Taivaanrantaan

Ovat tosi hyviä vaihtoehtoja karkille. En tiedä, ovatko kovin terveellisiä, mutta ainakin ovat hyvänmakuisia. Eikä näitä tee mieli syödä kuin vain muutama kerrallaan, niin riittää useaksi päiväksi.

Tämä on lempipaikkani nykyään plus pari kaupunkikuvaa välissä. Eli Hietaniemen ranta, johon tutustuin viikko sitten, enkä tunnu saavani tarpeekseni siitä paikasta. Kalliosta Hietaniemeen on helppo polkea ja poljin sinne töistäkin kerran viime viikolla. Töölössä on vain yksi vähän vaarallinen kohta, kun pitäisi pyöräillä bussikaistalla ennen kääntymistä eteläiselle hesperiankadulle, ja pelottaa, että bussit voisivat ajaa päälle. Siinä pitäisi olla oikeus pyöräillä hiljaa kävelytiellä tai sitten pitää vain keksiä toinen reitti. Luultavasti bussin töytäistessä pyörän kylkeen voisi ajaja onnekkaasti kipsahtaa jalkakäytävälle, mutta pyörä ei siitä selviäisi. Kyllä, visualisoin monesti asioita mielessäni, vaikkei tarvitsisikaan; teen mielessäni niin hyvistä tilanteista kuin huonoista (vaaratilanteista) visuaalisia hahmotuksia. Tykkään antaa mielikuvitukseni lentää.

Onneksi mielikuvitukseni ei lentänyt viime yönä nukkuessa, kun katselin illalla leffan nimeltä Doctor Sleep, joka ei sinällään ollut kuin vain lievästi kauhua (hyvä mutta outo leffa, hyvät näyttelijät), mutta sen takia en katsele kauhua, koska visuaaliset asiat voivat jäädä painamaan mieltäni. Siksi yritänkin välillä olla lukematta liian tarkasti tilanteita, vaikka ovatkin joskus tarpeen, mutta joskus ihmisten asennot ja ilmeet saattavat olla jotain muuta kuin ulosanti auditiivisesti, eivätkä he itse edes huomaa sitä tai edes tarkoita elekielellään tehtyjä asioita - se on jännä juttu. Eipä mennä tämän enempää psykologiaan.

Levähdystauko Punavuoren torilla viime viikonloppuna tultuani Hietsusta pyörällä Punavuoren kautta ja jatkoin siitä keskustaan. Tällä viikolla olen päässyt vain kerran pyöräilemään tästä erikoisesta lumisesta "takatalvesta" johtuen (vaikka eilen aamulla auringon paistaessa lumisessa Pohjois-Helsingissä ajattelin, että jospa sellainen sää olisi ollut talvella, niin olisi ollut huippua. Tosin koskaan asteiden ollessa kolmen plussan puolella lumi ei kauaa maassa pysy. En päässyt pyöräilemään töihin myös senkään takia, että parina päivänä on ollut aamulla jopa pakkasta. Torstaina pitäessäni vapaapäivän kävin tällä viikolla pyöräilemässä. Keskiviikkona olisin voinut mennä pyörällä töihin, oli ihana aurinkoinen aamu, mutta löysin avaimet vartin liian myöhään, kun olin jostain syystä laittanut ne hanskan sisään, joka oli pöydällä. Torstaina myös siivosin koko kämpän, tiskasin astiat odottamasta altaassa, pyykkäsin ja vein kierrätettävät roskakatokseen.

Keskiviikkona töiden jälkeen poikkesin Sellossa, kun piti hakea parit uudet legginsit, kun kolmista housuistani on tällä hetkellä haarat ratkenneet tai ratkeamaisillaan. Yksi heitti vitsin, että kyykkään niin paljon. Käytän jatkuvasti legginsejä tai urheilutrikoita. Käytän vaatteita, jotka ovat mukavia. Voisin kokeilla farkkuja jälleen vaikka johonkin vapaapäivän kaupunkikävelyyn, kun nämä jalat tästä vähän sorjistuvat. Olen huomannut pyöräilyn, lisääntyneen veden juonnin ja liikojen herkkujen pois jättämisen jo vaikuttaneen mukavasti ulkonäköön tai sitten on vain enemmän sinut itsensä kanssa.

Päätin muuten vain käydä InterSportissa, joka oli tyhjä muista asiakkaista, katsomassa kun huomasin, että nyt on jälleen myyjän vaihduttua palautunut molemmat kerrokset normaaliin käyttöön ja mainostaessaan kevätmalliston saapuneen. Katselin vain, mutta kädet tarrasivat tähän yhteen pipoon, jota kokeilin ja vein mennessäni kassan kautta ulos. Otin sen heti käyttöön. Rakastuin tähän pipoon ensi silmäyksellä. Minulla oli joskus muutama vuosi sitten kananpojankeltainen pipo, mutta se hävisi johonkin, joten nyt löysin toisen vielä ihanamman, merkiltään Upfront, josta en ole ennen kuullut. Keltainen on lempivärieni kärkipäässä. Tykkään kaikista aurinkoisista väreistä. Oikeastaan tykkään ihan kaikista väreistä paitsi armeijanvihreästä, armeijakuosista.

Viime viikonlopun jäätelönautinto. Jollei sitten torstain! En oikeastaan muista. Hyvää oli anyway. Nämä Oatlyn jäätelöt oikeasti ovat hyviä, kannattaa maistella, niitä on kuusi erilaista. Näitä kolmea uusinta maistoin viime vuoden jäätelö- ja suklaakarnevaaleilla. Odotan kovasti, kun ne karnevaalit jälleen pidetään.

Vapaapäivänäni tilasin Green Hippo Cafelta aamupalan, johon kuului avokadoleipä, lettuja ja smoothie. Oli oikein hyvää ja tuli hyvä lounas siitä, tosin tällä hetkellä kulutan niin paljon, että piti syödä vielä päivällinen/illallinen myöhemmin. Ja välillä pitää hemmotella itseään.

Lempipaikkani nyt, kuten jo aiemmin todettu. Tästä paikasta on tällä hetkellä varmaan eniten kuvia. Upea ranta, meri, aurinko, pilvet, avara taivas ilman rakennuksia horisontissa ja hyvällä sijainnillakin.

Eilen maistelin tätä Jymyn uutuutta, valkosuklaa-salmiakin makuista jäätelöä ilman ylimääräisiä kaloreita. Suurin osa hampurilaisistakin sisältävät enemmän kaloreita kuin tämä ja ainakin kaksi samankaltaista kaveriaan vapaus-sarjasta: minttu+suklaa ja vanilja. Jymyltä löytyy myös vegaanisia vaihtoehtoja. Jymyn jäätelöt syntyvät lähes käsityönä, pienessä jäätelötehtaassa. Valmistuksessa käytetään vain tuoreita ja puhtaita raaka-aineita ja jäätelöt ovat aina luomua.

Tämä ei ole kaupallinen yhteistyö. Eniten kirjoittelen ehkä vain omaksi ilokseni ja toivon, että olisi myös muutamia lukijoita.

Tämän aamun aamupala. Tältä aamupalani yleensä näyttää ennen kuin sekoitan ainekset toisiinsa. Veteen tehdyn kaurapuuron lisäksi aamupala sisältää lorauksen samaa oatlya, jota käytän kahvin kanssa, maapähkinävoita (tällä kertaa sileää ilman purutuntumaa (crums)), raejuustoa, margariinia (en käytä muuta suolaa), hunajaa ja banaania.

Mutta nyt päivän hommiin. Ihana lauantai! Aurinko paistaa. Lähden tästä pyöräilemään, en vielä tiedä, montako tuntia viivyn. Musiikilla tai äänikirjalla. Nyt olen kuunnellut lempilukijani, Antti Virmavirran, inspiroimana Stephen Kingin kirjoittamaa Kirjoittamisesta - Muistelmia leipätyöstä, joka on periaatteessa suunnattu heille, jotka haluaisivat kirjoittaa kirjoja hyvin vinkein, mutta samalla hän kertoo elämästään ja miten itse tuli kirjailijaksi. Haluaisin lukea tai kuunnella Stephen Kingin kirjoja tai katsella niistä tehtyjä elokuvia, mutten tiedä, uskallanko. Nyt kuitenkin tiedän, mistä kaikki kumpuaa, tiedän edes hitusen, miten hän on saanut ideoita teksteihinsä ja kirjoihinsa.

Nyt ylös, ulos ja pyörälenkille! Niin kuin isällänikin oli tapana sanoa aamuisin (ilman pyörää tosin) herättäessään minut ja veljeni aukaistessaan sälekaihtimet huoneessamme. Manuaalinen luonnonvaloherätys. Aluksi piti kirjoittaa juuri siitä, kun on tällä viikolla harmittanut, kun hierontakin, jota olin pari viikkoa odotellut, peruuntui hallituksen säännösten takia.

Kahvilat ja monet liikkeet, joissa on tykännyt käydä, ovat sulkeneet ovensa toistaiseksi. Isäkin siirsi syntymäpäivänsä juuri ennen kuin pääkaupunkiseutu puserrettiin kuvun alle eli en olisi kuitenkaan päässyt.

Tällaiselle ihmisläheiselle tyypille on myös tosi vaikeaa, kun nyt suositellaan turvaväliä, eikä nallen tai tyynyn halaaminen tosiaankaan ole sama asia. Jospa koittaisi halata puuta - se vain kun se ei halaa takaisin. Salikin on siirtynyt ulos, oikeaan pyöräilyyn ja lisääntyneeseen arkiliikuntaan. Kun ei vain osaa olla tekemättä mitään - tai jostain syystä ennen se oli helpompaa. Nyt kun aurinko paistaa, niin ei tee mieli jäädä sisälle nysväämään. Olisin ollut menossa jo kolme tuntia sitten, mutta jäin nauttimaan aamupalasta ja halusin kirjoittaa tämän postauksen ennen ulos lähtöä. Nyt jalatkin tamppaavat lattiaa, haluavat lihakset töihin ja pyöräilemään.

Voikaa hyvin, pidetään toivoa yllä :)