Ai että! Nyt on tiistai, mutta tuntuu ihan maanantaita. Hyvällä tavalla kyllä. Tiedän, että on tiistai ja muistan eiliset tekemiset, kun näki työpaikalla ihmisiä, joita ei ollut nähnyt pitkään aikaan. Joskus kuluu aikaa, että näen joitakuita, koska olen yksiköiden välillä kiertävä henkilö. Olin eilen myös ihanassa hieronnassa.
Kirjoitin tätä ollessani matkalla töistä kotiin hyvän fiiliksen ja raukeuden täyttäessä joka solun. Kävin salilla ja lähtiessä harmitti, että villasukat jätin töihin, sillä lähtiessä salilta huomasin, että oli alkanut sataa. Kun ei ole kumisaappaita, niin villasukat olisivat pitäneet varpaat kuivina lenkkitossuissa. Ei haitannut, kun tiesin, että kotiin tullessa kuitenkin pääsisin lämpimään suihkuun.
Poistuin ratikasta kaupan kohdalla hakien postiautomaatista Hyvinvoinnin verkkokaupasta tulleen paketin (sen sisällöstä kerron toisessa postauksessa) ja kaupasta jotain iltaruokaa. Vesi satoi täyttäen ratikkakiskoja ja muodostaen yhä suurentuvia lätäköitä kadulle. Sataa, mutta rakennuksen seinästä näkyy, että jossain paistaa aurinko.
Aamulla ajattelin, kun yläselän ja hartian lihakset olivat vielä arkoina edeltävän päivän hieronnasta, että voiko ollenkaan mennä salille tai voisiko tehdä vain alakropan treenin rasittamatta yläkehoa. Arkuus oli kuitenkin salille töiden jälkeen tullessa poissa ja päätin sitten, jos hetken olen juoksumatolla kuunnellen musiikkia. Siinä juoksumatolla juokseminen tuntui tosi vaivattomalta ja kevyeltä, pidin vauhtia 9-9,5km/h ja välillä hyvän kohdan tullessa musiikkikappaleessa nostin vauhdin hetkeksi 11:een km/h, kunnes laskin sen jälleen 9,2:een km/h. Välillä pidin minuutin puolentoista taukoja pari jollen kolme, mutta teki mieli vain jaksaa juoksemista, kun ei missään tuntunut pahalta ja pyyhälsin kolme kilometriä parisenkymmenessä minuutissa. Lisäksi tein vatsarutistukset, roikuin selkää mauksi ja nostin jalkaprässillä 60kg 3x10 kertaa. Sen jälkeen oli superhyvä fiilis istua ratikassa, katsella maisemia ja kuunnella musiikkia.
Käytyäni kaupassa ostamassa ruokaa ja tultuani kotiin vasta muistin, että unohdin ottaa paketin pakettiautomaatista kaupassa. Mietin, olisiko pitänyt vain luopua ajatuksesta ja kokeilla uudestaan vasta huomenna, mutta ei. Päätin lähteä, kun oli vielä puolet ulkovaatteista päällä ajatuksen ilmestyessä mieleen. Yksi tämän treenaamisen uusista kivoista puolista on, ettei enää laiskostuta vaan ennemmin nykyään
menee kuin meinaa. Sain myös vetää uudestaan kaupassa käydessä keltaiset kumpparit ja keltaisen sadetakin päälle, vähän lisäpiristystä, kun piti mennä takaisin kauppaan. Tänäkin aamuna oli jännä, kun tykkään pedata sänkyni joka aamu, kun se on sitten siistin eikä rähjäisen näköinen, niin kävin kulman takana keittiössä ja huomasin sänkyni pedattuna, niin ilostuin. Teen sen niin nopeasti, että aamupöhnässä joskus saattaa unohtaa tehneensä sen. Myös on mukavaa, jos tiskaa ne muutamat astiat illalla ennen nukkumaanmenoa, niin aamulla on vastassa kivan siisti pesuallas ja köökki.
En tiedä, onko kyseessä treenaaminen (salien ollessa kiinni pidin kiinni treenaamisesta ja aloin pyöräillä ja kävin ulkosalilla, mikä oli kivaa), riittävä nesteytys, luonnon herätessä eloon ja ihastellessa joka päivä vain kaunistuvaa luontoa, valoisuuden kasvava määrä vai mikä. Vai alkoiko se 3-5 viikkoa sitten, kun en enää tuntenut halua syödä herkkuja eli olen onnistunut jatkuvasti pitämään verensokerin tasaisena. Ja joka päivä menee tosi helposti yli pari litraa vettä alas kurkusta ja olen valkoista jääteetäkin juonut. Vihannesten ja hedelmien sekä marjojen syönti on lisääntynyt. Kasvojenkin iho on kirkastunut ja terveen ja sileän näköinen. Ei tee mieli peittää kasvoja meikillä, vaan sipaisen ripsaria ja olen valmis. Se on ollut joskus alusta asti yksi tavoitteistani, ettei tarvitsisi peittää tai piilottaa mitään meikillä, että iho voisi niin hyvin. Myös muualta kuin vain kasvoista iho ja koko keho on alkanut voimaan paljon paremmin.
Olen myös salin avauduttua joka treenikerran jälkeen juonut veteen sekoitettavan proteiinijuoman. Kuuntelen kehoa. Mielestäni se on erittäin tärkeää, että kuuntelee kehoaan, kun se kertoo, mitä haluaa milloinkin. Pari kertaa se on vasta salilla kertonut, että tänään ei tasan tarkkaan treenata, niin sitten on vain kääntynyt ja lähtenyt pois. Minun on vaikea suunnitella, milloin pidän lepopäiviä, joten onneksi keho kertoo, jos sitä ei todellakaan huvita treenata, että meinaa jo mennä yli ja haluaa mieluummin levätä. Se kertoo myös, milloin kaipaa vähän lisäenergiaa erilaisin tuntemuksin - joskus onkin meinannut mennä heikotuksen puolelle, kun ateriaväli on venynyt liian pitkäksi.
Hymyilen nykyään paljon enemmän kuin ennen. Nauran myös enemmän kaikelle. Olen toki ennenkin hymyillyt ja nauranut, mutta tuntuu, että nyt teen sitä paljon enemmän ja eloisammin sekä olo on paljon leikkisämpi kuin ennen. Leikkisyys ja leikkimielisyys on minulle yksi tärkeimmistä luonteenpiirteistäni ja tunnen voivani olla täysin oma itseni toisen seurassa, jos se ominaisuus kumpuaa esiin sen toisen ihmisen seurassa.
Tuntuu myös, että ihmisten kanssa jutellessa ja vaikka jotain sarjoja katsellessa laittaa paljon enemmän pienimpiäkin muutoksia kasvojen ilmeissä tai äänen ja sanojen painotuksissa ja värissä merkille, mitkä naurattavat ja on alkanut nauraa jopa ironialle kaiken muun lisäksi. On kivaa nauraa toisten kanssa ja kun on mukavaa toisten seurassa. Olen jutellut monen ihmisen kanssa tänään. Tuntuu, että aina niinä päivinä, kun saa juteltua paljon ihmisten kanssa, niin ne päivät ovat onnistuneempia kuin puhumattomammat päivät ja saan iloa ihmisten kanssa puhumisesta.
Kokonaishyvinvointi on parantunut, energisyys lisääntynyt ja sitä myötä myös onnellisuus.
Aivan ihanaa alkanutta viikkoa!
P.S. On jännää, miten teksti syntyy parhaiten juuri liikkeessä esimerkiksi ratikassa istuskellessa maisemia katsellessa, tarinoita tai musiikkia kuunnellessa tai veden virratessa suihkussa. Hassuinta on, jos on ideoinut hienoja ideoita suihkussa, niin heti veden katketessa ajatuksetkin tuntuvat häviävän. Pitäisiköhän sitä kirjoitella veden solinaa kuunnellen. Hassu ajatus.
P.P.S. Viime kirjoitukset ovat tuntuneet aika liian väkisin väännetyiltä, että ajattelin tehdä tällaisen lentävän fiilispohjalta rakentuneen postauksen, josta itsellenikin tuli paljon parempi mieli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti