Kokeilin uutta ihanaa kameraa, joka on kännykässä ja on aika herkku. Taisi olla viime sunnuntaina tai ainakin viime viikonloppuna vai mikä päivä olikaan, kun pyysin kaverini, joka oli jo valmiiksi kaupungilla etsimässä kenkiä, että voisiko hän nähdä minut kahvilla ja hän voi. Kävimme Esplanadissa ja join suosikkini eli cafe au laitin. Pöhistyämme siellä hetken kävimme kaupoissa kiertelemässä, löysimme yhdyskäytävänkin rautatieasemalta Kamppiin asti ja kävimme ex tempore myös Gigantissa, josta etsin joululahjoja perheelleni. Katselin huvikseni kännyköitä ja ihan rakastuin Samsung S8:iin. Nämä pullot ovat siis lahja yhdelle, jolla oli vastikään synttärit.
Viimeinen viikko tänä vuonna töissä on taputeltu ja se on mennyt hurjaa vauhtia. Joka päivänä on ollut toimintaa ja yhtenä päivänä otettiin niin rennosti kuin ikinä pystyttiin, mutta silti sekin vilahti ohi nopeasti. Sanottiin heipat ihanille kahdeksi ja puoleksi viikoksi. Saimme vanhemmilta muutaman ihastuttavan joulutervehdyksen ja lahjan, mutta tärkeintä on ollut se jouluilo, odottava jännityksestä kuhiseva mieli, mitä lasten kanssa on kokenut.
Koko torstai-illan mielessä pyöri, mitä kirjoittaisi vuoden viimeiseen viikkokirjeeseen. Yleensä kun ei ajattele mitään etukäteen, niin tulee enemmän tekstiä kuin pitäisi. Aina kuitenkin ajattelee, että ne ajatukset ovat hienompia aiempana päivänä, että pitäisi aina kirjoittaa heti ylös kaikki. Voisihan sitä tehdäkin niin, mutten usko, että kirjeestä tuli yhtään sen huonompi kuin aikoikaan. Aina kaikkia ajatuksia ei saa summattua samaan paikkaan, mutta jääpä tilaa mielikuvitukselle ja rivien välistä lukemiselle.
Tällainen oli sää töistä päästessä perjantaina.
Ja päästessä Hakaniemeen asti. Puntaroin, mitä perjantaina tekisin ja odotin vastausta ystävältä, joka oli sinä päivänä kiireinen ja olin ostanut junalipun lauantain aamulle. Äiti kuitenkin otti yhteyttä ja kertoi luulleensa, että tulisin jo perjantaina. Laskin nopeasti kaksi plus kaksi, katsoin netistä, olisiko Matkahuollolta mikä bussi seuraavaksi lähdössä ja varasin sen matkan. Ehdin ennen näitä mietteitä hakea postipakettiautomaatista postipaketin, mutta se jäi kotiin, kun 45 minuutin sisällä söin, puin, pakkasin, otin kaikki lahjat mukaan ja ehdin vielä metron kautta bussiin, joka lähtisi juuri silloin 45 minuutin päästä.
Kahvi vielä mukaan bussiin.
Pakkaushässäkässä unohdin kuulokkeet ja jumppanauhan, muttei se haittaa. Onneksi muisti kaiken muun, varsinkin puhelimen laturin, kun tässä on erilainen puhelin kuin ennen.
Otin yhteyttä ystävääni, että voisiko hän nähdä ja kyydittää äidin luokse Kaarinaan, kun äidillä oli juuri seitsemältä saunavuoro, niin hänen ei tarvinnut rynnätä puoli kahdeksaksi Turkuun, vaan sai rauhassa saunoa.
Ystävä pääsi nopeasti paikalle. Turussa oli vähän viilakka ilma, muttei liikaa, roudassa maa. Kävin kuvaamassa Tuomiokirkkoa ja vähän maisemaa ja ai että, tämän kamera tosiaan pystyy yökuvauksiin missä vanha olisi näyttänyt vain pimeää. Lovin it! Ja lovin Turku tottakai. Kävimme vähän ajelemassa, haimme huoltoasemalta kahvit ja sitten kaveri kyydittikin äidin luokse.
Ennen nukkumaanmenoa äiti laittoi minut vielä tekemään rosollia. Mikäs siinä. Mukavaa hommaa.
Seuraavaksi päiväksi, alkuperäiseksi saapumisajakseni, olin luvannut nähdä toisen ystäväni Turussa, joka normaalisti asuu tällä hetkellä Hämeenlinnassa ja opiskelee siellä, mutta oli mennyt myös perheensä luokse Paraisille jouluksi. Sää ei todellakaan ollut mikään kehuttava. Sattumalta näin jo ystäväni bussissa, eipä tarvinnut kirjaa avata. Aloitin tällä viikolla kirjan, joka vaikuttaa kivalta ja taitavasti kirjoitetulta: Katy Colins - Seikkailuja yksinäisille sydämille, määränpäänä Thaimaa.
Yritimme pikaisen kirjastovisiitin jälkeen etsiä kivaa uutta kahvilaa, joista olen nähnyt kuvia, mutta päädyimme sitten vanhaan tuttuun Cafe Artiin. Otin normaalin, mutta hyvän (ja kermalla) suodatinkahvin ja limoncello-piiraan, jonka syötyäni olisin heti halunnut toisen samanlaisen. Höpöttelimme ja päivittelimme kurjaa ilmaa ulkona. Sinne kuitenkin suuntasimme askeleemme hetken kuluttua ja kastuimme vähän lisää. Annoin ystävälleni myös myöhästyneen synttärilahjan slash joululahjan, muumiaiheisen, josta hän toivottavasti tykkää.
Kävimme nopeasti katsomassa Forumia, hetkeksi sateelta suojaan. Tällainen hieno oli rakennettu legoista ja näinkin viime yönä legoaiheisen unen, jossa isä oli antanut veljelleni joululahjaksi pikkulegoja ja minäkin olisin halunnut. No ehkei me kuitenkaan saada pikkulegoja kumpikaan.
Voi että, oli kyllä Forum muuttunut viime näkemän. Hesburgerin tilalle oli tullut jokin kumma Diner (älä Hesburger katoa Turusta, mäkkäri ei saa vallata koko Suomea! harmittaa kyllä, kun tämä Hesburger oli yksi tunnetuimmista Turussa, mutta sai ainakin yhden uuden paikan Hansassa). Muutenkin liikkeiden määrä Forumissa oli lähes nelinkertaistunut! Aina sitä ihmettelee, kun jokin ehtii muuttumaan joka kerta, kun vierailee Turussa ja sitten kysyy, että "Mikä tämä on? Miksi tämä on tässä ja mihin se vanha on siirretty?"
Tapani mukaan podin pientä rakkoa ja kahvi on tunnettu diureetti. Kävimme Sokoksella vessassa ja jäin joksikin aikaa kuolaamaan näitä Wine&Delin vitriinissä olevia jälkiruokia, joita olen kyllä niin pitkään, kun olen tämän paikan olemassaolosta tiennyt, halunnut maistaa jotain vitriinissä olevia. Harmi ettei se tullut mieleen kahvilaa etsiessä, kun tämä ei ollut listassa, josta selasin kirjastossa Turussa olevia kahviloita. Olen ihan varma, että täältä olisi saanut kahvia. Sokos on kyllä ihana kauppa, varsinkin Turun ja Tampereen Sokos, se mitä niistä on jäljellä muutamien poistojen jälkeen, joita ei olisi pitänyt ottaa pois.
Tuntuu, että joka kaupungista poistetaan, muutetaan tai vääristetään asioita, joista tykkää ihan oikeasti joku muukin kuin vain minä. En puhu vain omasta puolestani. Pitää etsiä muualta niitä asioita, mitkä poistetaan paitsi ettei kaupasta poistettuja tuotteita voi saada muita samanlaisia - ei valikoimasta tarvitsisi poistaa suosikkituotteita ja laittaa paskempia tilalle. Tampereen kauppahallistakin poistettiin se putiikki, johon aina ehdottomasti halusi mennä. Ei siinä paikassa ole enää samaa iloa ilman sitä ihanaa lahjatavaraliikettä. Turun Hansassakin, kun tuli P&S:n sekä Rusetin tilalle vtn Espresso House, jota alkaa oikeasti olla ihan liikaa kylvetty (oikeasti Helsingissä on jotkut lähes 50 metrin säteellä toisistaan!) Rusetti oli siirretty ihan pieneen tilaan alempaan kerrokseen. Kaikki kiva poistetaan. Yhdessä kohtaa miun teki mieli smoothietakin, mutta sitä ei ollut enää olemassa sitä Smoothie&salaattibaaria, mistä olisin sen hankkinut.
Sokoksen tunnettu vanhempi ja varsinainen kahvila. Tonttu oli niin sievästi siinä puurokattiloiden äärellä, että piti ottaa kuva söpöläisestä. Teki oikeastaan koko ajan ottaa kuvia vähän kaikesta. Typical me, can't help it. Without that feature there would be no myself in me.
Käytyämme yhdessä liikkeessä, josta hankin yhden osan yhteen lahjaan, satoi edelleen ja lähdimme kohti Hansaa (vaikka jo aiemmin ehdin siitä mainita). Kuvasin tämän yhden Turun kauneimmista rakennuksista ja keskustelimme hetken siitä, miten nykyään ei enää rakenneta kauniita rakennuksia, vaan suorakulmaisia rumiluksia, massataloja, joissa ei ole mitään kauneutta tai luonnetta.
Stockmannin ikkuna. Etsimme kaverin veljelle kaupoista hupparia ja löysimmekin sellaisen. Jack&Jonesissakin piti käydä, muttei voinut, kun sen tilalle oli tullut Cubus.
Palattuani kävin kaupasta hakemassa rahkaa ja ananasta. Piti testata taas ominaisuuksia.
Äiti meni hakemaan veljeä bussiasemalta, jossa välissä yritin nukkua, mutta sitten kauhea ovikelloälämölö herätti minut horroksesta ja mamma tuli kylään. Äiti oli laittanut taikinan kohoamaan ja leipaisi veljen kanssa pullia, kun tulivat. Pidin mammalle seuraa.
Pipariakka ja -ukko. Sisko ja sen veli. Kahviteltuamme mamma lähti takaisin kotiinsa tassutellen.
Pääsimme kuusen kimppuun. Tykkään selvittämisestä, joten sain tällaisen kasan selvitettäväkseni. Siinä olivat kolmet valot yhdessä kimpussa sekaisin. Kokeilimme, mikä niistä toimi ja onneksi oli muutama varalamppu, kun aika moni oli pimeänä. Kokeilin 12 pimeän pötköön yksi kerrallaan varalamppua ja vihdoin löysin risteyskohdan, mistä vika kiikasti ja kaikki valot paloivat taas. Teknikkoa on kiva leikkiä.
Tämän päivän aamu, kun heräsin. Nukuin vähemmän kuin muut, mitäs katselin nettiä yöllä.
Aamiaisen ja pukemisen jälkeen pikkuhiljaa laittauduimme äidin kanssa ja lähdimme kävelylle, kun aurinkokin alkoi näyttäytyä. Oli vähän viilakkaa, onneksi löytyi toisetkin ulkohousut äidin kaapista.
Tulimme Hovirinnan rantaan ja pilvet väistyivät aivan huippuihanan auringon tieltä! Magnificent!
Istuin tovin katselemassa aurinkoa laiturilla istuen ja kuvaillen ja ihaillen ja aah-fiiliksellä.
Sain äidinkin malliksi ja äiti halusi ottaa miusta kuvan. Äiti on ihana.
Venelaiturit.
Uimalaituri.
Pois lähtiessä tulee vastaan isohko leikkialue ja kiipesin kerrankin vapaana olevan köynnöskiipeilyjutun korkeimpaan kohtaan. Piti sieltäkin ottaa kuva. Äiti lähti edeltä kotio ja mie jäin vielä vähän kokeilemaan ulkosalin toimivuutta.
Jäätä. Tullessa takaisin lähdimme aika pian kauppaan hakemaan tarpeita, joita tarvitsimme jouluruokaa varten ja mitkä olivat päässeet loppumaan eli, mitä nyt yleensä tarvitsi. Etsimme sellaisen kaupan, mikä oli auki. Alkoi tulla jo paha olo, yritin takaisin tullessa vähän nukkua, mutta pitikin juoda vähän kahvia, syödä leipästä, jonka jälkeen nukahdin uudelleen. Saatoin ehkä hetkeksi nukahtaakin.
Neljän aikaan meillä oli saunavuoro varattu ja oli mukavat löylyt. Saunomisen jälkeen laitoimme vähän parempaa ylle ja kävimme joulupöytään. Joululounaan nautimme hitaasti ja asianmukaisesti otimme lisää, vaikka napa meinasikin rutsata. Minun olueni oli alkoholitonta, ei vain maistu nykyään alkoholi ja tarjottu kuohuviini oli hyvin oudon makuista kaikkien mielestä. Siihen kastoi kielen kärjen ja puisti päätä. Yksi huolenaihe vähemmän, sanotaanko näin. Ei kuitenkaan käsitellä sitä asiaa edelleen, holillisuus tai holittomuus on jokaisen oma asia. Jokainen oman vointinsa mukaan.
Jouluruoan jälkeen katsoimme Pirates of the Caribbeanin uusimman, jonka jälkeen "pukki" tuli käymään. Ja nyt kello onkin jo melkein yksitoista. Jotenkin tyhjempi ja haikeampi olo. Hieman hämillinen, kummastunut. Ja huomista odottava. Huomenna keskipäivällä isä hakee minut ja veljeni autollaan ja matkustamme Säkylään. Lisää asiaa sitten sieltä ja kuvia saattaa ilmestyä ennen.
Rauhallista joulunaikaa.
~ Lilja Lumi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti