Isänpäiväviikonloppu

 

 

Yritän tehdä aamuista hitaampia ja nauttia lehdistä aamukahvia siemaillen ja musiikkia kuunnellen. Siinä pitäisi vain herätä pari tuntia ennen lähtöä tai pari tuntia ennen töitä, että voisi edes kuvitella sellaista. Stockmannin joulukuvasto oli täynnä kaikkea kivaa kyllä. 

Matkasin Turkuun viikonloppuna. En vielä perjantaina, mutta lauantaina lähdin 9:40 Onnibussilla ja näin kaveriani muutaman tunnin, kunnes isä tuli hakemaan keskustasta ja kävimme kaupassa. Harmi kyllä, ettei tällä hetkellä ole lunta, vaan sää on kuin syyskuussa. Vuosi pari sitten tähän aikaan oli lunta ja paljon kylmempi. Katsoin menneiltä vuosilta, että oli tähän aikaan viime- tai edellisvuonna -15 astetta ja lumista maisemaa. Vähän eri meiningit näillä yhdeksän plusasteen "talvikeleillä".

Ystävä oli Tuomiokirkolla vastassa saapuessani Turkuun ja menimme vakiopaikkaamme Cafe Artiin. Olimme vähän yhtä mieltä siitä, että Cafe Art, vaikka onkin ihana, niin oli ihanampi silloin, kun se ei ollut niin suosittu kuin tällä hetkellä, koska nykyään on vaikea päästä istumaan ja melutaso on niin suuri, että on vaikea nauttia kahvilatunnelmasta. Nautimme siellä kuitenkin sumpit ja herkut.

Kahvilakäynnin jälkeen suuntasimme Sokokseen katsomaan, josko siellä olisi jotain jouluista. Tosi harmiksi huomasimme, että Coffee House (vaikka kiva paikka onkin) oli tullut Sokoksen sisäänkäynnin luona olleen ihanan ylellisen tuntuisen kulmapaikan tilalle. Tosi harmillista. Haaveilin aina käyväni siellä ja ihastelin aina vitriinissä pyöriviä kauniita annoksia. Enpä ihastele enää.

Sokoksen jälkeen menimme Turun Kauppahalliin pyörimään, joka on vielä onneksi säilyttänyt ainutlaatuisuutensa ja siellä on vieläkin "tilpehöörikauppa", joka tuntuu olevan viety Tampereen kauppahallista ja Helsingissä en tiedä sellaista koskaan olleenkaan. Siellä oli yksi jos toinenkin tosi hyvän näköinen kahvila, jolla oli toinenkin nimi kuin MBakery. Sillä oli Magnumin logo. Aika herkun näköisiä tarjottavia. Tälläkin oli, joka oli ylemmässä kuvassa, mutta kyseessä ei ole sama kahvila. Pitää tutkia, jos vastaavia kahviloita löytyisi Helsingistä.

Kauppahallin jälkeen suuntasimme katsomaan, onko Herkku muuttunut niin kuin Helsingissäkin Stockmannin alakerrassa. Ei ollut niin paljon muuttunut kuin Helsingissä, mutta kyllä siinäkin huomasi, ettei ole samanlainen kuin ennen. Turun Stockmann on vain pienempi kuin Helsingin. Olisikohan jossain vielä suurempi? Alkuperäismaan vastaava olisi toki hienoa nähdä.

Stockmannilla katsoimme muutakin, sen jälkeen kävimme vielä hetken kahvilla ja istuskelemassa, kunnes päädyimme ihanaan Finnmariin odotellessamme, että isäni ottaisi yhteyttä. Nappasin lelukirjan BR-leluista, halasin ystävän kanssa heipat ja lähdin isän kyydillä ja kanssa kauppaan. Varmasti, ainakin toivoisin, että näkisimme tämän ystäväni kanssa vielä ennen joulua.

Kaupasta tultuamme isäntäväki tarjosi sipsejä, pipareita ja glögiä. Vuoden ensimmäinen glögini. Olo oli aika jouluisa. Laitoin glögin sekaan rusinoita ja manteleita.

Ihana valokoriste olohuoneen pöydällä.

Verannalla olevat lyhdyt.

Pihakuusi, pihavalot ja saunatonttu. Odotellessamme ruoan valmistuvan kävimme emännän kanssa saunassa ja istuskelimme ja juttelimme varmaan parikin tuntia. Aika vain hurahti. Oli ihanaa ja rentouttavaa. Pari oluttakin ja siideri taisi tulla nautittua. 

Ruoan kanssa oli vielä punaviiniä (hyvää pataruokaa) ja alkoholiin aika tottumattomana pyörin neljä viimeistä tuntia sohvasängyssä ennen aamua, vaikka nukkumaan meno oli hyvin helppoa. No sainpa nukuttua kahdeksan tuntia seuraavana yönä. Muuten olo oli aika hyvä koko eilisen päivän paitsi että oli jatkuvasti vain nälkä nälkä nälkä. Aika huvittavaa. Mutta mikäpä siinä. Sain syödäkseni.

Isäntä heräsi ensin tai kuulin hänen heräävän ja keskellä yötä oli ihana, kun kissa oli nukkumassa vieressä. Jonnekin se kyllä loppuyöksi karkasi. Aamiaiseksi oli siemenpuuroa pähkinöillä, maidolla ja mustikoilla, kahvia, paaaljon appelsiinimehua sekä herkullista leipää, jonka päälle sai laittaa juustoa, saunapalvikalkkunaa (vai mitähän oli, hyvää) sekä tomaattia. Appelsiinimehua ostin kotiinkin tullessani takaisin Helsinkiin ja join melkein koko litran yhdeltä istumalta.

Aamiaisen ja lehtien lukemisten jälkeen ajattelimme hakea veljeni isän luokse Raisiosta ja pysähdyimme yhden metsän kohdalle hetkeksi kävelemään. Siellä oli eläinten hautausmaa, joka oli kaunis ja rauhallinen paikka. Ja metsä oli aivan valloittava ja ihana. Olen aina tykännyt metsistä. Pitäisi vain löytää kaikki mahdolliset kivat metsät Helsingistä, joihin voisi aina mennä kävelemään ja rauhoittumaan. Haluaisin joskus vaeltaakin jonkinlaisen Karhunkierroksen tai vastaavan. En ole ikinä saanut tilaisuutta sellaiseen (siis kaveria lähtemään, enkä omista vaellustarvikkeita).

Löysimme veljen, tsekkasimme kämpän ja tulimme takaisin isän luokse. Piti vähän syödä sipsuloita ja pipareita sekä juoda glögiä, kun oli taas nälkä ja odottamamme kalakeitto onneksi valmistui nopeasti. Se oli maukasta ja sai kyytipojaksi muutaman leipäviipaleen massuun seuraksi. Sen jälkeen oli hetken ruokalepo ja nautimme isänpäiväkahveista ja kakusta sekä suklaasta.

Viikonloppu oli tosiaan kauan odotettu. Nyt kun ei ole enää kiire Helsinkiin voi rauhassa rentoutua läheisten parissa. Ihanaa, ettei se yksi asia, yksi ihminen, enää stressaa, vaikka haluaisin kuitenkin saada enemmän tietoa nykyisestä tilanteesta. Tärkeintä, ettei se sinällään kuitenkaan tuota harmaita hiuksia, koska ei pitäisikään. Mietin, tuliko ensimmäiset harmaani oikeasti siitä jatkuvasta murehtimisesta, kun kovin moni sanoo, ettei kolmikymppisenä vielä pitäisi tulla harmaita, mutta minkäs sille voi. Aina voi värjätä, jos alkavat haitata.

Kuvia aiemmilta vuosilta, viime vai edellisvuodelta Hakaniemestä, kun mittari oli jo selvästi vuosi pari sitten miinuksen puolella, eikä tarvinnut sietää tällaista harmautta ja tihkuisuutta, vaan sai nauttia ihanasta kaivatusta auringonvalosta ja kuulaasta ilmasta.

Mitä se on

kun saa joulun odotuksen 

maistumaan suolaiselta kielenkärjellä

kun haluaisi jakaa ja antaa

mutta ei ole ketään sellaista

Jouluksi toivon 

vain yhden toiveen:

käden josta pitää kiinni

loppuelämän ajan

- 9.11.2013 

 Mitä lähemmäs joulu tulee (ja ikäkin lisääntyy) sitä enemmän kasvaa tarve, että olisi joku, jota helliä ja lahjoa. Joku jonka kanssa nauraa tyhmille jutuille. Joku jonka kanssa voisi vain olla tuntikausia välittämättä hiljaisuudesta tai asioista, joilla ei välttämättä ole mitään merkitystä. Joku jonka kanssa koristella asunto, jota kutsua kodiksi. Joku joka olisi aina siinä, kun tarvitsisi. Joku josta välittää - joku jota rakastaa

-10.11.2012

Kun haluat lähelle toista ihmistä

Paina kädet lähemmäs sydäntä

Kun haluat tuntea toisen ihmisen lämmön

Paina huulesi hänen otsalleen

Kun haluat lähemmäs toisen sisintä

Paina pääsi hänen rinnalleen 

Ja kuuntele hänen sydämensä sykkivän

Voit vain pyytää ja luvata

Hengittää samaa aikaa

Käsi toisen sydämellä

Sisimmässä kiinni

- 12.11.2017