Tekisi mieli vain jäädä koko päiväksi kotiin juomaan kahvia (ihana pressopannu ja Pauligin Sydney-kahvi) ja katsomaan joululeffoja (rakastan) Netflixistä (siellä on ihanasti paljon uusia ja aiemmin ilmestyneitä joululeffoja) samalla kun pelaa Simsin uutta vuodenajat - lisäosaa, jonka juuri latasin. Sims-peli on kyllä varmaan aika yleinen varsinkin naisten keskuudessa. En tiedä. Tiedän kyllä ainakin kaksi, jotka ovat kyseistä peliä pelanneet ja ovat sattumalta naisia. Jotkut eivät toki pelaile ollenkaan. Ei se tarkoita, että minulla olisi kyttyräselkä koneella istumisesta. Viimeistään silloin, kun alkaa selkä sattua, niin nousen ylös ja lähden liikkumaan. Toisaalta kun selailen vaikka aamulla instagramia sängyssä tunnin, niin selkä ehtii siinä kipeytyä, eikä voi enää makoilla sängyssä. Liikkuukohan unissaan sitten niin paljon, ettei aamuisin herätessä kuitenkaan satu selkä, vaikka muistan pienenä heränneeni monesti samasta asennosta kuin nukahdin. Eihän sitä koskaan tiedä, kuinka paljon liikkuu öisin unissaan.
En koskaan mainitse nörttipuolestani, mutta olen. Aika monellakin
alueella. Toisaalta, mitä nykyään on edes nörttiys, ehkei sellaista enää
olekaan. Joskus sanottiin, että on nörtti, jos lukee paljon. No nykyään se on sivistynyttä. Joskus sanotaan, että on nörtti, jos pelailee paljon tietokoneella. Entä pelikoneet sitten? Omistan myös PlayStation nelosen, vaikken sillä juuri tällä hetkellä pelaile, vaan käytän leffojen ja sarjojen katseluun, mutta olen kyllä sillä pelannut. Jokainen keksii omat viihdykkeensä ja ajanviettotapansa. Onko siinä jotain väärää? Ei ole. Eli olen leffanörtti ja sarjanörtti eli jos lasketaan, että voisin katsoa monta peräjälkeen, niin kyllä, tosin en osaa keskittyä vain katselemiseen, jollei ole tosi hyvä leffa tai sarja tai jos on hyvää seuraa. Silloin saatan höpöttää samalla, jos se seuralle sopii.
Olen valokuvausnörtti: rakastan ihania valokuvia ja valokuvaan monesti päivän aikana, harvoin tulee päiviä, jolloin en kuvaisi jotain. Tosin se on hyvin yleinen harrastus. En kuitenkaan ole kännykkänörtti eli jos istun bussissa, niin minun ei tarvitse räplätä kännykkää ja salilla en todellakaan katsele kännykkää, koska silloin käytän ajan treenaamiseen. Toisaalta nyt olen ottanut Bookbeatinkin takaisin käyttöön, joten luultavasti minut nähdessään kuulokkeiden kanssa kuuntelen jotain kirjaa. Kuuntelin jo tällä viikolla Irene Naakan Hullu kuin äidiksi tullut ja pari Anna-Leena Härkösen novellikokoelmaa, vaikken muista tykänneeni Häräntappoaseesta, joka piti yläasteella lukea. Ystäväni sanoi, että kun se oli Härkösen esikoisromaani, että sen jälkeen tulleet romaanit ovat ihan erilaisia. Pitää ottaa selvää.
Bookbeat on kyllä todella hyvä sovellus niin kuin Netflixikin. Paljon tekemistä joulun ajaksi. Ja tykkään katsella leffoja ja sarjoja uudelleen, vaikka jotkut eivät niin teekään. Ne ovat vähän kuin päässä soivat laulut, joita kuunnellaan, kun niitä hyräillään. Joskus jostain leffasta jokin kohtaus tai jotkin vuorosanat saattavat pyöriä vaikka viikon pari päässäni ja sitten minun vain on nähtävä se uudestaan. Ja toisaalta voi tulla samana päivänä kova tarve katsoa jokin uudestaan, niin siinäpä katson.
Post scription: Olen siis myös kirjanörtti, äidinkielinörtti ehdottomasti, ympäristönörtti koska välitän siitä kovasti, kahvilanörtti, luontonörtti, sisustusnörtti, liikuntanörtti... Jos siis mainittaisiin nörtteilyksi kaikki, mistä on tosi paljon kiinnostunut. Nörttiys on muotia, sano miun sanoneen. Jos on jotain, mihin on intohimo, niin sehän on vain rikkaus elämässä. Rakastan sitä tunnetta, kun oppii jotain uutta!
Mitäpä tällä viikolla muuta.
Ystävän näkemistä ja kahvittelua Espresso Housessa. Ikkunashoppailua ja joululahjojen miettimistä. Ihana yöpaita/olopaita Cubuksessa.
Salihommia töiden jälkeen aina kun jaksaa. Torstaina otti pannuun, kun olin töiden jälkeen niin asennoitunut menemään treenaamaan ja olin laittamassa salikamppeita päälle, kun huomasin, että toinen treenitossu oli jäänyt matkasta. Ja tuolla salilla ei saa treenata ilman treenitossuja. Harmitti ja vähän lamautti se treenaamatta oleminen. Olin muutaman tunnin vähän pöhnässä sen sijaan, että olisin ollut virkistynyt ja rentoutunut niin kuin aina salin jälkeen.
Tiistaina pidin lepopäivän ja suuntasin töiden jälkeen Selloon. Tankkasin ensin hesen kerroshampurilaisella ja sen jälkeen kävin Robert's Coffeessa herkuttelemassa heidän piparilattellaan (jossa ei ollut piparia, ehkä oli vain tonttulatte) ja suklaakakulla. Nautin kaikessa rauhassa, enkä pitänyt kiirettä.
Ajattelin mennä vielä kuikuiltuani joitain kauppoja jälkeen kirjastoon hetkeksi lueskelemaan, kun tullessani sinne kerrottiin, että kirjasto juuri suljetaan. En huomannutkaan ajan kulkua, että kello oli jo kahdeksan. Toisaalta pääsin vasta viideltä töistä, mikä meinasi, että olin vasta kuuden jälkeen Sellossa. Kaunis valoteos löytyy Sellon sisäpihalta.
Kävin Prismassa ja etsin pressopannun, jonka takia alunperin suuntasinkin Selloon. Lisäksi hankin Pauligin uutta ihanaa pinkkiä Sydney-kahvia, joka oikeasti on hyvää niin kuin uskoinkin.
Odotan niin kovasti, että saan hankittua Samsung S9-kännykän. Tämäkin kuva saattaisi sillä otettuna olla ihan erilainen. Upea.
Aamukahvia. Perjantaina töiden jälkeen menimme työporukalla viettämään pikkujoulua Runesiin Töölöön. Ruoka oli makoisaa ja seura sitäkin parempaa. Jälkkäriä olisi saanut olla enemmän. Haaveenani on joskus syödä 7-9 lajin ateria/illallinen/menu - miksi sitä kutsutaankaan. Joku päivä.
Syöpöttelyn jälkeen jatkoimme osan porukan kanssa Kalleen (olen nähnyt paikan ulkopuolelta joskus ja luullut sitä fiiniksi ravintolaksi), kun yhteen toiseen paikkaan oli liian pitkä jono. En kuitenkaan siellä kauaa viettänyt, hyvä kun saivat minut sinnekin asti. Baarielämän olen jättänyt jo aikaa sitten. Silloin 10 vuotta sitten kävin jonkin verran, mutten silloinkaan monesti. Tykkään nukkua öisin eikä alkoholikaan tunnu hyvältä, ehkä punaviini ruoan kanssa hyvässä seurassa, mutta muuten elän vedellä, appelsiinimehulla, kahvilla ja teellä. Kaiken lisäksi illan jälkeen harmitti se, kuinka paljon siihen typerään alkoholiin kului rahaa, vaikken ottanut kuin pari juomaa. Miksi Helsingin yökerhoissa kaikki pitää maksaa niin "sikana"?
Eilen ennen salia ja treenin jälkeen. Aamulla tuntui pienesti muutama annos alkoholia, mutta onneksi sain sen korjattua nopeasti ja pääsin puoli kahden aikoihin lähdettyä salille. Ja tosi pitkästä aikaa kävin juoksumatolla juoksemassa. Tein kolme minuuttia kävelyä ja kaksi minuuttia juoksua 20 minuutin ajan. Tuli hieno fiilis ja hiki kihosi ihanasti otsalle ja niskaan.
Keskiviikkona tuli vähän ylitreenattua ja seuraavana päivänä sattui niska, mutta nyt kipu on jo melkein ohi. Tänä aamuna mietin, että miksi pohkeet sattuvat ja muistin eilisen lämmittelymuodon. Juoksumaton jälkeen tein normaalin treenin. Tiistaina Prismasta tuli hankittua uusi ohut leveä kuminauhakin, kun onnistuin jokin aika sitten vielä treenatessani aiemmalla salilla vetämään sen kahtia. Onneksi löytyy uusia. Ja sain otettua neljä liikettä, mitä sillä kuminauhalla teen takaisin treeniohjelmaan. Aika huikeaa.
Juoksumatolla ajattelin jatkossakin enemmän treenata, koska olen huomannut tällä hetkellä painavani enemmän kuin koskaan, mikä ei kyllä sinällään haittaa, koska tiedän, että lihakseni kasvavat, mutta katsellessani housujen vierestä pursuavia jenkkakahvoja mietin, että asialle pitää tehdä jotain. Ehkä ruokavaliota pitäisi jotenkin muuttaa, mutta myös treeniä pitää muuttaa kuluttavammaksi, koska tällä hetkellä ei juurikaan tee mieli pitää lepopäiviä. Silloin kun ylitreenasin oli muuta ajateltavaa (viime postaus) ja tunsin vain väsymystä jossain vaiheessa. On hyvä tuntea väsymystä, mutta silti tietynlaista rentoutta ja virkistyneisyyttä treenin jälkeen.
Onko jollain hyviä ideoita treenaamiseen tai jenkkakahvojen hävittämiseen?
Kaikesta muustakin saa jutella :)
Ihanaa sunnuntaita! Toivottavasti aurinkoiset päivät jatkuvat :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti