sunnuntai 10. toukokuuta 2020

Koko viikko ulkoilua - kuvapostaus

Tänään en jaksa. En halua. Ei tekstiä synny. Tekee mieli tuijottaa kattoa. Miettiä, mistä tulee lasin läästimisen ääni yläkerrassa. Jospa joku pesee ikkunaa.

Tällä viikolla on tapahtunut paljon sellaista, mistä haluaisi kertoa ja jakaa, muttei voi. Liian salaista, henkilökohtaista ja luottamuksellista. Siksi mietinkin, mistä kertoisin, etten mitään paljastaisi.

Tällä viikolla olen välillä kuunnellut vain hiljaisuutta ja opetellut uudestaan lukemaan, katsonut vähemmän sarjoja ja elokuvia. On alkanut enemmän kiinnostamaan kaikki, mitä luen - tai ei kyse ole oikeastaan siitä. Nykyään pystyy vain jostain syystä keskittymään paremmin koska aina olen ollut kiinnostunut vapaasti lukemastani aiheesta, mutten ole pystynyt keskittymään mielikuvituksen laukatessa. Luulen myös tämän hetkisen työilmapiirin liittyvän siihen, että nykyään jos vähänkin hymyilyttää, niin hymyilen koko hammasrivistölläni. Olen saanut tällä viikolla huononkin uutisen tosin, kerron siitä kohta.

Tällä viikolla olen ottanut paljon kuvia, käynyt kuvausreissuilla, saanut uuden objektiivin vanhaan minidigijärkkäriini. Annan kuvien puhua puolestaan. Ihan kohta. Kuvia kertyi 150, joten pitää vähän karsia ja laittaa Turun muistokuvat vuodelta 2014 vaikka eri postaukseen.

Vielä matkasta Turkuun ja takaisin sekä sen jälkeisestä kävelystä kaupungilla väsyneenä, mutta haluan silti kertoa tästä viikosta, kun on vielä muutama tunti tätä viikkoa jäljellä.
Ennen sitä pesen matkatomut pois.








Värjäsin tyvenen astetta tummemmaksi. Sunnuntaina viime postauksessa kerroin lähteväni pyöräilemään. Pyöräilin Hietsuun ja siellä ulkosalilla apinoin ja nostelin painoja tapani mukaan. Harmikseni löin pääni yhteen puomiin tehdessäni kuperkeikkaa renkailla. Päätin lopettaa treenin siltä päivältä siihen, vaikkei enää pää jomottanutkaan ja luin hetken Kuntoplus-lehteä ennen kuin lähdin jälleen pyöräilemään. Odotin siis varmistuakseni, että jomotus loppuisi. Vielä ennen kotiin menoa jäin ihastelemaan ihanaa sunnuntai-ilmaa Pitkänsillanrantaan.





Sen päivän eväät. Broilerinakkia, maksalaatikkoa, mustikoita, porkkana, kurkkua, tomaattia ja viinirypäleitä sekä proteiinijuoma, maustettua vettä. Sinä päivänä olin monta tuntia ulkona ja kokeilin vain, voisiko pitää tv-kuvaruuduttoman päivän ja näin tein. Yleensä ruokaa syödessä katselen jotain ohjelmaa viihdykkeenä/seurana, mutta nyt vain luin lehteä, joka oli vielä jäänyt kesken. KuntoPlus on kyllä mielestäni kuntoiluun liittyvistä lehdistä ehdottomasti paras ja täynnä asiaa.




Yhden toisen päivän ruoka. En tiedä, mitä siinä broilerimakkarassa oli, josta sain punoitusta ja kutinakirvelyä käsiini avatessani sitä kuorta, mutta myös noiden broilerikoipien nahkaa irrotellessani alkoi tuntua kihelmöintiä käsien iholla, johon se koski. Tietääkö joku syyn tähän? Epäilen vahvasti allergiaa johonkin mausteeseen, öljyyn tai säilöntäaineeseen.



















Tämä viikko on mennyt aamupainotteisesti ja hyvin paljon ulkoillessa. Olen herännyt samaan aikaan kuin linnutkin kuuntelemaan heidän päivän ensimmäisiä sikermiään. Ensi viikko meneekin iltapainotteisesti, vaikkei iltavuoroni olekaan kovin iltailta, mutta saa koisia pari tuntia pidempään. Yhtenäkin päivänä heräsin puolitoista tuntia ennen herätystä, neljältä. No mikäs siinä ollessa. Mieluummin herää ilman herätystä kuin herätyskellon pimputukseen, kun uni on vielä kesken.


Cold brew on aamuisin lähtenyt mukaan, mutta tällä hetkellä mietin, että mitähän mie sillä kahvilla teen, kun ei tunnu menevän alas asti kuin pari hörppyä ja sitten kuumana se jääkin jäähtymään ja valmiiksi kylmänä jonkin aikaa juotuaan miettii, pitääkö se oikeasti juoda loppuun.


Yhtenä päivänä vedin crosstrainerilla puolessa tunnissa 368kcal ihan vain koska harmistutti kovasti eräs asia: yksi tämän hetken elämäni lempihenkilöistä päätti myös vaihtaa paikkaa, enkä tiedä, näenkö häntä enää lainkaan. Kaksi tärkeää lähtee peräkkäin, niin on se jo kummallista. Hän oli sellainen ihminen, joka ei oikeastaan ollut ystäväni, mutta olisin kovasti halunnut hänestä sellaisen ja tunsin aina oloni ja itseni paremmaksi hänen seurassaan aina kun kävin hänen kanssaan höpöttämässä ja sain myös voimaa hänen hymyilystään ja olemisestaan. Hän teki minusta myös sosiaalisesti  rohkeamman ja aloin muillekin paikan tyypeille jutella enemmän. Siitä kehkeytyi pieni runonenkin. Myös toinen paikan lempityypeistä lähtee ensi viikon jälkeen ja se tekee minut surulliseksi.


Sinä autat minua 
jaksamaan, viitsimään,
pystymään, uskomaan 

Välillä siihen riittää vain
tervehdys ja ihastuttava hymy

Ystävällisyys
saa aikaan
suurenmoisen voiman










Sinä salitreenikertana vedin myös normaalia suuremmilla painoilla adrenaliinihyöyn ottaessa minusta vallan ja seuraavana päivänä olikin kipeät yläkehon lihakset. Huomenna mietin, josko uskaltaisi salilla pitkästä aikaa käydä juoksemassa matolla. Samana iltana edelleen koin turhautumista ja piti päästä lenkille Töölönlahden ympäri. Kyllä ehdottomasti kannatti lähteä ihanalle iltalenkille, kun tuntui, että taivas ja vesi olivat ihan hopeisia ja tuli nähtyä livenä lintuja, joita on nähnyt vain lintukirjoissa: jännä sorsapariskunta jonka uroksella oli punainen pää ja valkoinen laikku edessä (ilmeisesti tavi tai haapana), nokikana ja pari silkkiuikkua (tekevät pesää siellä). Oli siellä tavallisia sinisorsia, pari joutsenta, lokkeja, tiiroja ja kanadanhanhia (missäpä niitä ei olisi). Lisäksi kävin kiipeilyleikkipuiston apinoimassa ympäri sekä otin "uuden" kamerani mukaan.
Seuraavaksi sillä otetut kuvat.





Torstai-aamuna sain taas nauraa itselleni. Lähtökuopissa tänä aamuna meinasin vetäistä aamutakin välitakin päälle. Huomatessani asian puolivälissä kun hiha oli jo paikalla ja huomatessani väärän takin nauroin vain itselleni ja vaihdoin oikeaan takkiin. Joidenkin reaktio itselleen voisi olla samankaltaisessa tilanteessa "mikä v*ttu mua vaivaa!?", mutta se on vain aamuhöpöyttä ja kehon ja mielen automaatiota. Aamuhöpöydessä ei ole mitään pahaa. Jos oman elämänsä Ms Bean aina harmistuisi kömmähdysten sattuessa, niin saattaisi olla masentunut. Itselleen on hyvä osata nauraa, sanotaan.


















Lauantai-aamuna lähdin puolen tunnin päästä heräämisestä lenkille Töölönlahden ympäri ja vasta tultuani takaisin kotia söin aamiaista. Nämä kuvat ovat siltä aamulta Panasonic Lumixilla otettu. 
Loput ovat kännykkäkameralla Samsung A5:lla otettu. On kyllä huippua, kun on kevät!








































Aamulenkin jälkeen kävin kaupan kautta ja sitten kotio. Luulin ensin ottaneeni Noccon tölkin, mutta se olikin Lohilon. Nämä Noccot ja Lohilot tuntuvat olevan tällä hetkellä jonkinlainen trendi. Sisältävät vitamiineja eri tavoin toisistaan, mutta ovat ns. urheilijoiden energiajuomia, molemmat sisältävät kofeiinia, eikä niihin ole ympätty ylimääräistä sokeria.

Eilen lähdin 15:40 Onnibussilla kohti Turkua, josta äiti ja velipoika noukkivat minut kuudelta saapuessani perille. Söimme makaronilaatikkoa, pelasimme korttipeliä ja katselimme leffaa. Tein sohvalle itselleni sohvatyynyistä majan, kun olohuoneen puolella piti nukkua.




Äiti oli tehnyt täytekakkupohjan valmiiksi, joten tänä aamuna askartelimme veljen kanssa siitä täytekakun ennen kuin menimme "herättämään" äidin. Vatkasin kermavaahdon, tein toiseen kerrokseen banaani-kermavaahtomössön ja silitin loput kermavaahdot kakun päälle ja asettelin kahvikarkit (äidin suosikkeja) kakun päälle. Veli leikkasi kakun sillä aikaa kun vispasin kerman, laittoi alemman kerroksen hillo-täytteiseksi, keitti kahvin ja kattasi pöydän.


Tämän päivän janojuomana toimi Puhdistamon mango kookosvesi.


























Tänään saapuessani vähän vaille kolme takaisin Helsinkiin lähdin käppäilemään ensin kohti Punavuorta, sitten Eirasta Kaivopuistoon ja takaisin Punavuoren kautta keskustaan, kun oli niin kiva ilma. On kyllä hienoja rakennuksia Eiran alueella ja myös Punavuoressa ja Ullanlinnassa.




Otin tämän Twiningsin cold infuse for water bottles makuna passion, mango ja veriappelsiini. Sisältää myös white hibiscusta eli on vastaavanlainen Clipperin cold infusionin kanssa, mutta eri makua. Ja oikein mielekäs oli maultaan, kun maistelin tänään.

Nyt pitäisi alkaa nukkua. Tiedä, jaksaako lukea enää edes lehteä. Pää painaa sen verran.

Ihastuttavaa äitienpäivää, sunnuntaita ja voimia tulevaan viikkoon!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Löytöjä, inspiroitumista ja herkuttelua

Tuntuu, että viime postauksesta on kolme viikkoa, vaikka siitä on hädin tuskin kahtakaan viikkoa. Sanotaanko siis, että pari viime viikkoa o...