lauantai 13. toukokuuta 2017

Jaksamista



Arkiviikko pulkassa! On ollut kyllä pitkä viikko. Sisältäen kolme iltavuoroa. On jostain kumman syystä nukkunut vain kuuden tunnin yöunia. Vaikka haluaisi nukkua enemmän. Tänäänkin heräsin puoli tuntia ennen kellon soittoa. Yhtenä päivänä heräsin kaksi ennen kellon soittoa. Miksi sitä ei voi nukkua, kun on mahdollisuus. Onko se vain tämä kevät?
Joinain päivinä on kotiutunut vasta kahdeksalta, kun on halunnut kiristää vielä viimeisetkin mehut kehosta ennen nukkumaan menoa menemällä vielä salille vähän rehkimään. Väsynyt sali on niin ihana, kunhan sinne jaksaa vain lähteä. Riippuu tosin mielentilasta. Ja yhtenä päivänä kävin lenkilläkin.


Muistan, kun olin vähän ärtsy-väsy, niin päästyäni salille asti pukuhuoneeseen, niin muutin mieltäni ja marssin ulos. Näin on käynyt tosin vain kerran. Sain itseni onneksi silloin paikalle, mutta en jaksanut. Joskus on treeni loppunut kesken pari kertaa siksi, ettei ole jaksanut nostella, on ollut uupunut olo. Mutta sen jälkeen olo on vahvistunut ja nyt salilla käy mielellään, kun haluaa päästä vähän timmimpään kuntoon ja ehkä jopa käsi- ja vatsalihaksia vähän näkyviinkin ja pepun pyöreyteen enemmän pinkeyttä.

On tämä viikko sisältänyt myös aurinkoa, valonpilkahduksia siellä ja täällä joka päivä. Yhtenä päivänä ajattelin jopa, että tykkään iltavuoroista, kun silloin ei ole enää iltaa kovin paljoa jäljellä ja sen voi täyttää vain muutamalla asialla. Eri asia, jos olisi jälkikasvua tai joku kotona odottamassa. Silloin tekisi mieli mennä kotiin, hoitaa kotia, siellä asuvia muita henkilöitä tai olentoja, tehdä asioita yhdessä, tehdä asioita valmiiksi, käydä kaupassa, ostaa monelle päivälle ruoat ja tehdä ruokaa valmiiksi, kunnes toinen pääsee pois töistä ja lähteä vaikka illalla vielä yhdessä lenkille lempeän kevätauringon painuessa metsikön taakse. Silloin aika kuluisi nopeammin ja sen haluaisi hidastuvan. Nyt aika kuluu hitaasti ja sen haluaisi nopeutuvan.

Joskus sitä ajattelee olevansa muutaman vuoden nuorempi, vaikkei ole vielä kovin vanha, vielä nuori. Ei pidä verrata itseään niin kovasti muihin, muiden tapoihin elää ja saavutuksiin. Että miksi toinen on 25-vuotiaana menestyksekäs ja kolmen lapsen vanhempi, eikä itse ole. Yrittää vain toimia niin kuin parhaaksi näkee tai yrittää oppia toimimaan paremmin, mutta yrittää saavuttaa asiat omalla tavalla ja näkemyksellä. Elää mahdollisimman hyvin itseään ja muita kunnioittaen. Yritämmehän me aina parhaamme ja toisinaan, jollei jopa joka päivä, yritetä tulla vielä paremmiksi jossakin. Että pitäisi iloita matkasta, eikä päämäärästä, vaikka onhan se hienoa, jos saavuttaa määränpäänsä, mutta onko sitä päämäärää oikeasti olemassakaan, jos aina vanhan päämäärän saavuttaessa asettaa uuden päämäärän.

Elämä ei ole suorittamista. Elämä on elämistä. Oma elämäni on jatkuvaa ihmettelemistä, oivaltamista ja oppimista ja rakastan sitä. Rakastan myös jakamista. Ystävällenikin tänään harmittelin sitä, miten hieno ja kiva joku leffa oli,  mutta olisin halunnut jakaa sen elokuvaelämyksen jonkun kanssa, että siitä voisi olla yhtä aikaa innoissaan ja jutella, vaihtaa mielipiteitä ja hymistellä vähän lisää.



Tänä aamuna heräsin puoli tuntia ennen kelloa ja laittauduin. Lähdin Kamppiin. Piti rikkoa käteisraha, joten kävin Picnicillä aamiaisella ennen kuin hyppärin metroon ja bussiin kohti töitä.



Tänään metsäretkellä törmäsin hassun näköiseen juttuun oksassa. Oli aurinkoista ja ihanaa.


Töiden jälkeen menin lähijunalla Selloon. Kävin ensin tankkaamassa energiaa, jonka jälkeen kävin noutamassa uuden kilikellon pyörääni. Ihana leppäkerttukello, jota olin jo tovin ajatellut. Onneksi löytyi. Se on aivan ihana!


Tämän päivän ostokset. Kellon ostamisen jälkeen tapasin kaverini ja kierreltiin muutamassa kaupassa, jutskailtiin ja hupailtiin väsyneinä. Eniten aikaa vierähti Prismassa, josta ruokaostoksia.



Iltapalaksi cashew-karpalo-ciabattaa, jonka päällä on margariinia, salaatinlehti, paprikaa ja leipäjuustoa. Vihreän teen kanssa.

Nyt on vähän outo olo, mahassa kiertää ja pää särkee, joten täytynee nukkua.
Huomenna lähden Turkuun Onnibussilla.

~ Lilja Lumi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kuulumisia kolmelta viikolta ja Katajanokan arkkitehtuuria

Töihin paluu flunssaviikon jälkeen oli hieman väsynyt. Tuntuu, ettei vieläkään ole oikein voimat palautuneet, vaikka siitä on jo kolme viikk...