Alkuviikosta sain haettua postista tilaamani paketit Fitnesstukusta ja Sportamorelta. Fitnesstukun tuotteista laitoin videon tarinoihin ja nämä vaatteet ovat Sportamorelta. Varsin ihastunut olen harmaakuviollisiin housuihin, pehmeisiin mustiin housuihin ja tuohon kivaan t-paitaan sekä noihin valkoisiin Puma-sukkiin. Suurin osa tämän kuvan vaatteista on Blaccin tuotteita, joita en tiedä missään muualla myytävän kuin Sportamorella. On siellä paljon muitakin merkkejä.
Yhden sillan alla oli yhdessä kohtaa juuri sellainen rako, mikä auringon siivilöityessä läpi valaisi sydämen muotoisen valokuvion maahan. Muissa kohdin oli samanlaisia rakoja, mutta vain tähän yhteen kohtaan se teki sydämen muodon. Kerran tein lyhyen runoajatuksen: "Sydämiä löytyy kaikkialta, tulevat vastaan, vaikkei edes etsisi". Niitä vain vähän väliä tulee vastaan oksien, pilvien, lätäköiden tai ties minkä muodossa.
Kuuntelin tällä viikolla Eppu Nuotion Mutta minä rakastan sinua, jonka olen muutama vuosi sitten lukenut, todennut lempikirjakseni, ja nyt
kuuntelin saman kirjan uudestaan audiokirjasovelluksella parissa
päivässä. Eppu Nuotio on aivan uskomattoman upea kirjailija ja nautin
erityisesti hänen tavastaan kuvailla asioita. Varsinkin tässä kirjassa on
paljon kauniita kielikuvia, jotka avartavat mielen maisemaa ja ovat
hunajaa korville. Ihana oli myös lukea. Mutta minä rakastan sinua on todella kaunis teos, siksi
suosikkini ♡ Eppu Nuotion kirjat kertovat Turun ympäristöstä ja on helppo kuvitella itsensä niille kaduille, mitkä kirjoissa mainitaan.
Lähdin tiistaina töiden jälkeen kävelylle ihanan aurinkoisen ilman takia ja
eksyin. Päädyin takaisin sinne, mistä lähdin, vaikka kuuntelin
navigaattoria. Navigaattori neuvoi kulkemaan ympyrään, ei se tiedä kaikkia tietöitä, mitä teillä jatkuvasti on. Ei haitannut.
Tiistaina en päätynyt Vanhakaupunginkoskelle vaan eksyin, vaikka edellisellä kerralla pyörän kanssa löysin perille. Nousin yhdessä kohdassa bussiin
ja pääsin takaisin kaupunkiin. Tulipa ihan kivoja kuvia ja ei haitannut, kun kuuntelin samalla äänikirjaa. Kotiin tultua ihmettelin, miksi olin aika väsynyt, mutta kun oli samana päivänä ollut retkipäivä, jolloin tuli myös käveltyä, niin kävelysaldoksi tuli sinä päivänä 7,5 kilometriä. Ei siis mikään ihme, että oli vähän väsynyt. Lisäksi oli viikon lämpimin päivä.
Vielä saman päivän iltana rumsteerasin huonekalut 11:een variaatioon. Ja sitten ihmettelee, miksi oli väsynyt. Vielä illalla viedessäni kierrätettäviä roskahuoneeseen ajattelin ulkona, että onpa ulkona lämmin, vaikka kello oli yli kymmenen illalla. Lämmin,
mutta silti näkyvät tähdet. En tiennyt, että vielä tähän aikaan vuodesta tähdet näkyvät yötaivaalla. Havahduin ajan edistämiseen, kun vain
kaikessa rauhassa siivoilin, kuuntelin lempikirjaani ja järjestelin
tavaroita. Nyt on kämppä jälleen hyvässä kuosissa ja tavarat paikoillaan 
Vallila on my way to work.
Nyt on muutakin tekemistä iltaisin kuin pelata mahjongia. Töissä olevat
100-palaset oli liian helppoja, tulivat alle vartissa valmiiksi, ja aina
kun olen tehnyt lasten kanssa palapelejä, niin halu tehdä palapelejä
vahvistuu. Katsoin jo viime viikolla suomalaisen kirjakaupan sivuilta
palapelit läpi ja sitten törmäsin tähän Tokmannilla ihan ok - hintaiseen
kivan näköiseen palapeliin, vaikka olin vain desimittaa ostamassa. Tekemistä vähäksi aikaa, vaikken ole varmaan koskaan tehnyt 1000-palasta. Kokeilin parin päivän jälkeen tätä 500-palaista kisupalapeliä, joka oli hyllyn päällä pölyyntymässä ja tämä on parin päivän tulos (ei kuitenkaan 48 tunnin). Ekana päivänä tein reunat ja värikkään peiton, seuraavana aamuna kisulin. Tänään voisin tehdä vaaleanpunaisen osan, joka on vaikein osuus, koska jokainen on saman värinen. On kyllä jännä, että kaikki palat sopivat vain tiettyihin paikkoihin paitsi osa pitää joskus vaihtaa, vaikka ovatkin hienosti osuneet, mutta jokin pieni jumitus, eikä vain paikalleen sulautuminen, kielii siitä, ettei välttämättä ole oikeassa paikassa.
Pääsin ihan uuteen metsään tällä viikolla, jonka ajattelin joskus myöhemmin mennä kuvaamaan. Mietin jo eilisaamua ja tätä aamua, mutta eilen olin nukkunut liian vähän ja tänään sitten tuli herättyä puoli kymmeneltä, joka oli liian myöhään päivän muihin suunnitelmiin mietittynä. Olisi hieno ajatus ottaa kahvi termospullossa mukaan, vähän evästä ja kamera(kännykkä) täynnä virtaa. Mietin myös sitä, että olisi tosi hienoa kuvailla sitten, kun objektiivi saapunee myymälään (on vähän myöhässä). Sitten vasta saakin upeita kuvia.
Nykyään kaupasta saa myös kylmäuutettua teetä, jonka voi vain laittaa kylmään vesipulloon, hölskyttää ja odottaa 8 minuuttia, että sen voi juoda. Se pitää juoda kahdeksan tunnin kuluessa. Joillekin on eri ohjeita. Haluaisin olla teenjuoja, mutten vain osaa. Tällä hetkellä en ole kovin hyvä kahvinjuojakaan. Aina jää kahvi puolitiehen. Kaupassa teehyllyä tuijotellessa ja bongatessani kaikki uutuudet ajattelin, että voi vitsi kuinka kivan näköisiä uusia teemakuja ja pakkauksia, mutta miksi ihmeessä joka ikiseen on tungettu joko inkivääriä tai minttua. En ole mikään inkiväärin ystävä ja siedän minttuakin vain hyvin harvoin suklaassa. Kokeilin kuitenkin tätä, josta onneksi ei kovin pahasti inkivääri maistu läpi. Ajattelin, että inkivääristä kuitenkin puhutaan paljon terveysvaikutuksiensa takia, joten päätin antaa sille mahdollisuuden. Oli se kuitenkin valkoista teetä ja siinä on sitruunaa (jonka pitäisi tehdä hyvää virkeydelle ja iholle) ja nykyään kohuttua turmericia.
Yhtenä synkkien ajatusten päivänä mietin, miksi olo on lähes kuumeinen, mutta sitten tajusin, etten ollut ottanut palautusjuomaa. Niille, jotka eivät videoesittelyä nähneet, niin fitnesstukusta tuli tämä kiva blender-pullo, kolme pussia proteiinijauhetta makuina kermainen vanilja, päärynä-vanilja sekä latte, joka on tällä hetkellä menossa. Lisäksi barebellsin patukoita, strong omega-3 - kapseleita sekä ravintolisäkapseleita, jotka sisältävät vihreäteeuutetta ja pitäisi vähentää ruokahalun tunnetta. Tosin näinä päivinä minulla on ollut koko ajan nälkä, mutta tekee mieli syödä vain terveellisiä ruokia ja pitkäkestoisia hiilihydraatteja sekä paljon proteiinia. Liikunta ja vedenjuonti myös auttaa hillitsemään makeanhimoa. Nykyisin makeani ovat koostuneet hyvin vähähiilarisista proteiinijuomista ja -patukoista sekä yhdestä bonbonin tikkarista, jonka nautin pyörämatkalla keskustasta kotiin.
Tänään kävin pyöräilemässä ja salilla. Niin kuin eilen ja edellispäivänäkin. Hietsullekin tuli nyt kaksi ulkosalia, mikä tekee hankalaa siitä valinnasta, että kummassa pitäisi hengailla.
Kuva vuodelta 2015 tai 2014.
Tuli (alempi kuva) tällainen vastaan, kun naamakirja heittelee muistoja menneiltä vuosilta. Tämän viikon kaikki ajatukset eivät ole olleet aurinkoisia, vaikka on onneksi aurinkoa tähänkin viikkoon mahtunut.
- Tämä on se vaihe elämässä, kun ei voi muuta kuin odottaa ja kestää se
jatkuva kaipauksen tunne, joka on kuin häkistä ulos väristelevä
perhonen. On vain taisteltava joka päivä eteenpäin, lävistää vellova
meri kuin aallonmurtaja. Onneksi on edes kevät ja lämmin. Aurinko
sädehtii toivoa. Toisinaan tuntuu kuin olisi unessa unen sisällä toivoen
heräävänsä. Ei ole varma onko hereillä vai valveilla, painajaisunen
rajamailla.
Tämän (yksi osa otettu pois) kirjoitin keskiviikko-iltana: "Olen ollut yksin 2015 vuoden lopulta viimeksi erottuani ja
muutettuani yksin Kallioon. Katselin kateellisena kavereidensa kanssa
Hakaniemen rannassa istuvia, vaikkei ketään (kärjistetysti) pitäisi tavata. Näin tänään
katumainoksen: "Joillekin tämä eristäytymisen aikainen yksinäisyys on
poikkeama, mutta joillekin se on arkipäivää", hyvä että joku avasi
suunsa siitäkin aiheesta. Minulla ei ole paljoa ystäviä Helsingissä, Helsingin ulkopuolella muutama, mutta tämän pandemian aikana, ihmisten sulkeutuessa koteihinsa ja paikkojen ollessa kiinni ei ole ollut paljon juttuseuraa paitsi onneksi töissä. Onneksi minulla on työ, jossa voin tavata ihmisiä hygienisyyttä ja tilaa kunnioittaen.
Viime postauksessa mainitsin: "Tällä hetkellä yrittäjien tukeminen on erittäin tärkeää, että he voivat
jatkaa normaalisti myös sitten, kun kaikki paikat saavat jälleen
aukaista ovensa. Odotan sitä päivää erittäin paljon. Niin moni asia,
joista nautin ja jotka ovat minulle tärkeitä ovat kiinni yrittäjistä,
kahvilatyöntekijöistä ja ihmisläheisistä työntekijöistä." En kaipaa ainoastaan paikkoja, joissa olen viihtynyt, vaan erityisesti niitä henkilöitä, työntekijöitä, niissä paikoissa, joissa olen voinut jutella heille, koska he ovat minulle jollain tavoin tärkeitä.
Olen tosi ihmisläheinen ihminen; tykkään halata ja istua lähellä, koskettaa, mutta tänä aikana kun pyydetään pitämään turvaväli ja kieltäydytään halauksista, on kaksinverroin surullisempaa olla. Tänään yksi tärkeimmistä ystävistäni muuttaa viiden tunnin päähän, enkä ole varma, milloin me jälleen tapaamme. Onneksi voimme silti kirjoitella.
Kuvaan liittyen yksi ajatus on ehkä se, että aina joku ajattelee sinua. On kuitenkin niinkin onnekas, että on sija jonkun ajatuksissa. Pitää olla siitä kiitollinen.
Nämä ovat tältä päivältä, mutta kuusi vuotta sitten vuonna 2014, kun ensimmäisen kerran kävin Seurasaaressa ja ihastuin saareen. Silloin en vielä asunut Helsingissä, mutta kolme kuukautta siitä, niin asuinkin.
Mietin sitäkin, mitä tapahtuu sitten, kun tilanne rauhoittuu niin kuin sanotaan ja kaikki voivat jälleen poistua turvallisesti kodeistaan. Tai no jos ihan hirmukuvia luodaan, niin eihän kodista poistuminen ole koskaan turvallista, mutta miten voisimme elää, jollemme ottaisi riskejä. Emme koskaan olisi oppineet polkemaan pyörälläkään, jollemme ottaisi riskiä kaatumisesta. Emme voisi kiipeillä kivoilla kallioilla, jos jatkuvasti pelkäisimme putoamista. Tämän pandemian jälkeen aion ainakin tavata ihmisiä, joita ei ole voinut tavata ja mennä paikkoihin, joihin olen kaivannut. Kaikille elämäntapa ei ole muuttunut, mutta nyt ei ole kuin tieto siitä, ettei voi vajota enää alaspäin, vaan nousta jälleen, hymyillä kohti aurinkoa ja koittaa, mihin unelmat ja rohkeus kantavat.
Pitää iloita enemmän yksinkertaisista asioista.
Onneksi on muistot, niin voi muistella jokaisen ihanan ihmisen tapaa hymyillä ja katsoa silmiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti