keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Joulu Säkylässä


Jouluaamun vietimme äidin luona vielä ja pakkasimme kimpsuja ja kampsuja kasaan. Isä haki meidät ennen kolmea ja lähdimme kohti Säkylää. Lunta oli vähän enemmän sielläpäin.



Mökille päästyä tervehdimme muita ja paijasin kissoja tottakai, Elliä ja Ropsua eli Roopea.



Ei kauaa kulunut, kun pääsimme joulupöydän kimppuun. Alkoikin olla nälkä.


Isä oli vuokrannut mökin Säkylästä ja olivat kaikki koristeet tuoneet itse, mikä selvisi vasta sitten, kun siivosimme kaikkia pois. Olivat kyllä tehneet tosi ison urakan ja koristaneet paikan nätisti. Iso peukku heille siitä.



Hieeno tilava mökki! Meitä olikin siellä yksitoista.


Ruoka-ajan aika! Oli paljon erilaista ruokaa laitettu ja itsekin kokkailtu herkkuja. Kyllä kelpasi.


Pari söpöä tonttua takan reunalla.


Elli viihtyi kovasti takan päällä. Ja näytti söpöltä.


Roope viihtyi enemmän lattialla kasaten mattoja. Kissoilla oli kivaa, kun pääsivät hyppelemään ja korkeisiin paikkoihin katselemaan. Kissathan tunnetusti viihtyvät korkealla.


Isä laittamassa lisää puita takkaan, että mökissä olisi lämmin. Ja kivan lämmintähän siellä olikin.


Joulupukkikin tuli käymään ja oli vähäsen hassulla tuulella. Ensin se kurkkisi ikkunoista ja sitten kopisteli sisälle aika kovaäänisenä. Kivaa kun pukki oli käymässä myös aaton jälkeen. Jotkut höpisivät tilatusta pukista jotain, mutta eihän pukkia tarvitse tilata.

En paljon höpise saamistani joululahjoista. Sain toivomani kirjan ja museolahjakortin, mitä pitää alkaa käyttämään urakalla, kunhan sen tilaa ensin. Sekä valtavasti suklaata. Äidin luotakin lähti pussillinen mukaan (ei siis pussillista suklaata), vaikken toivonut mitään muuta kuin yhtä kirjaa. Itsekin ostin pari joululahjaa itselleni. Kivaa kuitenkin ajatella, että annetaan lahjoja tai siis itsekin saada niitä. Kiitän toki aina, mitä tahansa saankin. Tykkään silti enemmän antaa lahjoja kuin saada niitä. Toivottavasti lahjani olivat mieleisiä. Annoin veljelle kahvinkeittimen, äidille hierontatyynyn sekä isälle ukulelen, josta hän ainakin tuntui tykkäävän.

En tiedä, mitä teen kaikella saamallani suklaalla. Olen syönyt ihan liikaa suklaata jo ennen joulua ja äidin luona vaa'alla käydessäni huomasin painavani enemmän kuin koskaan ennen. Onhan tuo maha kasvanut. Masu ollut aika täynnä koko joulun ajan. Nyt kyllä alkaa sellainen detox, että ylimääräiset  nesteet ja rasva poistuisivat kehosta ja jäisi keveä hyvä olo. Nyt on hyvin syöny muutaman päivän, mutta se ei tunnu hyvältä yleisololta. Alkaa painonpudotus! Tai ainakin terveemmät elämäntavat.

Ovathan ne olleetkin ihan hyvät elämäntavat, mutta nyt suklaa tulee korvistakin ulos, kun olen niin paljon sitä syönyt, ettei se enää edes maistu miltään. Olen sokerilla saanut pilattua makusilmuni ja haluan tosissani saada makuaistini takaisin ja tämän pienen sokerista johtuvan (kyllä se vain johtuu siitä!) nuhankin pois. Ja haluan hyvän immuniteettini takaisin - olen sitä siis laskenut sen verran sokeria syömällä, että sain nuhan. Kymmenen ekaa päivää ovat kuulemma sokerivieroituksessa pahimpia, mutta otan haasteen vastaan! Challenge accepted!


Ruoan jälkeen lämmitettiin sauna ja ehdittiin juoda kahvia ja syödä herkkukakkua. Saunan lämmetessä pelattiin Trivial pursuitia. Miehet kävivät saunassa ensin. Miesten tultua oli naisten vuoro käydä saunomassa. Kävimme löylyjen välissä ulkona terassilla, jossa oli tällainen näkymä. Olisi päässyt uimaankin; tuo silta johti rannalle, mutta avantoa ei valitettavasti ollut avattu. Veden pinta oli jäässä.

Saunan jälkeen oli lämmennyt ja puhdas olo. Pelasimme vielä vähän yhtä toista peliä, jossa piti osata maantietoa. En ollut kummassakaan kovin hyvä. Vieruskaveri sai esimerkiksi trivialissa aina naurettavan helppoja kysymyksiä kuten "Kuinka monta koiraa dalmatialaiselokuvassa oli?" ja minä sain suunnilleen sellaisia kysymyksiä, että "Kuka suomalainen voitti hiihdossa siellä ja siellä vuonna 1931". Hitostako minä tietäisin! Jotkut korkkasivat olusta, minä join vettä.
Saimme maantietopelin pelattua puoli kahden maissa, jolloin laitoimme lakanat paikoilleen ja kävimme nukkumaan. Nukuin toisella ullakolla. Kesti jonkin aikaa saada unen päästä kiinni, vaikkei mitkään ajatuksetkaan pyörineet mielessä kerrankin.


Kissa aamutuimaan uuninpankolla. Vielä vähän unisena. Minäkin tapani mukaan heräsin toisena, kun joku kolisteli keittiössä aamupalaa. Herään aina ensimmäisenä vieraissa paikoissa ja kotonakin ennen vieraita. Aamuvirkun luonne, mutta myös iltavirkun (tänään kello oli jäänyt herätykselle ja soi puoli seiskalta mutta kävin takaisin nukkumaan ja heräsin ysiltä selkä sattuen). Pikkuhiljaa muukin porukka heräili. Söimme aamupalaa ja joimme aamukahvia. Kermakahvi kaunistaa.


Siellä oli myös 1000-palainen palapeli, jota sai käydä tekemässä halutessaan.





Kävin aamusella kuvaamassa kauniita maisemia rannassa. Ei ollut edes kylmä. Menin sinne valkoisella pitkällä pehmeällä pörrövillapaidallani (käydessämme myöhemmin takinkin kanssa oli kylmä). Kuvasin rantaa ja otin videonkin, jonka jaoin sosiaaliseen mediaan aiemmin. Ei ollut mitään ääniä missään. Ihan tyyntä, jäinen järvi ja pilvinen taivas. Hiljaisuus.


Hiekka lumen päällä rannalla näytti ihan kanelilta riisipuuron päällä.


Tältä näytti maisema saunassa. En saanut kuvattua sitä illalla, joten kävin nappaamassa aamupäivällä kuvan.


Aamu oli hiljainen. Jotkut tekivät palapeliä, makoilivat sängyssä. Katselin kuvia ja paijasin kissoja. Isä lukee kirjaa taustalla. Innostuin myös kovasti yhdestä kirjainpelistä Word cookies. Kissat kasasivat mattoja.


Elli kurkisteli takan päältä.


Saamani hienot villasukat. Eivätkä onneksi ole kutittavaa sorttia, muuten en käyttäisi.


Tunnelmavalaistus. Joitain kuvia piti muokata jälkikäteen, kun huone oli kuvatessa jatkuvasti ihan oranssi. Onneksi nykyään on niin kiva kamera kännykässä, että voi kuvata minkä kuvan vaan ja muokata jälkeenpäin ja voi muokata kuvan ottohetkelläkin parhaimman mahdollisen, joka vastaa todellisuutta tai virittää vaikka mökkiin sopivan tunnelman niin kuin joissain kuvissa tein.


Pakkasimme kimpsut ja kampsut sekä siivosimme koko mökin yhteisvoimin. Ehdimme vielä syödä ennen lähtöä. Tämän kauniin suklaarasian sain tädiltäni. Bussini lähti vartin yli kolme ja oli Vainion liikenteen bussi. Kiva kun Matkahuollon sivuilta näkee kaikkien bussien lähdöt samasta paikasta ja Vainio kertoo jopa lähtöpysäkin, niin ei tarvitse sitä erikseen hakea ja kuskille voi kertoa vain nimensä. Painava kapsäkkinikin säilyi matkan ajan ehjänä. Kotiin päästyä purkasin kaikki tavarat paikoilleen ja söin kaapista löytyneitä pinaattilettuja Meritalon omenahillon kanssa. Mietin jo hetken, pitäisikö lähteä kauppaan. Meinasin käydä K-Kampissa, mutta ajattelin, että kohta kassin pidike ei enää kestä kauaa ratkeamatta, joten päätin katsoa kauppareissun myöhemmäksi. Tällä hetkellä pitäisi kyllä hankkia lisää aineksia ja syödäkin ennen kuin lähden ystävän kanssa salille.


 
Kotona odotti yksi joululahja, jota en ehtinyt avata ennen lähtöä, kun tuli äkkilähtö. Joulutonttu toi minulle etukäteen uuden Oral-B Genius Rose gold 8000-9000 Braunilta. Olen jo pitkään meinannut hankkia sähköhammasharjan ja tähän ihastuin kuvien ja kerrotun perusteella. Tämän pitäisi kertoa sovelluksen ja bluetoothin kautta, peseekö hampaita oikein. Ei vain toimi bluetooth vielä, kun se kysyy salasanaa, enkä tiedä, mistä saisin sen selville. Tietääkö kukaan?

Anyways ulkona näyttää kivalta, jospa suuntaisi sinne edes hakemaan ruokaa ennen salia. Kirjastossakin pitäisi käydä, kun siellä on uusia lukemattomia lehtiä. Olisin varmaan ostanut yhden tai pari lehteä, mutta ne myydään yhdessä aiemmin ilmestyneen numeron kanssa, jonka olen jo lukenut, joten se esti ostamasta uuttakaan, kun en halua vanhaa samassa. PItää hilata pyllyni kirjastoon. Jospa salin jälkeen kukaties. Mitähän sitä söisi.

Meinaan pyhittää tämän joululoman kuntoilulle ja ulkoilulle. Rentoutumiselle. Ei ole mitään uudenvuodensuunnitelmia ja sitä pitäisi juhlistaa sunnuntaina. Jospa sitä jotain keksii ja näkisi tällä kertaa ilotulituksetkin. Viime uusivuosi oli kakka. Tänä vuonna parempi tuuri.

Pitäkää itsestänne huolta. Ja toisista myös <3

~ Lilja Lumi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pääsiäisen jälkeinen lenssu

Sitä vain toivoisi, että aivoista tietokoneelle olisi sanelukone, varsinkin kun kaikki hienot ajatukset blogia varten tulevat suihkussa, mut...