Rakasta jokaista hetkeä

Odota. 
Pysähdy hetkeksi. 
Hengitä. 
Hymyile. 
Voit nyt avata silmäsi.
Kerro, mitä näet.

Oli aivan tavallinen päivä 300 neliön valtakunnassa. Prinsessa heräsi, haukotteli, paijasi kehruukonetta, joka vaati ruokaa "tänne mulle heti nyt!" - tapaansa hyristen kovaa kuin pölynimuri ja tarraten kruunuperijän rintaan kynsillään kiinni, kunnes neiti heitti kissimirrin sängyn päälle ja meni suihkuun. Matkalla suihkuun hän kilisti kelloaan, että palvelija tiesi karvakasalla olevan nälkä ja ruokkivan sen.

  Prinsessa kuurasi itsensä varpaista hiustupsuun asti hyväntuoksuisilla vaahtoavilla luksustuotteilla ja hyvän tovin suihkussa oltuaan laittoi hanan kiinni ja pyyhki kuumasta höyrystä kostuneen peilin valkealla pyyhkeellä, jolla hän kuivasi itsensä. Hän katseli peilistä tyytyväisenä virheetöntä tasaista ihoaan, syvän sinisiä silmiään ja helmen valkeita hampaitaan. Vinkkasi itselleen vielä silmää, ripusti pyyhkeen kuivumaan ja avasi kylpyhuoneen oven. Kissa odotti häntä ulkopuolella ja mourusi tyhjää vatsaansa.

  "No himputti, eikö sinua kukaan ruokkinut?" nainen kysyi kehruuttajalta. Kissa kiehnäsi itseään omistajan jalkoihin ja jätti karvaa ihmisen nuoveisiin sääriin koristeeksi. Nainen katseli ympäri 30 neliön kämppäänsä: vaatteita lattioilla, kirjoja ja lehtiä pöydällä, ylitsepursuavaa tiskivuorta sinkissä, mustuneita banaaneja pöydällä ja petaamatonta sänkyään. Maalausteline tönötti sängyn vieressä, muutaman vedon hän oli illalla vetänyt kankaaseen ja kissa oli aikoinaan tehnyt omat tassunjälkensä puulattiaan. Tuopa eloa tähänkin paikkaan.

  Nuori neiti asteli luonnon antamassa asussaan keittiöön, napsautti kahvintekokoneen päälle porisemaan ja etsi herra kattelukselle ruokaa kaapista. Kissa kiitti kehräten kaipaamastaan gourmeesta ja naposteli mahaansa saamansa appeen.

Kirjoitin tuon vähän ennen kuin menin eilen nukkumaan. En tiedä, mistä se ajatus lähti; sen piti jatkua, muttei se liikkunut mihinkään tuon lauseen jälkeen. Piti tulla vain pieni tarina, jospa se jonain päivänä jatkuisi. Joskus netissä oli sellaisia jatkotarinoita, että kuka tahansa sai jatkaa tarinaa ja silloin tarinaan tuli monia näkökulmia.

Tänä aamuna ajatus ei kulje. Selkä sattuu ja kaipaa hierontaa, varsinkin yläselkä. Keitin kahvia ja puuroa yhdelle, vaikka jätin sen arvailun varaan. En tiedä miksi. Toivoin kai ihmettä, ritaria valkoisella ratsullaan kiitämässä yön yli luokseni. Ratsun ei tarvitse olla valkea, ne ovat aika harvinaisia. Ja hevonen kakkisi kadulle, kukapa ne kakat korjaisi.

En tiedä, mitä pitäisi tuntea, mutta tiedän, mitä haluaisin tuntea. En osaa kirjoittaa pitkiä tarinoita, vaikka osaan kirjoittaa. Kaiken alku - tarinan aloitin vuonna 2012, eikä se ole vielä edes puolessa välissä. Voisin koittaa maalaamista. Olen aina halunnut maalaustelineen kotiini suuren ikkunan ääreen, mutta tässä asunnossa sellaista tilaa ei ole. En osaa kirjoittaa pitkiä tarinoita yksityiskohtineen, mutta osaan elää sellaisia. Elämässä projekteja pidän yllä mahdollisimman pitkään, jos itse niin haluan. Teen kaikkeni, jos asia sitä vaatii.

Maalaan unelmia mielessäni. Eilen en muistanut lotota, kun päivä oli pitkä ja unohdin sen olevan lauantai. Hyvällä tavalla pitkä - oli koko päivä täynnä tekemistä. Keskipäivällä menin kaverin kanssa kahvilaan ja viivyimme siellä tovin höpötellen ja ihaillen maalauksia. Kolmeksi menin toisen ystäväni luokse ensimmäistä kertaa Tapanilaan, jossa en ollut koskaan ennen käynyt.

Ensin menin metrolla Sörnäisiin. Metro viivähti hetken liian kauan Hakaniemessä, joten Sörnäisissä näin oikean bussin vain kiitävän pysäkkinsä ohi, kun siihen ei silloin ketään noussut. Katsoin, että seuraava bussi lähtisi 20 minuutin kuluttua, joten kävin Lidlissä hakemassa välipalaa, kun viimeksi olin syönyt aamupalaa kahvia välillä lukuunottamatta.

Otin riskin ja otin rahkatäytteisen minkälien, jotka ovat hyviä, juotavan jogurtin (vaikka Lidlin juotavat jogurtit ovat liian sokerisia), suklaapatukan ja litran maidon. Menin pysäkille odottamaan bussia ja ehdin syödä rahkajuttusen odotellessa. Bussi olikin yli viisi minuuttia myöhässä ja tällä kertaa siihen oli muitakin kyytiin tulijoita. Menin kyytiin, vilautin korttia, etsin hyvän paikan ja valmistauduin 18 pysäkin matkaan. Menimme jopa Malmin ohi, jossa minun on pitänyt käydä, siellä uimahallissa ainakin. Varmasti siellä olisi muutakin nähtävää. Jotenkin tuntuu, että Malmi olisi isohko paikka, en tiedä, mistä sen mielikuvan olen saanut.

Saavuin oikealle pysäkille ja hetki kesti löytää oikea talo, vaikka se olikin ihan siinä takana. Talo oli sisältä todella kaunis. Voisin itsekin helposti asua sellaisessa. Emäntä keitti kahvit ja tervehdin isäntää, poikaa sekä kahta karvakorvaa, jotka olivat innoissaan antamassa pusuja. Hetkeksi ne rauhoittuivat, kun saivat molemmat syötäväkseen puruluun ja kävivät takapihalla peuhaamassa. Höpöttelimme kahvihetkellä, herkuttelimme lakritsilla kauniissa kulhossa ja pipareitakin pari, jotka olivat kivat huovutetun junan sisällä.

Juotuamme ja höpöteltyämme aikamme ystävä teki minulle lupaamansa manikyyrin. Menimme yläkertaan, jossa oli tarvikkeet siihen. Minulla aina tekee pahaa, kun viilataan kynsiä, saan jopa pelkästä ajatuksesta kylmiä väreitä kehooni. Nyt viilatessa kynsien päitä tunsin kylmät väreet käsivarsissani ja iho meni kananlihalle. Muutama asia saa minulle kylmät väreet aikaan. Muitakin erilaisia tuntemuksia kehossa. Joskus punastun ja voin tuntea kuumat väreet päässä, pään iho ei vain mene kananlihalle, mutta tunnen ne silti.

Kun menen tapaamaan jotakuta, josta todella tykkään, niin voi mennä maha vähän kuralle ja olla syytä mennä vessaan jännäkakalle. Toisenlaisessa yhtäkkisessä jännityksen tunteessa voin tuntea jopa pyllyn menevän kananlihalle. Varpaissa ei ole koskaan kananlihan tunnetta, mutta siellä onkin se hassu liukastumisen tunne tietyissä tilanteissa.

Kun näen moraalisesti pahoja asioita, niin maha voi tuntua siltä, että se menee ympyrää niin kuin pesukoneessa oleva pyykki. Hermostuksissani alan narskuttaa ikävästi poskihampaita ja turhautuessa naksutan sormia. Jotkut asiat saavat liikuttumaan niin, että silmiin tulee kyyneleitä. Eilen pelästyin, että lempikorviksistani toinen tipahti vessanpönttöön ja silmiin ehti kihota kyynel. Onneksi pöntön kannet nostaessa huomasin, että se oli jäänyt siihen tasolle. Ei ne korvikset niin tärkeät olisi, jollen olisi saanut niitä joskus äidiltäni ja pidän niistä todella paljon. Tiedän, etten löytäisi mistään vastaavanlaisia, eikä se olisi sama asia, vaikka löytyisikin.

Voisinpa tässä välissä tehdä lisää kahvia. Kas näin, alkoi porisemaan.

Tuli hieno ranskalainen punainen manikyyri ja hassun kovat kynnet. Piti laittaa vielä toinen päälikerros ja kaksinkertainen uv-valo, kun ei meinannut heti kovettua. Tilasimme pizzaa ja kävimme odotellessa koirien kanssa pienellä kävelyllä. Ilma oli aika viilakkaa. Pizza tuli vihdoin yli 45 minuuttia odoteltuamme, muttei se mitään. Kolmen pizzan tekemiseen menee jonkin verran aikaa. Ja pizza oli herrrrrkullista! Jäi jopa yksi neljännes kotiin tämän päivän lounaaksi. Muchos grazias!

Pizzaherkuttelun jälkeen aloimme pelata Scrabblea ja siinä meni hyvä tovi. En ole kyseistä peliä ennen pelannut oikeilla säännöillä ja siitä tuli paljon vaikeampaa, mutta osaltaan myös palkitsevampaa. Pieni pisteiden lasku on aina jännittävää, kun jännittää, että ketä voittaa. Tyypilliseen tapaani rakastan suomenkieltä ja oli hauskaa keksiä sanoja annetuista kirjaimista.

Tuli oltua muutama tunti ystävällä kylässä ja oli kyllä ihan parasta! Lähdin pienessä sosiaalisessa ja väsyneessä naurun tunnelmassa onnellisena siitä, että oli pidetty ja rakastettu olo. Toivon sitä myös ystävilleni.

Näin onneksi tarpeeksi aikaisin bussin, joka oli minuutin etuajassa ja juoksin siihen, etten myöhästynyt. Olisi ollut kurjaa odottaa viilakassa ilmassa seuraavaa bussia, joka olisi tullut ties milloin. Myöhäisillan bussissa takaisin Hakaniemeen sain jopa lentosuukon yhdeltä keski-ikäiseltä mieheltä, kun hän poistui aiemmalla pysäkillä bussista ja katsoin häntä silmiin. Hauskoja tuollaiset, vaikken lähettänyt lentosuukkoa takaisin. Saatoin ehkä vähän hymyillä, ainakin olisi pitänyt. Sitten käpystelin kotiin ja toivoin, että vierellä olisi nukkunut joku muukin kuin tyyny ja orava.

Jostain luin kerran, että Rakasta jokaista hetkeä sydämen hyväksi. Sydämellä on monta tehtävää; yksi niistä on pitää meidät elossa, sykkiä niin kauan kuin pystyy ja me osaltamme pidämme siitä huolta terveellisillä hyvillä elämänvalinnoilla. Sen tehtävä on myös tuntea ja saada koko keho tuntemaan jos mahdollista. Tunteille pitää antautua, antaa tunteiden kuohua lävitse ja keskittyä ihan pieniinkin ilon aiheisiin, kuten kahvin porinaan ja tuoksuun.

Tuoksutellessakin vaikka juuri avattua kahvipussia oma sydämeni alkaa sykkimään hetken lujempaa ja tunnen sen läikähtelevän siitä ilosta, että nautin kahvin tuoksusta koko kehollani ja mielelläni. Siitä leviää lämmin tunne. En tiedä, olenko ennen maininnut, mutta joskus kun olin tunnekuohuksissa, niin menin alakertaan pyykkitupaamme ja haistelin sitä puhtaan pyykin tuoksua kirjatessani omaa vuoroani kalenteriin. Pyykin tuoksu sai myös sydämeen liikettä ja se rauhoitti kiehuvat hermot - sydän sykki hetken kovempaa kuin ottaakseen spurtin, joka rauhoitti koko kehon tuomalla kehoon sinistä energiaa ja hymyn huulille. Rauhallisin mielin palasin takaisin asuntooni. Myös oikeanlainen iso luja halaus saa kehon rauhoittumaan, hengittämään syvään hitaasti sisään ja ulos. Joskus pyydän joitain ystäviäni halaamaan minua oikein lujaa silloin, kun sitä oikein tarvitsen ja se siirtää sen möykyn pois rinnan päältä ainakin joksikin aikaa.

Anna itsesi tuntea. Se on hyväksi sydämelle.

Iloitse pienimmistäkin asioista: tuulesta kasvoilla, tuoksuista, mauista, kaikesta näkemisestä, hymyilevistä ihmisistä, ihanista asioista, siitä että on sopivan lämmin eikä liian kylmä, taidoista jotka osaat (vaikka ne tuntuisivat arkipäiväisiltä), siitä että voit liikkua, että osaat kirjoittaa ja ajatella, koirasta piehtaroimassa lumessa. Anna itsesi nauraa, tuntea pehmeä matto varpaiden alla, puun karheus tai sileys kämmenellä. Hyvyys, ilo ja rakkaus, joita ihmiset joskus jopa tietämättään levittävät ympärilleen...

Rakasta jokaista hetkeä.

Sydämen hyväksi.

~ Lilja Lumi