruorin, puunaamioita ja upean gramofonin.

Nyt nukkumaan! Huomenna töihin! @urinkoisia päiviä :)

(Oyps! Tämä oli jäänyt luonnoksiin. 18.02.)

Valentine's day

Heip!

Tykkään kirjoittaa englanniksi, tykkään puhua englanniksi ja joskus jopa ajattelen englanniksi. Englanti on vähän kuin toinen äidinkieli ja kuulen sen kuin suomenkielenkin. Äitini joskus sanoo, ettei hän jaksa kääntää, jos joskus katsomme jotain englanninkielistä ohjelmaa ilman tekstitystä. En tiedä ihan kaikkia sanoja, esimerkiksi lääketieteellisiä tai muuten tieteellisiä sanoja tai kaikenlaisia sivistyssanoja, mutta suurin osa on kyllä tullut tutuksi. Elämä on iänikuista oppimista ja voisin sanoa opiskelleeni englantia koulussa ja omatoimisesti nyt kahdeksantoista vuotta. And I'm just crazy about British-English dialects. I just love the way they speak! I don't know why I brought this out. I don't want to boast or anything. I can sometimes write in English so I guess this is a warning. Beware! Bedtime approaching again. 

On se silti niin hienoa ja upeaa, että ihmiset pystyvät oppimaan uusia kieliä vaikka kuinka vanhanakin, kunhan löytyy kiinnostusta kielen opetteluun ja sitten voi jutella sitä kieltä puhuvien kanssa. Asia kyllä koskee ihan kaiken uuden oppimista. Onkohan se hassua, että uudesta tiedosta voi hyötyä ja innostua niin paljon, että huulet kaartuvat kohti korvia hetkeksi aikaa ja haluaa kertoa ensimmäiselle vastaantulevalle tutulle, mitä uutta tietää, vaikka aihe ei kiinnostaisi sitä tuttua ollenkaan? :)

Lainasin kirjastosta tänään murresanakirjan ja suuren solvaussanakirjan. Saa nähdä, mitä kaikkea kivaa ne sisältävät. Olen myös äärettömän ihastunut suomenkielen eri murteisiin. Mitä erikoisempaa ja alkuperäisempää, sitä kivempi sitä on kuunnella.

Oli myös joskus hassua, kun nuorena kirjoittelin paljon pieniä tarinoita ja luetutin niitä isälleni, ja hän löysi kerran erään virheen ja näytti sen minulle. Siinä oli luultavasti vain parin kirjaimen moka tai yhdyssanavirhe, mutta se pienenpieni moka siinä tekstissä keskellä lausetta sai koko lauseen ja jutun muuttumaan niin huvittavaksi, että putosin tuolilta lattialle nauramaan. Kaikkea sitä muistaakin.

Tein tänään tällaisia paperiruusuja ja niistä tuli aika somia.

Ai niin, tänään oli ystävänpäiväkin. Erittäin ystävällinen päivä, vaikka olisi ollut kiva halata enemmän. Sain halata tänään kahta ihmistä, joille annoin ystävänpäiväkortitkin, jotka tein piirtämällä heidän lempipiirrettyhahmonsa. He kyllä ilostuivat paljon molemmat ja siitä tulin itsekin iloiseksi. Hymyily hymyilyttää.

Tuli joku päivä tällä viikolla sekin mieleen, että kun ei ole aurinko paistanut moneen päivään, niin onneksi se pilkahtelee välillä ihmisten kasvoilla hymynä ja kuuluu kauniina ystävällisenä puheena. Ja aina joku ihminen saa koko tilan hallintaansa niin, että saattaa luulla, että ulkona oikeastikin paistaa aurinko. Tänään oli töissä paljon ystävänpäiväohjelmaa ja kaikki nauttisivat leikeistä.

Hymy tarttuu, ilo tarttuu ja harmaille pilville pitää olla sellainen näkymätön sateenvarjo. Hymyn voi tuoda ihan ihan pienikin ilon aihe. Sitä iloisempi ihminen on, mitä enemmän hän pystyy nauttimaan ihan yksinkertaisistakin asioista. Sanoisin, että se on sellaista pientä onnellisuutta, että osaa nauttia pienistä asioista ja ajatella ne joka päivä yhtä ihanina kuin ne aina ovatkin. Olisihan se kiva oikeankin auringon välillä pistäytyä.

Tuli tänään haikea mieli keskellä päivää töiden jälkeen, mutta se pyyhkiytyi pois, kun tekstasin ystäville ystävänpäivätoivotuksia ja sain sellaisia myös takaisinkin. Ystävät ovat sitä varten, että heidän kanssaan voi hymyillä kilpaa, nauraa yhdessä, puhua vapaasti ihan kaikesta, eikä hiljaisuus ole kiusallista. Ystävä on sellainen, jonka kanssa pystyy olemaan täysin oma itsensä. Ystävistä täytyy pitää kiinni, jos mahdollista, eikä saa menettää toivoa, vaikkei näkisikään pitkään aikaan. On niitäkin, joita ei välttämättä näe kuukauteen tai pariin, mutta aina kun taas tapaa, niin tuntuu ettei olisi erossa ollutkaan. He ovat tosiystäviä.

Happy Valentine's day every day <3

Harmoninen kahvituokio

Moik!

Myöhästyin eilen bussista, joten kävin nappaamassa Coffee Housesta take away-kahvin ja nautin aamun hitaudesta ja mustavalkoisesta keskustan tunnelmasta, kunnes seuraava bussi saapui. Valkoinen lumi oli satanut vaaleanruskeiden talojen katoille ja maassa oli valkoista höttöä. Ihmiset olivat puhumattomia, vielä liian unisia täysin heräämään.

Tosi ihanan työpäivän jälkeen suuntasin salille ja sen jälkeen kauppaan. Ostin eilen pieniä irtokirsikkatomaatteja ja yllätyin niiden makeudesta. Ei tehnyt ollenkaan mieli karkkia, suklaata tai muutakaan makeaa. Ja tänäänkin aamu alkoi puurolla.

Viimeisen vuoden sisällä tietoisuus hyvistä ruoista on vain vahvistunut. Luen paljon kuntoon, terveyteen, ruokavalioihin ja kauneuteen liittyviä lehtiä, koska olen kiinnostunut terveydestä, hyvinvoinnista ja sitä kannattavasta hyvästä ruokavaliosta. Ja oikeanlainen ruokavalio tekee ihosta kauniin. Kaunis ihminen hehkuu niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Ja uskon osasyyn siihen olevan ruokavalion. Kun voi hyvin sisäisesti, niin se näkyy ulospäin.

Töissä oli ihanan rauhallinen ja harmoninen tunnelma.

Tabletti jumittelee, siinä on kai joku virus. Tuossa se lattialla vieläkin kerää voimiaan johdon päässä, eikä jaksa käynnistyä. Pitäisiköhän sillekin tarjota kahvia, jospa siitä virkoaisi.

Töiden jälkeen kävin salilla. Tänäänkin kävin aamulla ennen töitä. Töiden jälkeen olin vähän väsy ja menin Coffee Houseen juomaan kaneli-cookie-cappuccinon. Kyytipoikana tullut konvehti on vielä taskussa. Pitäisi varmaan kerätä niitä kauniiseen kippoon. Olisi ainakin vierasvaraa.

Luomusta kyllä piti sen verran mainita, kun on hassua, miten aikuisiällä voi alkaa tulla yliherkäksi ruoka-aineille, kuten laktoosille ja vehnälle. Paleo-ruokavaliossa syödään juuri sellaista ruokaa ja käytetään sellaisia kypsennystapoja kuin kivikaudella eläessäkin. Eli paljon lihaa, kasviksia, marjoja, yrttejä jne, mutta eihän sellainen kaikille sovi?

Nykyään on kuitenkin ruokamäärät esimerkiksi vanhempien lapsuuteen verrattuna ihan hurjasti suurentuneet kaupoissa ja on tullut luontaistuotemyymälöitä. Terveyteen halutaan panostaa "roskaruokakauden" jälkeen.

Luomuruoka ja ruoka nykyäänkin tuntuu olevan kallista. Ennen se oli jopa neljäsosan halvempaa.

Kaikki kallistuu, mutta tulot pysyvät samoina, mihinkähän tämä johtaa.

En tullut puhumaan taloudestakaan.

On kyllä luomutuotteet muutenkin hyviä kuin ruoassa esimerkiksi hygieniatuotteissa. Käytän luomusaippuaa ja fluoritonta hammastahnaa.

Ruoan teko itse alusta loppuun varmistaa myös sen, ettei se sisällä ylimääräisiä säilöntäaineita tai lisäaineita. Valkaisemattomat suodatinpaperit, joutsen-merkin suosiminen, bussilla, pyörällä ja kävellen kulkeminen ja kierrättäminen ovat kaikki ekologista toimintaa. Ja se pitää maapalloa radalla, mitä ekologisempia olemme. Kielikuvallisesti.

On hassua, kun aloitin demi-vegetarisuuteni, niin perheeni piti sitä vain teini-iän vouhotuksena. Sitä teini-iän vouhotusta on kuitenkin jatkunut jo yksitoista vuotta ja vain vahvistunut viimeksi kuluneen vuoden aikana. Kyllä tietyt päätökset pysyvät kauan, kun itse niin päättää.

Huomenna on ystävänpäivä! <3

Suunpielet polvista hiustupsuun

Heei!

Tänään on opittu taas kantapään kautta, kuinka tärkeää on kunnon uni ja kunnon aamupala ja välipalat/lounas. Verensokeri on käynyt tänään todella alhaalla ja sen takia mielialakin on ollut todella alhaalla ja mieli ärtyisä. On ollut vaikeaa tänään peittää sisäistä pihinää, kun ärsyyntyi pienistäkin asioista, joista ei normaalisti niin helposti ärsyynny. Ja syypäänä on todellakin ollut liian alhainen verensokeri ja lyhyiksi jääneet yöunet.

Menin illalla liian myöhään nukkumaan, koska en olisi malttanut jättää kudontaa kesken, joka olisi valmistunut muutaman rivin päästä. Pakkohan se oli kesken jättää ja mennä nukkumaan. Katkonaisen yöunen pituudeksi tuli luultavasti 4-5 tuntia ja huono nukkuminen ei tee hyvää keholle eikä aivoille ja käy vaan osaenergialla.

Se on kyllä erikoista, että kun sattuu heräämään maagisen kello viiden aikaan, niin olen yleensä virkeä ja hyväntuulinen, mutta sitä vain jatkaa nukkumista, kun siihen on mahdollisuus ja kello soimassa. Pitäisi vain pompata ylös ja tehdä jotain hyödyllista, eikä marista väsyneenä ja onnettomana, kun on nukahtanut uudelleen ja herätyskello herättää huonosta unen vaiheesta.

Söin aamupalaksi vain banaanin, kun luulin selviäväni sillä välipalaan asti, mutta työmatkalla jo pää alkoi särkeä. Välipalaksikin oli vain banaani, porkkana ja kaakao, jotka eivät verensokeria paljoa nosta, eivätkä poista nälkää. Töiden loputtua fiilis oli ojanpohjalla, vatsa kurni ja pää tuntui tikittävältä aikapommilta. Ystävä oli ulkona vastassa, kävimme kaupassa ja söin leipää, mehua, jogurttia, sipsejä ja jäätelöä. Aivan niin, eiväthän ne nosta verensokeria kuin hetkellisesti. Olo kuitenkin parani ja katsoimme leffan.

Leffan jälkeen lähdin kaupungille kahvilaan tapaamaan ystävääni, jota en ollut pitkään aikaan tavannut. Otimme kahvit ja pullat sekä santsikupit. Kahvia olen siis juonut kolme kuppia kuuden päivän aikana ja kahvilan kahvi oli lisäksi tummaa presidenttisumppia. Yhdeksän tuntia kesti päänsärky ja kymmenen tunnin valvomisen jälkeen olo vihdoin normalisoitui.

On siis todella tärkeää syödä hyvää ja ravitsevaa aamupalaa, joka sisältää riittävästi proteiineja ja hitaita hiilihydraatteja, mikä estää verensokerin liialliset heilahtelut. Ei myöskään kannata syödä liian paljon sokeria, koska olo voi olla hetken hyvä ja sitten valahtaa alemmas, mistä se lähti, jolloin mieli haluaa uudelleen samanlaisen piristeen ja alkaa noidankehä. Oikeanlainen ravitsemus riittävä määrä ja sopivin väliajoin pitää verensokerin tasaisena, mielen pirteänä ja sopivan levollisena. Jaksaa taas jatkaa. Onneksi kaikesta oppii, joskus kantapään kautta.

Kotiin tullessa pää oli täynnä inspiraatiota kaikista päivän tapahtumista ja höpinöistä ja suu muikeana. Juteltiin ystävän kanssa kaikenlaisista asioista kahvikupin äärellä ja yhtäkkiä olikin kulunut kolme tuntia, hups vain!

Puhuimme tästä verensokeriasiasta, sokeririippuvuudesta, siitä irtautumisesta ja ravitsemuksesta. Aiemmin päivällä tuli puheeksi tuorepuuro aamupalojen yhteydessä. Olisi kiva oppia valmistamaan sellaista ja maistella superfoodeja. Sain ystävältä netissä linkin sivustoonkin, joka sisältää paljon hyviä tuorepuurojen ohjeita. Pitänee tutustua niihin ja kertoa täälläkin, jos jokin osuu ja uppoaa massuun kuin hunajapurkki Nalle Puhiin.

Höpistiin myös kutomisesta ja kuinka hienoa olisi, jos omistaisi ompelukoneen, hyvän ompelutaidon ja voisi itse ommella vaatteita, ihan minkälaisia tahansa. Sepä olisi upeaa! Alkoi oikein mieli kihistä kaikista mahdollisista vaatemalleista.

Juteltiin pienen murrekäsittelyn jälkeen myös tavasta puhua. Kävin jo viime perjantaina keskustelua samasta aiheesta erään toisen ystäväni kanssa. Itselläni ei ole aina kovin hyvä keskittymiskyky (pienenä koulun ensimmäisessä kuulokokeessa aloin kuulemma hyräillä, muttei siitä sen enempää) toisen ihmisen puheeseen, jos henkilö puhuu tylsästä aiheesta tai tylsällä tavalla.

Olen luultavasti aiemmin tuonut esiin sen, että jos jonkun puhe vilisee kirosanoja, niin asia menee ohi korvien, mutta voi se muutenkin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ihmisen puhetapa tai ihmisen itsessään pitää olla kiinnostava, että puhe tulee perille. Aihe voi olla kuinka tylsä tahansa, mutta se, miten aihe tuodaan esille, niin voi saada kuulijan jopa kiinnostumaan aiheesta.

Kaikkein pahinta on, jos puhuja kertoo asiaa monotonisella äänellä, puhuu nopeasti, epäselvästi ja yhteen pötköön. Eihän hänen puheestaan saa silloin kiinni.

Parhain puhetyyli on keskusteleva ja mielekäs. Suomalaiset eivät huido käsillään yhtä paljon kuin italialaiset, mutta kovin suuri osa ei käytä käsiä ollenkaan puhuessaan. Kädet pyörivät kahvikupin ympärillä, korvassa, nenässä, hiuksissa tai milloin missäkin, kun ei oikein tiedä, mitä niillä tekisi. Ihmisen viestintä on suurimmaksi osaksi kehonkieltä, elekieltä, joten miksemme siis käyttäisi sitä hyödyksi puheen havainnollistamiseen ja elävöittämiseen. Kuuntelija näkee puhujan ja saattaa myös huomata puhujan tunnetilan esimerkiksi hermostuneisuuden, jos puhujan käsi harhailee jatkuvasti niskassa. Puhetyyliinsä voi kiinnittää huomiota ja sitä voi parantaa halutessaan. Lisäksi voisi käyttää ääniefektejäkin juttelun värittämiseen. Viittomakielikin on eleillä käytävää kieltä, paljon monipuolisempaa ja hienointa siinä on se, että sitä voi ymmärtää kaikki viittomakielen taitajat kansallisuudesta riippumatta.

Lisäksi olen huomannut sen, miten puhujan täytyy pitää kuulijan mukana jutussaan puhetyylin lisäksi katsekontaktilla. Kun pitää puhua pienelle ryhmälle tai edes kahdelle yhtä aikaa, niin on hyvä pitää katsekontaktia jokaiseen kuulijaan tasapuolisesti. Ja joskus kuulija nyökkäilee ja juttelee hyväksyviä sanoja aina väliin, mutta kaikki, kuten minä, eivät sitä tee. Haluan kuunnella toisen asian, mutta jos toinen kertoo pitkää juttua, niin en ala nyökyttelemään tai mutisemaan "aivan, niin, kyllä, joo", koska se ei vain ole tapaistani - ei se silti meinaa, etten kuuntelisi, en vain halua keskeyttää toista vähän väliä, vaikka se kuuluisikin näkymättömiin etikettisääntöihin. Voihan sitäkin harjoitella.

Valitettavan usein puhuja juttelee toiselle kuulijalle ja vain vilkaisee joskus toista kuulijaa. Arvaa, miltä siitä toisesta kuulijasta tuntuu, johon ei kiinnitetä huomiota: "ei hän halua puhua minulle -> ei hänen juttunsa ollutkaan niin kiinnostava -> ei hän pidä minusta yhtä paljon kuin tuosta toisesta". Eli paha mielihän siitä tulee. Kannattaa siis hyväksyä tasapuolisesti jokainen, niin puheesi menee perille ja kaikilla on hyvä mieli. Arvostan heitä todella paljon, jotka pystyvät puhumaan tasapuolisesti kaikille kuuntelijoille.

"Creativity is intelligence having fun." - Albert Einstein

Tulipa siinä paljon puhetta puhumisesta. Juttelimme ystävän kanssa kahvilassa myös pienistä faktoista, jotka eivät ole niin tärkeitä, vaikka ovatkin hauskoja tietää, kuten esimerkiksi kissa ei maista makeaa, lehmällä on neljä mahaa, mustekalalla on kolme sydäntä, ihmisessä on viisi litraa verta ja suurin elin on iho, sinivalas ei ole maailman suurin eläin, maapähkinä tosiaan kasvaa maassa, ohutsuoli on levitettynä tenniskentän kokoinen ja muita yhtä hyödyllisiä pikkufaktoja. Ne jäävät mieleen, koska ovat kivoja ja ytimekkäitä. Pitäisi lukea enemmän tiede-lehteä ja tieteen kuvalehteä, niin saisi enemmän "oh, really?"- kaltaisia ahaa-elämyksiä, jotka ovat mukavia ja tieto voi tehdä iloiseksi (eikä lisää tuskaa, niin kuin sanotaan - riippuu toki tiedosta). Lasten ensyklopediat ovat varsin mielekästä luettavaa, koska ovat kivasti kuvitettuja ja sisältävät pieniä kattavia pähkinänkuori-tietoiskuja.

Sain ystävältä tänään hänen joululahjaksi kutomansa sukat :)
Ovat ihanat.
Tykkään ♥

Gute Nacht und süße Träume.

Siivoilua

Heips!

Äidin vein aamulla satamaan picnic-risteilylle ja sain auton päiväksi käyttööni. Laiskottelin hetken kotona aamupalaa syöden ja lähdin sitten autolla kirjastoon lukemaan uusia lehtiä. Kirjaston mentyä kiinni suuntasin äidin luo. Nukuin päikkärit ja siivosin melkein kaikki huoneet. Taitaa olla kiva yllätys äidille, kun hän menee kotiin, kun en edes kerro käyneeni siellä.

Kyllä on hyvä auttaa, jos siihen on mahdollisuus. Mielestäni kaikkia pitäisi aina auttaa, jos itse kykenee ja ehtii. Hyvät teot ovat aina arvokkaita ja auttamisesta tulee hyvä mieli :)

Olen 10-12-vuotiaasta lähtien siivonnut kodin silloin tällöin yllättääkseni äidin. Yllättää voi monilla kauniilla tavoilla kenet tahansa vaikka viemällä herkkua muuten vain töihin. Se oli hassua, kun kerran pari vein keksejä työporukalle ja ihmeteltiin, miksi ne ovat, jollei ole synttäriä tai pois lähdössä. Kyllähän sitä voi muuten vaan tuoda päivään piristettä vaikka herkkujen muodossa.

Olin illemmalla myös kuvailemassa rannalla.

 

Ei enää kahvia

Piti kirjoitella jo eilen, mutta tabletti alkoi vänkyröimään ja jumitti kolme tuntia, kunnes sammui ja hiljeni. Eilen keskustelin työkavereiden kanssa mielipiteistä päiväkotien ja koulujen modernisointiin.

Itse en ajatusta elektroniikasta lapsilla kannata, enkä muitakaan muutoksia. Muuna muutoksena tämä ala-asteen ja yläasteen muuttamista alakouluksi ja yläkouluksi, numerosta 7 otetusta viivasta ja kaunokirjoituksen poistamisesta. En kirjoittanut tekstausta kuin vasta viime vuosina. Kaunolla kirjoittaminen on niin paljon helpompaa ja nopeampaa. Luultavasti, kun on omat lapset koulussa, niin kirjoitan reissareihin pelkällä kaunolla ja puhun ala-asteesta - ihan vain kiusatakseni koulujärjestelmää omalta osaltani. Ja jonkin tärkeän aineenkin poistamisesta on ollut puhetta. Kaikkea kanssa! Koulut ovat toimineet ihan hyvin ennenkin, joten miksi niitä pitäisi muuttaa.

Ja tietokoneen käyttö muulla kuin atk-tunnilla? Ei ikinä! Tai no se on jo toteutumassa, harmi vain. Kohta kukaan ei osaa enää kirjoittaa käsin ja lapsesta tulee kumararyhtinen ennen toisen asteen koulutusta.

Tykkäsin ala-asteella kovasti käsin kirjoittamisesta tavallisella lyijykynällä, kynän teroittamisesta, huonon jäljen kumittamisesta. Ja äidinkielen vihko ei vilissyt niin paljon punakynää ja lopussa oli oikein-merkki, leimalla papukaija tai muu ja joskus jopa tarra, mikä oli ihan huippua :)

Lisäksi jos kirjoitetaan koneella, niin voi hyvin helposti huijata, tekstin voi vain kopioida, eikä osata hakea enää kirjasta tietoa. Lukeminenkin vähentyy. Tämä on oma kannanottoni.

Alun perin ei pitänyt edes puhua tästä, vaan kahvin juomisesta.

 

Kahvi on alkanut maistua aika kuralta, se on menettänyt makunsa tai ehkä vain olen juonut pahaa kahvia. Ajatus kahvista maistuu edelleen hyvältä, mutta nykyään kupit ovat jääneet puoleen väliin.

a nice cup of tea

http://www.pukkaherbs.com/

http://www.clipper-teas.com/

Pukkaa ja Clipperiä löytyy mm. luontaistuotekaupoista ja hyvinvarustetuista tavarataloista esim. suuri valikoima Citymarketista.

or a fresh water taste so much better than coffee

Eilenkin join kahvin sijaan kaakaota ja se sai vatsan hymyilemään. =)

Vihreän teen orientia ostin eilen ja myös tummanpunaisen krysanteemin.

Olisi kiva ostaa useamminkin kukkia kotiin, paljon kauniita erilaisia kukkia. Vielä kivempaa olisi, jos joltain saisi sellaisen :)

Kävin myös pitkästä aikaa subwaylla, yliopistonkadulla. Palljon punasipulia!

Kävin samalla myös Anttilaa vastapäätä olevassa Pentikin myymälässä katselemassa, mitä kaikkea kivaa siellä on. On pitänyt jo jonkin aikaa siellä käydä, mutta vihdoin sain sielläkin käytyä. Ehkä jonain päivänä sieltä tarttuu mukaankin jotain. Kuulin myös työkaverilta parista kahvilasta (jep, tässä kaffepaussilla kun ollaan), joissa pitää joskus käydä.

Kävin subwayn jälkeen Hansan keskellä sijaitsevassa Rusetissa http://www.rusetti.fi/ katselemassa, mitä kaikkea ihanaa siellä on näiden bukowski-pehmojen lisäksi :) Toinenkin lahjatavarakauppa sijaitsee Hansassa Eerikinkadun sisäänkäynnin vieressä, Kauppahallia vastapäätä.

Kotiin tultua torkuin ja puoli seitsemältä tuli parturiasiakas. Sen jälkeen lähdin näiden parin kaverin kanssa ex temporena leffaan. Katsottiin Mies joka antoi eli Delivery man. Oli kyllä hyvä, suosittelen =)

http://www.youtube.com/watch?v=yGAktL45XNQ

Heipsun keipsun!

Monday

Heräsin puoli tuntia ennen kelloa nukahdettuani kaksi tuntia liian aikaisin. Söin aamupuuron, hain keskustasta kahvin mukaan. Aamu oli keskustan ulkopuolella hiljainen, ilma vakaa. Sumussa ja katulamppujen hohteessa seisoivat puut alastomine oksineen pisaroita täynnä. Plus-asteita yksi. Ilma oli lämmin. Myöhästyin bussista, kun oli kaksi metriä matkaa ovelle ja bussi lähti. Meni menojaan.

Ihmiset seisovat odottamassa, tupakoivat väärässä paikassa ja heittävät roskansa maahan. Kuka ne sieltä korjaa? Ei kukaan halua. Miksi kukaan heittää roskia maahan, kun roskakoreja on joka kulmassa?

Yleensä jos olen hakenut kaupasta vaikka suklaapatukan, niin pidän sitä paperikäärettä kädessä niin kauan, että löydän roskiksen. That's it.

Perjantaina sain kolmen tunnin varoituksen, että ystävät Keski-Suomesta on tulossa käymään, joten juoksin nopeasti kotiin värjäämään tukan tummaksi ja Rossoon viettämään synttäreitä. Ja nyt on maanantai. Viikonloppu vierähti ohi niin kuin aina. Tänään tapaan uusia ihmisiä ja heitä, joita en ole pitkään aikaan nähnyt.

Äsken juuri hyppäsin väärästä bussista pois. Mikä erehdys! Täytyy pitää silmät auki.