Aktiivinen elämäntyyli

Paljon pilviä taivaalla. Työmatkan varrelta.

Oh windy days. Nämä kuvat ovat viime sunnuntailta, kun päätin muuten vain lähteä kävelylle. Kävelin ensin Punavuoreen Kampista ja jatkoin viiskulmasta eteenpäin ja löysin itseni Eirasta. Löysin Eiranrannan, kävelin sitä pitkin ihanan auringon paistaessa Kaivopuistoon, siitä rannanviertä sataman kohdalle, kunnes käännyin takaisin eri reittiä Punavuoreen ja sieltä keskustaan. Puhelimeni google mapsin aikajana ei edelleenkään tallenna mitään tietoja, mutta aika varmasti kävelin seitsemisen kilometriä tai ainakin yli viisi. Viime viikonloppuna huristelin myös Tierillä tuulesta huolimatta. Pitää pukeutua kunnolla.

Tällä viikolla kiva ihminen tuli huoltamaan pyöräni ja keskiviikkona pidin vapaapäivän, jolloin ajelin pyörällä vähäsen ympäriinsä. Tällä viikolla sain selville juuri ennen kuin odotin, että olisin päässyt takaisin salille, että se pitääkin ensi kuun puoleen väliin asti sen kiinni varmuuden vuoksi. No hyvä hetki aloittaa pyöräilykausi. Tänään juuri ajattelin, että nyt kun ei ole salia, niin minusta on tullut himopyöräilijä. Kai yritän nyt tasoittaa tilannetta, kun en viime kesänä pyöräillyt lainkaan. Uusien pyörien tultua salille olen niillä välillä pyöräillyt. Mietin, kuinka huonossa kunnossa muuten olisin näiden työmatkojen suhteen ilman salipyöriä.

Torstaina tullessani pyörällä töihin, niin ollessani jonkun kilometrin tai puolitoista päässä työpaikasta yhtäkkiä tuntui, että eturengas oli ihan liian kova ja lonksuva tietä vasten. Pysähdyin ja huomasin, että kumi oli puhjennut. Soitin töihin myöhästyväni ja talutin pyöräni perille. Onneksi kiva työkaverini otti selvää, että lähellä oli mukava pyörätohtori, jonka pakeille menin töiden jälkeen ja hän saman tien vaihtoi pyöräni etusisäkumin ja sihautti takaketjuun jotain ainettakin samalla. Hän huomasi myös, että vannenauha (jonkalaisen olemassaolosta en tiennyt) on rikkoontumassa, joten vaihtoi senkin, koska sen huonommuus päästää kovat pinnat rikkomaan sisäkumia, jolloin sisäkumia pitäisi olla jatkuvasti vaihtamassa. Kaikkea sitä oppii. Oli hienoa päästä nopeasti takaisin tien päälle. Laitoin navigaattorin päälle ja kohti Hietaniemen rantaa, kun ajattelin käydä katsomassa, miltä ulkokuntosali siellä näyttää. Enkä ollut koko Hietaniemen rantaakaan koskaan nähnyt, vaikka olen Helsingissä asunut jo viisi ja puoli vuotta.

Aamuaurinko. Meiran tehtaan ohi on myös ihana pyöräillä joka aamu töihin mennessä, kun sieltä tulee huumaava kahvin tuoksu tai jokin, mikä tuoksuu tuoreelta vastapaahdetulta kahvilta.

Pohjoisbaanalla ekaa kertaa, kun vihdoin ja viimein pääsin sille. En tiennyt sellaisen olemassaolosta, (aika pitkä ja leveä, uuden näköinen) olen tiennyt vain baanasta keskustassa. Tosin huomasin maisemasta, että se on juuri se kohta, jota tykkään usein kuvata mennessäni bussilla siitä töiden jälkeen ohi. Oli hieno aurinko.

Ennen kuin pääsin tälle kyseiselle pohjoisbaanalle, niin Oulunkylän kohdalla navigaattori neuvoi menemään vasemmalle ja sitten oikealle, mutta siinä olikin puska. Menin pari kertaa U-käännöksen takia edestakaisin, kun navigaattori niin kehoitti, kunnes pysähdyin ja katsoin karttaa. Navigaattori ei osaa sanoa, että nouse ramppia pitkin vasemmalle ja lähde ajamaan vasemmalle lähtevää junaradan vieressä olevaa tietä, joka johtaa pohjoisbaanalle.

Helsinkiin on tullut enemmän pyöräteitä ja jaettuja pyörä- ja kävelyteitä, mikä on tosi hieno homma, koska alussa pitkään pohditutti, että missä saa kulkea ja missä ei. Siellä täällä on myös näitä tosi hienoja pyöräilijöille tarkoitettuja liikennevaloja.

Oli jännä polkea kaupungin läpi ja vihdoin nähdä ekaa kertaa Hietaniemen rannan ja siellä olevan aivan mahdottoman upean auringonlaskun ja valtavan taivaan. En tiennyt rannankaan olevan niin suuri. Tuli tippa linssiin sen rannan ja aurinkotaivaan kauneudesta. Oli tunteikas hetki. Kuvat puhuvat puolestaan, aivan ihanaa. En jäänyt kuntoilemaan sen pidemmäksi aikaa, vaan suuntasin kotiin, kun ilma alkoi iltaa vasten viilentyä.

Suuri kuvatulva, jejei! Tänään lähdin töiden jälkeen pyörällä Vanhakaupunginkoskelle navigaattorin avulla. Oli huikeaa ajella metsäteitä pyörän kanssa. Kävin ekaa kertaa tänä vuonna katsomassa kuohuvaa koskea ja kalaportaita.

Hauskaa, että nyt kun pyörä on kunnossa, eikä salia käytössä, niin pyörällä on kumman hauskaa kuljeskella ympäriinsä kaikkialle.

Tuntuu jaloissa ja pyllyssä tämä parin päivän polkeminen. Laskin, että päivittäin tulee keskimäärin 25 km poljettua, joten viikon saldo saattaa olla jopa 135 km varsinkin, jos välillä eksyy reitiltä niin kuin eksyin Kumpulaan valitessani väärän tien vanhakaupunginkoskelta Arabian kauppakeskukseen. Jospa taas nukuttaisi paremmin, kun saa jälleen lisää liikuntaa. Olen ainakin huomannut energiantarpeen kasvaneen, kun tekee mieli syödä enemmän ruokaa. Tosin pitää yrittää vältellä kaikkea herkkuja, joita on riittänyt tällä viikolla töissä kahvihuoneen pöydällä vaikka juuri piti aloittaa herkuton muutama päivä sitten. No jospa nyt kokeilisi uudestaan. Pyöräilyn jälkeen ei tee mieli herkkuja, vaan kaikkea hyvää ja terveellistä. Kohti terveempää elämää!

Toivottavasti kaikki pysyisivät nyt terveinä, niin maailma ajautuisi takaisin raiteilleen.