torstai 7. joulukuuta 2017

Itsenäisyyspäivän kävely

Kuvapostaus itsenäisyyspäivän kävelylenkistä ystävän kanssa.
Hän tarvitsi yöllä yösijaa, joten sijasin hänelle patjan lattialle ja jatkoin nukkumista hänen tultuaan. Aamulla söin puuroa ja joimme kahvia. Hänelle ei maistunut puuro. Raahasin hänet mukanani kävelemään, kun oli niin kiva ilma! Kävimme vielä kaupasta hakemassa vähän evästä matkaan ja päätimme suunnata Tervasaareen Kruunuhaan läpi.


Koko maassa Suomen liput liehuivat.





Ihana aurinko tuli juhlistamaan myös itsenäisyyspäiväämme. Piti päästä nauttimaan ihanasta raikkaasta ulkoilmasta ja niin paljon auringosta kuin mahdollista. Oli vähäsen viilakka ilma välillä, kun aurinko painui pilven taakse piiloon.




Emme menneetkään Kruunuhaan poikki, kun käännyimme liian aikaisin vasemmalle ja menimme rannan viertä Tervasaareen. Kerkiää sinne muulloinkin. Nyt oli tärkeämpää päästä Tervasaareen nauttimaan auringosta. Onneksi siellä oli vessa. Oli lasketteluhousut päällä, missä ei palellut, mutta niiden henkseleitä oli välillä vaikea saada auki.

Otin pitkästä aikaa myös Panasonicin minijärjestelmäkameran mukaan, joten tässä postauksessa on sekä kännykällä että minijärkkärillä otettuja kuvia. Pitäisi kyllä oikeasti viedä tuo kamera korjattavaksi, kun sillä on niin ihana kuvailla.





Kvaak kvaak! Matkalla Tervasaareen sillalla kaveri heitti muutaman leivän palan, kun siinä oli kolme sorsaa. Yhtäkkiä siihen lehahtikin kymmenen muuta sorsaa. Hassuja nuo linnut, leivän perässä.



Lähdimme kiertämään Tervasaarea vastapäiväiseen suuntaan ja ihanaa aurinkoista merimaisemaa olisi jaksanut kuvata vaikka kuinka kauan.



Näimme jonkin matkan päässä tämän kauniin kupolikirkon ja päätimme kävellä sinne. Ei olisi tullut mieleenkään, että sitä reittiä on paljon nopeampi reitti päästä Katajanokalle kuin julkisten reittiä.




Joulunpunainen paatti kauppatorin lähistöllä.


Ihana aurinko välillä katosi, jolloin tuli hyvin viilakkaa, mutta kun se jälleen paistoi, niin oli ihanan lämmintä ja aurinkoista ja olisin halunnut tallentaa kaiken näkemäni.



Ystävä otti pari hauskaa kuvaa Kauppatorin kulmalla.



Allas Sea Pool, jossa oli muutama uiskentelija. Voisi itsekin kokeilla. En ole vielä kertaakaan käynyt siellä polskimassa, vaikka kovasti on tehnyt mieli koko viime kesän.


Kauppatorille oli tuotu sata lippua. Ja ympyröity se alue aidoilla.


Kävelimme vielä Pohjois-Esplanadin halki ja yritimme ensin Robert's Coffee Jugendiin, mutta se oli ihan täynnä. Sen jälkeen Cafe Esplanadiin, mutta se oli ihan täynnä. Piipahdimme Kankurin tuvassa, jonka alakerrassa on joulutupa vuoden ympäri. Kävelimme sen jälkeen Mikonkadulle huomattuamme Stockmannin olevan ihan kokonaan kiinni, joten myöskään Espresso House ei tullut kyseeseen ja Starbucksissa oli jonkinlainen remontti meneillään: miehet työhaalareissaan koputtelemassa lattiaa. Mikonkadun Espresso House oli ihan täynnä ja samoin Roasberg, joten jatkoimme kohti Kaisaniemeä ja löysimme Steam Coffeen, jossa oli tilaa. Sinne jäimme hetkeksi istuksimaan, kunnes lähdimme molemmat omiin kämppiimme.


Ilotulitus piti eilen alkaa klo 22 Tähtitorninmäellä, mutta hetken mietittyäni, menisinkö vai en päädyin siihen lopputulokseen, että en mene. En ikinä muutenkaan katso ilotulituksia yksin. Se on yksi niistä asioista, jonka haluaisin aina jakaa. Aina. Muuten siitä puuttuu se kipinä ja tunnelma. Joissain asioissa se jaettu ilo on kaksinkertainen ilo ihan aina. Toiset ihmiset ne saavat sydämen läikähtelemään, ei ihminen itse. Ainakaan minun tapauksessani. Toki rakastan innostua asioista, joista olen aina kiinnostunut, mutta silmät kiinnikin ilostuisin toisen ihmisen kosketuksesta ja lämmöstä siinä vieressä enemmän kuin kovasta paukkeesta ja räiskeestä.

Ne ilotulitukset muutenkin alkoivat vartin myöhässä, niihin tuli välillä katko ja jatkuivat sitten uudestaan. Ihan outoja olivat. Ja viidentenäkin päivänä oli puoli kymmeneltä ilotulitus ja kuulin jotain paukahtelua, mutta täälläpäin kuuluu muutenkin ihan liikaa paukahtelua. Itsenäisyyspäivän ilotulitus oli ihan hyvä idea, olihan Suomi jo tasan 100 vuotta vanha. Onnea rakas Suomi! mutta tämän vuoden muut ilotulitukset ovat olleet sellaisia, etten ole tiennyt, minkä takia taas jossain paukkuu ja räiskyy. Rahaa voisi käyttää muuhunkin kuin ilotulituksiin.

Huomasin tänä päivänä, että runosuoneni on pulpunnut kolmesti aiempina vuosina.


Ihmiset äkäisinä julkisissa paikoissa

Haluavat olla rauhassa


Hukkasin tänään matkakortin

Putosi kai lumeen




Toivottavasti joku löytää ja tuo takaisin
Ei se haittaa, vaikka tippui
Ei se ole tärkeä
Uuden saa kyllä


Avaimet ovat tärkeät

Niillä pääsee kotiin
Sinun luoksesi

Sillä sinä olet tärkeä
- 7.12.2016 18:36


Pystyn puhumaan sinulle 

paremmin kuin kenellekään muulle.




Sieluni ja sydämeni haluavat olla seurassasi 
ja avautua niin, ettei tarvitse tarinoida seinille, 
kun voin puhua suoraan sinulle. 




Ja tiedän sinun myös kuuntelevan.


Sisimpäni avautuu sinulle kuin lyhty,

jonka sisälle laitetaan tuikku palamaan
ja jätetään ovi auki. 


Niin me yötä selkään koputtavat puhumme 

ja pyydämme päästä unen matkaan
ennen kuin sanat loppuvat huulilta.
 - 7.12.2016 23:50
(luultavasti lainattu)

Tonttu lähtee tänään matkaan, 
etsimään toiselle mieluista, 
odottaen sitä päivää, 
kun näkee saajan ilmeen, eleen 
ja toivoo vastalahjaksi 
vain halausta.
 -  7.12.2014 9:11

~ Lilja Lumi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pääsiäisen jälkeinen lenssu

Sitä vain toivoisi, että aivoista tietokoneelle olisi sanelukone, varsinkin kun kaikki hienot ajatukset blogia varten tulevat suihkussa, mut...