Viime sunnuntain kuvia. Nauttimista ihanasta päivästä kera auringon, josta on viime aikoina saanut muutenkin nauttia. Eilen kyllä tuli myös outo lumisade ja sää on vaipunut pakkaselle, vaikka on maaliskuu ja nyt sen juuri pitäisi hivuta viitiseen plus-asteeseen ja kevättä kohti.Oh my goodness juuri ilmoitti somessa, ettei ole enää sunnuntaisin auki, joka on minusta kurjaa, koska juuri sunnuntaisin tykkään siellä käydä. Mutta se ei ole minun päätökseni, vaan heidän. Tällä viikolla olen muutenkin kaivannut asioita, kuten tuntuu, että jatkuvasti jostain lähtee juuri se asia, jota minulla on ollut tapana nauttia esimerkiksi tällä viikolla kävin Starbucksilla ja porkkanakakkua ei enää myydäkään siellä. Mistä nyt saan porkkanakakkua? Pitää alkaa itse tekemään, niin saisi päättää kakun makeudenkin, muttei oma asunto sijaitse ydinkeskustassa, enkä ihan siellä haluaisikaan asua, vaan kilometrin tai parin säteellä.
Nyt kun ei ole käynyt salilla, niin olen kävellyt ja harrastanut enemmän hyötyliikuntaa. Yhtenä päivänä tuli kävelykilometrejä jopa 7,2 kilometriä, jonka lisäksi käytin sähköpotkulautaa. Tällä viikolla käytin hissiäkin vain silloin, kun minulla oli kolme kierrätykseen lähtevää vaatekapsukkaa vihdoin matkalla UFF:n keräyslaatikoihin - olivat muutamat viikot odotelleet eteisen kaapissa. Hyvää ja kurjaa oli tällä viikolla, että maanantaina kävin ihanassa hieronnassa ja tiistaina se menikin tauolle. Kerkesin siis onnekseni juuri oikeana päivänä. Tosin hän ei saanut omituista kohtaa yläselässäni selkärangan vieressä naksautettua, se on tosi omituisessa paikassa ja tuntuu olevan liian syvällä. Mietin, pitäisikö koittaa kiropraktikkoa. Tuo kohta on nyt pari viikkoa vaivannut ja on myös muita paikkoja, kuten tämä niska, jotka vaivaavat päivittäin enemmän tai vähemmän.
Myös lempikahvilani Punavuoressa, karkkiliike ja kirjastot laittoivat ovensa kiinni. Pitää nauttia luonnosta ja tallustelemisesta.
Olen kaivannut kaikkia ihmisiä, joita en näe päivittäin. Joistakin haluaisin enemmän ystäviä, kun ovat moi moi - tuttuja, hyvänpäivän höpötyskavereita, mutta haluaisin heidät ystävikseni, koska välitän ja tunnen oloni mukavaksi heidän kanssaan. Ei kai uusien ystävien haluamisessa mitään väärää ole.
Eilen oli omituista kaupassa, kun kävin keskustan Lidlissä ja edustalla oli lappu, että "Pidäthän 1,5 metrin turvavälin muihin ihmisiin", niin sitten kun olin kassalla ja jonoa kertyi taakseni, niin kassahenkilö huusi sille jonolle "Muistakaa turvaväli!". Tuli ihan kummallinen olo siitä. Kun astuin ulos kaupasta, mietin hetken, miten alkaa tuntua siltä, että Isoveli valvoo jatkuvasti. Mitään ei saa tehdä ja kaikkea pitää varoa.
Tällä viikolla olen niin paljon pessyt käsiä ja auttanut lapsia käsien pesussa, että perjantaina huomasin kämmenselkäni tuntuvan aroilta varsinkin etusormien ja pikkurillien päältä. Kokeilin ravitsevaa kosteusvoidetta, mutta tuntui, että se alkoi polttaa niitä arkoja alueita ja teki punakaksi, joten piti pestä heti pois, niin johan helpotti. Minun ei ole koskaan tarvinnut käyttää käsivoidetta. Joskus olen laittanut, jos ohimennen nähnyt vaikka töissä jonkun, joka on vain tosi hyvän tuoksuinen, mutten koskaan sen takia, että kädet olisivat kuivat. LV:n voidetta koitin seuraavana päivänä ja se ei reagoinut. On kyllä kurja, jos käteni iho reagoi töissä olevaan saippuaan ja toki jatkuvaan käsien pesuun. Pitäisi olla oma saippua, jota käyttää pesemiseen, ilmeisesti mukana kaikkialla, minne menee. Geelipohjainen pesuaine ei käy kasvoilleni ja nyt se ei käy käsillenikään - jatkuva altistuminen saa herkistymään. Lisäksi tuntuu, etten pese käsiäni oman terveyteni vaan muiden takia.
Taivaskuvia tältä viikolta. Onneksi tuo aurinko jaksaa nyt paistaa. Tälläkin hetkellä se yrittää houkutella tulemaan ulos, mutta pitää vielä hetken odottaa.
Nämä kaksi jäivät vielä kauppaan. Tästä kortista ajattelin, että voisi muuten vain lähettää sen jollekulle, mutta pitäisi kirjoittaa kaikkien osoitteet ylös johonkin osoitekirjaan, kun bittiavaruudesta ei koskaan löydä ja voisi tehdä tällaisia pieniä postin mukana tulevia yllätyksiä.
Tuota tiedelehtisarjan uusinta numeroa katsoin myös pitkään ja harmittaa, että vain yksi näistä on kirjastossa, eikä kaikkia numeroita. Ensin ne tulivat nimellä Tieteen ytimessä: ihmiskeho, mutta nyt tuossa on vain ihmiskeho.
Tämän nähtyäni Akateemisessa kirjastossa Starbucks-reissun jälkeen en vain voinut laskea käsistäni. Kun otin tämän tarkasteltavaksi ihanine valoisine värikkäine kuvineen, niin tämä vain jäi kainaloon, kun katsastin loput kirjakaupasta. Jospa tuo Ihmiskeho-lehti sitten ensi kuussa. Ajattelin tämän lehden luettuani antaa sen lahjaksi jollekin.
Eilenkin kävin käppäilemässä muutaman kilometrin, mutta puhelimeni paikannin ei aina toimi, joten en tiedä, kuinka pitkän matkan kävelin. Sainpa raikasta ulkoilmaa. Mietin nyt muutenkin, että voisi kokeilla online-treenaamista, ettei lihakset ala häviämään ja elopaino lisääntymään. Ajattelin myös, kun nyt on syönyt taas vähän liikaa kaikkea makeaa ja herkkuja, että pitäisi koittaa jälleen olla ilman ylimääräistä valkoista sokeria. Eilen oli eka kokeilupäivä, eikä tehnyt pahaa. Tuloksena olisi varmasti puhdas iho ja energisempi mieli, joka olisi juuri sitä, mitä haluaisinkin. Pitää vain sietää ns. vieroitusoireet. Niin sekin on jännä, että kun kävi aktiivisesti salilla, niin ei melkein ollenkaan syönyt makeaa, koska salilla käynti ja treenaaminen hillitsi makean himoa. Pitää siis jälleen liikkua paljon, pitää ateriavälit järkevinä, ettei verensokeri pääse heilahtelemaan ja nukkua riittävästi.
Nämä kuvat ovat Seurasaaresta vuodelta 2015.
Third time I cry today
Third time I'm missing
This is still absurd
If I knew better
I didn't think about you every day
But I thought about you some way
I let myself sorrow
And hope there's better tomorrow
I hope there's better where you went
This is a prayer my heart to you sent
I miss you more than I knew
Rest in peace
I believe angels will guide your way <3
Mummini kuolemasta on nyt kolme vuotta ja tällä viikolla oli mamman hautajaiskuva kahden vuoden takaa. Aika muuttaa ihmistä. Olen iloinen, ettei heidän tarvinnut miettiä tätä pandemia-asiaa ja linnoittautua kotiinsa, kun ei muuallekaan pääsisi. He, jotka on päästänyt sydämeensä, ei koskaan lähde sieltä pois. Jotkut ihmiset muistaa lopun elämäänsä, vaikkei heitä olisi nähnyt useaan vuoteen.
Tässä on muistelemista mummista Nuku rauhassa ja mammasta Lepää rauhassa rakas mamma
Näin tänään. Mutta näin tapahtui eilenkin. Tuntuu kuin tämä päivä olisi enemmänkin jatkoa viikonlopulle, kun eilinenkin päivä oli pitkä. Tosin pari tuntia tästä aamusta menivät super nopeasti. Voisi käydä kävelyllä. Ihana aurinko ulkona. Pitäisi kanssa miettiä, josko saisi pyörän jossain huollettua, niin voisi alkaa pyöräillä lähes 20 kilometriä päivässä työmatkojen vuoksi. Ei ainakaan voisi väittää, ettei ole liikkunut sinä päivänä.
Ihanaa viikonloppua! Toivotaan, että saamme taas pian nauttia toistemme seurasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti