Pääsiäisretki Itikseen

Eli Itäkeskukseen. En ole siellä kauppakeskuksessa koskaan käynyt ja kun tiesin, että Kamppi on kiinni, enkä jaksanut toista kertaa tällä viikolla mennä Selloonkaan, niin lähdin metrolla Itäkeskukseen asti. Kivaa, kun se matkalla tulee pois tunnelista ja näkee maisemiakin. Olen vahingossa kerran käynyt Kalasatamassa vai missä asti olikaan. Ja Vuosaaressa vain autolla.

....

Hehee, kesti vähän aloittaa tämän kirjoittaminen, kun katselee kuvia kännykästä, niin sitten ne kaikki pitääkin kuikuilla ja järjestellä kansioihin. Meni siinä jokunen tovi. Ei se mitään, koska ei ole aikaista ylösnousua.

  

  

  

Osaako joku sanoa, milloin Itäkeskuksen kauppakeskus on uusittu, koska kaikki siellä näytti todella uudelta. Tilan tuntu on suuri, ilmava ja moderni. Kaikenlaista löytyy ja kauppakeskukseen mahtuu paljon väkeä. En tiedä, oliko poikkeuksena nelisen tuntia, jotka siellä vietin, mutta paikalla ei ollut kovinkaan paljon väkeä. Sieltä kuitenkin löytyi vaikka ja mitä: vaatekauppoja, korukauppoja, elektroniikkaliikkeitä, erilaisia harvinaisempia kahviloita ja jopa pieni vohvelikoju. Lisäksi huomasin, että siellä on Classic Pizza, minkä on todella positiivista, koska tämä on kolmas, minkä tiedän Sellon ja Stockmannin lisäksi. Voisi vaikka joku kerta piipahtaa. 

Hauskan näköisiä istuinpaikkoja yhdessä välitilassa.

Todella upean näköinen vessatila ja sen edusta, täytyy kehua. Harmi vain, että vessaa piti jonkin aikaa etsiä. Siellä missä tämä tyttö kuljeskelee, niin pitää olla vessa lähettyvillä. Ei siitä sen enempää.

Pitää toki syödä hyvin, että jaksaa ja kun nälkä on, joten ensin hankin tuollaisen parsakaali-feta-piirakan, joka oli hyvää. Kahvilan nimeä en muista. Sen saman kahvilan yhteydessä oli kuitenkin Spice Ice, josta otin Fantasia-annoksen minttusuklaapaloilla ja sitruuna-lakritsijäätelöllä

"Minkäköhän makuista tuo jäätelö on?" kysyn,

"No annanpa maistiaisen" myyjä kertoo ja ojentaa lusikallisen kyseistä jäätelöä.

Pitää myös kehua, että jokainen myyjä, jonka kanssa vähääkään asioin, vaikken paljon mitään ostanut, niin oli ystävällinen ja asiakaspalveluhenkinen. Siitä isot plussat!

Kuikuillessani ristiin rastiin kauppakeskusta ja pyöriessäni joka nurkan läpi kävin muutamassa kaupassa katselemassa, löytyisikö mitään kivaa. Ainoastaan Seppälästä loppujen lopuksi tarttui yksi t-paita, jonka saatan jossain vaiheessa esitellä sekä kahdet siniset sormikkaat. Koitin yksiä housujakin, mutta soimasin itseäni ne päälläni ja ajattelin, että nyt olisi jo korkea aika ryhtyä sitä kuuluisaa kesäkuntoa hankkimaan. Mutta huomasin tämän yhden kaupan, josta olen kuullut, että se saattaisi Suomessa sijaita, ei kai se mikään kovin ihmeellinen ole, mutta New Yorkerin olen nähnyt vain Tallinnassa. On New Yorkerissa kivempia vaatteita kuin esimerkiksi Mangossa, mutta ainahan se on makuasia. Meinasi muistakin kaupoista jotain mukaan tarttua, mutta vein jonkin pohdinnan jälkeen takaisin hyllyyn ja talsin ulos.

Näitä housuja katsoin, olisikohan tämä KappAhl vai Lindex. Siellä oli todella kivan näköisiä farkkuja, siis ihan oikeita farkkuja, ei legginsejä tai jegginsejä ja mietin, että pitäisikö hankkia. Ei oikeastaan ole kuin parit farkut kaapissa, muut ovat legginsejä tai salihousuja syystä jos toisesta. No yksi syy on työni, kun tekee monta kertaa päivässä ylös alas - liikettä, niin eihän perusfarkut jousta. Näissä farkuissa oli jotain ihmeellistä. Pitää palata toisena päivänä sovittamaan niitä.

  

  

Muuten en rannekelloista itselläni oikein välitä. Olen pitänyt moista viimeksi 12-vuotiaana, mutta tämän putiikin ohi, kun kuljin, niin kuljin vielä toisenkin kerran. En ole vastaavaa nähnyt Suomessa. Thomas Sabo. Tai sitten ei ole tullut mieleen. Pitääkin katsoa, josko tällä olisi nettisivut tai vain kiusaamaan puoleksi tunniksi myyjää. Todella kauniita koruja ja kelloja ja saa kaiken lisäksi itse suunnitella oman korunsa. Todella kaunista jälkeä. Nyt taisin hihkuttaa tarpeeksi.

  

Täksi päivää siunaantuikin oikein kaunis aurinkoinen päivä, vaikka aamulla näyttikin siltä, ettei aurinko päivällä näyttäytyisi. Katsoin vielä kuuden aikaan kelloa, kun aurinko vieläkin jaksoi hieman lämmittää ja paistaa. Hyvä päivä tutustua Itäkeskukseen. Kävin vielä Hakaniemen rannalla katselemassa irtojäitä. Vielä kestää jonkin aikaa, että luonto alkaa kukoistaa. Nyt voisi kohtapian harkita nukkumista. Eipä kello ole kuin vasta puoli kaksi. Vedän unirytmin ihan hassuksi lomalla. Loma taas kiirinyt nopeasti. Onneksi on vielä yksi päivä, kun saa rötvätä. Jospa huomenna jotain muuta kivaa :)

Aurinkoa päiviinne!

~ Lilja Lumi

Ikkunashoppailua

Pitkäperjantaifiiliksiä.

Heräsin mielettömän pitkästä aikaa kymmenen jälkeen, katsoin herättyä kelloa lähempänä yhtätoista. Sitä ennen olin herännyt käymään vessassa ja ajatellut, että nukunpa vielä tovin, kun on vapaapäivä. Olen vain muutaman kerran elämäni aikana nukkunut yli kymmeneen, joten tämä on todella harvinaista. Ja menin jopa yhden aikaan nukkumaankin.

Aamulla keitin kahvia, sekoitin sen tehosekoittimessa kananmunaan ja tilkkaan maitoa sekä odotin kolmen minuutin ajan kaurapuuron valmistumista mikrossa. Sekoitin siihen puoli kourallista pakastemustikoita ja lusikoin suuhuni ja hörpin kahvia katsoessani eilen hihkuttamaani x-factor-esiintyjää. Olen valehtelematta katsonut tämän videon ainakin viisi kertaa. Awws!

Kahdentoista maissa olin puettu ja kammattu ja valmistauduin lähtemään metroon ja lähijunalla Espooseen. Näin siellä ystäväni, jonka kanssa kierrettiin kauppoja ja käytiin Starbucksissa juomassa jääkahvit, kun olivat puoleen hintaan ja höpistiin kaikenlaista. Munia ei löytynyt sporttiliikkeistä, eikä oikean värisiä juoksukenkiäkään.

Tuli ostettua Sellosta mm. dödö, suklaamunia, kukkakuvioidut rusettipinnit sekä kuvassa näkyvä kaunis höyhenpanta ja valkoiset kivat kukkakorvikset. Kävi mielessä jos olisi ostanut myös paitoja, housuja, kevätkengät, uuden pelin ja Clas Ohlsonilla käytiin katsomassa isoja kuulokkeitakin, muttei mitään muuta tarttunut matkaan. Paremmalla ajalla ja harkinnalla sitten. Oli mukavaa tavata ystävää.

Lähijunalla matkustin takaisin Helsinkiin ja kävelin Stockmannille, koska kello ei ollut vielä kuutta. Stockmannilta tarttui mukaan hiustenpesuaine, kasvo-naamio, muromysliä, uusi varrellinen hammaslankain (koska eka unohtui äidin luokse), kananmunia ja vesipullo. Ennen ratikan saapumista katselin vielä tavaratalon ikkunoita, joissa viihtyy nyt Pariisi-teema. Aika kivan näköistä.

Perjantai kun on, niin rentouduin mansikkakasvonaamiolla. Päivällisenä tosiaan oli kylmäsavulohipatonki ja kahvi. Illan olen yrittänyt lipittää vettä, katsoin Itse ilkimys kakkosen loppuun, kävin suihkussa ja suoritin naisvelvoitteita. Leikkasin vähän otsatukkaa, toivottavasti se osaa asettua pesun jälkeenkin. Lakkasin myös varpaankynnet ja sormenkynnet. Loppuilta rentoutumista kirjan parissa. En osaa juoda teetä.

Riemukasta pääsiäistä!

~ Lilja Lumi

Uusia juttuja

Mietin joskus, pitäisikö kirjoittaa tai oikeastaan toteuttaa sellainen postaus, missä olisi päiväni kuvina. Toisinaan se on hankalaa, koska töissä ei kulje kännykkä mukana, enkä muutenkaan puhu täällä pahemmin töistäni, koska ei vaan voi, enkä haluaisikaan. Paitsi yleisluontoisesti.

Tämä ei liity mitenkään tähän päivään, vaan joka päivään. Tein tämän eilen illalla ja se pitäisi vielä ennen nukkumista vahvistaa. Tämän idea on siis muistuttaa itselleni, että olen mehukas/hemaiseva/upea nainen, enkä tarvitse makeaa. Eli tämän tekstin tarkoitus on yrittää pitää minut ruodussa ja olla ostamatta makeaa.

Kuva aamumyslistä jogurtin kera sekä kokeilemastani munakahvista, jonka ohjeen kerran yhdessä lehdessä näin ja ajattelin koittaa sitä, miksipäs ei. Oli ihan hyvää ja todella hyvä keino saada proteiinia heti aamusta kofeiinin kanssa.

Munaa kahvissa

Resepti on yksinkertainen: kupilliseen kuumaa kahvia sekoitetaan sähkövatkaimella tai blenderissä yksi kananmuna ja ruokalusikallinen kookosöljyä. Päälle voi ripotella kanelia tai kardemummaa. Näyttää maitokahvilta - eikä maistu munalta! 

Teksti on suoraan lainattu. En kokeillut tuota kookosöljyä. Voisi seuraavalla kerralla koittaa.

Töissä en kuvaa, joten seuraavana on kännykällä yritetty kuvata kauniin päivän kaunista kirkasta aurinkoa. Töissä oli superpäivä. Tai tunsin oloni jotenkin superiksi sen jälkeen, koska olin oppinut jälleen kasapäin uusia asioita ja meillä oli tiimikehityskeskustelukin, joka oli oikein kehittävä. Loppupäivän ehkä sen takia, että olin välillä vähän isompien lasten kanssa, ehkä keskustelun takia, tunsin oloni inspiroituneeksi aina tähän hetkeen saakka. Koko loppupäivä on vilissyt ajatuksia ja olen saanut purkautuakin (purkaa asioita - ei tätä ei voi selittää sen tarkemmin).

Päätepysäkiltä nälkäisenä menin Espresso Houseen syömään minkä muunkaan kuin kana-bagelin. Huomasin siellä uudenkin leivän, josko sitä joku päivä kokeilen. Otin myös cafe latten sekä tuollaisen pikkuisen leivonnaisen, josta ehdin syödä melkein kaikki karkit päällä odotellessa kahvia. Yritän vähentää sokeria ja on hyvä, että on tuollaisia minileivoksia Espresso Housessa. Hyvä on myös pitää mielessä tieto siitä, että Espresso Housen leivonnaiset tuppaavat olemaan liian makeita, niin josko sitä pystyisi vähentämään sillä tavalla makeaa.

Menin Forumin Stadiumiin katsomaan, josko löytyisi sieltä enemmän vaihtoehtoja SOC:n palloissa. Katsoin myös vaihtoehtoja juoksukengille. Nyt tuntuu kai olevan joku pinkki kausi meneillään, mutta mitäpä siitä. Pitäisi ajaa uudet kengät (jos sellaiset sattuu joku päivä ostamaan) sisään ennen kuin tulee Naisten Kympin aika. Voisi ilmoittautua vielä johonkin toiseenkin juoksutapahtumaan.

En yleensä harrasta näitä pukuhuoneen peilikuvia, enkä varsinkaan peiliä päin kuvaa (pois se minusta!), mutta kämpillä ei ole kokovartalopeiliä, niin oli ainoa mahdollisuus saada ostamani hjeeno paita kuvaan. Kuvassa näkyy Camelbakin juomapulloni, joka pitäisi vaihtaa ainoastaan sen takia, että sen kumi(tutti)osa on rikkoutunut. Harmi.

Ihmettelin oikein, miksi kuhnastelin niin paljon kuntosalille paluun kanssa, koska siellä oli tosi mielekästä olla heti, kun astui sisään. Harmitus onkin ne välimatkat ja siirtymiset. Ollapa teleportti, niin kävisin salilla joka päivä. Nyt jalat kivasti kipuilee, vaikka olenkin aika lahjakkaasti tänään seisoskellut ja kävellyt ympäriinsä.

Näiden neljän välillä piti valita sopiva kortti henkilölle, joka on viimeistä päivää meillä huomenna. Valitsin paljon pöllöjä puussa, minkä sisällä avautuu kohokuviona myös söpöjä pöllöjä.

Kämpille päästyä kävin suihkussa ja otin kuvaan mukaan Stadiumista ostamani SOC:n pallon (joka on pinkki!) sekä ihanan valkoisen lippiksen. Tosi virkistävää valkoinen ja pinkki. En oikein omista mitään pinkkiä ja tämä kolmoskoon pinkki pallo oli niin söpö, ettei se lähtenyt pois kädestä, vaan se piti ottaa mukaan. Sama juttu lippiksen kanssa. Meinasi juuttua tukkaan kiinni, kun piti lukea siitä hinta kassalla. Että tällainen päivä töiden, inspiraation ja treenin sekä höpöttävien ihmisten parissa. 

~ Lilja Lumi

Uusia sisustusjuttuja

Nopea kertaus Turun matkasta ja mitä sen jälkeen tapahtui.

Saavuin iltasella kasin aikaan perjantaina Piispanristille ja kävin Prismassa. Äiti poimi sieltä kyytiinsä, kun olimme tehneet vähän ruokaostoksia. Katsoin sieltä, josko löytyisi etsimäni valkoiset juuri oikeanlaiset kupit, mutta ei tarttunut mitään siltä matkalta mukaan paitsi kurkkukasvonaamio ja irtopohjavuoka. Äidin luona vieraili veljenikin, jonka hiukset leikkasin makaronilaatikkoa syötyäni. Ilta meni joutuisasti ja puolen yön aikaan kaikki torkkuivat.

Aamulla herätys seiskan aikoihin ja aamukahville, koska veljellä oli lähtö laivalle kasin aikaan. Äiti lähti viemään veljeäni satamaan ja torkuin sillä välin vielä jonkin aikaa. Äidin tultua selasimme hetken aikaa lehtiä, kävin suihkussa ja menimme katsomaan, olisiko mamma kotona. Eipä ollut, joten lähdimme Skanssiin kiertelemään kauppoja. Kävimme Raxissa syömässä kupumme täyteen ja suuntasimme äidin luokse ruokalevolle. Sitä ennen tarkastus, josko olisi Citymarketista löytynyt sopivia kuppeja. Ei siellä oikein mitään ollut.

Ruokalevon jälkeen joimme pikaiset pullakahvet, kunnes piti kiireen vilkkaan pakata ja lähteä pysäkille, josta bussi poimisi kyytiinsä Helsinkiä kohti. Maisemakuva on puolesta välistä matkaa suunnilleen otettu. Ihanaa, kun on saanut nauttia auringonpaisteesta useampana päivänä. Aina kun aurinko menee pilveen odottaa, että se tulisi takaisin.

- - -

Tänään maittavan aamupuuron ja kahvin jälkeen sain vielä lettujakin. Ai että olivat hyviä! Sen jälkeen suunta Ikeaan aurinkoplasit nenällä.

Ikeasta halusin käydä katsomassa, josko siellä olisi hienoja kuppeja,  mutta sielläkin on enemmän laseja kuin kuppeja valikoimassa. Ikeasta tuli mukaan pari käsipyyhettä, uusi bambu sekä harmaa pussilakanasetti. Kaunis kukkakin piti hankkia, muttei vain osannut päättää. Harmitus, ettei siellä ollut sitruspuita. Piipahdimme tulomatkalla vielä Prismassa.

En ollut ennen maistanut tuota Vitalista, mutta ei oikeasti ollut niin hyvää kuin olin ajatellut.

Päätin ottaa jo Stockmannilla nähdyt ja toisessa Prismassa aiemmin huomatut Arabian 24H-mukit. Olen siitä asti miettinyt, kun hankin valkoisen kahvinkeittimen, että se tarvitsee parikseen juuri oikeanlaiset kaksi valkoista kuppia. Ihastelin Pentikilläkin paria eri sarjaan kuuluvaa kuppia, mutta ne joskus myöhemmin. Toisen sarjan nimeä en muista kuin että siinä oli kaunis muotoilu kupissa ja olivat kolmessa eri pastellivärissä, toinen kuppi kuului Vanilja-sarjaan.

Yritin Ikeasta katsoa sopivia patakintaita, mutta sopivaa ei löytynyt sieltä.

Vihdoin löysin ja valitsin tämän kauniin Finlaysonin patakintaan Prismasta. Eikö olekin kiva :)

Tällä kertaa en jaksanut paljoa kirjoitella, koska juuri nyt toivon, että olisi suklaata tai pullaa tai edes jotain, koska on kylmäkuuma ja sattuu au au. Ei siitä sen enempää. Jospa pesen ja koekäytän Arabian kupin kahvin kanssa. Tai sitten vain nukun.

Huomenna kohti uutta viikkoa!

~ Lilja Lumi

Kuulumisia

Heippis! Pikaisia kuulumisia, kun Facebook myös muistuttaa, ettei ole tullut julkaistua mitään kuuteen päivään. Eipä ole ei. Pitkään aikaan ei ole edes kamera ollut matkassa mukana. Tänä aamuna se harmitti, kun ulkona oli niin kaunis aamuaurinko juuri tulleen uuden lumen peittämässä maisemassa.

Näin eilen pitkästä aikaa vanhaa työkaveria afterworkilla ja oli tosi kivaa nähdä ja höpistä. Sain samalla maistella punaviinejä. Muutaman kerran on tosiaan käynyt niin oluiden ja punaviinien kanssa tiskillä, että olen saanut maistaa kysymättä muutamaa ja valita niistä mieluisimman. Onko jollekin toiselle käynyt näin? Tämä oli kolmas tai neljäs kerta mulle.

Mutta joo. Yöunet on kyllä vähän kärsineet tällä viikolla. Saattaa pyöriä ja huomata, että kello on 01:32 ja sitten herää 05-06 aikaan, eikä päivän aikana pahemmin väsytä, vaan on jopa kumman pirteä ja normaali fiilis.

Mietittiin kaverin kanssa eilen että josko ottaisi pyörän esille ja alkaisi pyöräillä työmatkat nyt kun on niin lämmintä ja lumetkin on suurimmalti osin sulanut teiltä. Katsoin toisen kaverin kanssa jopa hyvän pyöräreitin valmiiksi. Jostain kumman syystäolin tyhmänä miettinyt, että pyöräilisin samaa reittiä kuin bussi kulkee, mutta eihän toki niin pitkää matkaa tarvitse autojen seassa pyöriä, vaan sopivilla pyöräteillä matkan pituuskin lähes puolittuu.

 Kuinkas sitten kävikään! Oli aika yllätys, kun tänä aamuna avasi verhot. Tuli sellainen fiilis, että josko sittenkin pääsisi laskettelemaan vielä tänä "talvena".

Eilen illalla ostin päivälipun äidin luokse ja takaisin. Lukemistakin löysin matkalle. Tuo nyt oli puoleen hintaan ja nopeastihan tuon lukaisee. Laukussa on vielä kirja, jos aikaa jää.

Hyvää viikonloppua kaikille!

~ Lilja Lumi

Inspire

Rakastan katsella kauniita, söpöjä, hienoja ja inspiroivia kuvia ja uppouduin joskus kuvien tuijotteluun tuntikausiksi. Kai olen vahvasti esteetikko, kun myös rakastan valokuvausta. Joskus on saattanut tulla tippakin linssiin, jos on uppoutunut joidenkin valokuvien maailmaan, varsinkin jos on juonut herkistävää kahvia ennen katselua. Kahvi tekee sellaista. Mutta myös jotkut ajatukset, unelmointi voi saada herkäksi. En ole ennen ajatellut edes koko asiaa, kun ajatukset ovat olleet ihan muualla. Ennen ajattelin, etten koskaan liity instagramiin ja tykkää sen käytöstä, mutta miten kävikään. Rakastan katsella kauniita kuvia maailmalta aamuisin bussissa.

Kai sitä tykkää lukea joitakin lehtiäkin (tai no selata) juurikin niiden kuvien takia, jotka saavat kuvittelemaan, unelmoimaan, suunnittelemaan ja jopa inspiraation valtaan. Inspiroituminen on kyllä ihan mieletön tunne. Yhtä mieletön tai jopa mielettömämpi kuin onnistumisen elämys. Aivan mieletöntä, miten se tunne vain saa valtaansa, pään kihisemään ajatuksia ja hymyn leviämään korvan nipukoihin asti. Silloin tekisi mieli pomppia ja selittää asioita nopeasti, vaikka ei saisi sanoiksi ajatuksia, vaan tekee mieli silmät säkenöiden sanoa vain "Ni... Mmm!"

  

Join kupillisen kaakaokahvia ja pahan latten, kun kävin tänään lukemassa viikon uudet lehdet. Samalla löysin Jojo Moyesin uusimman kirjan, jonka olen joskus miettinyt, että pitäisikö ostaa tai varata kirjastosta, mutta sitten se olikin siinä käden ulottuvilla. Laina-aika tosin on vain pari viikkoa eli pitää lukea joutuin. Rekvisiittana on selaamani lehti ja syksy/kevätpipo, jonka hankin syksyllä messuilta. Harmi, ettei tullut käytyä Goexpo ja skiexpo - messuilla. On kurjaa käydä sellaisilla, kun on jo melkein kuopannut haaveen, että pääsisi laskettelemaan tänä talvena. Olen odottanut sitä koko talven. Nyt tosin jo olen alkanut odottamaan kevättä, mutta olisi silti hienoa päästä laskettelemaan edes kerran talven viimeisillä lumilla. Sää ei ole oikein suosinut luisteluakaan, mutta viimeksi kun kävin juna-aseman torilla, niin mietin, josko joku päivä tulisi kokeilemaan sitä pientä keinojäätä.

Parisen kuukautta sitten lainasin läjän kirjoja, mutta jostain syystä en ole päässyt yhtäkään niistä loppuun ja vain yhden niistä aloittanut, mikä on aika surkea menestys lukemisasiassa. Useimmiten iltaisin ei vain tee mieli kuin syödä ja nollata ajatuksia amerikkalaisella sarjalla ja tutkimalla instagramia. Voisi ottaa tavoitteeksi lukea ainakin tunnin päivässä kirjaa, niin sillä pääsisi jo pitkälle. Jos on hyvä kirja, niin ei tee edes mieli lopettaa sen lukemista, mutta jos on huono kirja, niin kannattaa luovuttaa suosiolla. Tosin joskus saattaa kirjan alussa kestää jonkin verran, että pääsee jyvälle juonesta ja vaikka se olisi alussa melko huono, niin tarina voi muuttua paremmaksi, kun saa muutaman luvun luettua - näin on käynyt ja hyvä niin.

Tällä hetkellä on pyykit pesussa, kun huomasin kirjastosta tultua, ettei tänään kellään ole merkattu aikaa, joten merkkasin sinne itseni ja kymmenen minuutin päästä lähden hakemaan puhtaita pyykkejä ja ripustamaan niitä taas luovasti ympäri kämppää. Ajattelin repäistä ja käydä tiskimonsterinkin kimppuun, joka on jo hävettävän paljon levittänyt liejuaan pitkin lavuaaria. Käyn niiden kimppuun, kunhan olen pyykit ripustanut. Syödäkin pitäisi ja laittaa lattialla lojuvat vaatteet kaappiin tai pyykkikoriin.

Hankin eilen itsellen pienen Alessia-kimpun, koska en naistenpäivänä saanut kukkia paitsi töistä, mutta ne ovat edelleen siellä jääkaapissa odottamassa. Jospa huomenna nappaisi mukaansa. Nyt murkinaa masuun, pyykit, tiskit, vaatteet. Vähäsen siivousta.

Ai niin. Unelmoin tällä hetkellä keltaisesta sadetakista. Pitäisi vain muistaa, missä sen näki. Se olisi niin ihana ja pirteä. Keväinen <3

Kuva Elloksen sivulta

~ Lilja Lumi

Töykeydestä pilvisenä päivänä

Ostan nenäliinoja matkalta. Pakettia päällystää karitsan kuva. Otan ratikan kirjastoon, koska en jaksa kävellä. Kirjasto on täynnä ihmisiä. Tänään on hiljainen pilvinen päivä kaupungin kaduilla.

Etsin uuden sisustuslehden ja vapaan paikan. Selaan kuvia avokeittiöistä ja viherkasveista. Kuuntelen, kun vieressä puhutaan itsestäänselvyyksiä. Eivät kaikki kaikkea tiedä, varsinkaan jos sattuvat olemaan vieraasta kulttuurista.

Lähellä kiertelee vähän pyylevämpi nainen kaupasta ostamansa kolmioleivän kanssa. Hän etsii lehden ja yksinäisen tuolin keskeltä salia. Selaa lehteä, avaa leipänsä ja syö sen. Mielessäni tunnen poskelle vierähtäneen kyyneleen. Tiedän, miltä hänestä tuntuu kolmioleipänsä kanssa. Olen nähnyt sen ajatuksen ennenkin. Tuntenut sen. Tekisi mieli halata, mutta hän on jo hävinnyt.

Menen kysymään tiskiltä asiakaspalvelijanaiselta erästä asiaa, hieman tekee mieli väitellä. Ainoa asia, minkä hän lopuksi tokaisee on, että "no sit ei vaan oo". Hän ei pahoitellut asiaa, eikä viitsinyt edes ottaa selvää asiasta sen lisäksi, että hän puhui töykeästi ja myös käyttäytyi niin puhuessaan. Hän on asiakaspalvelija! Vaikka asiakas olisi kuinka epämiellyttävä ja töykeä tahansa, niin asiakaspalvelijan pitää silti olla palvelualtis, ammattimainen ja ystävällinen. Toki häiriköivän asiakkaan saa poistaa tilasta tai kutsua vartijan. En ollut yhtään töykeä kysyessäni suoran kysymyksen ja väittäessäni fakta-asian.

Joskus olen täällä maininnut parikin asiaa, mitä inhoan tai mistä en pidä, mutta niitäkin enemmän inhoan töykeyttä ja välinpitämättömyyttä. Olen itse ollut joskus töykeä, mutta onneksi minulle on sanottu asiasta, koska en olisi huomannut asiaa muuten. Olen kirjoittanut tästä joskus aiemmin vähän. En väitä, että töykeyteni olisi johtunut ainoastaan turkulaisuudesta (vitsi, olette ihania turkulaiset - tosin stereotypiat) ja tavastani kasvaa, mutta olen tosiaan aikuisuudessa varsinkin viimeisen kahden vuoden aikana kehittänyt kohteliaisuustapoja aivan hurjasti ja huomaan jokaisen pienenkin inauksen siitä, jos joku on epäkohtelias jossain tilanteessa. Tosin pienestä asti moraalikäsitykseni on ollut aika korkealla muutenkin, mutta ilman tiettyjä ihmisiä ei voi oppia tiettyjä asioita.

Todella moni ihminen on vaikuttanut kehitykseeni ja tapaani haluta itse vaikuttaa, jopa sellaiset ihmiset, jotka eivät tiedä sitä tehneensä. Joskus vain tarkkailen ihmisiä kaupungilla ja saatan oppia sellaisestakin. Olen kuitenkin iloinen, että joskus aikoja sitten sanottiin, että olen töykeä, vaikka toinen samasa ympäristössä kasvanut ei välttämättä olisi asiaan reagoinut, koska siten sain ponnistuksen alkaa kehittämään itseäni ja samalla myös ympäristöäni. Harmi vain, ettei vielä ole tarpeeksi rohkeutta sanoa suoraan vaikka kirjastotädille, ettei tarvitsisi käyttäytyä töykeästi.

Poikkeuksena on eräät tilanteet, joihon jokainen joskus voi ja on syyllistynyt. Niiden nimet ovat kiire, stressi, turhautuneisuus, alakuloisuus, väsymys jne. Rakkaalla vihollisella on monta nimeä. Vaikka ihminen ei olisi normaalisti töykeä, niin paineen alaisena voi tulla sammakkoja suusta. Yritetään kuitenkin olla toisillemme ystävällisiä, koska ihmisiähän me kaikki olemme.

Toivottavasti ei tullut liian paksua tekstiä :D

Alunperin piti näyttää vain tämä, vaikka tämä nyt tuleekin pari päivää myöhässä.

 

Kun välittävä katse saapuu takaisin,

olet löytänyt avaimen onnellisuuteen.

Ja koko elämä saa olla sinun näköisesi,

sydäntäsi myöten.

P.S. Kun ei ole pyykinkuivatustelinettä, niin pitää välillä olla vähän luova.

P.P.S. Nyt kuulo on palautunut (kun tämä flunssa) mutta haju- ja makuaisti ovat jonnekin hävinneet. Olivat täällä vielä pari tuntia sitten. Oh well :) 

~ Lilja Lumi