Vappua ja liikkumista

Tuntuu, että on vieläkin viikonloppu, vaikka on maanantai. Pyhäpäivä. Vapun päivä.

En kirjoittanut mitään viime viikolla, koska ei tullut mieleen mitään, mitä olisi voinut kirjoittaa salassapitovelvollisuuden ja liian yksityisyyden lisäksi. Ei tule mieleen.

Viime viikolla olen turhautunut, ärsyyntynyt, hymyillyt, iloinnut, helpottunut ja heittänyt mielessäni sosiaalisen median seinään ties kuinka monta kertaa. Jos olisin sarjakuvassa, niin päästä näkyisi kihinää. Olisin varmaan pöpilässä ilman tiettyjä ihmisiä ja salia. Ja valokuvausta. Valokuvaus on myös yksi henkireikä, vaikkei kaikki kuviani arvostaisikaan.

Ja olen pyytänyt anteeksi ihmiseltä päässäni käytyä kähnää, vaikkei hän ollut siitä ollenkaan tietoinen. Parempi sanoa anteeksi, vaikka toinen ei tiedä syytä, kuin olla pyytämättä, jolloin se asia jäisi kaihertamaan mieltä.

 Saliminä.

Yhtenä iltana salilta tullessa.

Kävin viitenä päivänä salilla. Kun salille palataan, niin sinne palataan kunnolla. Yhtenäkin kertana ajattelin, että josko nyt seitsemän minuuttia olen crosstrainerilla. Kun seitsemän minuuttia on mennyt, niin ajattelee, että josko sinne kymmeneen minuuttiin voisi pyöriä ja kymmenen menee kahteentoista. Kaksitoistakin muuttui viideksitoista, kun edessä olevista telkkareista sattui tulemaan jotain hyvää ohjelmaa tai on innostavaa musiikkia kuulokkeista tai lähellä olevilta juoksumatoilla juoksevilta ihmisiltä saa hyvän rytmityksen crosstraineriin. Yleensä teen puomilla vatsalihasliikkeitä aina lämmittelyn jälkeen, mutta kerran se oli juuri silloin varattu, niin menin tekemään käsilihaksia. Tosin tein vähän enemmän sillä kertaa olkapäälihaksia, ettei meinannu puomilla roikkumisesta tulla yhtään mitään. Siksipä aina puomi ennen käsipainoja ja kahvakuulia.

Söin perjantaina hyvää ruokaa seisovassa pöydässä, mutta silti samana iltana oli nälkä.

  

Viime viikolla olen nauttinut hyvästä seurasta töiden ulkopuolellakin. Työkaverinkin kanssa menin torstaina töiden jälkeen juomaan kahvia ja höpöttelemään niitä näitä. Oli mukavaa. Kun hänen piti mennä, niin menin lähellä olevaan Forumin Stadiumiin hetkeksi kiertelemään ja törmäsin näihin.

Ei toki ihan vielä kesä mielessä, kevät vasta, mutta kylpylät ovat kyllä olleet mielessä pitkin talveakin ja myös tämä kiinteytyminen, että näyttäisi hyvältä bikineissä. Tuossa on kolme vaihtoehtoa. Nuo voi toki yhdistää, mutta jokaiseen on myös oma parinsa. Onkohan noiden kukallisten ja vaaleanpunaisten parin mallin nimi baudeau tms. Oikein kivaa kuosia kyllä, niin pirteät ja iloiset, leikkisät, mutta samalla rohkeat. Tuosta oikealla olevassa kuvassa olevasta yläosasta tulee enemmän mieleen sporttinen ja energinen fiilis. Viime kesänä ei oikein tullut käytyä uimassa tai muutenkaan oltua bikineissä (mistähän johtuu, oliko kylmä kesä vai mikä), mutta tänä kesänä se pitää kyllä korjata. Saa nähdä, jos tällä salivauhdilla ja lenkkivauhdilla sekä pienemmällä kalorimäärällä kesällä näkyisi jopa vatsalihaksia! Saahan sitä haaveilla.

Vähän myöhästyimme Mantan lakituksesta, kun menimme ratikalla numero kolme ja hyppäsimme pois jossain Fredrikinkadulla. Vaikka myöhästyimme lakituksesta ja jonkin aikaa nurisin (kivaa, että kaveri sen kesti), niin löysin ilon aiheita, kun eksyimme Kauppatoria etsiessämme Ullanlinnaan, johon en ole ennen törmännyt, vaikka olen pienesti yrittänyt sitä etsiä. Näin paljon upeita rakennuksia, hienoja yksityiskohtia ja koristeellisia ovia ja vannotin itseäni pyytäen kaveriakin mukaan, että jokin kaunis päivä sinne pitää mennä kuvailemaan.

  

  

Vapun aatto meni niin ja näin. Valmistauduin kovasti, pistin omatekoisen serpentiinin (lahjanarua) hiuksiin palmikon joukkoon ja kiharsin. Kaupungilla huomasin, että tuli aika tuhti sotamaalaus, mutta kaveri ei ollut siitä moksiskaan. Sain siis mukavaa seuraa kaveristani muutamaksi tunniksi. Sain pari lakunauhaa Kauppatorilta, höpötin kamun kanssa kaalinpäitä ja join muutaman, jotka olin samana päivänä Lidlistä käynyt ostamassa. Rommikolaputelin olisin halunnut toisenkin samanlaisen.

Seuraamme liittyi kahden tunnin päästä pari muuta ja menimme kylmää pakoon (arat paikat olivat aikeissa jäätyä), joten etsimme lähimmän mukavan kuppilan, jossa kävimme olusella.

Jonkin ajan kuluttua seura lähti pois. Siihenpä se sitten jumahti. Kaksi kolmesta mielessä olevasta asiasta jäi toteutumatta. Lähdin kesken juhlamielen kotia, kun ketään ei näkynyt enää missään. Kadut olivat tyhjillään. Olisin mielelläni jatkanut jossain toisessa porukassa vapun juhlimista. Ei kutsuttu mukaan. Harmitti.

Löysin ohiräpsyn puhelimestani tältä viikolta, kun olin tullut kaupungilta ratikalla kotia. Muistan ottaneeni kuvan, mutten sitä ollut koskaan sen paremmin tarkastellut. Aika hienoa, kun on sinisiä pilviä ja vaaleamman sinistä taivasta näkyvissä. Tällä viikolla olen matkustellut ratikalla, bussilla ja pyörällä sekä kävellen. Ehkä kerran metrolla, mutten ole kokenut mielihalua mennä metroon maan alle jostain syystä, vaan olen halunnut pysyä maan päällä ja katsella maisemia, eikä ole haitannut, vaikka sitä varten on pitänyt odottaa tai kävellä enemmän.

Tänään heräsin levottoman yön jälkeen, kun olin herännyt muutamia kertoja yöllä nukkuessani tahallani kevyttä unta. Söin aamupuuron, katsoin leffan, join kahvia.

Tein banaanilettuja ja kasasin ne kahdelle lautaselle. Söin toisen lautasen tyhjäksi. Toinen meni jääkaappiin. Söin sen kotiin tultua. Harmitti. Lähdin tänään leffan katsottua ja pyykit ripustettua ulos, kun oli niin kaunis ilma. Jotkut uskottelivat, että vapuksi (vappuaatoksi) tulisi lumipyryä. Eihän se mikään maailman lämpimin vappu ollut, mutta pientä tihkua suurempaa ei tapahtunut. Tänään oli jopa 13 astetta lämmintä, vaikka jokseenkin tuulista välillä. Aika paljon aurinkoa oli näkyvissä, mutta Seurasaaressa laitoin ennen ympäri kävelyä mukana olleen tuubihuivin, pipon ja hanskat sekä vielä hupun päälle, niin tarkeni olla. Seurasaareen pyöräilin Töölönrannan ja Meilahden kautta, lyhintä reittiä siis. Etsin Meilahdesta vielä sen reitin, mikä olisi suorempi, ettei tarvitsisi kiertää Huopalahdesta asti. Laitoin pyörän parkkiin ja kävelin saaren ympäri vähän kuvaillen. Siinä meni tunteroinen. Siellä oli jonkin verran enemmän ihmiisiä kuin normaalisti.

Kuvasinkin veden liplatusta pariin otteeseen, mutten laittanut sitä videota nyt tänne, kun en jaksanut alkaa tapella kännykän kanssa, kun sen tietokoneen liittymisessä on lievä ongelma. Oli oikein ihanaa katsella kimmeltävää vettä, yritin kuvata roiskeita. Ihan hyvä roiskehidastus tässä kuvassa, jos katsoisi lähempää. Toivoisin kameraa, joka olisi niin tarkka ja nopea, että pieninkin pisara näkyisi terävänä. Jospa sitten jonain päivänä.

 

Kävelyretken jälkeen pyöräilin Seurasaaresta Hietalahden läpi Jätkäsaareen ja sieltä Kaivopuistoon, kun olin kuullut, että Kaivopuistossa saattaisi olla elämää. Poljin baanalla ja muistin siinä samassa, että olin sitä samaa reittiä polkenut ennenkin Hietalahdesta Jätkäsaaren kautta Kaivopuistoon.

Kaivopuistossa toden totta oli lössiä. Jo Eiran rannassa istuttiin ja Kaivopuisto oli ihan täynnä valkolakkia. En ollut koskaan ennen nähnyt Helsingissä niin paljon ihmisiä, en ikinä. Tuli vähän sellainen jäävuori-olo, kun hieman pelottaa ajatus siitä, että jäävuoresta on vain kolmasosa merenpinnan yläpuolella - nyt tuntui, että näin kaksi kolmasosaa Helsingin väestöstä, mikä oli kuusi kertaa enemmän kuin luulin ja sitten siihen päälle tiedostin vielä sen kolmasosan, joka oli jossain muualla. Aivan älyttömästi sakkia liikkeellä Vapunpäivänä. Talutin pyöräni Kaivopuiston rantaa pitkin pois ja löysin itseni pian Länsisatamasta. Tuomiokirkon vierestä kotia ja jossain vaiheessa pääsi takaisin pyöränkin päälle. Pitäisi ostaa uusi kello, kun tuota, jota yritin rimpautella varmasti ainakin kymmenen kertaa, kun ihmiset kävelivät pyörätiellä, niin ei siitä kuulu melkein mitään ääntä. Hankkisiko sellaisen leppäkertun vai minkä. Tätä pitää pohtia. Pitäisi pohtia itseni nyt suihkuun pesulle. Nukahdin ruoan jälkeen hetkeksi ja heräsin kahdeksalta. Yli tunnin tätäkin kirjoitin. Huomenna jälleen töihin. Pitäisiköhän mennä pyörällä. Katsoo, jos aamulla jaksaa.

Mukavaa viikon alkua!

~ Lilja Lumi