Pilvien tuijottelua

Maanantaina lopettaessani salitreeniä eräs uusi personal trainer kysäisi, josko haluaisin ilmaisen kehonkoostumusmittauksen, niin ajattelin, että mikäpä siinä. Olin ollut sellaisessa syksyllä samalla salilla, mutta harmikseni en silloin ottanut kuvia muistoksi, että olisin tiennyt, miten olisin kehittynyt. 

Sain tietää rasvaprosenttini eri puolilla kehoa sekä lihasprosenttini. Aika hauskaa ajatella, että 54 kiloa kehon painostani on lihasta. Tänäänkin olin kilon vähemmän, mitä laitteessa näytti maanantaina, mutta painoni jojoilee jatkuvasti kahden kilon välillä. BMI eli painoindeksikin on viitteellinen, kun tuo 27.2 viittaisi lievään ylipainoon, mutta personal trainer tokaisikin sen, mitä olin juuri jokin aika sitten lukenut jostain sporttilehdestä, että BMI tosiaan on viitteellinen, eikä se tarkoita, että olisi oikeasti ylipainoinen, jos se paino tuleekin lihaksen muodostumisesta ja kasvamisesta. 

Tänäkin kesänä oloni on parantunut huimasti, olen energisempi kuin ennen, ihoni voi huomattavasti paremmin, olen kiinteytynyt selkeästi ja paino edelleen pysyy samana. Silloin painoindeksilukemalle voi sanoa piut paut, jos on itse tyytyväinen omaan peilikuvaansa ja oloonsa kehossaan. Tärkeintähän on olla terve ja tyytyväinen.  

Yhden asian muistan viime vuoden mittauksesta: että lepoaineenvaihdunta oli vähän yli 1300 eli aika normaali 2000kcal päivässä syövälle naiselle. Tällä kertaa kuitenkin lepoaineenvaihdunta oli lähes 1700kcal eli huomattavasti parantunut treenin ja ruokavalion takia. Personal trainer tokaisikin, että saan rauhassa syödä 2400 kcal päivässä, mikä on kyllä todella paljon. Kerroin hänelle, että on ollut paljon enemmän nälkä viime kuukausien aikana ja tekee mieli vain syödä maha täyteen normaalia ruokaa höystettynä runsaammalla kädellä vihanneksia, eikä mitään herkkuja. Aikamoista. 

Herkkuni on tällä hetkellä jokapäiväinen välipalani aamiaisen ja lounaan välillä eli Barebellsin patukka. Ei minun tee mieli herkkua, mutta tunnen nälän yltyvän ja ikään kuin verensokeri hakeutuisi alaspäin, saattaa alkaa hieman heikottaa, mutta kun otan pari haukkua patukasta aamupäivällä, niin jaksan lounaaseen asti. Loput patukasta syön välipalan aikaan 2,5 tuntia lounaasta ja lisäksi jonkin hedelmän ja alpro soyan proteiinirahkan. Seuraavan isomman ruoan syön 17-19 aikaan, mutta saatan syödä vielä jotain pientä välissä. Syön kehon viestinnän mukaan. Ei ole pitkään aikaan tehnyt mieli mitään pullaa tai vastaavaa. Joskus huomaa pienen väsymyksenkin häviävän siinä, kun saa ruokaa ja verensokeri tasaantuu. Kahvi tai nukkuminen ei ole aina vastaus. Joskus väsyneenä voi mennä harrastamaan liikuntaakin tai juoda vähän enemmän vettä, että pää jälleen kirkastuisi.

Sörnäisissä on vihdoin loppunut tietyöt, tiet saaneet uuden pinnan, mutta tietyöt jatkunevat vielä jonkin matkan päässä.

Tällä viikolla on ollut aikamoista pilvien tuijottelua, kun on ollut aika kummallista säätä auringonpaisteen, lumisateen, rakeiden, "jalkarättien", tuulen, pilvisyyden ja vesisateen välillä. Aina on ihanaa, kun sade loppuu ja tulee aurinko esiin, kunnes tunnin päästä pilvet jälleen kasaantuvat ja alkaa uusi vesisade. Ei osaa säätila oikein päättää, mitä pitäisi olla, kun yrittää laittaa talvea vielä toukokuussa. Nämä kuvat ovat samalta päivältä.

Hankin itselleni muuten vain kukkia kotiin omaksi ilokseni.

Yllätin itseni tällä viikolla juoksemalla ekaa kertaa salilla sitten joulukuun. Viime kerralla yskitytti jonkin vartin sen jälkeen, muttei tällä kertaa yhtään mitään tapahtunut. Ensin olin vartin crosstrainerilla ja sitten 23 minuuttia juoksumatolla. Olo oli aivan huikea sen jälkeen. Harmi kyllä edelleen vasen sieraimeni vuotaa suolavettä kerran päivässä, kun laitan pään alaspäin. Tosi kurjaa, kun renkaissakin salilla roikuin ja menin ympäri, niin pieni noro suolavettä valui sieraimesta. Yritä siinä sitten äänettömästi imitoida, että tämä on jokapäiväistä, eikä kyse ole mistään sairaudesta. Jatkunut siis joulukuusta asti, vaikka tällä viikolla tuli mieleen, että kyllä on ollut joskus ennenkin outoa nenäsuolanesteen vuotoa ilman flunssaa, muttei yhtä usein. Viimeksi lääkärissä tämän vuoden alussa käydessäni nuori lääkäri ei nähnyt nenässä mitään sinne laitteella kurkistellessaan. Ystäväiseni sanoi, että se saattaa olla nestekertymä poskiontelon taskussa. Tiedä häntä, mikä ihme on. Ei siis ole mitenkään haitallinen vaiva, mutta vähän kiusallinen tällaisena maailman aikana. 

Hankin myös kivan värisen uuden humble brush - hammasharjan itselleni. Siinä mainostettiin Pridea kyljessä, mikä on periaatteessa ymmärrettävää, mutta silti vähän omituista.

Pilviä ja auringonpaistetta. Tykkään käyttää värikkäitä vaatteita niin kuin varmasti kovin moni muukin, mutta sateenkaariväritys on saanut hyvän ja huonon merkin itselleen: että nykyään jokainen viittaa sateenkaaren väreillä Prideen eli seksuaaliseen sukupuolivähemmistöön, mutta myös kaikkeen erilaiseen, mutta pääasiassa sateenkaariväritys yhdistetään seksuaali-vähemmistöihin. Ei siinä ole tietenkään mitään vikaa, mutta aina sitä miettii, mitä vaikka kaduilla ajatellaan ihmisistä, jotka ovat pukeutuneet sateenkaaren väreihin - aika nopeasti ajatukset yhdistyvät Prideen. Kaikki värit ovat kaikille sallittuja ja jokainen pukeutukoon, miten tykkää. Pitäisi vain hukata ennakkoluulot ja olla yleistämättä.

Aamupalani tällä hetkellä. Basic pohja kaurapuuro veteen tehtynä, sekaan sekoitettuna margariinia ja maapähkinävoita, banaanien lisäksi mansikoita ja mustikoita, päälle hunajaa.

Pitkästä aikaa kävin ennen salia eilen lähes nälkäheikotuksen partaalla hakemassa Jungle juice barista sen jälleen auettua uutuuden nimeltä King kong coffee. Otin sen suuremman proteiinipitoisuuden ja banaanin takia. Lisäksi siinä oli kahvia ja lakritsiuutetta tai jauhetta, ties mitä kaikkea. Nälkä ja heikotus hävisivät ja sain tehtyä kivan treenin salilla. Kotio tultua toki söin kunnon ruokaa.

Eilen salin jälkeen kävin vielä kävelyllä ja takaisin tultua hyppäsin junaan ja kävin Leppävaaran Prismassa ruokaostoksilla. Tullessani kotiin käänsin sänkyni, kun mietin, olisiko sillä unen laadulle ja niskakivuille helpotusta, kun välillä nukkuu toisella kyljellä. Minulla on tapana nukkua seinää päin, jos nukun kyljelläni, mutta helpoin tapa nukahtaa on selällään. Helpoin tapa jatkaa nukkumista on kyljellään. Jokainen on niin yksilöllinen. Joskus harvoin sitä herää vatsaltaan ja ihmettelee, miten siihenkin on pyörähtänyt ja käsi ihan puutunut. Pienenä en koskaan nukkunut mahallani.

Oikeastaan ei ollut sen kummempia juttuja kerrottavana. Sydän pakahtui, kun asiakas sanoi silmiäni vihreiksi - kovin harva sen huomaa ja se riippuu päiväsajasta, valoisuudesta ja ties mistä. Äidilläni on enemmän vihreät silmät ja isälläni tummemman ruskeanvihreät. Miulla on usein latten tai hasselpähkinän väriset, punaisuuden yllättäessä vihreämmät ja joskus toinen ruskeampi ja toinen vihreämpi, harvoin jopa lähes keltaiset. On niin jännittävää, miten silmien väri voi muuttua valoisuuden, ihon punakkuuden, ilman lämpötilan, tuulen ja jopa meikin mukaan. Heillä siis joilla on eye color hazel . Aina kun katselen ihmisiä silmiin, niin tiedän ensimmäisen tapaamisen jälkeen, minkä väriset silmät heillä ovat - samalla kun juttelee ja kuuntelee, opiskelee myös iiriksen väriä, jokaista satunnaista pilkkua ja säiettä.

Saa nähdä, mitä uusi viikko tuo tullessaan. Aika jännää, että helatorstai tulee katkaisemaan viikon ja sitten menee vielä perjantaina töihin ihmetellen, mikähän päivä taas onkaan. Minulla menee joskus päivät sekaisin, jos vaihdan työssä talojen välillä. Kun saa olla pidemmän aikaa samassa paikassa, niin aika tuntuu kuluvan nopeammin. Viikko vielä niin yksi lempikahviloistani avaa jälleen ovensa. Yritin mennä eilen kirjastoon, kun kertoivat olevansa auki, mutta ainoastaan aineiston palauttamista varten, höh. Olisin halunnut mennä lueskelemaan lehtiä kirjastoon. Onneksi on edelleen sanomamedia tabletilla, niin voin siitä jotain lukea, mutta olen viime aikoina myös jotain tarjoushinnalla myytyjä lehtiä ostanutkin.

Mukavaa viikkoa kaikille!