Lauantaina aurinkoinen talvikävely

 

 

Tällä viikolla tuli postissa Onnistujan kalenteri, jota on tarkoitus tosiaan täyttää ahkerasti toisin kuin viime vuoden kalenteria. Viime vuonna tilasin Hyvän mielen kalenterin, mutta tämä Onnistujan kalenteri periaatteessa sisältää vähän enemmän kuin Hyvän mielen kalenteri, joten otin sen tänä vuonna samasta osoitteesta Positiivarit.fi. 

 

Hyvinvoinnin pikkupakettikin saapui ja olin tilannut kivan näköistä, hyvän tuoksuista ja ympäristöystävällistä käsitiskipesuainetta, kun edellinen pääsi loppumaan. Tilasin myös Madaran Detox blackberry white clay palasaippuan kasvoille, kun olen huomannut, että palasaippualla on suotuisin vaikutus kasvojeni ihon hyvinvointiin, mutta halusin varta vasten kasvoille tarkoitetun palasaippuan, ettei väärä saippua kuivattaisi liikaa.Haluan myös käyttä mahdollisimman luonnonmukaisia saippuoita ja Madara sopii hyvin siihen. Tätä tuote lupaa: Karhunvatukkaa ja valkosavea sisältävä saippua imee ihon epäpuhtaudet pois. Saippua sisältää karhunvatukan aktiivisia tanniineja, jotka hillitsevät talin tuotantoa ja pienentävät ihohuokosia. Vaikka minulla on sekaiho, niin tämä saippua ei kuivata liikaa ihoani, vaan on juuri sopiva. Käytän lisäksi myös kasvovettä, seerumia, kasvoöljyä ja kosteusvoidetta, ettei iho tosiaan pääse kuivumaan.

Nyt kuitenkin asiaan eli eilisen päivän ulkoiluun.

Aivan mielettömän ihana ulkoilusää oli eilen. Olin ulkona neljä tuntia kävellen ja kuvaillen. Kilometriplakkariin tuli 14km. 

 

Heräsin vähän yli yksitoista, kun olin seitsemän aikaan ottanut lisälepiä, mutta se venähtikin pidempään kuin luulin. Heti kun herätessä huomasin, että verhojen takaa pilkistää aurinko, niin tuli kiire suorittaa aamua. Lisäksi digijärkkärin akku oli tyhjä ja kännykässä vain seitsemän prosenttia akkua - oh noes! Laitoin ne molemmat latinkiin ja pääsin lähtemään puoli yhden aikoihin kotoa syötyäni puuron ja pakattuani kahvin termariin mukaan. Aurinkoa ei ollut taas näkynyt yli viikkoon, niin on aina huikeaa nähdä tuo ihana valopallo.

 

Lähdin ensin Hakaniemestä Pohjoisrantaa pitkin kohti Katajanokkaa. Kutsuisin sitä itse Kruunuhaan rannaksi, mutta katsottuani kartasta huomasin, että sen nimi oli Pohjoisranta. Kauniit veneet, aurinko jään ja veden pinnalla sekä horisontissa näkyvä jatkuvasti lähestyvä vuoren laella oleva ortodoksinen kirkko olivat todella kauniita ja kaikkea piti tietysti kuvata. Kanavaranta oli myös ihana katsella. Annan nyt kuvien puhua puolestaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuljettuani Kauppatorin läpi kohti Kauppahallia huomasin tämän kapistuksen, jota enollut koskaan ennen nähnyt. Ei hajuakaan, mikä se on. Vesi näytti tosi hienolta, jotenkin hopeaiselta ja tässä ylemmässä kuvassa se näyttää ihan kuivuneelta maalta.

 

 

 

 

Jatkoin Kauppahallilta kohti Kaivopuistoa ja sain selville, että tämän pitkän tien, jota kuljin, nimi oli Ehrenströmintie, tai ainakin jossain vaiheessa oli. Jälleen kartalla pitkä valkoinen pätkä, jolla ei näy nimeä. Kai kaikilla teillä ja kaduilla pitäisi olla nimi? Oikeastaan tämä tie, jota kuljin oli vielä lähempänä vettä kuin Ehrenströmintie, joka kulkee Cafe Ursulan takaa, mutta kuljin tietä, joka kulkee sen edestä. Tiedä häntä. Ehrenströmintietä pitkin kuljin kuitenkin Särkänlinna Harakka - laiturin jälkeen Ehrenströmintietä Kompassitorille asti ja sen jälkeen kuljin Merikatua pitkin. Ihastelin jonkin aikaa ihanaa auringonlaskua ennen kuin huomasinkin olevani Cafe Ursulan kohdalla. Haaveilin hetken käyväni siellä kahvilla, jospa sitten joku päivä. Neljän tunnin jälkeen ainoastaan pyllyni oli kohmeessa.

 

 

 

Juuri kun olin kääntymässä Laivurinkadulle, niin kännykästäni loppui akku. Kuljin Laivurinkadulta Fredrikinkadulle ja Kamppiin. Kävin Lidlistä ostamassa kananmunia ja nousin rautatieaseman edestä ratikkaan ja suuntasin kotio. 

 

Tänään ei näy täällä aurinkoa. Aurinko on ilmeisesti mennyt Turkuun. 

 

Anyway tällä viikolla olin myös pari päivää töissä loppiaisen jälkeen ja vaikkakin unirytmi on vielä vähän päälaellaan, niin unensaamisvaikeuksia ei tällä kertaa aiheutakaan sinivalo, vaan päässä pyörivät inspiraationtäyteiset ajatukset. Ajattelin kahtena iltana tulevaa työpäivää ja mitä kaikkea tekisimme sinä päivänä. Eilen illalla olin jo ihan sirppi 12-13 tunnin valvomisen jälkeen, eikä mikään ihme sillä kilometrimäärällä. Unta esti kuitenkin vielä valon sammuttamisen jälkeen se, kun katselin kämppää ja mietin rumsteerausta, jota alan kohta tekemään. Vein pyykitkin puoli tuntia sitten pesukoneeseen ja tänään pitäisi lakanat vaihtaa. Salilla on myös juoksemista matolla tiedossa. Ruokaakin pitäisi saada aikaiseksi. Nyt kun on arki alkanut ja vain viikonloput täysin vapaita, niin ne täyttyvät kyllä ohjelmasta ja kuluvat tosi nopeasti sen takia. Mikäpä siinä. Mietin jo kevättäkin, koska haluan nähdä enemmän aurinkoa.

Ihanaa sunnuntaita!