Jotain hyvääkin

Nykyään aina ku juoksen kuntosalilla, ni koitan juosta viitisen kilometriä. Edelliskerralla tosin piti pitää hetki huilia, ku oli vääränlainen tankkaus alla, mut sain kuitenkin juostua viis kilometriä. Varmasti jonain päivänä juoksen sen viis kilsaa puoleen tuntiin. Katsotaan vaan! Viimeksi meni 37 minuuttia, joten tämä 39,15 on huonompi aika, mutta toisaalta alussa on ollut aina pari minuuttia kävelyä ennen juoksemista tai sitten minuutti, kunhan saan juoksulistan päälle. Olisi hyvä löytää uusia kappaleita siihen juoksulistalle, mutta siinä on pelkästään sellaisia, missä on selkeästi tietty rytmi, jonka kanssa jaksan juosta ryhdikkäästi. Ilman musiikkia juoksemisesta ei välttämättä tulisi mitään. 

 

 

Tällä viikolla tuli paljon lunta ja sitten vielä vähän lisää. Tämä määrä kestää kauan sulaa pois. Varautukaamme siis kumisaappaisiin parin kuukauden päästä. 

 

Viime viikonloppuna, kun olin neljän tunnin aurinkokuvauskävelyllä, niin sen jälkeen minulle tuli ikävä kevättä, koska minulle jäi ikävä aurinkoa. Yhtenä päivänä lämpötilakin tippui kahdenkymmenen pakkasasteen puolelle ja vietimme sisäpäivää, mutta ihailimme aurinkoa ikkunan läpi.

 

Yhdeksi joululahjaksi sain Adlibriksen lahjakortin. Selatessani sivustoa löysin kymmeniä kirjoja, jotka eivät olisi olleet minua varten, mutta jotka olisin halunnut hankkia, mutta vihdoin löysin kolme kiinnostavaa kirjaa ihan vain itselleni ja posti toi ne tällä viikolla.

 

Ennen tilipäivää minun ajatukseni täyttivät haaveet syömisestä ja täydestä mahasta. En muista, milloin minulla olisi ollut viimeksi täysi maha vai onko se vain hyvä, ettei syö mahaansa täyteen? Välillä tekee mieli syödä itsensä ähkyyn asti. Niin ähkyyn asti, ettei edes yhtä suklaakonvehtia enää mahtuisi mahaan. Kummallinen mieliteko, mutta minun tekee vähän väliä mieli syödä jotain ja toisinaan tulee vaikka himo tomaatteihin, mutta parin tunnin päästä siitä voi ajatella, että haluaisi syödä pähkinöitä.

Perjantaina sitten töiden jälkeen ennen salille menoa kävin pitkästä aikaa Pauligin kulmassa. Harmikseni jotkin asiat vitriinissä olivat muuttuneet, monet kivat raakakakut puuttuivat ja chia-vanukas ei ollut tavanomaisessa kivassa lasissa niin kuin normaalisti. Valitsin itselleni vegaanisen suklaamoussekakun ja kookos-cappuccinon. Parhaimmat tuolit olivat viety. Tykkään istua ylhäällä ikkunan vieressä, mutta niin varmasti moni muukin.

Perjantaina juoksin vain 3,5 kilometriä juoksumatolla, muttei minun edes pitänyt juosta yli kolmea kilometriä. Tuli hyvä olo ja kävin kaupassa. Sen jälkeen teki mieli kanankoipia, joten kävin hakemassa ne kaupasta ja hieman irtokarkkia. Olisi pitänyt ottaa pari mandariinia sen sijaan, mutta tehty mikä tehty. Nyt on se aika kuusta, kun tulee paljon erilaisia mielitekoja ja tekee mieli syödä paljon. Hyvä kun keho osaa kertoa, mitä haluaa tai on vailla.

 

 

Lauantai-aamuna minulla oli sopivasti kananmunia sekä banaaneja, joten pyöräytin puuroaamiaisen lisäksi jatkokahvin (käytetään mikrossa puolet keitetystä tai lämmitetään uudestaan levyllä) kanssa banaanilettuja. Helppo ja proteiinipitoinen. Omasta mielestäni kevyt, mutta kovin monelle saattaisi tehdä pahaa syödä neljä kananmunaa ja kaksi banaania kolmen puurodesin lisäksi. Not to me! Terveisin pohjaton maha.

Viikonloppuaamuisin, kun ei ole kiire mihinkään, niin kohta voi tarkoittaa kolmeakin tuntia. Kumman nopeasti se aika kiirii eteenpäin. Huomattuani eilen auringon ulkona aloin kuitenkin valmistautua talvikävelyyn. Tällä kertaa lämpöä tai siis kylmyyttä oli kuitenkin -17 astetta.

 

Eilinen kävely oli vain neljä kilometriä. Taisi vähän johtua lämpötilastakin. Viime viikonloppuna kävelin 14 kilometriä, mutta eilen vain Pohjoisrantaa pitkin Kanavarantaan ja Kauppatorin ja Pohjoisesplanadin puiston läpi Stockmannille ruokaostoksille ja sitten ratikalla kotiin. Nopeasti kun hetken kuvailin ilman hanskaa oli näpit jäässä, mutta kumma kyllä käden lämmetessä uudestaan hanskan sisällä se olikin lämpimämpi käsi kuin toinen käsi hanskassa, jota ei oltu otettu välillä pois. Välillä siis lämmitin käsiä ottamalla käden hanskasta pakkaseen. Jonkinlainen reaktio varmaan laittaa veren kiertämään kovemmin siellä, missä sitä kaivataan. Esplanadinpuistossa alkoi kyllä pylly ja reisien yläosissa tuntua tunnottomuutta. Eilen oli kahvitermospullon sijaan teepullo mukana.

Mitäs muuta tähän viikkoon.

Kuuntelin juuri Nextoryssa Liane Moriartyn uusimman, Sulje silmäsi ja laske kymmeneen, joka oli pitkästä aikaa hyvä kirja. En olisi arvannut viime vuoden alussa kuuntelevani kaikki Liane Moriartyn kirjat, jotka löytyvät audiokirjasovelluksesta. Lukijalla on kyllä todella iso vaikutus. Meri Nenonen on ehdottomasti yksi parhaimmista lukijoista. Nextoryssa on muutama hyvä naislukija ja muutama hyvä mieslukija. Joskus on harmittanut, kun on halunnut jonkin kirjan kuunnella, mutta lukijan ääni ja tapa lukea kuulostaa niin ärsyttävältä, ettei siitä tule yhtään mitään. Sitten ajattelee, että pitää lukea kyseinen kirja - sitten joskus. 

Värjäsin hiukset aika punaisella, mutta ei se oikein näy, kun en ottanut väriä ensin pois. Halusin vain tyvikasvun pois näkyvistä. Tuntuu, että tällä hetkellä omat hiukset kasvavat hurjaa vauhtia. Mietin kovasti myös, että en jaksa hiuksiani, enkä tiedä, mitä niillä tekisin ja leikkaisinko otsatukan, mutta toisaalta taas otsatukan kasvatuksessa menee niin pitkä aika. Ja jos sen leikkaisi vähänkin väärin, kuten oudosti ihan suoraksi, niin tykkäisi pitää pipoa päässä seuraavat kolme kuukautta. Kovin monelle ihmiselle ei sovi otsatukka. Enkä ole ollenkaan sitä mieltä, että kenellekään pitäisi enää leikata pottatukkaa. Ikinä. Se oli "muodissa" joskus 90-luvun alussa, mutta oikeasti on ihmeellistä, että se on ikinä ollut muodissa. Toisaalta jokaisella on oma makunsa ja jos omasta mielestä toisen tukka näyttää naurettavalta, niin kannattaisi pitää asian omana tietonaan, jollei toinen kysy erikseen mielipidettä ja haluaa rehellisen mielipiteen. 

- Öö, no oikeastaan toi näyttää tosi tyhmältä. En tiiä, mitä sun parturi oikein ajatteli.

- Ai kiitos vaan!!

- No itepä kysyit... 

 

Toisaalta hyvin moni kehuu pelkästä kohteliaisuudesta, mutta onko se valkoisen valheen hinta? Valehtelemisen sietämätön keveys - elokuva kertoo hyvin siitä, millaista olisi maailmassa, jossa ei osattaisi valehdella, mutta yhtä asiaa se ei ottanut huomioon: mielikuvitus ei ole sama asia kuin valehteleminen. Silloin voi sepittää asioita, jotka ovat välkkyneet omassa mielessä, vaikkei ne asiat olisikaan mahdollisia. 

Harmitus tuli tilipäivänä, kun tili tuli ja tili meni. Olin siinä uskossa, että saisin palkan lisäksi jonkinlaista lomarahaa, mutta ehei tällä kertaa. Sen sijaan sain parisataa euroa pienemmän palkan johtuen siitä, että osa lomapäivistäni oli palkattomia. Todella kummallista kyllä, että ei tule lomarahaa. Pitäisikö kesälomaankin varautua, ettei lomarahaa tipu. Luulin, että kiva pieni bonus lomaa seuraavassa palkkakuitissa on normaalia, mutta ilmeisesti ei enää ole. Lisäksi joku älytön on päättänyt poistaa tulospalkkion, vaikka hoito- ja terveysalan työntekijät saavat jo valmiiksi liian pientä palkkaa ja polleat ihmiset jossain "korkeissa asemissa" saavat parempaa palkkaa, vaikka tekevät paljon vähemmän ja ei- niin-tärkeää eikä vaativaa työtä. En yleensä puhu työasioista täällä, mutta jonkun pitäisi miettiä tarkemmin palkkausasioita koko Suomessa. Valitettavasti palkka ei mene käsi kädessä työn tärkeyden tai vaativuuden kanssa. Jos näin olisi, niin varmasti joihinkin koulutuksiin hakisi enemmän ihmisiä.

Palkan pienuuden takia minulla on päiväsaldo ja kaksi ajateltua hanketta piti perua. Toisen takia en pääse joka viikko hierontaan, vaikka se on minulle hyvin tärkeää. Tällä hetkellä ei työkavereiden lisäksi ole päivässä oikein muuta sosiaalista toimintaa, jollen käy salilla tai hymyilemässä kaupassa, kun ystävät joko poikkeustilanteen takia pysyttelevät kotioloissa tai asuvat toisissa kaupungeissa. Jospa tämä tilanne kohta helpottaa, niin voi jälleen tavata ihmisiä. 

 

Kun olin laskut maksanut ja tajuttuani, että vielä julkisenkin liikenteen kausikortti on ostamatta seuraavaksi kuukaudeksi olisin purrut hattua, jos minulla sellainen olisi ollut käsillä. Ajattelin, että olen mielensäpahoittaja seuraavan kuukauden ajan. Iltaan mennessä kuitenkin ajattelin, ettei sellainen voi olla mahdollista. Minua pystyy niin helposti piristämään. Pelkkä auringonpilkistys piristää ja muiden ihmisten seura sekä kauniit sanat ja teot. Toisinaan menen ihan ylikierroksille ollessani joidenkin ihmisten seurassa. Voin helposti viettää koko päiviä ihmisten seurasta (riippuen toki toisinaan ihmisestä), mutta on totta, että toisinaan tarvitsee yksinoloaikaakin, jolloin voi tunnin vaikka katsoa kuvia, pelata, lukea, käydä suihkussa ja on jälleen valmis jonkun seuraan. Usein tykkään myös, jos joku haluaa tulla kävelylle kanssani, vaikka pitääkin välillä pysähdellä ja kuvata kaikkea kaunista. Jotkut saattavat luulla, että nautin yksin olosta, mutta oikeastaan asia on päinvastoin. Olen vain huono tekemään aloitteita.

 

Monesti sitä miettii, millainen viime vuosi olisi ollut ilman tätä kiusankappaletta. Varmasti monin osin paremmin. Toisaalta on korona tehnyt hyvääkin ihmisille. Huomataan enemmän muiden ihmisten olemassaolo ja keskitytään enemmän perheeseen. Ymmärretään, että mitä tahansa voi käydä kenelle tahansa ja pidetään parempaa huolta terveydestä ja hyvinvoinnista. Sen lisäksi tuntuu, että ihmiset ulkoilevat paljon enemmän kuin ennen: otetaan selvää, mitä kaikkea voi harrastaa ulkona. Itseltänikin tuntuu, että ulkoilu ja lämpötila ulkona on vain pukeutumiskysymys. Olen kerran vain jäätynyt ulkona kuluneen vuoden aikana ja se oli kerran syksyllä, kun piti olla kaksi tuntia sateessa. Uusi lisääntynyt aerobinen liikunta toki auttaa myös verenkiertoa toimimaan kehon joka kolkassa. Hetken myös mietin vuosikoostepostauksessa, että mikä käynnisti muutamien viikkojen joka paikkaan pyöräilyn ja kävelyn, mutta se oli silloin, kun harrastepaikat ja ihanat yritykset ja kahvilat pistivät ovensa kiinni joksikin aikaa. Kotiinkaan ei voi jäädä nysväämään, joten vietin päiväni ulkosalla.

 

Toinen ei ollut niin tärkeä asia. Ajattelin hankkia KuntoPlus - lehden tarjouksen, jonka kanssa olisi kolme seuraavaa lehteä ja sauvasekoitinsetin. Olisin sillä voinut tehdä vaikka mitä: perunamuusia, erilaisia soseita ja vaikka kasvissosekeittoa. Samalla olisi saanut vuoden aikana ilmestyneitä lehtiä digisovelluksella. Kummallista kyllä, ettei kaikkia ilmestyneitä lehtiä. 

Minulla on ollut sanomamedia - lehtien tilauksena Meidän perhe - lehti, mutta sekin pitäisi lopettaa, kun siitäkin tulee laskua ja toisaalta sekin lehti on jonkin huhun mukaan lopettamassa toimintansa. Sen tilauksen takia olen saanut lukea sanomamedian Digilehdistä muutamaa muutakin lehteä. Viime viikolla kuitenkin huomasin, että Vauva-lehti oli sieltä hävinnyt. Ei se ole koskaan ollut minulle tärkeä lehti, mutta olisin voinut ne lehdet selata, jos jotain kiinnostavaa olisi tullut vastaan. Viime vuonna taisi yksi lempilehdistäni, KaksPlus, lopettaa toimintansa, vaikka se oli lempilehteni - tai no yksi niistä. Kovin monen kivan asian piti syystä tai toisesta lopettaa viime vuonna toimintansa. 

Odotan kyllä niin kovasti kirjastojen ovien aukeamista, että pääsee jälleen lukemaan kaikki ne lehdet, jotka ovat jääneet lukematta tai selaamatta (niitä on paljon) sekä lainaamaan lisää kirjoja ja luultavasti myös lehtiä. Harmi kyllä kirjastoissa ei ole enää kivoja löhölinnoja, joissa voisi lukea, vaan kovia yksinkertaisia tuoleja ja kovia pöytiä. Ei löydy sopivaa lukuasentoa.

Sain sellaisenkin kivan mielikuvan tänään suihkussa, että jos olisi isompi asunto, johon ottaisin jonkin ihanan löhölinnanojatuolin, niin lukisin siinä kirjoja tai lehtiä jalat ja keho istumalepoasennossa. Vierellä olisi pieni lieriön mallinen sivupöytä, jonka päällä olisi kahvi- tai teemuki. Pöydän pääliosan alla olisi kolo kesken olevalle kirjalle ja sen voisi ottaa siitä aina käteen, kun istahtaisi löhölinnaan.

Pieniä isoja unelmia, mutta kaikkeen tarvitsisi rahaa. Siksipä haaveilen lottovoitosta. En täysin usko, ettei raha tuo onnea. Rahalla ei voi ostaa onnellisuutta, mutta rahalla voi ostaa monia asioita, jotka johtavat hyvään oloon. 

Mietin ohimennen sitäkin, että jos en olisi nykyisessä työssäni, enkä voisi omistaa hienoja parantavia supervoimia teleportaatiovoiman lisäksi, niin tekisin töitä kotoa käsin. Voisin välillä käydä ystävien kanssa syömässä ravintolassa tai kahvilassa ja aina valita vapaasti kirjoittelu- tai piirtelypaikan. Olisi isompi asunto, jossa olisi sen löhölinnan lisäksi myös sauna, parveke ja maalausteline, jolla aina välillä maalaisin suuren ikkunan edessä inspiraation iskiessä. Oikeastaan minulla on mielessäni jo pitkään ollut pohjapiirustus unelma-asunnostani. Olisin eräänlainen vapaa taiteilija ja kirjailija. Lisäksi voisin käydä iltaisin tai päivisin erilaisilla kursseilla kansalaisopistossa tai jossain. Olisi ihanaa opetella uutta kieltä, soittimen soittamista ja vaikkapa dreijausta, jollei lasinpuhallus olisi mahdollista - ainakaan ihan heti. Kävisin näyttelyissä, museoissa, valokuvaamassa ja ulkoilemassa. Voisin oikeastaan hankkia jonkun pienen studion, johon menisin päivisin, koska en oikeasti voisi tehdä kotoa käsin työtä.

Haaveet ovat ilmaisia.

 

Aamiaispuuron jälkeen jokunen tunti sitten söin Fastin proteiinilettuja, jotka olivat kyllä aika jees. Nyt voisi mennä ulkona käymään ja salilla, vaikka aurinko onkin jo laskenut. Tänään se tosin kurkkasi vain pilven raosta ennen kuin meni menojaan. Siispä lämpimästi päälle ja ulkoilmaan! 

Mukavaa sunnuntai-iltaa ja tulevaa viikkoa.