Viikonloppu mielessä

Ihana Ahkkan untuvatakki kylmempiä talvisäitä varten vihdoin ulkoilutuksella viime sunnuntaina.

Salin jälkeen sunnuntaina teki jostain syystä mieli lähteä Lauttasaareen kävelemään. On aina pitänyt käydä siellä Helsinkiin muutettuani, mutta en ole koskaan oikeasti käynyt. Kaipasin meren ääreen. Metroasemalta ylös tultuani katsoin google mapsista vain lähimmän reitin veden ääreen ja nämä maisemat löysin. Näin tuttuja kadun nimiäkin matkan varrella, joita oli tullut vastaan asuntoja katsellessa.

Oli huisin kylmä, että vaikka uusi takki tuntuikin kaupunkikäytössä hikistävältä, niin ulkoilukäytössä se oli siinä viiden pakkasessa kyllä oikein passeli. Tuntui paljon kylmemmältä kuin viisi astetta miinusta. Ulkohousuja ei ollut mukana ja jalat tuntuivat pian turtuvan kylmyydestä. Onneksi lämpesivät pian takaisin metroasemalle päästyä. Haaveilen tällä hetkellä vähän Lauttasaareen muutosta. Olisi rauhallinen ympäristö ja metro lähellä.

Eilen sain tiedon kännykkääni, että Hyvinvoinnin verkkokaupasta tilaamani tuotteet ovat saapuneet pakettiautomaatille. Iloisena hakemaan ja vein kotiin ihasteltavaksi mitä kaikkea paketti sisälsi. Täpinöissäni ajattelin, että joulu tuli aikaisin tänä vuonna. Olin tilannut huulituotteiden lisäksi.

• Green & black luomu mantelisuklaa
• Divine pipari-maitosuklaa
• Faith in nature shampoo suklaa
• Faith in nature hoitoaine suklaa
• Madara Charcoal Detox Saippua
• Madara Smart Anti-Pollution Charcoal & Mud Naamio
• English Tea Shop Luomu Suklaa-Rooibos-Vanilja Tee
• Lumene Harmonia
• Leader Whey Protein Suklaa
• Madara Pihlaja Drops Glow Booster Tipat

Kaikki tuotteet ovat Hyvinvoinnin - verkkokaupasta. Kannattaa käydä katsastamassa, mitä kaikkea kivaa sieltä voi löytyä. Varoitus: voit eksyä sinne pitkäksi aikaa.

Tämä Madaran Pihlaja drops Glow booster varsinkin on suosikkini, joka tuo kasvoille hehkua. Laitan muutaman pisaran kasvoille ja sivelen kasvoille kosteusvoiteen kanssa. Tämän jälkeen kasvoilla tuntuu olevan enemmän valoa ja se muodostaa pehmeän lähes samettisen pinnan iholle. Ei siis kuorta, vaan pinnan. Ihana tässä on, että ainetta saa annosteltua sisällä olevalla pipetillä. Minulla on ollut kaksi ns. tutustumispakkausta, joita ei oikeastaan voi ottaa matkalle mukaan, koska sitä ei voi sulkea, käyttää vain kotona. Tämän voi kuljettaa minne vain mukana.

Aivan ihanista ihanin tuote! 

Salilla kävin tänään vain vetämässä pienen aerobisen harjoituksen ja pääsin saunaan ja kokeilemaan näitä ihanuuksia. En tiedä vielä, miten suklaiset hiustenhoitotuotteet tehosivat; pitää odottaa kuivumista. Tuoksu ei ollut niin suklainen kuin odotin. Lumenen vaahtoava saippuainen tuntui ihanalta iholla ja iho tuntui pesun jälkeen pehmoiselta ja puhtoiselta.

Kaikki on ihanaa. Ihana treenin ja saunan jälkeinen puhdas, lämmin ja raukea tunne. Tuntuu, että vetää enemmän tuoksuja sisäänsä ja nauttii niistä enemmän. Ihan kuin erittelisi jokaisen hajun, saa haistettua vivahteita. Hymyilee kaupungin illan valojen paljoudelle. Hypistelee ja ihailee Herkku-kaupassa kaikenlaista ja tietää täsmälleen, mitä tekisi lottovoitolla. Herkuttelisi tietenkin. Tykästyy itämaalaisten turistien läsnäolosta. Jopa ruotsinkieli kuulostaa nykyään kivalta korvaan.

Mahassa kurnii. Kaiuttimesta pauhaa sekavan kuuloinen Blues. Maksoin ostokseni enkä jaksanut murehtia hintaa.Matkalla ratikkapysäkille tunnen oloni äkkiä yksinäiseksi. Ihanaa, ajattelin kaupassa ostaessani pizzan, olusen, vanukkaan ja pari muuta juttua, mutta sitten ajattelin että niin: ostin yhden pizzan, yhden olusen ja yhden vanukkaan. Kotona uuni lämmittää pizzani, jolla hemmottelen itseäni pitkän työviikon jälkeen (mm. kolme huonosti nukuttua yötä) olutta siemaillen ja katselen Netflixistä jotain leffaa samalla pelaten.

Karistan ajatuksen mielestäni ja lohdutan itseäni sillä, että puolet ostoksista olivat oikeasti tarpeellisia. Mitä siitä, vaikka puolella haluan hemmotella itseäni. Yritän palata salin jälkeiseen olotilaan kauppaan, jossa koin onnellisuutta. Ajattelin siellä myös, että olen sellainen ihminen, joka tykkäisi kovasti ostaa lahjoja lähimmäisilleen - ei ole vain tarpeeksi varaa siihen. Tykkäisin niin valtavasti panostaa hienoihin lahjoihin, juuri sellaisiin ihanan erityisiin ja ylellisiin, mitä Stockmannilta löytyy. Tykkään ajatella pitkään, mistä lahjan saaja voisi ilahtua ja mitä käyttää. Ja siitä huomaa ilokseen tuntevansa myös saajan, että tietää, mistä toinen tykkäisi.

Olen maanantaista asti kokeillut saippuatonta elämää vartalon iholle. Tuttava ehdotti, että käyttäisin Humektania vartalon pesussa, jota olen nyt käyttänytkin, mutta olen syönyt sen verran makeaa, etten ole varma, vaikuttaako vai ei. Tosin tuntuu ihanalta ja olo on ihana, kun olen sitä käyttänyt. Kyllä ihossa jokin parannus on tapahtunut. Se vain, kun ei ollenkaan tykkää, että jokin kuten "välttämättömät rintaliivit" painavat. Saunassa huomaa, että ihosta irtoaa raapiessa kuollutta harmaata ihoa, joten jokin hansikas ihon kuorimiseen olisi jossain vaiheessa tarpeellinen. Saippuatonta siis kokeilen, kun olen ennenkin kuullut ja yhdeltä kuulin salin naisten pukkarissakin, että kun joku oli lopettanut saippuan käytön, niin ihon normaalifloora oli palautunut entisekseen eli normalisoitunut, kun oli vain antanut olla ja rikkinäinen tulehtunut iho oli parantunut. En voi kokonaan antaa olla, koska silloinkaan se ei tykkää. Onko kenelläkään kokemuksia saippuattomuudesta? Madaran charcoal-saippuaa aion vielä kokeilla, jospa se tekisi ihmeitä.

Nyt aion syventyä katsomaan leffaa ja nauttimaan perjantaipizzasta, oluesta (oli pahaa, heitin pois) ja jälkiruokavanukkaasta. Viikonloppuna aion nukkua rauhassa niin paljon kuin nukuttaa, rentoutua, käydä vähän treenailemassakin, toivoa että tapaisin ihanan ihmisen tai vaikka ihan uuden ihmisen, siivota asunnon, pestä vähän tummuneen talvitakkini takaisin valkoiseksi ja vaihtaa puhtaat lakanat sänkyyn. Rötvätä, kuunnella äänikirjaa, katsella josko aurinko tulisi esiin. Nauttia viikonlopusta oikein urakalla!

Tee sinäkin samoin.

Rentouttavaa viikonloppua!

Mitä vapaa-ajalla tulee touhuttua.

Tekisi mieli vain jäädä koko päiväksi kotiin juomaan kahvia (ihana pressopannu ja Pauligin Sydney-kahvi) ja katsomaan joululeffoja (rakastan) Netflixistä (siellä on ihanasti paljon uusia ja aiemmin ilmestyneitä joululeffoja) samalla kun pelaa Simsin uutta vuodenajat - lisäosaa, jonka juuri latasin. Sims-peli on kyllä varmaan aika yleinen varsinkin naisten keskuudessa. En tiedä. Tiedän kyllä ainakin kaksi, jotka ovat kyseistä peliä pelanneet ja ovat sattumalta naisia. Jotkut eivät toki pelaile ollenkaan. Ei se tarkoita, että minulla olisi kyttyräselkä koneella istumisesta. Viimeistään silloin, kun alkaa selkä sattua, niin nousen ylös ja lähden liikkumaan. Toisaalta kun selailen vaikka aamulla instagramia sängyssä tunnin, niin selkä ehtii siinä kipeytyä, eikä voi enää makoilla sängyssä. Liikkuukohan unissaan sitten niin paljon, ettei aamuisin herätessä kuitenkaan satu selkä, vaikka muistan pienenä heränneeni monesti samasta asennosta kuin nukahdin. Eihän sitä koskaan tiedä, kuinka paljon liikkuu öisin unissaan.

En koskaan mainitse nörttipuolestani, mutta olen. Aika monellakin alueella. Toisaalta, mitä nykyään on edes nörttiys, ehkei sellaista enää olekaan. Joskus sanottiin, että on nörtti, jos lukee paljon. No nykyään se on sivistynyttä. Joskus sanotaan, että on nörtti, jos pelailee paljon tietokoneella. Entä pelikoneet sitten? Omistan myös PlayStation nelosen, vaikken sillä juuri tällä hetkellä pelaile, vaan käytän leffojen ja sarjojen katseluun, mutta olen kyllä sillä pelannut. Jokainen keksii omat viihdykkeensä ja ajanviettotapansa. Onko siinä jotain väärää? Ei ole. Eli olen leffanörtti ja sarjanörtti eli jos lasketaan, että voisin katsoa monta peräjälkeen, niin kyllä, tosin en osaa keskittyä vain katselemiseen, jollei ole tosi hyvä leffa tai sarja tai jos on hyvää seuraa. Silloin saatan höpöttää samalla, jos se seuralle sopii.

Olen valokuvausnörtti: rakastan ihania valokuvia ja valokuvaan monesti päivän aikana, harvoin tulee päiviä, jolloin en kuvaisi jotain. Tosin se on hyvin yleinen harrastus. En kuitenkaan ole kännykkänörtti eli jos istun bussissa, niin minun ei tarvitse räplätä kännykkää ja salilla en todellakaan katsele kännykkää, koska silloin käytän ajan treenaamiseen. Toisaalta nyt olen ottanut Bookbeatinkin takaisin käyttöön, joten luultavasti minut nähdessään kuulokkeiden kanssa kuuntelen jotain kirjaa. Kuuntelin jo tällä viikolla Irene Naakan Hullu kuin äidiksi tullut ja pari Anna-Leena Härkösen novellikokoelmaa, vaikken muista tykänneeni Häräntappoaseesta, joka piti yläasteella lukea. Ystäväni sanoi, että kun se oli Härkösen esikoisromaani, että sen jälkeen tulleet romaanit ovat ihan erilaisia. Pitää ottaa selvää.

Bookbeat on kyllä todella hyvä sovellus niin kuin Netflixikin. Paljon tekemistä joulun ajaksi. Ja tykkään katsella leffoja ja sarjoja uudelleen, vaikka jotkut eivät niin teekään. Ne ovat vähän kuin päässä soivat laulut, joita kuunnellaan, kun niitä hyräillään. Joskus jostain leffasta jokin kohtaus tai jotkin vuorosanat saattavat pyöriä vaikka viikon pari päässäni ja sitten minun vain on nähtävä se uudestaan. Ja toisaalta voi tulla samana päivänä kova tarve katsoa jokin uudestaan, niin siinäpä katson.

Post scription: Olen siis myös kirjanörtti, äidinkielinörtti ehdottomasti, ympäristönörtti koska välitän siitä kovasti, kahvilanörtti, luontonörtti, sisustusnörtti, liikuntanörtti... Jos siis mainittaisiin nörtteilyksi kaikki, mistä on tosi paljon kiinnostunut. Nörttiys on muotia, sano miun sanoneen. Jos on jotain, mihin on intohimo, niin sehän on vain rikkaus elämässä. Rakastan sitä tunnetta, kun oppii jotain uutta!

Mitäpä tällä viikolla muuta.

Ystävän näkemistä ja kahvittelua Espresso Housessa. Ikkunashoppailua ja joululahjojen miettimistä. Ihana yöpaita/olopaita Cubuksessa. 

Salihommia töiden jälkeen aina kun jaksaa. Torstaina otti pannuun, kun olin töiden jälkeen niin asennoitunut menemään treenaamaan ja olin laittamassa salikamppeita päälle, kun huomasin, että toinen treenitossu oli jäänyt matkasta. Ja tuolla salilla ei saa treenata ilman treenitossuja. Harmitti ja vähän lamautti se treenaamatta oleminen. Olin muutaman tunnin vähän pöhnässä sen sijaan, että olisin ollut virkistynyt ja rentoutunut niin kuin aina salin jälkeen.

Tiistaina pidin lepopäivän ja suuntasin töiden jälkeen Selloon. Tankkasin ensin hesen kerroshampurilaisella ja sen jälkeen kävin Robert's Coffeessa herkuttelemassa heidän piparilattellaan (jossa ei ollut piparia, ehkä oli vain tonttulatte) ja suklaakakulla. Nautin kaikessa rauhassa, enkä pitänyt kiirettä.

Ajattelin mennä vielä kuikuiltuani joitain kauppoja jälkeen kirjastoon hetkeksi lueskelemaan, kun tullessani sinne kerrottiin, että kirjasto juuri suljetaan. En huomannutkaan ajan kulkua, että kello oli jo kahdeksan. Toisaalta pääsin vasta viideltä töistä, mikä meinasi, että olin vasta kuuden jälkeen Sellossa. Kaunis valoteos löytyy Sellon sisäpihalta.

Kävin Prismassa ja etsin pressopannun, jonka takia alunperin suuntasinkin Selloon. Lisäksi hankin Pauligin uutta ihanaa pinkkiä Sydney-kahvia, joka oikeasti on hyvää niin kuin uskoinkin.

Odotan niin kovasti, että saan hankittua Samsung S9-kännykän. Tämäkin kuva saattaisi sillä otettuna olla ihan erilainen. Upea.

Aamukahvia. Perjantaina töiden jälkeen menimme työporukalla viettämään pikkujoulua Runesiin Töölöön. Ruoka oli makoisaa ja seura sitäkin parempaa. Jälkkäriä olisi saanut olla enemmän. Haaveenani on joskus syödä 7-9 lajin ateria/illallinen/menu - miksi sitä kutsutaankaan. Joku päivä.

Syöpöttelyn jälkeen jatkoimme osan porukan kanssa Kalleen (olen nähnyt paikan ulkopuolelta joskus ja luullut sitä fiiniksi ravintolaksi), kun yhteen toiseen paikkaan oli liian pitkä jono. En kuitenkaan siellä kauaa viettänyt, hyvä kun saivat minut sinnekin asti. Baarielämän olen jättänyt jo aikaa sitten. Silloin 10 vuotta sitten kävin jonkin verran, mutten silloinkaan monesti. Tykkään nukkua öisin eikä alkoholikaan tunnu hyvältä, ehkä punaviini ruoan kanssa hyvässä seurassa, mutta muuten elän vedellä, appelsiinimehulla, kahvilla ja teellä. Kaiken lisäksi illan jälkeen harmitti se, kuinka paljon siihen typerään alkoholiin kului rahaa, vaikken ottanut kuin pari juomaa. Miksi Helsingin yökerhoissa kaikki pitää maksaa niin "sikana"?

Eilen ennen salia ja treenin jälkeen. Aamulla tuntui pienesti muutama annos alkoholia, mutta onneksi sain sen korjattua nopeasti ja pääsin puoli kahden aikoihin lähdettyä salille. Ja tosi pitkästä aikaa kävin juoksumatolla juoksemassa. Tein kolme minuuttia kävelyä ja kaksi minuuttia juoksua 20 minuutin ajan. Tuli hieno fiilis ja hiki kihosi ihanasti otsalle ja niskaan.

Keskiviikkona tuli vähän ylitreenattua ja seuraavana päivänä sattui niska, mutta nyt kipu on jo melkein ohi. Tänä aamuna mietin, että miksi pohkeet sattuvat ja muistin eilisen lämmittelymuodon. Juoksumaton jälkeen tein normaalin treenin. Tiistaina Prismasta tuli hankittua uusi ohut leveä kuminauhakin, kun onnistuin jokin aika sitten vielä treenatessani aiemmalla salilla vetämään sen kahtia. Onneksi löytyy uusia. Ja sain otettua neljä liikettä, mitä sillä kuminauhalla teen takaisin treeniohjelmaan. Aika huikeaa.

Juoksumatolla ajattelin jatkossakin enemmän treenata, koska olen huomannut tällä hetkellä painavani enemmän kuin koskaan, mikä ei kyllä sinällään haittaa, koska tiedän, että lihakseni kasvavat, mutta katsellessani housujen vierestä pursuavia jenkkakahvoja mietin, että asialle pitää tehdä jotain. Ehkä ruokavaliota pitäisi jotenkin muuttaa, mutta myös treeniä pitää muuttaa kuluttavammaksi, koska tällä hetkellä ei juurikaan tee mieli pitää lepopäiviä. Silloin kun ylitreenasin oli muuta ajateltavaa (viime postaus) ja tunsin vain väsymystä jossain vaiheessa. On hyvä tuntea väsymystä, mutta silti tietynlaista rentoutta ja virkistyneisyyttä treenin jälkeen.

Onko jollain hyviä ideoita treenaamiseen tai jenkkakahvojen hävittämiseen?

Kaikesta muustakin saa jutella :)

Ihanaa sunnuntaita! Toivottavasti aurinkoiset päivät jatkuvat :)

Olisinpa rohkea

Kuka minä olen? Tänään tuli mieleen, että olen sellainen, joka heittää mahdollisuuden hukkaan, vaikka niitä tarjoutuisi tosi monta peräjälkeen. Lupasin itselleni, että jos seuraava mahdollisuus tulisi, niin en heittäisi sitä hukkaan. Se hukkaan heitetty tilaisuus tuntui kuin olisin hypännyt lentokoneesta ilman laskuvarjoa. Sätin itseäni ujoudestani. Olen monissa asioissa rohkea, mutta tietyssä asiassa olen todella ujo: kun pitäisi lähestyä uutta ihmistä, varsinkin jos sattuu olemaan ihastunut.

Olen monissa asioissa perinyt vanhemmiltani ristikkäisiä piirteitä, esimerkiksi isäni on rauhallinen, lempeä ja hänellä on vihreänruskeat silmät. Äitini taas on impulsiivisempi, antelias ja hänellä on vihreät silmät. Harmi kyllä, etten saanut äitini rohkeutta. Joskus mietin sitäkin, että olisinko rohkeampi, jos ei vierailla käydessä pienenä olisi aina hyssytelty, kun olin jotain sanomassa. Vähitellen lakkasin puhumasta vieraiden luona paitsi muiden lasten kanssa leikkiessä. Lapset eivät hyssyttele toisiaan, eivätkä puhu päälle. Mietin myös koulukiusattua lapsuuttani, että onko minun vaikea lähestyä uusia ihmisiä sen takia, että minua haukuttiin lihavaksi ja pompoksi, katsottiin vihaisesti, kun yritin lähestyä ryhmää, kun olin ala-asteella vai jättäytyessäni yksin yläasteella, koska koin osakseni passiivista kiusaamista. Kukaan ei koskaan tullut hakemaan minua leikkiin, enkä osannut mennä juttelemaan kenenkään kanssa paitsi vanhan naapurikaverini ja hänen kauttaan saamieni kaverien kanssa. Onneksi silloin oli koulun ulkopuolisia ystäviä.

En ajattele koskaan, etten kelpaisi sellaisena kuin olen, vaikka olen aina ollut erilainen. Töissä olen rohkea, sosiaalinen ja heittäytyjä, koska työni sitä vaatii, mutta vapaa-ajalla olen edelleen joissain asioissa ujo, vaikken niin ujo, että hyväntuulisena en hyräilisi jotain kappaletta ääneen olinpa kaupassa tai kadulla. Joskus tässä viime aikoina ollessani onnellinen päästyäni vanhasta suhteesta yli huomasin laulavani muutamana päivänä töiden jälkeen tai ennenkin töitä - kerran sen takia, kun aamulla tuli joku itse keksitty melodia ja sanat mieleen.

Tämä mahdollisuus, jonka päästin menemään harmittaa minua kyllä toden teolla, koska mietin, että jos tämä onkin se suurin asia, mikä vaihtaisi elämäni suunnan. Ei pitäisi ajatella, entä jos - asioita, vaan toimittava, mutta juuri niissä asioissa minulla menee jarrut päälle, vaikken haluaisi. Luultavasti se johtuu siitä, että pelkään torjutuksi tulemista. Mutta en tule torjutuksi tai hyväksytyksi, jos en käytä tilaisuutta ollenkaan hyväkseni. Harmittelen jopa mielessäni, että miksen mene, jos tilaisuus on jäänyt paikoilleen seisomaan hetkeksi. Olisinpa rohkea. Osaisinpa valita oikean lähestymistavan ja oikeat sanat, mitä toiselle sanoa.

Vaikka olen tarkkailija, niin en näe omia tilaisuuksiani.Miten mennä toisen yksityisyyden ja oman tahdon välille? Ei siinä ole tietä tai polkua. Miten tulisin rohkeammaksi? En vain saa antaa tämän tilaisuuden mennä hukkaan, koska en ole näin tuntenut pitkään aikaan. Kolme vuotta on siitä, kun erosimme oikeasti viime miesystäväni kanssa ja sen jälkeen on kyllä ollut pari ihastumista, mutta en ole antanut itselleni mahdollisuutta ihastua kokonaan ja kunnolla puhumattakaan rakastumisesta, koska pidin kolme vuotta toivoa yllä yhteenpaluusta eksäni kanssa. Olisinpa tajunnut ennemmin, ettei toivoa ole. Millaistahan elämä olisi tällä hetkellä, jos sen olisi tajunnut silloin. Haluan lopettaa jossittelun ja toivomisen, että matkustaisin ajassa taaksepäin. Haluan elää tässä ja nyt. Haluan tuntea.

Olen jonkin aikaa ollut ihastunut yhteen henkilöön, joka käy samalla salilla. Jostain kumman syystä tosi-ihastuksen iskiessä taannun ihan teinin tasolle ja tuntuu, että aivokapasiteetti laskee kuin lehmän häntä tai aivosolut karkaisivat avaruuteen.

Tänään huomasin hänet jo alussa ollessani crosstrainerilla ja huomattuani hänet piti poistua lämmittelylaitteesta parissa minuutissa jännäkakalle, koska vatsani meni kuralle. Huomasin myös treenin edetessä, että koko sen ajan, kun olin treenaamassa (tai siis yrittäen näyttää siltä tuntiessani sisälläni hyppivän kuin Nalle Puhin Tiikeri tai elosalama vähintään ja yritin hillitä itseni parhaani mukaan) välillä häneen vilkaisin ja toivoin, että hänkin nostaisi juuri silloin katseensa ja hymyilisi minulle. En tuntenut yhtään painoja, joita nostelin tai tuntenut missään harjoitteessa kipua, vaikka jossain vaiheessa alkoi kyllä tuntua väsyneeltä; ponnistelin huomaamattani normaalia kovemmin.

Tunsin myös, että sydämessäni tosi pitkästä aikaa tuntui kuin se olisi läikehtinyt. Tunsin sen lyönnit kuin se olisi halunnut päästä irti tuon henkilön luokse. Yhdessä kohtaa kätenikin vähän tärisi. Mutten silti mennyt juttelemaan, vaikka minut oli heitetty mahdollisuuksien mutalammikkoon. Ehkä johtui siitä, että hän vähän väliä katseli kännykkäänsä, jolloin aloin miettiä, että kenenköhän kanssa hän tekstailee, vaikka kyllä hän joskus katsoi minua tai juomapulloani mietteissään, mutta juuri silloin olin varmaan liian hämilläni katsoakseni häntä. Mikä minua siis vaivaa?

Miten saisin koottua rohkeuteni ja mentyä juttelemaan henkilölle, johon olen aika varmasti ihastunut, koska salilla oli varmaan seitsemän muutakin hyvännäköistä miestä, joihin en kiinnittänyt minkäänlaista huomiota. Silly me.

Tuli sattumalta vastaan tämä viisi vuotta sitten kirjoitettu runokin

Joskus kun sitä vähiten odottaisi 

Elämä maistuu 

poskelle tipahtaneelta kyyneleeltä 

Nielaiset ja puret hampaat yhteen 

Koska tiedät, 

vaikka elämä satuttaisi 

sinun pitää aina nousta takaisin pystyyn 

Kasvettava vahvaksi tietäen 

että lopulta putoat trapetsilta 

Mutta suojaverkko on aina allasi 

Jos se ei ole ketään muu 

Silloin se olet sinä itse 

joka putoat jaloillesi 

etkä pelkää murtumista

Vähän liikaa herkuttelua

Pitäisi varmaan vaihtaa tämän blogin nimeksi Sunnuntaifiiliksiä, koska tuntuu, että kirjoittelen tätä aina sunnuntaisin, vaikka olisin aina valmis kirjoittelemaan perjantaisinkin. Tai aina kun siltä tuntuu. Yleensä nämä blogijutut ovat vain viikkokuulumisia, joskus jotain pohdintoja. Ja alunperin tämän nimi oli perjantaifiiliksiä, koska perjantaina on yleensä aika ihana päivä, kun on töissä saanut sopivasti sosiaalisuutta ja haasteita ja on viikonloppu edessä. Perjantai-iltana voi luvan kanssa rentoutua ja päästää mielen irti arjesta. Jokainen päivä voi olla ihana, myös ne kuuluisat tuhoon tuomitut maanantait ja perjantai 13. päiväkin voi olla hyvin onnellinen. Asenteestahan se on kiinni. Ei sille voi mitään, jos joku sattuu vaikkapa perumaan tapaamisen tai bussi menee rikki niin että myöhästyy töistä. Elämää se vain on. Ja sitten keksii muita ratkaisuja perille pääsemiseksi ja sopii toisen päivän tapaamiselle. Elämää saa murehtia, mutta paremmin sitä elää ottamalla siitä kaiken irti.

Muistoissa tuli vastaan ihana päivä 2012, kun vauva muutti kotiin. 2014 siitä jouduin luopumaan. Molempia kissojani yhä ajattelen, entä jos - periaatteella, enkä tiedä, voisinko enää ottaa lemmikkiä, kun olen kahdesta joutunut luopumaan. Saa nähdä.

Turun maisemia jonain aiempana talvena. Vaikka on ajatellut, ettei kaipaisi lunta, niin olisi lumi parempi kuin se kahden viikon harmaus, josta onneksi eilen pääsimme pois. Tälläkin hetkellä ihana aurinko paistaa ulkona pilvettömällä taivaalla ja arvon, ehdinkö kirjoittaa tämän ennen kuin pitää lähteä ystävää moikkaamaan keskustaan ja kahville. Sen jälkeen vähän kiertelyä ja salille. Pitää vielä salivarusteetkin pakata ja laittaa hiukset ja vaatteet ojoon. Naama on onneksi jo kammattu.

Ennen mycke kivaa päivää ponderoin, mitä söisin aamulla, mutta onneksi löysin ohrahiutaleita kaapista ja keitin puuroa liedellä aamuna, jolloin ei ollut niin kiire, koska joskus herään tarpeeksi aikaisin, että olisi aikaa aamulle. Muutenkin olisi ihana herätä vaikka pari tuntia ennen lähtöä, niin olisi ihanasti aikaa aamuisin. Harmi kyllä, että se tarkoittaisi 05:15 heräämistä aamuvuoroina, joten ehkä niinä aamuina joustan, kun muutenkin niinä aamuina juon kahvini töissä enkä kotona.

Tuo ensimmäinen lause pitää joka vuosi paikkaansa. Viimeksi kun olisin voinut viettää jonkun kanssa joulun hän halusi mennä oman perheensä luokse. Olisi jo silloin pitänyt tietää jonkin olevan vinossa.

Tuo toinen Oatlyn mainos ja muutkin Oatlyn mainokset ovat vain niin huvittavia ihan niin kuin heidän pakkauksensakin tekstit. Muttei ole mitään parempaa kahvin kanssa kuin Oatlyn kahviin tarkoitettu kaurajuoma. Turussakin Espresso Housessa kysyin, onko Oatlyn kahviin tarkoitettua, niin he olivat, että meillä on tätä (nomikäseuusivalionnytonkaan) ja se oli täyttä kuraa. En siis laittaisi normaalia kaurajuomaa kahviin, tässä juomassa on vain erityinen maku ja rakenne, mikä sopii kahviin, niin se vain on.

Tulee vietettyä aika paljon aikaa Citycenterissä. Näin jopa, kun noita jouluvaloja kytkettiin päälle. Kauniita.

Tällä viikolla tuli se kiva päivä, kun sain maksaa laskuja ja tuli perus-tarvikkeiden hankintaa. Aussie shampoonkin ostin, joka on aivan ihana. Ihanan tuoksuinen ja tuntuinen hiuksissa. Joulukalenteri, kiva lehti ja leipääkin. Kynttilöitä sun muuta. Appelsiinimehudta olen tällä hetkellä ihan täpinöissäni. Tuo pepsodentin "halpistahna" on muuten paljon parempi kuin kalliimmat.

Ihan liikaa herkkuja pitää myöntää.

Kävin katsomassa Grindelwaldin rikokset eilen ex tempore ja oli kyllä huisin hieno! Selvästi jatko-osa on tulossa. Ei jaksaisi odottaa!

Stockmannilla kuljen myös aika paljon ja mietin, että eihän siellä voi käydä enää, jos olisi pahasti kalalle allerginen, niin paljon se haisee siellä. Starbucksissa kävin lukemassa ja juomassa piparijuoman :) Nyt jonotan Espresso Housen piparkakkulattea.

Aamiaiset: kahvia, smoothieta ja pullaa. Smoothieen pystyin palaamaan kivan päivän myötä ja se sisältää perusaineina hedelmää/marjoja, banaanin, kaksi kananmunaa ja high on soya - proteiinirahkaa, joka on vain parempaa kuin maitorahka. Ajattelin muka fiksuna yhtenä päivänä, että ottaisin kaappiin jonkin, mitä voisi ottaa vain yhden palan päivässä ja hankin voisilmäpullapitkän, joka on ihan ylihyvää, mutta eilenkin sitä meni kolme isoa palaa, kun meinasi kuivua, niin ajattelin, että nyt pitää rajoittaa, kun syö liikaa makeaa. Tällä viikolla ja viime viikolla olen syönyt ihan liikaa makeaa tai oikeastaan se alkoi siitä, kun kuukautisiin oli viikko aikaa, mutta nyt siitä on jo kolme viikkoa. Pitää alkaa oikeasti syömään terveellisemmin, eikä joka ikinen päivä makeaa. Eilenkin salilla treeni kulki tosi hienosti, mutta vatsa tuntui siltä, ettei sinne mahtuisi enää yhtään enempää ruokaa tai nestettä, niin paljon söin eilen. Pitäisi keksiä, miten sitä söisi kevyesti, mutta täyttävästi, ettei tulisi tai jäisi nälkä eikä heikottaisi, kun treenaa kuitenkin sen viisi kertaa viikossa.

Dolce Guston uutta Cafe au lait intensoa pääsin maistamaan. Laitoin puput rekvisiitaksi. Päivisin istuvat käsi kädessä ikkunalaudalla. Toisen noista on antanut minulle tärkeä henkilö ja toisen hankin itse sille kaveriksi. Hunajapupu ja suklaapupu. Ajatus niistä on kadonnut, mutta lämpö niissä säilyy.

Pstin myös kauneudenhoitoon tarvittavan boosterin ja kosteusvoiteen. Nivea soft yleisvoide refreshingly soft moisturizing cream käsille, keholle ja kasvoille riittää perusvoiteena, eikä tarvitse hankkia kalliita Lumenen voiteita (joita mietin pitkään) kun alla on Madaran aivan ihanan ihanan ihana glow booster, jonka hankin pienenä pipettinä etukäteen, koska postissa ei ole tullut vielä isompaa versiota. Jos on hyvä booster tai seerumi alla, niin eihän sitä tarvitse erikoisia kosteusvoiteita. Perusvoide riittää.

This morning smells like your hug

Like coffee and pancakes

Warm and comfort

There's little fog in the air

When I'm walking on the street

Coffee in my tummy

Filling me with cozy feeling

Warming my thoughts

I will remember you

Tuli yhtenä päivänä mieleen.

Ihanaa sunnuntaita!