Ulkoilua pilvisellä säällä

 

Loma joulun jälkeen. Toisinaan aika meinaa käydä pitkäksi ja unirytmi sekoittua, mutta ainakin saa kuitattua kaikki univelat, jos sellaisia on. Tuntuu, ettei silmänalusetkaan ole yhtä tummat tai pussita niin paljon kuin normaalisti, vaikka arkipäivien välisinä öinäkin tulee ihan hyvin nukuttua. Olen saanut vesikiintiöni tasapainottumaan ja suklaata ei tee enää ollenkaan mieli. Tälläkin hetkellä puputin yhden porkkanan. Yritän ulkoilla joka päivä ja keksiä tekemistä.

Eilen vai edellispäivä kaveri pyysi kahville ja menin. Toisena päivänä kävin kirjastossa selaamassa lehtiä: KuntoPlussassa oli hyviä tippejä, miten keventää huomaamatta pienillä valinnoilla joulun jälkeen. Kävimme Steam Coffeessa, joka on ihan mukiinmenevä paikka. En kyllä uudestaan ota tuollaista kookoshattua, koska se on täynnä höhhöä ja siitä määrästä voi tulla vatsa kipeäksi. Kipitin äkkiä valmistauduttuani metroon ja vasta noustessa katutasolle huomasin, että jumppanauhani oli tullut mukaan huomaamattani - jos ei olisi niin tarttuvaa sorttia, niin ei olisi pysynyt mukana. Ihan hyvä juttu, kun olin kuitenkin menossa salille kahvittelun jälkeen. Nykyään salillakin lämmittelen crosstrainerilla sen 15-25 minuuttia. Nauhalla sain viime kerralla olkapäät kipeiksi, joten harjoitin sitten olkapäistä alaspäin olevaa osiota. Tarvitsen vain kaksi erilaista nauhaa kotiharjoitteluun jos kehon painoilla tekee. Kahvakuula vielä mukaan ja jumppamatto, niin mihinpä sitä salia tarvitsisikaan. Salilla on kyllä ihan kiva käydä.

Tänään aurinko näyttäytyi aamupäivällä, joten päätin, että tänään lähden kävelylle.

Kävelin Kruunuhaan rantaa pitkin Katajanokalle.

Taivas oli ihanan värinen ja pilvet välillä raottivatkin, että saattoi nähdä toiveen auringosta.

 

Katajanokalla pyöriessä vihdoin aurinko tulikin hetkeksi esiin ja nautin siitä täysin rinnoin.

Maailmanpyörästä ei saa enää kunnon kuvia, kun siinä on aina busseja edessä. Onneksi ehdin ottamaan ihan kivoja kuvia ennen kuin Allas tuli parkkipaikkoineen siihen viereen.

Jatkoin kävelyä Kaivopuistoon, kun olin päättänyt kävellä Kaivopuistoon. Välillä vähän ripeksikin, mutten antanut sen haitata. Olin menossa Cafe Ursulaan, mutta se oli tupaten täynnä ihmisiä, joten päätin hypätä kolmosratikkaan ja mennä katsomaan Esplanadia. Näin kuitenkin ohittaessa Mikonkadun, Roasbergiinkaan ei mahtunut ja menin sitten hörppäämään yhden kahvin Steam Coffeessa. Se jäi kyllä kesken, minkäs sille voi. Nykyään kahvikin tuntuu maistuvan aika kuralta.

Ajattelin siellä kahvia hörppiessä, että kuinkahan pitkän matkan olen kävellyt ja maps-palvelu oli automaattisesti mitannut matkaani koko ajan, kun olin tien päällä. Aika älykästä! Vielä älykkäämpää on se, että se tiesi, missä ja milloin kävelin ja milloin käytin ratikkaa. I'm amazed!

Mutta sellainen lenkki tuli tehtyä. Nyt loppupäivän vielä mietin, mitä sitä tekisi. En taida ainakaan uudelle lenkille lähteä. 8km kävelyä on ihan hyvä saldo päivässä. Jeje!

~ Lilja Lumi

Joulu Säkylässä

Jouluaamun vietimme äidin luona vielä ja pakkasimme kimpsuja ja kampsuja kasaan. Isä haki meidät ennen kolmea ja lähdimme kohti Säkylää. Lunta oli vähän enemmän sielläpäin.

Mökille päästyä tervehdimme muita ja paijasin kissoja tottakai, Elliä ja Ropsua eli Roopea.

Ei kauaa kulunut, kun pääsimme joulupöydän kimppuun. Alkoikin olla nälkä.

Isä oli vuokrannut mökin Säkylästä ja olivat kaikki koristeet tuoneet itse, mikä selvisi vasta sitten, kun siivosimme kaikkia pois. Olivat kyllä tehneet tosi ison urakan ja koristaneet paikan nätisti. Iso peukku heille siitä.

Hieeno tilava mökki! Meitä olikin siellä yksitoista.

Ruoka-ajan aika! Oli paljon erilaista ruokaa laitettu ja itsekin kokkailtu herkkuja. Kyllä kelpasi.

Pari söpöä tonttua takan reunalla.

Elli viihtyi kovasti takan päällä. Ja näytti söpöltä.

Roope viihtyi enemmän lattialla kasaten mattoja. Kissoilla oli kivaa, kun pääsivät hyppelemään ja korkeisiin paikkoihin katselemaan. Kissathan tunnetusti viihtyvät korkealla.

Isä laittamassa lisää puita takkaan, että mökissä olisi lämmin. Ja kivan lämmintähän siellä olikin.

Joulupukkikin tuli käymään ja oli vähäsen hassulla tuulella. Ensin se kurkkisi ikkunoista ja sitten kopisteli sisälle aika kovaäänisenä. Kivaa kun pukki oli käymässä myös aaton jälkeen. Jotkut höpisivät tilatusta pukista jotain, mutta eihän pukkia tarvitse tilata.

En paljon höpise saamistani joululahjoista. Sain toivomani kirjan ja museolahjakortin, mitä pitää alkaa käyttämään urakalla, kunhan sen tilaa ensin. Sekä valtavasti suklaata. Äidin luotakin lähti pussillinen mukaan (ei siis pussillista suklaata), vaikken toivonut mitään muuta kuin yhtä kirjaa. Itsekin ostin pari joululahjaa itselleni. Kivaa kuitenkin ajatella, että annetaan lahjoja tai siis itsekin saada niitä. Kiitän toki aina, mitä tahansa saankin. Tykkään silti enemmän antaa lahjoja kuin saada niitä. Toivottavasti lahjani olivat mieleisiä. Annoin veljelle kahvinkeittimen, äidille hierontatyynyn sekä isälle ukulelen, josta hän ainakin tuntui tykkäävän.

En tiedä, mitä teen kaikella saamallani suklaalla. Olen syönyt ihan liikaa suklaata jo ennen joulua ja äidin luona vaa'alla käydessäni huomasin painavani enemmän kuin koskaan ennen. Onhan tuo maha kasvanut. Masu ollut aika täynnä koko joulun ajan. Nyt kyllä alkaa sellainen detox, että ylimääräiset  nesteet ja rasva poistuisivat kehosta ja jäisi keveä hyvä olo. Nyt on hyvin syöny muutaman päivän, mutta se ei tunnu hyvältä yleisololta. Alkaa painonpudotus! Tai ainakin terveemmät elämäntavat.

Ovathan ne olleetkin ihan hyvät elämäntavat, mutta nyt suklaa tulee korvistakin ulos, kun olen niin paljon sitä syönyt, ettei se enää edes maistu miltään. Olen sokerilla saanut pilattua makusilmuni ja haluan tosissani saada makuaistini takaisin ja tämän pienen sokerista johtuvan (kyllä se vain johtuu siitä!) nuhankin pois. Ja haluan hyvän immuniteettini takaisin - olen sitä siis laskenut sen verran sokeria syömällä, että sain nuhan. Kymmenen ekaa päivää ovat kuulemma sokerivieroituksessa pahimpia, mutta otan haasteen vastaan! Challenge accepted!

Ruoan jälkeen lämmitettiin sauna ja ehdittiin juoda kahvia ja syödä herkkukakkua. Saunan lämmetessä pelattiin Trivial pursuitia. Miehet kävivät saunassa ensin. Miesten tultua oli naisten vuoro käydä saunomassa. Kävimme löylyjen välissä ulkona terassilla, jossa oli tällainen näkymä. Olisi päässyt uimaankin; tuo silta johti rannalle, mutta avantoa ei valitettavasti ollut avattu. Veden pinta oli jäässä.

Saunan jälkeen oli lämmennyt ja puhdas olo. Pelasimme vielä vähän yhtä toista peliä, jossa piti osata maantietoa. En ollut kummassakaan kovin hyvä. Vieruskaveri sai esimerkiksi trivialissa aina naurettavan helppoja kysymyksiä kuten "Kuinka monta koiraa dalmatialaiselokuvassa oli?" ja minä sain suunnilleen sellaisia kysymyksiä, että "Kuka suomalainen voitti hiihdossa siellä ja siellä vuonna 1931". Hitostako minä tietäisin! Jotkut korkkasivat olusta, minä join vettä.

Saimme maantietopelin pelattua puoli kahden maissa, jolloin laitoimme lakanat paikoilleen ja kävimme nukkumaan. Nukuin toisella ullakolla. Kesti jonkin aikaa saada unen päästä kiinni, vaikkei mitkään ajatuksetkaan pyörineet mielessä kerrankin.

Kissa aamutuimaan uuninpankolla. Vielä vähän unisena. Minäkin tapani mukaan heräsin toisena, kun joku kolisteli keittiössä aamupalaa. Herään aina ensimmäisenä vieraissa paikoissa ja kotonakin ennen vieraita. Aamuvirkun luonne, mutta myös iltavirkun (tänään kello oli jäänyt herätykselle ja soi puoli seiskalta mutta kävin takaisin nukkumaan ja heräsin ysiltä selkä sattuen). Pikkuhiljaa muukin porukka heräili. Söimme aamupalaa ja joimme aamukahvia. Kermakahvi kaunistaa.

Siellä oli myös 1000-palainen palapeli, jota sai käydä tekemässä halutessaan.

Kävin aamusella kuvaamassa kauniita maisemia rannassa. Ei ollut edes kylmä. Menin sinne valkoisella pitkällä pehmeällä pörrövillapaidallani (käydessämme myöhemmin takinkin kanssa oli kylmä). Kuvasin rantaa ja otin videonkin, jonka jaoin sosiaaliseen mediaan aiemmin. Ei ollut mitään ääniä missään. Ihan tyyntä, jäinen järvi ja pilvinen taivas. Hiljaisuus.

Hiekka lumen päällä rannalla näytti ihan kanelilta riisipuuron päällä.

Tältä näytti maisema saunassa. En saanut kuvattua sitä illalla, joten kävin nappaamassa aamupäivällä kuvan.

Aamu oli hiljainen. Jotkut tekivät palapeliä, makoilivat sängyssä. Katselin kuvia ja paijasin kissoja. Isä lukee kirjaa taustalla. Innostuin myös kovasti yhdestä kirjainpelistä Word cookies. Kissat kasasivat mattoja.

Elli kurkisteli takan päältä.

Saamani hienot villasukat. Eivätkä onneksi ole kutittavaa sorttia, muuten en käyttäisi.

Tunnelmavalaistus. Joitain kuvia piti muokata jälkikäteen, kun huone oli kuvatessa jatkuvasti ihan oranssi. Onneksi nykyään on niin kiva kamera kännykässä, että voi kuvata minkä kuvan vaan ja muokata jälkeenpäin ja voi muokata kuvan ottohetkelläkin parhaimman mahdollisen, joka vastaa todellisuutta tai virittää vaikka mökkiin sopivan tunnelman niin kuin joissain kuvissa tein.

Pakkasimme kimpsut ja kampsut sekä siivosimme koko mökin yhteisvoimin. Ehdimme vielä syödä ennen lähtöä. Tämän kauniin suklaarasian sain tädiltäni. Bussini lähti vartin yli kolme ja oli Vainion liikenteen bussi. Kiva kun Matkahuollon sivuilta näkee kaikkien bussien lähdöt samasta paikasta ja Vainio kertoo jopa lähtöpysäkin, niin ei tarvitse sitä erikseen hakea ja kuskille voi kertoa vain nimensä. Painava kapsäkkinikin säilyi matkan ajan ehjänä. Kotiin päästyä purkasin kaikki tavarat paikoilleen ja söin kaapista löytyneitä pinaattilettuja Meritalon omenahillon kanssa. Mietin jo hetken, pitäisikö lähteä kauppaan. Meinasin käydä K-Kampissa, mutta ajattelin, että kohta kassin pidike ei enää kestä kauaa ratkeamatta, joten päätin katsoa kauppareissun myöhemmäksi. Tällä hetkellä pitäisi kyllä hankkia lisää aineksia ja syödäkin ennen kuin lähden ystävän kanssa salille.

 

Kotona odotti yksi joululahja, jota en ehtinyt avata ennen lähtöä, kun tuli äkkilähtö. Joulutonttu toi minulle etukäteen uuden Oral-B Genius Rose gold 8000-9000 Braunilta. Olen jo pitkään meinannut hankkia sähköhammasharjan ja tähän ihastuin kuvien ja kerrotun perusteella. Tämän pitäisi kertoa sovelluksen ja bluetoothin kautta, peseekö hampaita oikein. Ei vain toimi bluetooth vielä, kun se kysyy salasanaa, enkä tiedä, mistä saisin sen selville. Tietääkö kukaan?

Anyways ulkona näyttää kivalta, jospa suuntaisi sinne edes hakemaan ruokaa ennen salia. Kirjastossakin pitäisi käydä, kun siellä on uusia lukemattomia lehtiä. Olisin varmaan ostanut yhden tai pari lehteä, mutta ne myydään yhdessä aiemmin ilmestyneen numeron kanssa, jonka olen jo lukenut, joten se esti ostamasta uuttakaan, kun en halua vanhaa samassa. PItää hilata pyllyni kirjastoon. Jospa salin jälkeen kukaties. Mitähän sitä söisi.

Meinaan pyhittää tämän joululoman kuntoilulle ja ulkoilulle. Rentoutumiselle. Ei ole mitään uudenvuodensuunnitelmia ja sitä pitäisi juhlistaa sunnuntaina. Jospa sitä jotain keksii ja näkisi tällä kertaa ilotulituksetkin. Viime uusivuosi oli kakka. Tänä vuonna parempi tuuri.

Pitäkää itsestänne huolta. Ja toisista myös <3

~ Lilja Lumi

Joulu Turussa

... ja vähän enemmän Kaarinassa. Kotikaupungissani, missä äitini asuu.

Kokeilin uutta ihanaa kameraa, joka on kännykässä ja on aika herkku. Taisi olla viime sunnuntaina tai ainakin viime viikonloppuna vai mikä päivä olikaan, kun pyysin kaverini, joka oli jo valmiiksi kaupungilla etsimässä kenkiä, että voisiko hän nähdä minut kahvilla ja hän voi. Kävimme Esplanadissa ja join suosikkini eli cafe au laitin. Pöhistyämme siellä hetken kävimme kaupoissa kiertelemässä, löysimme yhdyskäytävänkin rautatieasemalta Kamppiin asti ja kävimme ex tempore myös Gigantissa, josta etsin joululahjoja perheelleni. Katselin huvikseni kännyköitä ja ihan rakastuin Samsung S8:iin. Nämä pullot ovat siis lahja yhdelle, jolla oli vastikään synttärit.

Viimeinen viikko tänä vuonna töissä on taputeltu ja se on mennyt hurjaa vauhtia. Joka päivänä on ollut toimintaa ja yhtenä päivänä otettiin niin rennosti kuin ikinä pystyttiin, mutta silti sekin vilahti ohi nopeasti. Sanottiin heipat ihanille kahdeksi ja puoleksi viikoksi. Saimme vanhemmilta muutaman ihastuttavan joulutervehdyksen ja lahjan, mutta tärkeintä on ollut se jouluilo, odottava jännityksestä kuhiseva mieli, mitä lasten kanssa on kokenut.

Koko torstai-illan mielessä pyöri, mitä kirjoittaisi vuoden viimeiseen viikkokirjeeseen. Yleensä kun ei ajattele mitään etukäteen, niin tulee enemmän tekstiä kuin pitäisi. Aina kuitenkin ajattelee, että ne ajatukset ovat hienompia aiempana päivänä, että pitäisi aina kirjoittaa heti ylös kaikki. Voisihan sitä tehdäkin niin, mutten usko, että kirjeestä tuli yhtään sen huonompi kuin aikoikaan. Aina kaikkia ajatuksia ei saa summattua samaan paikkaan, mutta jääpä tilaa mielikuvitukselle ja rivien välistä lukemiselle.

Tällainen oli sää töistä päästessä perjantaina.

Ja päästessä Hakaniemeen asti. Puntaroin, mitä perjantaina tekisin ja odotin vastausta ystävältä, joka oli sinä päivänä kiireinen ja olin ostanut junalipun lauantain aamulle. Äiti kuitenkin otti yhteyttä ja kertoi luulleensa, että tulisin jo perjantaina. Laskin nopeasti kaksi plus kaksi, katsoin netistä, olisiko Matkahuollolta mikä bussi seuraavaksi lähdössä ja varasin sen matkan. Ehdin ennen näitä mietteitä hakea postipakettiautomaatista postipaketin, mutta se jäi kotiin, kun 45 minuutin sisällä söin, puin, pakkasin, otin kaikki lahjat mukaan ja ehdin vielä metron kautta bussiin, joka lähtisi juuri silloin 45 minuutin päästä.

Kahvi vielä mukaan bussiin.

Pakkaushässäkässä unohdin kuulokkeet ja jumppanauhan, muttei  se haittaa. Onneksi muisti kaiken muun, varsinkin puhelimen laturin, kun tässä on erilainen puhelin kuin ennen.

Otin yhteyttä ystävääni, että voisiko hän nähdä ja kyydittää äidin luokse Kaarinaan, kun äidillä oli juuri seitsemältä saunavuoro, niin hänen ei tarvinnut rynnätä puoli kahdeksaksi Turkuun, vaan sai rauhassa saunoa.

Ystävä pääsi nopeasti paikalle. Turussa oli vähän viilakka ilma, muttei liikaa, roudassa maa. Kävin kuvaamassa Tuomiokirkkoa ja vähän maisemaa ja ai että, tämän kamera tosiaan pystyy yökuvauksiin missä vanha olisi näyttänyt vain pimeää. Lovin it! Ja lovin Turku tottakai. Kävimme vähän ajelemassa, haimme huoltoasemalta kahvit ja sitten kaveri kyydittikin äidin luokse.

Ennen nukkumaanmenoa äiti laittoi minut vielä tekemään rosollia. Mikäs siinä. Mukavaa hommaa.

Seuraavaksi päiväksi, alkuperäiseksi saapumisajakseni, olin luvannut nähdä toisen ystäväni Turussa, joka normaalisti asuu tällä hetkellä Hämeenlinnassa ja opiskelee siellä, mutta oli mennyt myös perheensä luokse Paraisille jouluksi. Sää ei todellakaan ollut mikään kehuttava. Sattumalta näin jo ystäväni bussissa, eipä tarvinnut kirjaa avata. Aloitin tällä viikolla kirjan, joka vaikuttaa kivalta ja taitavasti kirjoitetulta: Katy Colins - Seikkailuja yksinäisille sydämille, määränpäänä Thaimaa. 

Yritimme pikaisen kirjastovisiitin jälkeen etsiä kivaa uutta kahvilaa, joista olen nähnyt kuvia, mutta päädyimme sitten vanhaan tuttuun Cafe Artiin. Otin normaalin, mutta hyvän (ja kermalla) suodatinkahvin ja limoncello-piiraan, jonka syötyäni olisin heti halunnut toisen samanlaisen. Höpöttelimme ja päivittelimme kurjaa ilmaa ulkona. Sinne kuitenkin suuntasimme askeleemme hetken kuluttua ja kastuimme vähän lisää. Annoin ystävälleni myös myöhästyneen synttärilahjan slash joululahjan, muumiaiheisen, josta hän toivottavasti tykkää.

Kävimme nopeasti katsomassa Forumia, hetkeksi sateelta suojaan. Tällainen hieno oli rakennettu legoista ja näinkin viime yönä legoaiheisen unen, jossa isä oli antanut veljelleni joululahjaksi pikkulegoja ja minäkin olisin halunnut. No ehkei me kuitenkaan saada pikkulegoja kumpikaan.

Voi että, oli kyllä Forum muuttunut viime näkemän. Hesburgerin tilalle oli tullut jokin kumma Diner (älä Hesburger katoa Turusta, mäkkäri ei saa vallata koko Suomea! harmittaa kyllä, kun tämä Hesburger oli yksi tunnetuimmista Turussa, mutta sai ainakin yhden uuden paikan Hansassa). Muutenkin liikkeiden määrä Forumissa oli lähes nelinkertaistunut! Aina sitä ihmettelee, kun jokin ehtii muuttumaan joka kerta, kun vierailee Turussa ja sitten kysyy, että "Mikä tämä on? Miksi tämä on tässä ja mihin se vanha on siirretty?"

Tapani mukaan podin pientä rakkoa ja kahvi on tunnettu diureetti. Kävimme Sokoksella vessassa ja jäin joksikin aikaa kuolaamaan näitä Wine&Delin vitriinissä olevia jälkiruokia, joita olen kyllä niin pitkään, kun olen tämän paikan olemassaolosta tiennyt, halunnut maistaa jotain vitriinissä olevia. Harmi ettei se tullut mieleen kahvilaa etsiessä, kun tämä ei ollut listassa, josta selasin kirjastossa Turussa olevia kahviloita. Olen ihan varma, että täältä olisi saanut kahvia. Sokos on kyllä ihana kauppa, varsinkin Turun ja Tampereen Sokos, se mitä niistä on jäljellä muutamien poistojen jälkeen, joita ei olisi pitänyt ottaa pois.

Tuntuu, että joka kaupungista poistetaan, muutetaan tai vääristetään asioita, joista tykkää ihan oikeasti joku muukin kuin vain minä. En puhu vain omasta puolestani. Pitää etsiä muualta niitä asioita, mitkä poistetaan paitsi ettei kaupasta poistettuja tuotteita voi saada muita samanlaisia - ei valikoimasta tarvitsisi poistaa suosikkituotteita ja laittaa paskempia tilalle. Tampereen kauppahallistakin poistettiin se putiikki, johon aina ehdottomasti halusi mennä. Ei siinä paikassa ole enää samaa iloa ilman sitä ihanaa lahjatavaraliikettä. Turun Hansassakin, kun tuli P&S:n sekä Rusetin tilalle vtn Espresso House, jota alkaa oikeasti olla ihan liikaa kylvetty (oikeasti Helsingissä on jotkut lähes 50 metrin säteellä toisistaan!) Rusetti oli siirretty ihan pieneen tilaan alempaan kerrokseen. Kaikki kiva poistetaan. Yhdessä kohtaa miun teki mieli smoothietakin, mutta sitä ei ollut enää olemassa sitä Smoothie&salaattibaaria, mistä olisin sen hankkinut.

Sokoksen tunnettu vanhempi ja varsinainen kahvila. Tonttu oli niin sievästi siinä puurokattiloiden äärellä, että piti ottaa kuva söpöläisestä. Teki oikeastaan koko ajan ottaa kuvia vähän kaikesta. Typical me, can't help it. Without that feature there would be no myself in me.

Käytyämme yhdessä liikkeessä, josta hankin yhden osan yhteen lahjaan, satoi edelleen ja lähdimme kohti Hansaa (vaikka jo aiemmin ehdin siitä mainita). Kuvasin tämän yhden Turun kauneimmista rakennuksista ja keskustelimme hetken siitä, miten nykyään ei enää rakenneta kauniita rakennuksia, vaan suorakulmaisia rumiluksia, massataloja, joissa ei ole mitään kauneutta tai luonnetta.

Stockmannin ikkuna. Etsimme kaverin veljelle kaupoista hupparia ja löysimmekin sellaisen. Jack&Jonesissakin piti käydä, muttei voinut, kun sen tilalle oli tullut Cubus.

Palattuani kävin kaupasta hakemassa rahkaa ja ananasta. Piti testata taas ominaisuuksia.

Äiti meni hakemaan veljeä bussiasemalta, jossa välissä yritin nukkua, mutta sitten kauhea ovikelloälämölö herätti minut horroksesta ja mamma tuli kylään. Äiti oli laittanut taikinan kohoamaan ja leipaisi veljen kanssa pullia, kun tulivat. Pidin mammalle seuraa.

Pipariakka ja -ukko. Sisko ja sen veli. Kahviteltuamme mamma lähti takaisin kotiinsa tassutellen.

Pääsimme kuusen kimppuun. Tykkään selvittämisestä, joten sain tällaisen kasan selvitettäväkseni. Siinä olivat kolmet valot yhdessä kimpussa sekaisin. Kokeilimme, mikä niistä toimi ja onneksi oli muutama varalamppu, kun aika moni oli pimeänä. Kokeilin 12 pimeän pötköön yksi kerrallaan varalamppua ja vihdoin löysin risteyskohdan, mistä vika kiikasti ja kaikki valot paloivat taas. Teknikkoa on kiva leikkiä.

Tämän päivän aamu, kun heräsin. Nukuin vähemmän kuin muut, mitäs katselin nettiä yöllä.

Aamiaisen ja pukemisen jälkeen pikkuhiljaa laittauduimme äidin kanssa ja lähdimme kävelylle, kun aurinkokin alkoi näyttäytyä. Oli vähän viilakkaa, onneksi löytyi toisetkin ulkohousut äidin kaapista.

Tulimme Hovirinnan rantaan ja pilvet väistyivät aivan huippuihanan auringon tieltä! Magnificent!

Istuin tovin katselemassa aurinkoa laiturilla istuen ja kuvaillen ja ihaillen ja aah-fiiliksellä.

Sain äidinkin malliksi ja äiti halusi ottaa miusta kuvan. Äiti on ihana.

Venelaiturit.

Uimalaituri.

Pois lähtiessä tulee vastaan isohko leikkialue ja kiipesin kerrankin vapaana olevan köynnöskiipeilyjutun korkeimpaan kohtaan. Piti sieltäkin ottaa kuva. Äiti lähti edeltä kotio ja mie jäin vielä vähän kokeilemaan ulkosalin toimivuutta.

Jäätä. Tullessa takaisin lähdimme aika pian kauppaan hakemaan tarpeita, joita tarvitsimme jouluruokaa varten ja mitkä olivat päässeet loppumaan eli, mitä nyt yleensä tarvitsi. Etsimme sellaisen kaupan, mikä oli auki. Alkoi tulla jo paha olo, yritin takaisin tullessa vähän nukkua, mutta pitikin juoda vähän kahvia, syödä leipästä, jonka jälkeen nukahdin uudelleen. Saatoin ehkä hetkeksi nukahtaakin.

Neljän aikaan meillä oli saunavuoro varattu ja oli mukavat löylyt. Saunomisen jälkeen laitoimme vähän parempaa ylle ja kävimme joulupöytään. Joululounaan nautimme hitaasti ja asianmukaisesti otimme lisää, vaikka napa meinasikin rutsata. Minun olueni oli alkoholitonta, ei vain maistu nykyään alkoholi ja tarjottu kuohuviini oli hyvin oudon makuista kaikkien mielestä. Siihen kastoi kielen kärjen ja puisti päätä. Yksi huolenaihe vähemmän, sanotaanko näin. Ei kuitenkaan käsitellä sitä asiaa edelleen, holillisuus tai holittomuus on jokaisen oma asia. Jokainen oman vointinsa mukaan.

Jouluruoan jälkeen katsoimme Pirates of the Caribbeanin uusimman, jonka jälkeen "pukki" tuli käymään. Ja nyt kello onkin jo melkein yksitoista. Jotenkin tyhjempi ja haikeampi olo. Hieman hämillinen, kummastunut. Ja huomista odottava. Huomenna keskipäivällä isä hakee minut ja veljeni autollaan ja matkustamme Säkylään. Lisää asiaa sitten sieltä ja kuvia saattaa ilmestyä ennen.

Rauhallista joulunaikaa.

~ Lilja Lumi