Vappendalia

Jos et halua lukea ärsyttävästä äidinkielestä, niin skippaa kuvien jälkeiseen tekstiin.

No niin, nyt on jälleen se aika viikossa, kun avaan tietokoneen ja kirjoitan jotain tylsästä elämästäni. Mietin, mitähän tällä viikolla on tapahtunut.

Vaihdoin viime viikolla Nextorysta Bookbeatiin ja olen tällä viikolla kuunnellut Ursula Le Guinin Maameren tarinoiden neljä kirjaa. En niitäkään ajatellut enää koskaan kuuntelevani, mutta kun huomasin lempilukijani Antti Virmavirran niitä lukevan, niin päätinpä sitten alkaa kuunnella.

Tuli todettua, etteivät ne olleetkaan niin tylsiä kuin muisti (tosin, miksi olisin teininä lukenut neljä tylsää kirjaa, pitkiä olivat kyllä) vaan Le Guin on oikeasti myös tosi hyvä kuvailemaan asioita.

Tykkään varsinkin sellaisista kirjailijoista, jotka kuvailevat paljon, vaikka on myös taitavia viihdekirjailijoita esimerkiksi Sophie Kinsella, joka kyllä varmasti jonkin verran kuvailee, mutta suurin osa menee hauskasti kerrotussa tarinassa ja dialogeissa.  

Ursula Le Guinin kirjoissa ei ihan hirveästi puhuta, mutta sitäkin enemmän kerrotaan, mitä hahmot ajattelevat ja miten he lentävät lohikäärmeiden luokse merten ja vuorten yli ja pystyy kuvittelemaan itsensä sinne. Pitäisi varmaan kuunnella muitakin fantasiakirjoja.

Lopetin fantasiakirjojen lukemisen ennen kuin tulin täysi-ikäiseksi. Sitä ennen laitoin aina kaikki kirjat, jotka olin lukenut ylös, mutta en jaksanut kirjoittaa ylös enää sadan kirjan jälkeen. Tällä hetkellä ties vaikka olen lukenut/kuunnellut kolmesataa kirjaa.

Joissain kohdin harvoin kyllä kuuli kirjan kieliasussa tehdyt virheet, mutta se on oma kommervenkkini ja myös iloni, että kuulen, onko lauserakenteessa jotain väärin tai onko sana väärin taivutettuna lauseeseen verrattuna. On toisaalta myös oma sisäinen vatutus joskus kuunnella ihmisten puhetta, kun en ole kasvupaikkani (Kaarina ja Turku) takia tottunut helsinkiläisiin lyhenteisiin ja sanoihin, jotka ovat joidenkin suussa turha tehostesana, mutta omaan korvaani kirosana kuten sika. Myös monia sanoja taivutetaan ihan pyllylleen täällä päin, mutta toisaalta minun pitää toitottaa itselleni jatkuvasti, että niin ihmiset ovat vain oppineet puhumaan, eivätkä ole niin kiinni vanhassa kielessä tai kirjakielessä kuin minä.

Joskus kuulen jotain englanninkielistä sarjaa katsoessani, että onpa pepulleen taas joku suomentanut tuonkin, kun kuulen, miten se on puhuttu ja miten se pitäisi suomentaa. Intohimoni ovat siis muutaman muun jutun ohella äidinkielen kielioppi sekä englanninkieli. Joskus vain tykkään kuunnella vaikka brittiläistä sarjaa Secret eaters tai supersize vs. superskinny, kun rakastan varsinkin brittienglantia ja heidän puheenpartensa on kuin hunajaa korvilleni - tykkään tosin myös muodonmuutossarjoista. Samalla kuulen jatkuvasti, miten pitäisi lausua oikein ja kehityn siinäkin. Jostain syystä ei vain osaa puhua hyvin englantia, jos tietää toisen olevan suomalainen, vaan englantia puhuu sujuvammin englantia puhuvalle.

Okei, meni ihan täysin hakoteille, mitä piti puhua. Toisaalta nuo asiat ovat sellaisia, joita minun pitää joka ikinen päivä kestää, mutta kestän ne hiljaa omassa päässäni, enkä enää mainitse niitä kenellekään ääneen. Otan kuitenkin yhden esimerkin, joka tuli tällä viikolla, jota vain nauroin: "fillaroida ihan sikana". Minun päässäni tämä muuttuu kuvaksi siasta pyöräilemässä - on se aika huvittavaa miettiä sikaa pyöräilemässä.

Olen vain niin tottunut puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä, että aluksi ja vähän vieläkin ajattelen, että sana sika on tullut vittu-sanan tilalle. En nyt tiedä, kumpi niistä on parempi, molemmat ovat tehostesanoja ja omassa päässäni kirosana sekä eläin. Jos joku sanoo "Se oli ihan sairaan kivaa!" niin luultavasti vain sanon "aijaa", enkä piikitä perään, että olisi kivempi olla terveen kivaa. Toisaalta mietin, jos joltakin nuorelta kysyy, "mikä siinä on vikana", niin ymmärtääkö hän sen vian vikana vai ajatteleeko sanaa viimeinen ja menee hämmennyksiin. Myös sana vika suomennettuna viimeinen on tullut minulle uutena muutettuani Helsinkiin ja muut lentävät sijapäätteet, kuten "mä käyn pyöräileen", jolloin syön hattua ja pompin sen päällä mielessäni. Mutta juu, toisaalta menen hämmennyksiin ja toisaalta minua huvittaa pääni sisällä, miten ihmiset puhuvat. Keskityn siihen varmaan liikaa, mutta tykkään kuunnella ihmisten juttelua sekä jutella ja siksi toivoisinkin, ettei murteet koskaan katoaisi, kun puheenparsi on muuttumassa niin huvittavaksi.

Se siitä aiheesta, osasyy miksi en katso suomalaisia elokuvia tai sarjoja, koska tarvitsisin niihin tekstityksen. Tämä on oma kiroukseni ja intohimoni. Myös kirjoittaminen on intohimonani ja muutaman kerran olenkin kirjoja kuunnellessani miettinyt oman kirjan kirjoittamista. Nuorena kirjoitin muutamia tarinoita, mutta ne tarinat olivat korkeintaan 30-sivun pituisia, niin niitä pitäisi vain jotenkin paksuntaa ja luoda niihin lisää juonenkäänteitä, kuvailuja ja mielenkiintoa, jännitystä.

Jospa runokirjan joskus saan kustannutettua, niin olisin tosi iloinen. Nyt tyydyn vain kuuntelemaan kirjoja ja unelmoimaan.

Pitäisi kyllä joka ikinen kerta kirjoittaa kaikki ajatukset ylös. Se on vain vaikeaa. Joskus saa jonkun tosi hienon ajatuksen suihkussa, mutta heti kun suihkuvesi sammuu, niin ajatus häviää. Sama käy laululle. Toisinaan saatan laulella suihkussa, mutta heti kun vesi poistuu, niin olen hiljaa. Ei oikein voi ottaa suihkuun mukaan konetta, vaikka joskus äänikirjaa jopa sielläkin kuuntelen. Joihinkin tarinoihin jää koukkuun, varsinkin kun on alkanut kuunnella jännittävämpiä tarinoita.

No nyt lopetan, oikeesti (haha, eiku leikisti). No ihan tosissaan.

Nyt olen aamuisin ottanut mukaan tee-vesipulloon (siihen kuuluu kaksi alta kiinnitettävää sihtiä irtoteetä varten) Clipperin lemon, ginger & turmeric - cold water infusion - teepusseja ja yrittänyt juoda sen kahdeksan tunnin kuluessa. Eilen hankin tuon Twiningsin uuden infuso - teen, jossa on sitruunaa ja inkivääriä, kun eilen salilla sain pitkästä aikaa käyttäessäni porraslaitetta hien iholle sekä kaiherruksen kurkkuun ja keuhkoihin. Minulla on edelleen ollut aerobisen juoksun tai porrastreenin jälkeen hieman poltteen tunnetta keuhkoissa (mutten ole juossut sitten joulukuun, jollei bussille spurttia lasketa) sekä joka päivä edelleen tiputtelua nenästä, mutta nämä oireet alkoivat joulukuun alussa ja epäilen edelleen vahvasti pöly- tai homeallergiaa tai sitten jonkinlaista rasitusastmaa. Ken tietää. Eivät siis ole kahden viime kuukauden aikana tulleet vaan kestäneet jo pidempään. Pyöräily ei onneksi hengästytä tai saa sykettä liian korkealle.

Yritän opettaa itseni tykkäämään inkivääristä, kun en ole siitä oikein koskaan pitänyt paitsi joskus Ginger Joesta, mutta sitä en ole juonut neljään vuoteen. Inkivääri on terveydelle hyödyllistä ja niin on myös sitruuna sekä turmeric uusimpana.

Inkiväärin terveyshyödyistä voi lukea täältä. Sitruunan terveyshyödyistä voi lukea täältä sekä turmericin eli kurkuman terveyshyödyistä täältä. Olenkin tässä viikon sisällä huomannut, että iho on alkanut voimaan huomattavasti paremmin ja hampaat ovat valkoisemmat, mutta ne löytyivätkin sitruunan hyvistä ominaisuuksista. Lisäksi näissä kahdessa on teen hyvät ominaisuudet. En saanut selvää, mihin Twiningsin tee on tehty, mutta Clipperin tuote on valkoiseen teehen tehty. Mitä sitä ei terveytensä eteen tekisi, että voisi nauttia täysillä elämästä.

Kävimme katsomassa ihanalla säällä, josko sammakonkudun etsimisretkellä. Löysimmekin sitä aika paljolti. Pitää vielä odottaa muutama viikko, niin näkee pikkusammakoita.

Eräänä päivänä satoi räntää, lunta ja rakeita 12-15 välillä niin että hetken näytti siltä kuin olisi talvi. Sinä päivänä mietin, että luonto antaa meille takatalven, että edes kerran näkisimme, miltä oikea kevään tulo oikeasti näyttää. Iltapäivällä, kun pääsin töistä ja kävelin junalle, niin aurinko oli jo suuren osan lumiräntärakeista sulattanut vesilammikoiksi ja kuivaksi maaksi. Lätäköistä heijastuva aurinko on aina kirkkaampi ja piti laittaa aurinkolasit silmille samalla, kun ihasteli tätä kevään tuloa veden tippuessa ylärännistä ja alaränniä pitkin kaivoihin. Siltä kevät näyttää lumen sulaessa. Muistan vieläkin, miten jääpuikot pikkuhiljaa sulivat tiputellen vesipisaroita auringon valossa ja käytti ekan kerran keväällä uusia lenkkareita. Tänä keväänä ehdin eilen käyttää toisiakin paljasjalkajuoksutossujani eli lenkkareita. Ovat ihanat Niken liilat paljasjalkakengät.

Eilen kävin Isossa Omenassa laittaen metrossa liilat nauhat, jotka olivat olleet ruskeissa syyskengissä kiinni, takaisin lenkkareihin, ja hakemassa aamupäivällä hiusvärin ja värjäsin hopeiset hiukset (kyllä, täysin kiiltävän hopeisia, ei harmaita) näkyvistä. Yritin jotain hienoa pelkkää tyvikasvua saada tummemmaksi ja olisi jäänyt muu tukka vaaleamman ruskeaksi, mutta aika tumma koko tukasta tuli. Kyllähän se aina haalenee. Tiedä vaikka taas innostuisin vaalentamaan kesällä.

Yhtenä päivänä näin hienon auringonlaskun ja hyppäsin ratikasta pois Hakaniemen kohdalla. En saanut enää auringosta kuvaa, mutta auringon viime säteiden valaisemista taloista toisella puolella rantaa kylläkin. Aika hienoa, kun rakennukset ovat auringon lämmittämät ja muu maisema harmaata.

Salin jälkeen torstaina olo ihanana ja auringon paistaessa. Ajattelin, että työläisten juhla on huomenna, joten vapaapäivä edessä. Oli kivat vappukemut, juhlittiin tanssien ja äpöstellen. Tällä hetkellä tuntuu, että siitä päivästä on tosi pitkä aika. Perjantai kun oli jostain syytä niin pitkä, että tuntui kahdelta päivältä ja eilinen tuntui jatkuvasti sunnuntailta. Piti eilen illalla muistuttaa itselleni, etten hätäänny aamulla, että olisin myöhässä töistä. Vaikka olisin halunnut eilen tänään jo olevan maanantai. Pääsen vihdoin ensi viikolla hierontaan, kun olen jo ihan liian monta viikkoa odottanut.

Vappuaattoillan äpöstelyt: lohkoperunoita, gluteenittomia (kyllä!) broileripyöryköitä, kurkkua, porkkanaa, tomaattia ja jälkiruoaksi vesimelonia. Maistoin myös smoothia, jota tuskin enää juon, mutta tulipa kokeiltua. Olen niitä ihmisiä, jotka kokeilevat kaikkia mahdollisia uusia makuelämyksiä. Lasissa on fun light colalla (jota aluksi epäilin) maustettua vettä. Menee minulla paremmin alas sokerittoman mehun maustamana (laitan ensin veden, sitten lorauksen vettä) ja pillillä.

Laitoin Tony molyn tomaatti-vappukasvonaamionkin omaksi ja ihoni iloksi illalla ennen nukkumaan menoa. Lisäksi Tony molyn kosteuttavaa banaani-yövoidetta. Mutta voi vitsi kun meni vasta kahdelta nukkumaan ja heräsi joskus 5,5 tunnin päästä, niin oli aika tööt seuraavana päivänä.

Tämän kuvan otin oikeasti ylösalaisin, mutta kamera käänsi sen oikeinpäin.

Perjantaina kävin pyöräilemässä Hietsussa ja venyttelin ja roikuskelin siellä jonkin verran. Piti mennä sen jälkeen salille, mutta salin ovella olo oli jotenkin niin voimaton, väsynyt ja lähes kipeä, että päätin siinä kohtaa kääntyä, käydä ostamassa ruokaa kaupasta ja mennä kotiin syömään. Pitää kuunnella kehoaan, kun se kertoo, että tänään ei mennä salille.

Tuli kuitenkin pyöräiltyä vastatuuleen 12 kilometriä.

Oma vappusimani oli Puhdistamon kombucha colan muodossa, kun se omasta mielestäni maistuu aika paljon simalta eikä oikeastaan yhtään colalta. Hankin lisätekemiseksi myös kryptoristikon. Sanojen arvailu on minulle mielekästä, mutta krypton avulla helpompaa kuin ilman numeroita. Tykkään muutenkin ns. ongelmanratkaisujutuista ja peleistä, sekä asioista, missä pitää saada palat oikeille paikoilleen - siksi varmaan pelaan mahjongiakin. Mietin myös jatkuvasti vaihtoehtoisia ratkaisuja kadulla, töissä, kotona. Koko ajan, jos vain tulee sellaisia asioita eteen.

Vappupäivän vappuruoka: broilerinakkeja (nyt broilerimakkarat ja Ristoranten pizzat ovat päätyneet "no no" - listalle), vettä, appelsiinimehua, broileripyöryköitä, tomaattia, kurkkua, porkkanaa, ketsuppia ja sinappia. Jälkkärinä Riitan lettuja, jotka eivät reagoineet mitenkään. Laitoin niiden päälle vähän hunajaa, nams nams. Olen myös alkanut juomaan Oatlyn iKaffe kauramaidon sijasta (kun siinäkin alkoi maistua kaurajuomaisuus läpi, harmi) Alpro soyan for professionals kahviin tarkoitettua soijajuomaa ja se tuntuu tosiaan sopivan kaikin puolin. Töissä juon kahvin laktoosittomalla maidolla, koska tuntuu, että välttämättä maito ei ole pahis, vaan maidossa useimmiten mukana oleva laktoosi eli maitosokeri. No onneksi on vaihtoehtoja vaikka lempijäätelöstä ja ristoranten pizzoista joutuikin luopumaan. Kotona käytän usein maidottomia vaihtoehtoja, mutta töissä joustan jonkin verran. Pitää opetella tekemään omat pizzat.

Kohta on äitienpäivä. Kävin eilen Ison Omenan Citymarketissa ihastelemassa ja ruokaostostelemassa hiusvärin lisäksi. En ostanut tuota mukia (äidillä mukeja riittää), vaikka nätti onkin. Löysin Kiilto suihkutettavan käsitiskiaineen, joka on mahtava tuote tälle, joka aika usein joustaa tiskiaineen käytöstä, kun tiskiainetta on aina vaikea saada, kun pitää aina erikseen valuttaa ja odottaa, että se valuu ja sitten rutistella viimeisiä pisaroita, josko sieltä jotain tulisikin. Tämän voi vain suihkauttaa kerran astian pinnalle, pyöräyttää harjalla ympäri, huuhdella ja laittaa kaappiin muiden kanssa.

Tämän aamun aamupala. Kahvi jää usein kesken kahden siemauksen jälkeen ja kylmettyy, joten nyt illalla laitoin jääkaappiin pressopannussa kahvin kylmäuuttumaan yön ajaksi ja aamulla ei tarvinnut kahvia keitellä. Kyllä aamulla vähän kaipaa kuumaa kahvia, mutta miksi ihmeessä, jos se ei tule edes juoduksi. Kylmäuutettu kahvi tulee varmasti juotua, eikä tarvitse huolehtia, että se jäähtyisi, kun se on jo valmiiksi kylmää. Lisäksi kaurapuuroa, jossa on Nuts about naturen maapähkinävoita (ihastuin maapähkinävoihin Reloven kahvilan smoothiekulhossa, mutta he käyttävät jotain tosi hyvää ja pehmeää, jota en ole vielä bongannut kaupasta), banaania ja hunajaa.

Nyt jalat ovat jo tärisseet hyvän tovin ja halunneet jotain tekemistä ja kännykkäkin on sopivasti ladannut, niin voisi lähteä pyöräilemään vielä kun siellä ulkona aurinko paistelee ja on ihan kivasti lämpöäkin. Voisi jaksaa vähän treenatakin tänään pyöräilyn ohella, vaikka en taida salille tänään mennäkään.

Oikein ihanaa sunnuntaita!

P.s. älkää ottako alkutekstiä ihan liian tosissaan.