Helatorstai

Tiistai-iltana olin pienellä kävelyllä Hakaniemessä.

Heräsin, söin banaanin, istuin hetken koneen äärellä katsellen näyttöä ja ajattelin, että vatut minä helatorstaina herään 5:45. Menin takaisin sänkyyn päättäen, että saan uudestaan unen päästä kiinni. Kestihän siinä hetken, mutta seuraavaksi havahduin 8:45. Jes! Katselin kännykkää ja Facebookissa tuli vastaan the random act of kindness - videoita, hiustenlaittovideoita ja näitä niksipirkkavideoita, että mitä kaikkea kompaktia ja kätevää on keksitty ja mitä voisi jostain tilata. Siinäpä meni tunteroinen ja huomasin, että kohta on pyykkivuoroni kello kymmenen. Ajattelin, että menen samalla käymään kaupassa ja vedin t-paidan, housut ja hupparin päälle sekä ballerinat jalkaan. Vein pyykit koneeseen ja laitoin koneen pyörimään. Lähdin kauppaan. Mietin, miksi niin laajasti liputetaan puolitangossa. Kysyin hississä asiaa naapurilta, joka oli ylös menossa, kun mie olin menossa alas hakemaan pyykkejä ja hän kertoi, että tänään on Mauno Koiviston hautajaispäivä. Sehän selittääkin. Normaalisti helatorstainahan ne kai ovat ihan ylhäällä.

K-market ei ollut auki, joten kipitin S-marketiin. Aikomuksenani oli ostaa vain aamupulla ja maitoa. Eipä ollut kuin croissanteja ja karjalanpiirakoita. Voi mälsä! Etsin korvaavaa tuotetta ja löysin paketin, missä oli pari pientä omenapiirakkaa. Otin sen. Silmäni löysivät myös valkosuklaavanukkaan. Otin senkin.

Äiti soitti ja kysyi sukujuhlista. Höpötin hänen kanssaan siinä ja huomasin naapurin miehenkin löytäneen tiensä kauppaan samana aamuna. Odotin jonossa kolme minuuttia jutellen äipökän kanssa, kunnes mieleeni pälkähti, että teki mieli suklaata, joten ostin suklaapatukan, enkä ymmärrä edes miksi piti tänään ostaa suklaapatukka, kun eilen teki sitä mieli. Tyhmä minä.

Eilen katsoin hyvän leffan nimeltä Passengers. Harmitti, etten voinut jakaa elokuvakokemustani ja hetkeä kenenkään kanssa. Tänään se pitäisi viedä takaisin videovuokraamoon. Ja tarkistaa, jos Gigantti olisi auki sillä kämppäni tarvitsee kovasti imuria. Kun ei ole moppiakaan. Enkä sellaisesta harjamopista tykkäisi, rumia ja epähygieenisiä moiset. Sinipiikan jos ostaisi joku varakas päivä. Tosin minnehän se mahtuisi, kun ei ole siivouskaappiakaan. Rikkaimuri on aina niin kiva.

Mietin toisinaan yleisissä vessoissa, miksi siellä ei voi olla pyyhettä, vaan pitää olla joku himputin käsienkuivauslaite, mikä on niin epähygieeninen ja lennättää bakteerit kaikkialle. Onneksi edes yksi ystäväni on kanssani samaa mieltä. Aina kun joku käyttää sitä lähelläni, niin lähden kiireesti pois, etten saisi roiskeita. Mieluummin kuivaan vaikka housuihin.
Asiasta leppäkerttukelloon, joka odottelee, että pääsisi rimputtamaan edessä oleville kävelijöille. Pitäisi vaihtaa pyörän kello, mutten satu omistamaan ainoatakaan ruuvimeisseliä. Pitäisi rohjeta naapurilta kyselemään tai miettiä, mistä saisi sellaisen yksittäin ostettua. Yleensä niitä myydään vähintään kuuden tai kymmenen kappaleen sarjoissa. Voisi myös olla hyvä päivä vihdoin maalata pyörä. Piti jo syksyllä, mutta se jäi. Kunpa joku tuunaisi pyöräni. Se pitää pientä naksutustakin.

Kahvi on tehty ja niin on smoothiekin. Pitää varoa, ettei vanukas karkaa parvekkeelta ulos. Eli aamupalan aika.

Phuuh! Oon kyllä niin täynnä! Pari juttua tuossa on liikaa, koska smoothiekin sisältää rahkaa, kananmunaa ja banaanin. Mihinkä se kesän kevyt ja raikas syöminen hävisi? Vai eikö ole vielä kesä :) Taidan laittaa mekon tänään kaupungille. Tosin sitten pitäisi sheivata jalkakarvat, mokomat tummelukset. Tapaan kaksi ihmistä vähintään tänään ihan tarkoituksella. Pitää käydä salillakin. Nyt lakkaan kynnet. Pitäisi katsoa, josko Gigantti olisi tänään auki, että saisi ostettua sen rikkaimurin. Siivottua kaikki pölykoirat nurkista pois haukkumasta. Pyykit jo ripustinkin. Pitäisi pestä astiat. Lukea kirjaston lehdet. Viedä tuo leffa sinne vuokraamoon (no sitä en jaksaisi tehdä, mutta pitää silti).

Mukavaa helatorstaita!

~ Lilja Lumi

Loppuun eilen päähän tullut runo

Ihmiset

Ihmiset halaavat

Hymyilevät 

Vaihtavat pieniä

merkityksellisiä katseita

Ihmiset puhuvat

Kertovat

Illoista ennen aamua

Ihmiset nauravat

Suutelevat

Rakentavat puutarhaa

Istuttavat siemeniä maahan

alusta asti multaa sormissaan

Ihmiset heräävät

Ja tämä siitä, kun näin metroasemalla kahden ystävän halaavan, kun toinen tuli metrosta ja toinen oli odottamassa. Kuinka nopea se halaus olikaan ja samalla pari hidasta sekuntia. Kahdessa sekunnissa ehtii vaikka mihin.