Ulkoilua ja terveyshöpinää

Reloven ihana Pitaya-bowl.

Viime viikonlopun käppäilyt Punavuoressa.

 Ihana auringonlasku Hakaniemen rannassa torstaina.

Perjantai-taivas töistä lähtiessä viikonloppufiiliksissä.

Pauligin uusi Reykjavik lähti maistelukokeiluun, kun olen tämän Paulig-sarjan muita jo maistellut. Suosikkeina on ollut Sydney ja New York. Tämä Reykjavik tuntuu suussa pehmeältä.

Olen tykästynyt tähän Aikatalossa sijaitsevaan Deliberi K7:ään, josta olen jo kahdesti käynyt syömässä suussasulavan munkin hedelmäsmoothien kanssa. Eilen söin siellä lounaan, runsaan lohi-avokadosalaatin, eikä maksanut kuin 12 euroa. Tämä paikka on hyvin järkihintainen ja kiva.

Kuvat eiliseltä ulkoilulta. Käytin jopa sähköpotkulautaa, joka harmikseni kulki viisi kilometriä vähemmän tunnissa kuin ennen ja se tuntui siinä laitteessa, mutta ilmeisesti on jotkut uudet säädökset astuneet voimaan. Harmi kyllä, kun sitten kun vaikka pikkuautotiellä tuntuu, että kaipaisi lisää vauhtia siihen menoon. Ennen ollut siis vauhti 20km/h ja nyt oli 15km/h. Jospa hankkisi oman potkiksen. Pitäisi viedä pyörä jollekin pyörähuoltajalle, että tänä vuonna voisi käyttää runsaasti pyörää työmatkoihin. Voisi jopa pitää julkisista kulkuvälineistä taukoa - tai sitten ei, näkee sitten.

Mikään muu ei ole puhuttanut tällä viikolla kuin tämä maailmalla jylläävä pandemia, korona-virus. Olen itsekin selannut uutisia ja ollut ajan hermolla, etten puhuisi läpiä päähäni, kun juttelen työkavereiden kanssa töissä. Varsinkin torstai-iltana seurasin uutisvirtaa, kun oli pohdinnassa, meneekö myös päiväkodit kiinni eli pääseekö seuraavana päivänä töihin. Osa kouluista on suljettu ja ylemmät luokat ovat siirtyneet etäopiskeluun. Muissa maissa ollaan enempi suljettu kouluja kuin Suomessa.

Mietin myös, miksi ihmiset hamstraavat vessapaperia ja jotkut maitoakin. Leipää hupenee hurjasti, vaikka leivän säilyvyys on hyvin pieni aika. Kai ihmisillä sitten on tilavat pakastimet. Itse en hamstraa leipää, kun en osta sitä muutenkaan, kun en sitä syö. Maitokin menee viikossa vanhaksi. Mieluummin pitäisi ostaa hyla-maitoa, koska se säilyy myös huoneen lämmössä monta viikkoa ennen kuin avaamisen jälkeen pitää laittaa jääkaappiin.

Vessapaperi on ehkä hamstratuin, mutta omalta osaltani erikoisin hamstrattava tuote. En ymmärrä sitä, kun itse en sitä hamstraisi. Oma vessapaperini kulutus on yksi rulla pari viikkoa. Ja ainahan voi pestä ja kuivata pyyhkeeseen, jos paperi loppuu, muttei hätä ole tämän näköinen. Ihmiset valmistautuvat linnoittautumaan koteihinsa.

Itsellä harmittaa paljon, että salini päätti laittaa puljun kiinni kahdeksi viikoksi varotoimenpiteenä. Ymmärrän toki sen, mutta sali oli vähän kuin päivärytmini rytmittäjänä varsinkin viikonloppuisin, jollen ollut mihinkään menossa, siis poissa kaupungista. En sinällään kaipaa treenaamista salilla, vaikka muutinkin juuri treeniohjelmani isoille painoille. En siis kaipaa niinkään treenivälineitä salilla, vaikka painot voisi kotiinkin ostaa, mutta kaipaan niitä ihmisiä siellä salilla, joita näkee usein ja joillekin olen aina välillä rupatellutkin. Kaipaan myös saunaa. Ja tunnen salini tuoksun. Ei mikään raavaiden miesten hien lemahdus niin kuin iltaisin Fitnessillä (yksi syistä, miksi sieltä erosin). Treenata voi kotonakin, vaikkei yhtä tehokkaasti ja tälläkin hetkellä mietin ulos lenkille menemistä, kun siellä on vain niin US-KO-MAT-TO-MAN ihana ilma. Eilenkin oli ihanan ihana ilma. Jotenkin tuntuu vähän vapaammalta. Vähän kuin olisi pari tuntia enemmän aikaa vuorokaudessa. Kyllähän kevät ja valon lisääntyminen siihen myös vaikuttavat.

Toisaalta kylmällä ilmalla minun pitäisi suojata hengitystieni, koska kylmä ilma yskittää, eikä parin viikon flunssastanikaan ole kovin pitkä aika. Lisäksi nenäni on jatkanut tiputtelua, varsinkin aamuisin, kun herään ja käännyn vähän kyljelleen, niin pitää vaihtaa tyynyliina aika usein. Olen toki miettinyt, että minulla saattaa olla pöly- ja homeallergia, josta on ainoana oireena tuo nenän tiputtelu aamuisin. Käytän kortisoninenäsuihketta edelleen tarpeen mukaan. Eilen siivoilin kyllä ja pyyhin kaikki tasot pölystä. Pitäisi vielä puunata lattiakin imuroinnin lisäksi. Tuntuu, että pöly kertyy tosi nopeasti tasoille.

Koko ajan kehoitetaan pesemään käsiä ahkerammin kuin ennen. En ole ennen aina pessyt käsiäni saippualla, mutta nyt pidän saippuan messissä mukana. En kyllä käytä käsidesiä, kun se ei tunnu tehokkaalta, enemmänkin siitä saa turhia alkoholihuuruja ja tekee kädet pidemmän päälle klähmäisiksi. Kyllä toisinaan käytän käsidesiä paikoissa, joissa on sitä esim töissä ja heti, jos menee vaikka sairaalaan tai edes työterveyteen, niin tekee mieli ottaa käsidesiä suoraan sisään tullessa.

En edelleenkään ymmärrä, enkä siedä käsienkuivaustuulettimia, joita on joissain yleisvessoissa. Ne ovat todellisia bakteeripesiä, kun lennättävät ihmisten pesemien käsien roiskeet ympäriinsä. Niissä paikoissa pyyhin housuihini tai paitaani. Lisäksi niissä on kamala melu, korkeampi melutaso kuin pölynimureissa. Sattuu korvat. Yleensä, jos joku käyttää yleisvessoissa kuivainta, niin käännän pääni tai selkäni, olipa se näkyvää tai ei - en halua niitä toisten pöpöjä kasvoilleni.

Käsienpesuohjeista vielä sen verran, että vaikka näytetään, miten monin ottein pitää kädet pestä saippua vaahdoten, niin en ole huomannut mainintaa veden lämpötilasta, joka ei missään nimessä omasta mielestäni ainakaan saisi olla kylmä, eikä varmaan yleisestikään. Tämä perusteena sille, että sanontakin kuuluu, että kuuma vesi tappaa pöpöt paremmin. Shampookaan ei lähde hiuksista ja päänahasta kylmällä vedellä. Lisäksi käsidesiä käytetään kuiviin käsiin.

Anteeksi vatvominen käsienpesusta, mutta kuulun hoitohenkilökuntaan myös, vaikka käytänkin maalaisjärkeä joissain asioissa - kuten sanotaan myös, ettei pidä liikaakaan pestä. Enkä pelkää syödä omalle lattialle pudonnutta ruokaa riippuen toki ruoasta.

Kaupoissa ainakin eilen pidin sormikkaita koko ajan kädessä, vaikken periaatteessa pelkääkään tätä virusta, eikä sormikkaat siltä toki mitenkään erityisesti suojaa, enkä koskettele muita kuin ottamiani tuotteita, mutta silti jokin tässä jatkuvassa puheessa vaikuttaa minuun. En pelkää sitä linnoittautumalla kotiini, koska en pystyisi tekemään sitä - olemaan käymättä pois kotoa päivän aikana. Alkaisi seinät kaatua päälle. Kotona istuksivat, vaikka välttäisivät korona-viruksen, voivat altistua pitkän kotona olemisen jälkeen muille asioille, jotka tulevat ulkomaailmassa vastaan. En puhu enempää siitä. Pidän huolta käsien pesusta muiden vuoksi ja tauti iskee jos iskee, ei sille voi mitään. En silti aio ostaa vessapaperia ennen kuin olen nuo viisi jäljellä olevaa rullaa ensin käyttänyt.

Pari messuakin peruttiin, kun yli 500 ihmisen yleisötapahtumat kiellettiin ja niitäkin olin vähäsen odotellut. Harmi kyllä messujen järjestäjille, mutta terveys on tärkeämpää kuin raha. Yksi juoksutapahtumakin peruttiin. Pitää juosta itsekseen ja aina tuulettaa juoksun lopussa. Ajattelin oikeasti päästä kesäkuntoon tänä vuonna. Ja nyt kun ei käy salilla, niin heti tekee mieli kulkea joka ikiset portaat ylös ja alas, että saisi tarpeeksi kuntoilua entiseen verrattuna. Saattaa hyvin olla, että liikun jopa enemmän kuin salipäivinä, kun yritän saada saman rasituksen kehoon. Ilman riittäävää rasitusta päivän aikana en saa illalla unta. Sekin on hassua, että tällä viikolla oli pari tosi äpöstelypäivää torstaina ja perjantaina, mutta silti tuntuu, että aineenvaihdunta toimii huippuhyvin ja maha on jopa littanampi aamuisin. Ainakin tuntuu paremmalta tai sitten vain hyväksyy asian. Itsehän on itsensä pahin kritisoija - pitäisi enemmän kehua ihmisten habitusta, eikä vain hiuksia ja vaatteita. Tosin yritän myös juoda yli pari litraa vettä joka ikinen päivä ja pitää kiinni siitä, että tulee juotua.

Tämä kuva on vuodelta 2018, jolloin oli vielä hyvin tänä päivänä talvi päällä. Tänä vuonna taas ei ole ollut lähes ollenkaan talvea täällä Etelä-Suomessa, eikä samalla tavoin pohjoisemmassakaan. Näin olen kuullut joidenkin väittävän. Tosin nyt on tullut vähän kylmempää, laskenut pakkasen puolelle, vaikka juuri nyt pitäisi ilman lämmetä kevääseen päin. Sitäkin hassuna hetki sitten mietin, että nyt aurinko paistaa ihanaisesti ihan kuin se yrittäisi korvata pitkän poissaolonsa menneinä viikkoina. Toisaalta pakkasessa on se hyvä puoli, että useimmiten pakkasen tullessa tuntuu, että aurinko tulee sen mukana - eihän näin aina toki ole.

Tämä kuva on tältä tai edelliseltä päivältä vuodelta 2015 Uspenskin katedraalin pihalla otettu. Tuona päivänä kävin katsomassa Cirque du Soleilin, joka oli aivan upea. Kamera merkkinä siitä, kun kuvailin katedraalin ympäristöä mm. maailmanpyörää. Tuota huivia, noita housuja ja hansikkaita ei ole enää olemassa. Taisin laittaa takinkin kierrätykseen. Kierrätyksestä puheen ollen eilen tultuani kaupungilta, kävelyltä ja kaupasta kotio siivosin lattialta kaikki vaatteet, pyyhin tasot, vein pyykit koneeseen ja pesin ihan täpötäyden koneellisen, vaihdoin petivaatteet, vein kierrätykseen metallit, paperit, pahvit ja sekajätteen, tiskasin kukistaen tiskivuoren peikon, ripustin pyykit kuivumaan ja siivosin jopa eteisen kaapin. Illalla käydessäni nukkumaan asunto oli puhdas ja siisti. Upea fiilis. Pitäisi vielä vaikka tänään kipaista viemässä kolme vaatepussia kierrätyslaatikkoon.

Ihanaa sunnuntaita ja pysykää terveinä!