Vuosikoostepostaus 2020

 

 

Tammikuussa kävin hammaslääkärin päivystävällä hermosäryn takia ja kovasti sanoin tänä vuonna, että tänä vuonna hoitaisin hampaani kuntoon. No jospa ihan oikeasti ensi vuonna. 

Kävin ystäväni kanssa matkamessuilla muuten vain pyörimässä ja oli monta messua ja festivaalia tänä vuonna kiikarissa, mutta kuinkas sitten kävikään. Tänä vuonna ei ole tullut kovasti nähtyä ystäviä, mutta aina ystäviä nähdessä ne hetket ovat kyllä olleet kultaakin kalliimpia.

 

Alkuvuodesta olin hyvin innoissani treenaamisesta, mutta loppuvuotta kohden innostus alkoi pikkuhiljaa lopahtaa.

Alkuvuodesta edelleen harrastin paljon rakastamaani valokuvausta, mutten ole juurikaan käynyt kuvausreissuilla loppuvuonna, kun se ei ole inspiroinut. Puoliksi senkin takia, ettei aurinkoa ole paljon näkynyt. Alkuvuodesta Iso Roobertinkatu oli edelleen lempikatuni ja kävin sielläpäin usein.

 

Viimeistään tammikuussa aloin todellakin tuntea ja kuunnella kehoa, kun se viesti selvästi asioita. Varsinkin tämän vuoden aikana ymmärsin, kun keho viesti omituisella neljän viikon räkäisyydellä,jota luulin pitkään hyvin omituiseksi flunssaksi, joka alkoi ja loppui monta kertaa, mutta onneksi viimein ymmärsin vasta joulukuussa: kehoni ei enää jostain syystä siedä maitoa. Myös vehnättömyys ja rukiittomuus on nyt tärkeää ensi vuonna. Kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin tähtääminen on tavoite. 

 

Vehnättömyys ja maidottomuus poistaa suurimman osan herkuista mm. leivonnaiset ja maitosuklaan. Niin suuressa osassa elintarvikkeita on joko vehnää tai maitoa, mikä ottaa pannuun. Olen koko ajan menossa vegaanimpaan suuntaan, koska olen jo yli kymmenen vuotta omaehtoisesti jättänyt nisäkään lihaa sisältävät ruoat syömättä paitsi kerran kuussa, jolloin keho viestii tarvitsevansa rautaa ja haluavansa sitä suurimmasta lähteestä. Nyt pitää jättää myös maitotuotteet, koska ne pakkaavat limaa keuhkoputkiin ja alkaa yskittämään. Tämä olisi pitänyt ymmärtää jo alkuvuodesta, mutta hyvä myöhään kuin ei milloinkaan. Vehnä ja ruis aiheuttavat turvotusta ja suolisto-oireita. Suoliston hyvinvointi näkyy koko kehossa. Haluan olla mahdollisimman terve, enkä kiusaa kehoani sillä, että tekisin sille hallaa tahallani. Koska suurin osa valmisruoista sisältää vehnää tai maitoa, niin pitää ruveta kokkailemaan enemmän itse.

 

Kehoa kannattaa kuunnella muutenkin kuin vain miettiessä räkäisyyden merkitystä. Joskus se kertoo raudan puutteesta, toisinaan nesteen puutteesta, myös suolojen puutteen olen toisinaan tuntenut. Myös silloin, kun tuntee olonsa ärtyisäksi tai vaikkapa päänsärkyä, niin ei kannata kimpaantua asiasta, vaan kuulostella ja miettiä, että mikä sen aiheuttaa. Sitten ymmärtäessään vaivan lähteen osaakin sen korjata ja ärtymys häviää sen siliän tien.

"Ainoa asia, minkä voi tehdä pelkäämättä epäonnistumista on itsensä kehittäminen": kun kompastuu, niin nousee uudelleen pystyyn ja yrittää uudelleen.

 

Kävin Pauligin Kulmassa vihdoin kauan odottamallani brunssilla.

  

                                            Reloven Smoothie-bowlia pääsin maistamaan.

Helmikuussa yritin lopettaa maitotuotteet ja kaiken maitoa sisältävän, mutten onnistunut siinä. Ensi vuonna aion onnistua.

 

Kokeilin itse jonkin aikaa erilaisten vaihtoehtoisten pöperöisten tekemistä.

 

Podin helmikuussa flunssaa, johon sain huonolta lääkäriltä nenäsumutetta, joka sisälsi kortisonia. Vasta syksyn lääkärikäynnillä ymmärsin, että flunssa pitkittyi myös sen takia, etten siedä kortisonia. Ensi vuonna kuitenkin olen viisaampi. Saa nähdä, kuinka monta kertaa tulee ihan oikeasti sairastuttua.

Takapihan ihanan kauniin vaahteran kaataminen sai minut menemään vahvasti itseeni, miettimään ja etsimään vastauksia joihinkin mielessä pyöriviin asioihin, jotka puun kaataminen sai minussa aikaan. "Haluan kehittyä ja kehittää itseäni mahdollisimman hyväksi siinä, mitä teen ja mitä olen sekä mitä ja millainen haluaisin olla. Yritän joka päivä parhaani, mutta aina ei vain riitä."

 

Ensi vuonna yritän olla itselleni lempeämpi samalla kun yritän parhaani. Jos ei jossain onnistu niin hyvin kuin vaikka joku toinen, niin ainakin on yrittänyt ja tehnyt parhaansa. Sen pitäisi riittää. Ei itseään ja omia taitojaan voi ylittää ennen kuin on siihen itse valmis

 

Ajattelin helmikuussa näin ennen kuin korona edes alkoi: "Muistot säilyvät ja olen kiitollinen elämyksistä, auringonsäteistä ja siitä kaikesta voimasta. Tällä hetkellä pitää tuottaa voimaa sisältäpäin. Onneksi jotkut ihmiset säilyvät koko elämän. Olisi toki ihanaa saada uusia ihmisiä elämään."

 

Kävin katsomassa elokuvateatterissa Frozen 2:n ja fanitin niitä lauluja muutaman viikon.

Hankin pitkään haaveilemani nilkkakorkuiset keltaiset HAI-saappaat.

 

 

 

 

Maaliskuussa iloitsin lisääntyvän valon määrästä päivissä.

Kävin usein kävelemässä pitkiä lenkkejä ja kuvailin aurinkoisina päivinä.

 

Kävin aamiaisella yhdessä lempikahviloistani, Oh my goodnessissa, jonka tämän vuoden aikana piti valitettavasti lopettaa toimintansa.

Pandemia alkoi virallisesti, valtasi uutisotsikot ja salini pistettiin pariksi viikoksi kiinni. En antanut asian häiritä, vaan jatkoin suht normaalia elämää. Ajattelin, ettei treenaaminen ole salista kiinni. 

Hetkeä myöhemmin monet paikat laittoivat ovensa kiinni ja mietin, mitä tekisin, kun en voi käydä niissä paikoissa, joissa normaalisti kävin mielelläni. Alkoi muutaman viikon ajanjakso, kun tuntui, että eli jonkinkaltaisessa sumussa. Seitsemän viikkoa tuntui neljältä tai kolmelta viikolta. Aloin myös kuunnella enemmän Liane Moriartyn kaltaisia kirjailijoita, ei enää pelkkää chick-litiä. Eppu Nuotion dekkarisarjakin tuli kuunneltua.

 

Sain pyörän kuntoon, pyöräilin työmatkoja ja lähdin pyörällä ties minne vaikka työpäivänkin jälkeen Vanhankartanon koskelle. Luulin myös käyväni ensimmäistä kertaa Hietaniemen rannalla, jossa kuvasin aivan huikean auringonlaskun. Tällä rannalla olen käynyt monesti tänä vuonna niin uimassa, nauttimassa päivästä kuin kuntoilemassakin.

 

 

 

 

 

 

Huhtikuussa pipointoilija löysi uuden "kananpojankeltaisen" pipon Intersportista ja tilasi Punavuoren Green Hippo Cafesta pötyä kotipöytään. Green Hippo Cafe on voinut paremmin ja saanut Kallioon tehtyä toisen kahvilan. En ole siellä vielä käynyt. Joku päivä sitten.

Innostuin tekemään omia porridge bowleja, joissa oli kaurapuuron lisäksi maapähkinävoita, banaania, raejuustoa sekä hunajaa, joskus marjojakin. Tällä hetkellä kaurapuuron kanssa syön vain voisilmän, vi-siblinia ja hunajaa.

 

Innostuin tosissani Hietsun ulkosalilla treenaamisesta kun ei päässyt sisäsalille. Tuli ulkoiltua todella paljon. Joka päivä tuntui, että tulisin hulluksi neljän seinän sisällä, jollen pääsisi ulos.

Joseph bunny pupulamppu muutti asuntooni.

Löysin tuon ihanan "Meritien", joka kulkee Lapinlahden viertä Hietsulta Ruoholahteen.

 

Helsinki oli jonkin aikaa kupolin alla. Sen ajan päätyttyä matkustin Turkuun äitiä moikkaamaan.

"Mitä opetamme ihmisille rakkaudesta näkyy siinä, miten välitämme toisistamme". Kaipasin kovasti ihmisiä, joita en ollut pitkään aikaan tavannut ja kaipaan vieläkin. Joka ikinen päivä.

Kuuntelin uudestaan Eppu Nuotion Mutta minä rakastan sinua - kirjan, jonka olen muutama vuosi sitten todennut lempikirjakseni. Tällä hetkellä en osaisi kyllä määritellä lempikirjaani, on niin monia hyviä. Ehdottomasti luen joku päivä kolmannen kerran Hippo Taatilan Isipappabluesin ja kuuntelen Yösyöttö-sarjan. Voisin kuunnella uudestaan myös Trevor Noahin Laiton lapsi, jonka kuuntelin ekaa kertaa tänä vuonna. Niin monia hyviä kirjoja! 

 

"- Tämä on se vaihe elämässä, kun ei voi muuta kuin odottaa ja kestää se jatkuva kaipauksen tunne, joka on kuin häkistä ulos väristelevä perhonen. On vain taisteltava joka päivä eteenpäin, lävistää vellova meri kuin aallonmurtaja. Onneksi on edes kevät ja lämmin. Aurinko sädehtii toivoa. Toisinaan tuntuu kuin olisi unessa unen sisällä toivoen heräävänsä. Ei ole varma, onko hereillä vai valveilla, painajaisunen rajamailla."

 

 

 

 

Toukokuussa olin jonkin aikaa hirmu innoissani kylmäuutetusta teestä ja otin sen aina lasisessa teepullossa mukaan työaamuina. Myöhemmin, syksyllä, kylmä tee muuttui kuumaksi erikoiskahviksi termospullossa. Mietin, josko käyttäisin inkivääriä joka päivä ja muitakin terveyttä edistäviä tekijöitä, kun mietin, miksi jatkuvasti meinasi flunssa iskeä. Kesti monta kuukautta ymmärtää, mikä oikeasti oli vikana.

Vappua juhlin syömällä terveellisen värikkäästi ja tanssimalla.

 

Treeniä treeniä missäs muualla kuin Hietsussa! Huomasin myös, mitä kaikkea kivaa säännöllinen treenaaminen saa aikaan.

 

Sain uuden objektiivin ihanaan minidigijärkkäriini! Ihastelin kevään tuloa. Kävelin muutamalla kuvausretkellä. Rakkaus Diana-puistoon. Kuukauteen mahtui monta aurinkoista päivää. Tuli otettua valtavasti paljon hienoja luonto-, kaupunki- ja arkkitehtuurikuvia.

 

Yritin tosissani syödä mahdollisimman värikkäästi. Kuun loppupuolella kaurapuuro-aamut vaihtuivat smoothie-aamuihin.

 

Kävin Turun seutuvilla viettämässä äitienpäivää.

 

Kävin kehonkoostumusmittauksessa ja lepoaineenvaihdunta oli noussut 400kcal viime syksyyn verrattuna. Olisin saanut syödä aikuisen miehen verran ruokaa päivittäin. Innostuin kovasti salilla juoksumatolla juoksemisesta.

 

Sinä autat minua 

jaksamaan, viitsimään,

pystymään, uskomaan 

Välillä siihen riittää vain

tervehdys ja ihastuttava hymy

Ystävällisyys

saa aikaan

suurenmoisen voiman

 

Kesäkuussa hankin uudet muikeat JBL:n 600BT:t, joissa on aivan mahtava saundi! Remingtonin uusi suoristusrautakin löysi kotiini.

 

Innostuin toden teolla eri paahtimoiden kahveista, varsinkin Kaffa Roasteryn ja Lehmus Roasteryn kahveista. Lehmus Roasteryn Kettu - kahvi on tällä hetkellä suosikkini, vaikka Kaffa Roasteryn talvikahviakin haluaisin maistaa ja myös Kaamos paahtimon kahvia. Se pitäisi tilata. Monen paahtimon kahvia tekisi mieli maistaa.

Vietin suurimman osan päivistä ulkona ja olin lomalla. Heitin talviturkin Hietaniemeen. Kävin kuvausretkillä.

Sain vihdoin pehvani Happy Waffleen ja nautin herkullisesta gluteenittomasta kuplavohvelista.

Leipaisin gluteenittomia sämpylöitäkin ja ne olivat hyviä.

 

Kerroin henkeni rahisemisesta juoksumatolla ja mietin, olisiko minulla rasitusastma ja pitäisikö mennä rasituskokeeseen. On kuitenkin ihan normaalia, että limaa hieman voi nousta juostessa tai sen jälkeen, mutta miksi minun kohdallani sitä nousee vähän liikaa. En ole vielä käynyt rasitustestissä, koska viime kerralla kun kävin eilen pitkästä aikaa salilla ja crosstrainerilla ajattelin, että limaisuus keuhkoputkissa johtui syödyistä suklaapäällysteisistä lakritsipalloista ennen salille menoa. Kyllä se niistäkin johtui, mutta tuntui myös (tosin oli monta viikkoa aerobisesta treenistä) että samalla keuhkoputket supistuivat. Mut joo, jospa jonain päivänä sinne rasitustestiin. Aion vielä kokeilla, kun maito on kokonaan ehtinyt poistua elimistöstä, että tuleeko se tunne siitä huolimatta.

Kävin juhannusta viettämässä äidin ja veljen kanssa. Piikkiön Harvaluodossa kävimme uimassa ja grillaamassa.

 

Nautin lempeän lämpimistä kesäilloista ja olin usein kahdeksan jälkeen kaupungilla muuten vain pyörimässä.

 

 

 

Heinäkuussa mietin, mistä kaikesta olin kiitollinen ja kirjoitin siitä. Ihastuin Postitalon K-Marketiin. 

 

Kävin piipahtamassa Turussa. Tapasin ystäväni ja kävin isän luona, näin veljeä samalla. Hänellä oli synttärit. Kävimme myös kauniissa Naantalissa syömässä Hasta la pasta - ravintolassa. Matkalla takaisin Helsinkiin sain äidin mukaani ja hän oli luonani Helsingissä yön tai pari. Kiertelimme Helsinkiä.

Oikea kesäloma alkoi. Kuvausretkillä oli kiva käydä. Kävin myös 10-17km kävelyillä. Ihastuin toden teolla arkkitehtuuriin.

Näin tärkeää ystävääni, kävelimme, juttelimme ja kävimme Töölön Relovessa, joka on ihan yhtä kiva kuin Punavuorenkin Relove. Useimmiten päiväreissuni veivät Hietsuun, joten Töölön kahvila tuli useammin ohitettua. Siellä tuli muutama kerta käytyä.

Halusin opiskella hyvinvoinnista ja kehon toiminnasta.

 

Ihastuin Kamppiin, Eteläisen ja Pohjoisen Hesperiankadun muutamiin taloihin ja baanaan.

 

Kävin Kotipizzassa natustamassa Kotzonen ja yhtenä mielettömän kauniina aurinkoisena päivänä kävin syömässä kana-salaatin Kampin Factoryssa saatuani siitä suosituksen. Kävin siellä toisenakin päivänä. Usein söin päivän ruoaksi Postitalon K-Marketin salaattibaarista keräämäni salaatin.

 

Kävin Linnanmäellä kiertelemässä ja kuvailemassa ja harmistuin siitä, ettei Panoramaan pääse enää ilmaiseksi. Haaveilin dronen omistamisesta, että näkisi ja voisi kuvata paljon hienoja maisemia ylhäältä. Jospa jonain päivänä.

 

Lomalla ollessa kävin Hietsussa joka päivä. Joka päivä vähän treenailin, mutta toisinaan vain istuskelin puun alla kiven päällä lukemassa lehteä ja kuuntelemassa musiikkia, syömässä matkalta käteen sopinutta ruokaa.

 

Hankin kuukauden VOI-passin ja harmittelin, etten ollut sitä hankkinut aiemmin. Olisi voinut tulla elämä halvemmaksi.

Tutustuin Fafa'siin ja tykästyin. Tapasin tärkeää ystävää. Tutustuimme yhdessä Triplaan, kävimme shoppailemassa ja tykästyimme italialaiseen kahvilaan. Aitoa tiramisua, om nom.

Kokeilin jonkin aikaa pätkäpaastoamista, mutta ei sitä montaa päivää kestänyt.

 

Innostuin pitkistä aerobisista tuokioista salilla crosstrainerilla sekä kuntopyörällä. Noudatin jonkin aikaa toimivaa treeniohjelmaa. Halusin pudottaa painoa ja kasvattaa lihaksia. Oli hauskaa, kun tuli hiki.

 

Miten hetken onni menee niin nopeasti ohi
Hetken siitä ehti nauttia, kun se ehti jo kadota
Täytyy pitää kiinni sellaisesta, mikä on pysyvää
Mikä ei mene rikki hetken mielijohteesta
Ei ole tyhmää haaveilla, mutta pitää silti muistaa
Tavoitella vaikka mahdottomia
Ettei ehdi kadottaa sitä, mikä on saavutettavissa
Ettei elä loppuelämäänsä sumussa

 

 

 

 

 

 

Elokuun alussa palasin kesälomalta töihin. Nautin vielä yhtenä viikonloppuna ennen loman loppua Töölön Relovessa kahvilahetkestä. 

 

Äiti kävi luonani Helsingissä. Kävimme äidin vierailun aikana Triplassa myös vähän kauppoja kuikuilemassa ja näytin hänellekin ihanan italialaisen kahvilan.

 

Teimme isän, hänen emäntänsä ja veljen kanssa ihanan reissun Porvooseen. Oli ihana käydä nostalgioimassa, kävelyillä, putiikeissa ja syömässä.

Alkoi nämä nukkumisongelmat ja se tietysti laittoi myös verensokerin heittelemään. Tällä hetkellä univaikeuksia ei tunnu olevan. Viime yönä menin liian myöhään nukkumaan, mutta sain silti nukuttua yli kahdeksan tuntia. Se nukkumaan meno aikaisin pitäisi vain alkaa ajastamaan. 

- En kuitenkaan nuku ennen kuin tämä postaus on valmis. Piti ehtiä viime vuoden puolella, mutta minkäs teet.

Kävin vielä kerran Oh My Goodnessissa. En tiennyt silloin sen olevan viimeinen kerta. Kuultuani sen lopettamisesta tuli haikea olo. Niin moni asia, josta olen tykännyt on lopettanut, hävinnyt tai muuttunut.

 

Koripalloa oli kiva heitellä vielä elokuussa. Oli hauska heitellä palloa koriin ja juosta sen perässä kuin se olisi ollut irti päässyt koiranpentu.

 

Ostin ihanan vaaleanpunaisen reppuni Triplan Croppista ja aloin käyttää öljyä ja seerumia osana päivittäistä ihonhoitoa.

 

Ihan täysin oma sähköpotkulauta tuli ja majoittui luokseni. Skuutilla töihin ajelu oli ihanaa aamuisin, kun sai herätä ja kuunnella vain omia ajatuksia tai sitten vain tuulen suhinaa. Elokuun lopussa tuli hankittua sormikkaat, ettei näpit jäätynyt ajaessa.

Kasvomaskin käyttö tuli osaksi arkea. Skuutin käyttö kuitenkin auttoi siinä, ettei tarvinnut mennä bussiin ja käyttää maskia, kun ajoi työmatkat. Tosin aina kun tuli junalla takaisin osan matkaa, niin silloin piti käyttää maskia. Ja niinä viikkoina, jolloin skuutti-raukka oli huollossa.

Kävin äidin luona Turussa. Tapasin myös yhtä tärkeää ystävääni.

 

Hankin Stadiumista ihanan Everestin pörröisen takin/hupparin, joka on toiminut jo hyvin useasti välitakkina syystakin tai talvitakin alla.

 

 

Syyskuun alussa kävin kivalla kuvausretkellä Katajanokan pieluksilla, Kaivopuistossa ja Punavuoressa. Piipahdin Punavuoren Relovessakin syömässä avokado-tuorejuustoleivän ja juomassa teetä. Muistan kuitenkin, että tuntui, että missään sisätiloissa ei voinut olla kovin kauaa, vaan ulkona tuntui helpommalta olla. 

"Nykyisin nautin jokaisesta hetkestä ja vaalin hitaasti elämistä, kun ei voi koskaan tietää, mitä tapahtuu. Asiat tapahtuvat niin yhtäkkiä. Näemme meille tärkeitä ihmisiä niin vähän aikaa kerrallaan, eikä hetkiä voi pidentää, aikaa hidastaa silloin kun se olisi tärkeää. Siksi on tärkeää nauttia jokaisesta hetkestä, oli se kuinka lyhyt tahansa."

 

Arkiviikoilla ollessa en hukkaa päivääkään viikonlopusta, vaan pitää käyttää viikonloput siihen, mihin arkipäivinä ei ehdi. Ihastuin myös yökuvailuun. Sitä pystyi tekemään arki-iltaisinkin.

Muistelin yhdessä postauksessa lapsuuttani.

Tapasin ystävääni ja kävin äidin luona Turussa. Kävimme kuikuamassa kirppareita.

 

 

 

 

Lokakuun alussa kävin kuvausretkellä pyöräni kanssa, mutta pyörän takakumin mentyä tyhjäksi siitä tulikin suurimmaksi osaksi kävelyretki. Skuutilla menin eräs kaunis sunnuntai vielä nauttimaan lämpimästä aurinkoisesta päivästä Lapinlahden rannalle ja ihmettelin sudenkorennon elämää.

Mietin raudan merkitystä ja tein tonnikalapastaa. Mietin, miten voisi saada rautaa, jos ei syö punaista lihaa.

"Syksyisin illat saavat ihan uuden merkityksen".

 

Mietin ruokavaliojuttuja sekä kiinnostuin ranskalaisten ruokakulttuurista Ranskalaiset eivät liho ja Ranskattaren ruokavuosi - kirjojen avulla. Olin muutaman viikon onnistuneella herkuttomalla. Salilla juokseminen oli mieleistä. 

 

Kävin junalla Turussa viettämässä äidin synttäreitä. 

Kävin verikokeissa selvittämässä rauta-arvoja, kilpirauhasarvoja sekä kuvauttamassa poskiontelot. Yritin myös saada selville vuotavan nenän syytä ja sain siihen nenäsumutteen, joka sisälsi antihistamiinia ja kortikosteroidia (jota tiedän jatkossa nyt sanoa, ettei sovi) sekä vi-siblinia, joka on tehnyt hyvää ruoansulatuselimistölle.

Hankin Samsung Galaxy S10, jonka ostoa en ole katunut päivääkään.

Aloin juomaan kahvini mustana.

Kävin 8-10 kilometrin kävelyllä. Sunnuntaikävelyni pullan kera olivat yleistyneet.

 

Kävin pitkästä aikaa Seurasaaressa kävelemässä. 

 

 

Jos vain voisin

muuttaisin kaiken toisin

 

Kääntäisin aikaa takaisin

Kaikenlaista jälleen saisin 

 

Näkisin tästä elämästä lähteneet

Tämän maailman taakseen jättäneet

 

Antaisin ihmisille arvokkaimman lahjan

Mikä joskus yllättää jopa antajan

 

Antaisin ihmisille aikaa

Sellaista läheisyyden taikaa

 

Tutustuisin uudestaan heihin

jotka lähtivät hyvästejä jättämättä

 

En muuttaisi aikaa tehtyjen asioiden vuoksi

vaan niiden jotka ovat jääneet tekemättä

 

 

 

 

 

 

Marraskuussa matkana Turkuun tuli nähtyä koko perhettä ja muutamia sukulaisia. Vietimme isän luona isänpäivää.

 

Kävelimme äidin kanssa Aurajoen varrella ja ihastelimme puutaloja.

Tuli käytyä pitkästä aikaa Pauligin kulmassa, kuikuiltua Stockan jouluosasto sekä tehty itse juustotonta gluteenitonta pizzaa, kun se oli niin hyvää Turussakin.

Tuli ihasteltua kaunista taivasta ja pilviä viikonloppukäpystelyllä. 

Sekä ihanaa auringonlaskua toisella sunnuntai-kävelyllä, kun selvästi alkoi huomaamaan päivien lyhentyneen.

Kokeilin melatoniinia muutaman yön, josko se auttaisi nukkumisvaikeuksiin.

Ihastuin Yves Rocherin Monoi - vartaloöljyyn. 

 

 

Joulukuun alkaessa olin tilannut Hyvinvoinnin verkkokaupasta valkoisen English breakfast advent tea calendarin ja tykkäsin maistella joka päivä erilaisia hyvänmakuisia valkoisia teitä.

Aamujen ja iltapäivien ollessa pimeitä mietin tieturvallisuutta ja ihmisten heijastinten käyttöä.

Tykkäsin myös tilaamastani hiilikuituhammasharjasta sekä appelsiininmakuisesta ecodentan aktiivihiilihammastahnasta. 

Kiinnostuin erilaisista kerrospukeutumisen tyyleistä ja merinovillasta välivaatteista.

 

Kävin ekaa kertaa Tapiolan Ainoa - kauppakeskuksessa ja ihastuin kulttuurikeskuksen pihalle ilmestyneeseen jääpuistoon.

 

Kävin ekaa kertaa Hietaniemen hautausmaalla ja aion kävellä siellä vielä monesti.

Pohdin hyvinvointia ja ihmisten hyvyyttä.

Joulun vietin äidin luona sekä joulupäivän isän luona. Veli oli mukana messissä. Yhteensä reissussa olin viikon, kunnes tulin 30. päivä takaisin. Jouluna sai saunoa ja syödä hyvin. Masu ruikutti asiasta, mutta on nyt parantumassa. Kävimme äidin kanssa hautausmaalla. Aurinko paistoi. Tapasin kaksi ystävää.

Takaisin Helsinkiin tulin hyvillä mielin. Keskuskatua pitkin kävellessä tuntui hyvältä olla jälleen Helsingissä. Tuntui kodilta. Jo pari päivää ennen lähtöä, kun olin kunnolla rötvännyt, tuntui, että olisi hyvä mennä jälleen salille monen viikon tauon jälkeen. Ja meninkin. Tuntui hyvältä. Tänään aion taas mennä. 

 

Eilen kävin skuuttailemassa, söin pizzaa, luin ja kirjoitin. Tämän postauksen tekeminen kesti enemmmän kuin normaalisti. Olisi jo 2h sitten pitänyt mennä unille, mutta joitain asioita en lopeta ennen kuin olen saanut ne loppuun.

Kun seuraavaksi herään on uuden vuoden ensimmäinen aamu. Unirytmiä pitää alkaa ottamaan kiinni sitten ensi yönä.

 

Nämä seuraavat tekstit kirjoitin ennen muuta tekstiä.

 

Olen ollut kiitollinen työkavereistani ja hierojasta, joiden kanssa olen saanut höpötellä, kun ystävät ovat voineet nähdä todella harvoin. Jokainen on varmaan tullut perheen kanssa läheisemmäksi tänä vuonna. Itse vietin pisimmän ajan varmaan sen jälkeen kun kotoa muutin kotiseudullani joulun vietossa tänä vuonna. Ei ollut mikään kiire Helsinkiin, mutta halusin kuitenkin viikon jälkeen palata Helsinkiin, että viettäisin muutaman lomapäivän täälläkin ennen kuin työt loppiaisen jälkeen jatkuvat.

 

Ensi vuonna aion

 

1) opetella maidottoman ja vehnättömän ruokavalion ihan oikeasti voidakseni olla terve ja keksiä, mitkä kaikki tuotteet niillä voisi korvata, että voisin kuitenkin syödä monipuolisesti

2) toivottavasti nähdä enemmän ystäviä ja olla positiivisesti sosiaalisempi (en selitä)

3) innostua uudestaan saleilusta ja treenaamisesta

4) lukea enemmän

5) hoitaa hammaskaluston kuntoon (!!!)

6) ottaa mahdollisuuksista kiinni, enkä anna niiden lipua sormien lomasta

7) valokuvata enemmän tarkoituksellisesti niin kuin joskus

8) opiskella enemmän kaikesta kiinnostavasta

9) olla rohkeampi

Hyvää uutta vuotta 2021! 

Vuosi 2020 varmasti muutti monen elämää, mutta uusi toiveikkaampi vuosi on edessä. 

Tehdään siitä parempi kuin tästä vuodesta.

Do you know what makes you happy?
All the little and bigger things?
All those acts and moments
when you can be yourself?

Happiness can be created
with small steps
Never with big leaps

But sometimes happiness surprises you

And you can notice that
happiness grows inside you
It's been there from beginning

- 2018