maanantai 22. toukokuuta 2017

Naisten Kymppi 2017

Osallistuin viime vuonna Naisten kympille ekaa kertaa. Eilen olisi pitänyt osallistua hyvinvointitapahtumaan, mutta sain itseni kotoa liikkumaan vasta, kun se tapahtuma oli loppunut. Neljältä sain onneksi vielä haettua kassin, jossa oli lehti, paita ja osallistumisranneke.Samat kojut olivat auki seuraavanakin päivänä, mutten ollut niistä edes kovin kiinnostunut.



Eilen näkymä Kansalaistorilta. Nämä rakennusjutut ovat vain niin hienoja.



Kävin Forumin Espresso Housessa odotellessa. Söin kanapiiraan ja otin Espresso frappuccinon. Tämä oli eilinen lounas. Tuli juotua pari tuiterimpaakin illemmalla. Ja kuunneltua sivukorvalla Suomen peliä.








Tuli nukuttua aika liskosti viime yö. Neljä tuntia välillä heräillen ja kuuden aikaan nousin ylös ja lähdin pyöräilemään. Ihana aurinko oli jo sinisellä taivaalla, ainoastaan muutamia ihmisiä siellä täällä, eikä muuta liikennettä missään. Niin rauhallista, lintujen äänet kuuluivat. Kiipesin yhden mäen päällekin katselemaan hetkeksi. Nämä kuvat ovat Linnanmäen ja Kallion väliltä. Huomasin, että Kalliossa onkin kaksi Alepaa ja hyvin lähellä toisiaan.

Tultuani kotio tein aamupalaksi puuroa, kahvia ja voitelin leivät päällisineen sekä katsoin yhden lempielokuvistani, When in Rome. On kyllä ollut niin kesäinen viikonloppu. 


Ratikalla matkalla Kansalaistorille. Meinasin ostaa juoksurepun, mutta ei olisi ehtinyt, joten pakkasin mahdollisimman vähän mustaan reppuun mm. hupparin varmuuden vuoksi. Tuli tarpeeseen, mutta vasta matkan jälkeen. Aurinkorasvaa laitoin käsiin. Dekolteelta punastui outo kaistale, mutta kaula ei yhtään. Olisikohan pitänyt poolopaita pukea. Olen tällä viikolla ollut jonkinmoisessa räkätaudissa, mutta olin päättänyt, etten anna sen haitata juoksemaan lähtöä, joten en antanutkaan. Viime yönä tuli vain pari kertaa yskittyä, ei enempää. Lippalakki päässä ja popit korvissa tottakai.


Odotellaan Kuntokävelijöiden kohdalla lähtöä. Saavuin juuri parahiksi kello yhdeltä Kansalaistorille, kun nopeille juoksijoille annettiin lupaa lähteä. Radio Novan tyypit olivat juontamassa tilaisuutta. Tällaisen lössin kanssa on kyllä harmi se, että tuolta purkautuminen ja se eteneminen kestää vietävän kauan.

Alkuruuhkassa yritin yhdessä kohdassa ohittaa yhtä porukkaa korotuksen kautta, mutta kompastuin ja kaaduin vasemmalle lonkalleni. Suoristauduin vieterinä ylös, eikä se kovin kauaa sattunut. Lopulta molemmat jalat sattuivat saman verran. Miinustin loppuajastani sen 15 minuuttia, jotka piti porukassa madella. Musiikkia vaihtelin matkan aikana muutaman kerran Spotifystä, kun en osannut päättää, mitä listaa pitäisi kuunnella ja pitäisikö kuunnella, räppiä, reggaeta, rockia vai poppia. Lopulta neljän kilometrin jälkeen otin listan nimeltä Musiikkia, jonka tunnet.


Välillä ei näkynyt kilometrilappuja ja jotkut kilometrit tuntuivat menevän toisia nopeammin. Ekat viisi kilometriä ohittelin porukkaa Pikku Huopalahteen asti, sitten oli hetki tasaista menoa ja seitsemän kilometrin kohdalla minua alettiin ohitella, kun alkoi uupua tehot. Eipä haitannut. moinen. Pari kertaa tuli juotua matkalla vettä, enkä pysähtynyt kertaakaan pissalle. 



Reitti kulki suuripiirteisesti Baanalta Hietalahteen (vai niemeen, en tiedä kumpi), sieltä Meilahteen, Meilahdesta Silmukalla Pikku Huopalahteen, sieltä takakautta kuljimme metsässä hetken, näimme hevosaitaukset ja Mäkelän uimahallinkin ohi jossain vaiheessa. Eläintarhan sillan yli kohti Töölönlahtea ja takaisin Kansalaistorille.




Perillä odotti ruokaa ja bajamaja. Maaliviivan jälkeen annettiin kassi, johon kerättiin vielä edetessä tavaroita. Tässä on kaikki, mitä kassissa oli. Banaanin ehdin syödä ennen kuvan ottamista. Coitos valmis! Mietin jossain kohtaa matkaa, josko olisi vielä toinenkin juoksu/kävelytapahtuma Helsingissä tänä vuonna. Jalat sattuivat 10 kilometrin jälkeen vähäsen. Kävin nurmelle istumaan, jalkapohjat kiittivät. 

Oli kivaa, että näin tutun valokuvaajakaverin, jonka kanssa heitettiin yläfemmat taipaleen alussa, kun nähtiin, ja maaliin tultua alueella juttelin hänen kanssaan hetken. 1 tunti 30 minuuttia on ihan hyvä ajaksi henkilölle, joka on rehkinyt vain kerran tällä viikolla ja oli nukkunut huonosti ja vähän maistellut eilen. Ihmettelinkin jaksamistani. Onneksi on tämä kevät, joka auttaa jaksamaan. Tapahtuman jälkeen salaatin syötyäni ja proteiinijuoman juotuani menin rättinä kauppaan ostamaan maitoa ja magnesiumia sekä dallas-pullan, jonka jälkeen metrolla kotio. Keitin kahvin, söin pullan ja nukuin päikkärit. Olisi pitänyt vielä siivota, koska sunnuntai, mutta päivä ehti jo vaihtua. Ehtii sitten töiden jälkeen, jollei aamulla taas herää tunti ennen kelloa. Enpä usko tällä kertaa :)

Nyt hyvää yötä ja uutta viikkoa päin!

~ Lilja Lumi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kuulumisia kolmelta viikolta ja Katajanokan arkkitehtuuria

Töihin paluu flunssaviikon jälkeen oli hieman väsynyt. Tuntuu, ettei vieläkään ole oikein voimat palautuneet, vaikka siitä on jo kolme viikk...