Illalla vielä valoisaa

Gluteenittomia kalapihvejä, kesäkurpitsaa, kurkkua, porkkanaa, kukkakaalia ja parsakaalia. Ensin kokeilin parsakaalia uunissa ja sitten kukkakaalia ja jos mahdollista se on vielä parempaa kuin parsakaali! Olen myös huomannut, että vaikka joinain päivinä saatan maistella donitsin Lidlistä, niin tällä uudella kasvisvoittoisella ruokavaliolla on positiivinen vaikutus ihooni ja oikein odotan joinain päivinä, että pääsen kotiin lämmittämään uunin, että saan syödä uunijuureksia. Kesäkurpitsa on myös oikein hyvää, mutta ilman uunia. Nyt alkaa nälkä kolkuttaa vatsassa, niin pitäisi miettiä syömistä. Ehkä jotain huikopalaa tähän väliin, että jaksaa lähteä etsimään ruokaakin.

Viime keskiviikkona pääsin lähtemään aiemmin töistä, kun otin ylitöitä pois. Olen parina päivänä tällä viikolla tehnyt ylitöitä. Kävin hieronnassa ja sen jälkeen ihanassa Deliberin kahvila/ruokalassa, jossa olen kyllä ennenkin käynyt keräämässä salaatin, mutta nyt otin herkullisen pehmeän suussasulavan kermamunkin, hedelmäsmoothien ja kahvin. Kahvi oli harmikseni vähän hailakkaa termarissa jonkin verran oltuaan, mutta hyvänä puolena, että se oli Turun kahvipaahtimon kahvia eli samaa kahvia, mitä varmaan Turun uniikissa kahvilassa, Cafe artissa, käytetään. Jälleen uusi kahvila/ruokapaikka löysi tiensä suosikkeihini.

Illat alkavat olla selkeästi kevään tuntuisia ja ihanaa, kun on vielä valoisaa töistä päästyäkin. Varsinkin eilen oli ihanan aurinkoista iltapäivällä ja töistä lähtiessä ennen kuutta vielä. Kuvissa Kallion kirkko ja eilen salin jälkeen kuvasin Kolmen sepän patsaan. Tässä kuva ei pääse oikeuksiinsa, mutta oli ihan hieno.

Auringonlasku vielä kuuden aikaan illalla.

Rautatientori ja illan hiljalleen tummeneva taivas.

Tämä aamu. Tästä viikosta ei ole paljon kerrottavaa. Kahdesti olen tällä viikolla kaatunut ja siitä tuli 15 sentin mustelma vasempaan etureiteen, toisesta kaatumisesta on toinen puoli yläselkää ihan jumissa. Mutta onneksi käyn salilla, niin lihakset jaksavat ottaa vastaan ja näin suojella kehoa, kun sattuu tällaisia kaatumisia tai kompuroimisia. Menen eteenpäin päivä kerrallaan ja pieniä sekä suuria valonpilkahduksia, välillä hieman pilvistäkin. Pitäisi aina muistaa miettiä päivän hyviä asioita, eikä antaa yhden negatiivisen asian vallata mieltä. Eihän sille aina mitään voi, mutta ainakin voi yrittää. Voi yrittää täyttää päivänsä kaikella kivalla, eikä koskaan ajatella, että tekemättömyys on tylsää. Jos on tylsää ja tekemätön, niin aina voi keksiä tekemistä. Jos ei mitään keksi, niin kilauttaa tai tekstaa kaverille ja kysyy, mitä tekisi ja pitää sitä hyvänä ideana.

Ensimmäisen Liane Moriartyn kirjan, Hyvä aviomies, kuuntelin ja sen jälkeen tämän Nainen, joka unohti. Kolmatta Liane Moriartyn kirjaa, Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista. Tämä kolmas kirja oli alussa hieman ahdistavan kuuloinen, joten kuuntelin välissä kevennykseksi nuortenkirjasarjan Tassutrio.

Mutta nyt jotain ruokaa. Jospa loihtisi auringon taivaalle hyppelemällä aurinkotanssin. Tulisiko se, jos pyytäisin nätisti. Yhtenä päivänä tuli mieleen runoni Kevät versoisi, jonka olen tännekin muutaman kerran laittanut. Se on ihan kiva, vaikka itse sanonkin.

Kevät versoisi

Heikko varsi
kukantaimi
nousee ikivalkoisesta maasta
roudanpeitteisestä
Kasvaa sillä voimalla
josta auringonsäteet saavat alkunsa

Aurinko suutelee maata
sulattaakseen roudan
sulattaakseen jäisen talven sydämen
Rakastuessa sitä ihan läkähtyy
hengästyy ilman juoksemista

Valonsäteet lämmittävät
kutittavat talven jalkapohjia
niin että sen viimein tarvitsee
rentouttaa käsivartensa
jotka suojelevat jäistä sydäntä
ja pudottaa sydämen sulamaan
kevään avoimelle kämmenelle