Kaksi erilaista vapaapäivää.

Lupasin tässä postauksessa näyttää, mitä tilasin Hyvinvoinnin verkkosivustolta. Papaijauutetta sisältävä EcoDentan valkaiseva hammastahna, Ecodentan hiiltä sisältävä valkaiseva suuvesi, Sanasolin vegaani monivitamiinivalmiste, Madaralta Pihlaja Daily defence monitoimivoide päivävoiteeksi kasvojen kosteutukseen sekä Madaran Superseed Radiant Energy kasvoöljyn, joka sisältää ihoa virkistävän yhdistelmän yhdeksää arvokasta kuivaöljyä. Kasvoöljy antaa iholle upean, nuorekkaan kuulauden. 

Viimeisen tuotteen innostuin ostamaan koitettuani äidillä ollessa erilaista äidin iholle soveltuvaa vastaavaa Madaran tuotetta. Otin tämän nyt Pihlaja dropsin tilalle ja tykkään kyllä tosi paljon; tuo iholle sellaista valoa ja kuulautta ja ylläpitää tätä kivaa ihoa, jonka olen onnistunut saamaan hyvällä ruokavaliolla ja herkuttomuudella.

En tiedä miksi, mutta tosi usein kävellessäni tämän kirkon ohi taivas, pilvet ja auringonvalo näyttävät tosi ihmeellisiltä. Joskus taivas tosiaan näyttää maalatulta ja toisaalta taas niin eläväiseltä, että haluaisi yltää koskettamaan pilviä.

Kotona olevat kukkaset vielä ihan hyvässä kuosissa tällä viikolla. Tosin nyt ne alkavat näyttää siltä, etteivät enää kauaa jaksa kukehtia. Viikkokimput ovat kivoja, kun niihin on yhdistetty muutamaa kukkaa ja lisätty välillä jokin koriste, kuten nuo marjoilta näyttävät pallerot. Mitähän nekin ovat.

  

Torstaina ollessani vähän alamaissa ostin itselleni Stockmannin Espresso Housesta kookos-vaniljatäytepullan sekä kokeilin uutta banoffee (ei mene jatkoon) frappuccinoa, johon pyysin lisäämään yhden shotin kahvia, kun siinä ei muuten ollut. 

Jännää, miten sen jälkeen pitkälle päivään tuntui ja seuraavanakin päivänä, että haluan jotain makeaa herkkua. Jos pirulle antaa pikkusormen, niin se kyllä vie mennessään. Onneksi eilisen suolisto-outoilun jälkeen, joka jatkui tälle päivälle (broilerinakissa ei ollut gluteenia eikä säilöntäaineita, mutta huomasin mainittaneen paprikan, olen siis ehdottomasti sille allerginen) verensokeri pääsi tasaantumaan, eikä tänään ole tehnyt mieli ollenkaan makeita herkkusia eikä suolaisiakaan. 

Toisaalta on hyvä, että olen ollut perso vain toiselle, kun joskus toki on tehnyt mieli jotain rasvaista vaikka Ristoranten pinaattipizzaa, muttei koskaan mitään ylisuolaista paitsi muutamaa sipsiä silloin, kun olen pari kertaa huomannut kuntoilleeni paljon ja juoneeni vettä sen verran, että suolatasapaino on horjumassa, niin silloin harvoin tekee mieli suolaista. 

En käytä lisättyä suolaa ja maistan todella nopeasti, jos joku toinen on tehnyt vaikkapa kaurapuuroa ja lisännyt suolaa siihen. Kaurapuuroni veteen tehtynä ei maistu pahvilta, kun lisään siihen margariinia, maapähkinävoita, banaania ja hunajaa. Viime aikoina on tullut mukaan myös mustikat ja mansikat, jotka ovat ihan maailman parhaimman makuisia tällä hetkellä ja maksaa alle kolme euroa paketti isoja möllysköjä.

Torstaina tuli yllättävä vapaapäivä, helatorstai, pyhäpäivä. Oli se toki tiedossa, mutta se ei ollut odotettu. Mietin kovasti sinä aamuna, että mitähän sitä oikein tekisi. Olin ollut tiistaina salilla ja innostunut juoksumatolla juoksemaan, kuten edellisessä postauksessa kerroinkin. Sinä iltana eikä seuraavana aamuna ollut mitään kipuja ja olin vähän venytellytkin jalkoja, mutta puolen päivän aikaan seuraavana päivänä eli keskiviikkona iski pohkeisiin sellainen jumituskipu, että mietin, millä ilveellä sen saisin pois ja miksi se sitten vasta iski, 18h päässä juoksemisesta. Tiedä häntä. 

Illalla koitin venytellä pohkeita, mutta torstaina mietin sitten, josko menisin näyttämään niitä hierojalle, kun torstainakaan pohjejumit eivät olleet mihinkään hävinneet. En ole ollut jalkahieronnassa ja ajattelin, että pitää ajella säärikarvat, ettei hierojan tarvitse hieroa piikikkäitä jalkoja (vaikka miehet eivät kyllä ajele ja heidänkin jalkojaan hierotaan, hmm), mutta sitten kun tulin iloisena suihkusta pois, niin vapaana olleet hieronta-ajat olivatkin menneet ja sitten harmittelin, että voi höh, kun olisin halunnut hieronnassa käydä. No ei voi mitään. 

Kävelin sitten kivistävillä jaloillani jonkin ajan päästä salille. Varsinkin portaita alaspäin astellessa sattui. Salilla oleminen ei innostanut kahta laitetta enempää, kun ei siellä oikein muitakaan ihmisiä ollut, joten lähdinpä sitten hakemaan lohdukseni frappuccinoni ja pullani, joita olin koko ajan ajatellut. Sitten lähdin kävelemään. 

Kävelin parisen tuntia jollen yli ensin keskustasta Erottajan läpi Punavuoreen, sieltä jatkoin Eiran läpi Eiranrantaan ja Eiranrannasta Kaivopuistoon, kunnes Henrikinkirkon kohdalla hyppäsin ratikkaan ja köröttelin sillä takaisin keskustaan ja kaupan kautta kotio. Siinä kävellessä, auringon paistaessa ja pitkästä aikaa Scandinavian music groupia kuunnellessa harmitus alkoi poistua. Oli sentään nätti päivä ja pääsi kävelemään. Vaikkei tavannutkaan ketään tuttua, niin tapasin tuttuja naamoja jälleen seuraavana päivänä. Aina voi soittaa jollekulle ja lähettelinkin viestejä ystäville, kun aloin kovasti kaipaamaan ystäviäni, joita en ole pitkään aikaan tavannut. 

Aina pitäisi ajatella itseään onnekkaampana kuin monia muita maailmassa, koska se on totta. Se että jokin asia menee sivu suun tai ettei ehtinyt johonkin tai ei ollut niin sosiaalinen päivä kuin olisi toivonut eivät ole niin kovin suuria asioita. Hetken ne toki harmittavat, mutta sitten pitää ajatella vaikka, mistä asioista on sinä päivänä kiitollinen. Olin varsin kiitollinen sinä päivänä musiikista, auringosta, siitä että voin olla ulkona, kävellä ja nauttia päivästä, ottaa kivoja kuvia. Sekin että minulla oli ylipäätään varaa ostaa sellaisia herkkuja kuin frappuccino ja kookos-vaniljapulla, joita en välttämättä tarvinnut, mutta pystyin ostamaan, kun teki mieli ja halusin. Me suomalaiset olemme niin pirun etuoikeutetussa asemassa moniin maihin nähden, ettei kenenkään pitäisi valittaa. Aina saa valittaa toki, mutta sitten asialle pitää tehdä jotain - jos voi. En ala vetämään kärpäsestä härkästä, enkä väittämään, etteikö jokaisella olisi välillä harmituksia. Ne kuuluvat elämään. Välillä pitää olla alamäkeäkin, että voi iloita monin verroin ylämäestä tai kultaisesta keskitiestä. 

Se torstai-päivä on mennyt jo ja olin onnellinen perjantaista. On kyllä pöhkövä olla vapaapäivä välissä, sitten yksi päivä töitä ja jälleen pari vapaapäivää. Mieluummin ne ottaisi peräkkäin, muttei voi käpälöidä kalenteria. Päivä alkoi pienellä harmituksella, mutta aurinko paistoi risukasaan ja risukasa hävisi.

Kaurapuuro-aamut vaihtuivat smoothie-aamuihin. Kaurapuuro alkoi tökkiä siinä kohtaa, kun pitäisi samaa aikaa suoristaa tukkaa, kammata naamaa ja valmistautua töihin, kun vielä vähän kuuma ja runsas puuro odottelee pöntön päällä. Paljon helpompi, kun surauttaa smoothien ja vetää sen ykkösellä alas, niin jää aikaa muuhunkin. 

Smoothien voi tehdä monella tavalla, mutta tällä kertaa tein tällä kaavalla: puolet alpro high protein - soijarahkasta, raaka kananmuna, banaani, pieni purkki ananasta. Lisäksi söin muutaman mansikan ja pensasmustikan. Kahvin kanssa alpro soya professionals ja yksi tumma 86% suklaanpala.

Tänä aamuna kävin suihkussa, jonka jälkeen nautin smoothien ja kahvin rauhassa samalla katsellen Will & Grace - sarjaa Viaplaysta ja korjaillen vanhojen postauksieni tekstitasauksia. Sellainen projekti tällä hetkellä menossa. Luen myös vanhoja postauksia alusta asti tähän päivään, mutta niitä korjatessani tästä päivästä kohti ihan ensimmäistä tulee pikaisia muistoja mieleen, vaikka niitä vain nopeasti silmäilee. Oli todella yllättävää huomata, että olen ilmeisesti ohimennen käynyt Hietarannassa pari vai kolme vuotta sitten, kun etsin jotain paikkaa. Se on jotenkin niin outoa ajatella sillä tänä vuonna, kun aloin käymään Hietsussa ja saapuessani sinne ekaa kertaa ajattelin, että "vaau mikä paikka ja kuinka iso taivas on ja kuinka pitkälle meri siintää" eli kuin näkisin sen paikan ensimmäistä kertaa. Meninköhän aiemmin sitten vain jotenkin ohi tai sitten oli tosi kylmä ja pilvinen päivä ja halusin nopeasti pois, jos en muista sitä.

Toisessa kuvassa istuskelen ratikkapysäkillä odottamassa ratikkaa, jolla pääsisin lähelle Hietarantaa. Otin minidigijärkkärini mukaan, mutta en muistanut sen muistikortin olevan edelleen tietokoneessa kiinni, joten otin sitten kuvia jälleen puhelimellani. Harmittaa todeta, että silloinkin kun kovasti yrittää ottaa kameran mukaan, että saisi hienoja kuvia ei se sittenkään onnistu. Melkein harmittaa, että menin hankkimaan tuon objektiivin, kun löysin kännykkäkamerastani uuden toiminnon, jota nyt todella mielelläni käytän. Pitää vain opetella käyttämään uudestaan minijärkkäriä ja olla unelmoimasta sähköpotkupyörästä. Tai saahan sitä aina unelmoida. Sillä olisi niin helppo vain lähteä kotiovelta johonkin suuntaan äx, nousisi kyytiin, painaisi nappia ja olisi nopeasti jo muutaman sadan metrin päässä.

Hietsussa oli paljon ihmisiä, mutta enemmän ihmettelin sitä lentopallokenttien määrää. Siellä oli niitä ihan liikaa. Veivät liikaa pinta-alaa rannasta. Kunpa joku asiasta vastaava tajuaisi sen ja vähentäisi niitä edes kolmella. Ei siinä ole mitään jännää, että suurin osa rannasta on lentopalloa, kun se on nimeltäänkin uimaranta. Minne ne ihmiset sitten mahtuvat? Kirjoitan tämän vain puoliksi tosissaan.

Olin pienen hetken ulkokuntosalilla apinoimassa, kunnes lähdin kävelemään kohti keskustaa.

Tuttua reittiä Iso Roobertinkatua ja Erottajaa pitkin tottakai. Diananpuistossa on valtavasti ihanan rehevää kasvistoa niin kuin ihan kaikkialla tällä hetkellä ja monen värisiä tulppaaneja. Oli jännittävää huomata, että jotkin paikat, jotka eivät olleet viime kerralla auki olivat nyt avoimin ovin ja Stockmanniinkin pääsi sisälle lauantaina, olin ihmeissäni. Pikkuhiljaa alkaa kaikki jälleen avautumaan. Lempikahvilani avautuu ensi maanantaina ja moni muu sitten ensimmäinen kesäkuuta.

Tänään oli kyllä huippu päivä sään ja fiiliksen puolesta ja ihanasti kuvailuttikin. Käpyttelymatkan pituudeksi tuli 7,2 kilometriä, jonka jälkeen Jungle juice barista nappasin proteiini- ja hiilaripitoisen Coco nutsin nestemäiseksi lounaaksi. Sitten kävin salilla tekemässä vatsalihastreenin ja jalkatreenin. Huomenna on käsien, selän ja hartioiden vuoro.

Tänään pää alaspäin roikuttuani muutamaan otteeseen huomasin, että hajuaistini on parempi kuin moneen viikkoon. Tarvitsen vain siis jonkin verran ylösalaisin hengailua, että oudot nesteet nenässäni vapautuvat ja voin haistaa paremmin. Haistoin tänään monia hajuja kaupungilla, jotka toivat kaikenlaisia pikkumuistoja mieleen. Elämä on paljon ihanampaa kaikilla aisteilla.

Nyt suihkuun, vähän rumsteerausta naapurien iloksi, vaatteet lattioilta kaappiin ja pyykkikoriin, tiskatakin pitäisi. No onhan tässä aikaa, huominen vielä vapaapäivä, jee! Verensokerin tasaannuttua energiatasokin nousi jälleen huimasti. Otin myös aamulla rautatabletin vitamiinien lisäksi, sitä pitäisi muistaa nauttia aina välillä varsinkin tähän aikaan kuusta. Saattoi olla osa torstain tunnelmastakin raudan puutteesta johtuvaa. Ei märehditä sitä enää. 

Ihanaa viikonlopun jatkoa! Kesä on tulossa! :)