Tekee mieli jääkahvia. Tukka kaipaa pesua. Puuro on kilahtanut mikrossa ja kuuma kahvi on tippunut. Yöllä heräsin neljältä räkimään ainakin seitsemän kertaa ennen kuin sain unen päästä kiinni. Edellisyönä riitti vain viisi. Muutamana yönä olen herännyt puoli neljän ja neljän väliin. Yleensä siihen, ettei kohta voi nukkua, kun on niin paljon limaa kurkussa ja nukahtamista on vaikeuttanut, kun on ajatellut ihmisiä, jotka eivät puhu, eivät vastaa, ovat epäkohteliaita. Asiat, johin haluaisi tietää vastauksen. Tekee mieli lyödä päätään seinään, vaikka tietää, että vika on heissä, jotka eivät puhu.
Opettelen katsomaan erheiden läpi ihmisiä
Montaa asiaa en tiedä,
enkä ihan kaikkea ymmärrä
Kun ihmisyyskään ei ole aina inhimillistä.
Mikä sen määrittää?
Että olemme ihmisiä ihmisille.
Ihme nimeltä ihminen.
Ihme nimeltä me.
(loppu hieman lainattu)
Joskus ajattelin itse, etten taida small talkia, mutta nykyään osaan sen todella hyvin. Toisinaan ihmiset eivät vain ole juttelutuulella. Olen luullut montaa asiaa, etten osaa, mutta joissain asioissa en vain toimi samalla tavalla kuin muut. Joidenkin käytöstä en ymmärrä, vaikka se olisi heidän mielestään normaalia. Ihminen on maailman monimutkaisin elävä olento. Senkin aion selvittää joskus, miksi ihminen kehittyy niin hitaasti. Johtuuko se taidoistamme, joita joillain eläimillä ei ole. Jotkut eläimet saattavat nousta seisomaan heti syntymänsä jälkeen. Ihminen nousee seisomaan pikkuhiljaa, kun tasapainoelin ja liikuntataidot ja lihakset kehittyvät. Eläimiä toki auttaa se, että heillä on neljä jalkaa kahden sijasta. Ei eläinpennutkaan ole valmiita heti syntymästä, vaikka heillä kestäisikin vähemmän aikaa seisomaan nousu.
Haluaisin,
että osaisit lukea
rivien välistä
Eleideni lävitse
Mitä haluaisin sinulle kertoa
Kuulisit ääneen sanomattomat sanat
Kaikki lausumattomat ajatukset
Kuulisit ujon sydämeni äänen
ja avautuisit minulle
Ollut sen verran haikea fiilis tällä viikolla, että vähän runoakin rustasin.
Mutta! Pitäisi joka päivä vähän kirjoitella, että muistaisi kaiken ja kirjoittaisi juuri sen, mitä on sillä hetkellä mielessä. Aina ei vain jaksa. En ole kalenteriinkaan koskenut kolmeen päivään. Muistankohan, mitä tapahtui keskiviikkona. Vain kerran tällä viikolla käynyt salillakin, koska nappasin flunssan äidin luota jälleen kerran. Toivottavasti tämä ei oikeasti kestä kolmea viikkoa niin kuin viimeksi. Huomenna pitäisi suorittaa 10 km Naisten Kymppi ja toivoisin todellakin, että jaksaisin sen suorittaa, kun olen sitä tässä nyt varmaan parikin kuukautta, jollen enemmän, odottanut. Tyhmän tyhmä flunssa! Mene pois! Sokeri kyllä ruokkii flunssaa ja ei kannata syödä jäätelöä, kun tuntuu, että nyt on ihanan kesäinen aurinkoinen lämmin päivä, ei niiskututa eikä yskitytä. Se iski takaisin heti seuraavana yönä ja nyt yöniiskutusten jälkeen ja räkimisen jälkeen pitää käydä suunnilleen vartin välein vessassa, eöäh. Ei kiva. En ole täällä kuitenkaan sairaudestani puhumassa.
Viime lauantaina söin aamiaista, kävin salilla ja salilla meinasi treenit jäädä yhdentoista aikaan puolitiehen, kun ajattelin, että olisinpa ottanut kaikki tavarat mukaan, kun teki mieli lähteä jo Turkuun. Kävin heittämässä salikassin kämpille ja ripustin pyyhkeen kuivumaan. Pakkasin repun ja lähdin metrolla Kamppiin. Ajattelin vielä käydä Ruohonjuuressa ennen lähtöä, kun olin nähnyt mainoksen vesimelonijuomasta.
Tämä maistui vesimelonilta pitkälti, mutta siinä oli se erikoinen rakenne, mikä kookosvesissä on. Kyllähän tämän joi, mutten taida juoda toista kertaa, ettei ollut niin erikoinen. Voi että, kun kesä on smoothieiden ja juomien aikaa. Ei alkoholijuomien.
Yksi mietti, miten hän lihoaa yleensä enemmän kesän aikana, kun kerroin, että minä taas laihdun enemmän kesän aikana, koska tulee liikuttua enemmän, vaikka jotkut toki liikkuvat paljon vuoden ympäri. Kesällä vaikka tykkää enempi liikkua ulkona ja on paljon helpompi mennä ulos, niin huomasin eilen, että terassit ovat täynnä väkeä. Kesällä tykätään myös maata rannalla ja ainoastaan nauttia lämmöstä ja vähän ruskettua. Alkoholijuomien tarve taitaa kesällä lisääntyä, kun se on sellainen seurajuoma. Join eilen juoman, jossa oli 0,5 volttia alkoholia ja siitäkin tuli kumma olo. Alkoholi ei vain ole minua varten. Useimmiten se saa vain väsyneeksi ja liman nousemaan.
Kesällä ihmiset tykkäävät myös syödä paljon grillattua ruokaa ja syödä ulkona. Minä siirryn kesällä nestepitoisempiin ruokiin ja tulee juotua vettäkin enemmän kuumuuden takia, ja syön paljon hedelmiä, marjoja, salaatteja ja yleensä ottaen kevyttä ja viileää ruokaa. Talvella syön enemmän lämpimämpiä ruokia ja ehkä vähän tuhdimpiakin ruokia, että keho pysyisi lämpimänä.
Äkkäsin juuri senkin, että kun kolme viikkoa sitten oli vielä sellainen jakso, että kaipasi ainakin sen 8 tuntia unta ja sittenkin saattoi herätä väsyneenä, mutta nyt on jo kaksi viikkoa joko heräillyt öisin tai riittänyt vain se kuusi tuntia ja herännyt ihan pirteänä. Mietin, että kun kesällä on kuitenkin on niin paljon valoisampaa kuin talvella, niin uni on myös kevyempää, eikä melatoniini pääse erittymään niin hyvin. Unihan auttaa ihmistä olemaan sutjakassa kunnossa ja sitä kun ei saa tarpeeksi, niin on enemmän aikaa päivällä tehdä kaikkea, mutta se kostautuu myös sillä, että syvä uni jää vähemmälle. Kesällä on toki pirteämpi juuri suuren valomäärän takia. Ymmärsin juuri, mistä syysväsymys johtuu. Pitäisi käyttää unimaskia, ettei tulisi valo silmäluomiin nukkuessa. Jos joku ymmärsi, mitä yritän ajaa tällä takaa.
Otin myös vähän muuta evästä matkaa varten mm pari banaania ja kaksi pierettävää Paussi-patukkaa, missä oli jotain mansikkakreemiä välissä (enpä syö uudelleen). Alunperin lähtö olisi ollut joskus 16:40 ja olisi ollut perillä 18:50, mutta otin yhden lähdön, jolloin olin perillä jo kolmen aikaan tai vähän myöhemmin, koska bussi oli 5-10 minuuttia myöhässä. Kysyin joko perjantaina tai lauantai-aamuna Turussa asuvalta ystävältäni, olisiko hänellä mitään ohjelmaa, joten kun ei ollut, niin otin aiemman lähdön Turkuun, kun en ollut häntä pitkään aikaan nähnyt.
Turku tulee aina olemaan kaupunki, jonka lähellä olen varttunut ja jossa olen asunut muutaman vuoden ennen Helsinkiin muuttoa. Haluaisin aina myös käydä siellä, vaikka vierailisinkin äidin tai isän luona lähikaupungeissa. Vaikka Turku on muuttunut, niin siellä on asioita, jotka eivät voi muuttua ja niitä asioita rakastan.
Saavuin vähän yli kolme Caribian pysäkille ja kävelin Tuomaansillan kautta ja puusiltaa Aurajoen viertä pitkin kulkien keskustaan. Kuvailin Turun kevättä, joka ei ollut sielläkään vielä puhjennut täyteen johtuen kylmästä alkukeväästä. Olihan siellä vähän vaaleanpunaisia kukkia, mutta ne eivät olleet vielä oikein avautuneet, joten en viitsinyt kuvata niitä. Jospa bongaisin ja menisin tänä vuonna siihen puistoon, missä pitäisi olla paljon kirsikkapuita ja vaaleanpunaisia kukkia.
Täytyy pitää silmät ja korvat tarkkana. Viime vuonna se meni sivu suun. Tosin on vähän kurja kuvata kaunista nurmea ja puita kauniisti hajautettuna, jos paikka on täynnä ihmisiä. Siinä puistossa en ole koskaan käynyt, en tiedä, missä se on. Tänä kesänä kyllä pitää korjata moni asia, siis monessa paikassa pitää käydä, missä ei ole vielä ehtinyt Helsingissä käymään. Ja toki, jos jotkin asiat kaipaavat korjaamista, niin ne on hyvä korjata.
Höpötin parille videollekin ja katsoessani jälkeenpäin mietin, että mikä ihmeen video-ääni minulla on, ihan erikoisen kuuloinen. Olen vähän innostunut pienistä videopätkistä, kun katson päivittäin esimerkiksi Karita Tykkän videopätkiä instagramissa.
Cafe Art on yksi paikka Turussa, jossa lähes ehdottomasti käyn joka Turun visiitillä. Cafe Artin kohdalla ystäväni odotteli nurmella ja halasimme. Menimme kahvilaan sisään. Hän meni varaamaan ikkunapöydän ja minä menin jonon hännille odottamaan omaa vuoroani. Tilasin cafe latten ja irish cream - moussekakun. Höpöttelimme, hörpin kahviani ja söin kakkuani. Otettuani kahvista ja kakusta kuvat laitoin kännykän ikkunan viereen yli käden päähän ja ystäväni sitä ihmetteli.
Kerroin oman näkemykseni siitä, ettei ole sopivaa tai kohteliasta pitää kännykkää kädessä, kun tapaa jonkun toisen ihmisen. Pikaisia ruokakuvia plus nopeaa päivitystä lukuunottamatta en kännykkään koske, jollen näytä jotain kännykästä sille toiselle henkilölle. Kun käy kahvilassa tai syömässä ja näkee toisen ihmisen, voi olla hänen kanssaan ja luonaan, niin miksi silloin pitäisi räplätä kännykkää, kun on tilaisuus jutella kasvotusten?
Minua niin oudoksuttaa ihmiset, jotka istuvat räpläämässä kännyköitään kahvilassa tai missä tahansa, vaikka ovat toistensa seurassa. Pari kertaa minun on pitänyt jotakuta kaveriani pyytää laittamaan kännykkä pois ja keskittymään siihen, mitä hänen edessään on. Eihän silloin voi nauttia, jos katselee sosiaalista mediaa samalla, kun voisi kuunnella, mitä toisella on jaettavana ja kertoa myös omasta elämästään, kokemuksistaan, hauskoista asioista, joita on nähnyt tai kokenut, sille toiselle. Tai mistä tahansa maailman asiasta, joka mieleen tulee.
Joskus tuntuu jopa siltä, jos toinen räplää kännykkäänsä katsoakseen nettiä tai puhuakseen jonkun toisen kanssa, että hän ei ole kiinnostunut siitä henkilöstä, joka on hänen seurassaan ja näin käyttäytyy myös epäkohteliaasti.
Minulle kohteliaisuus on erittäin tärkeää, vaikka vieläkin harmittaa, että olin joskus liian ujo näyttääkseni kohteliaisuuttani ja opin virheestäni kantapään kautta. Ja vieläkin minun on vaikea sanoa sanaa kiitos, vaikka yritän kertoa sen muilla eleillä. Sen voisi vain sanoa, koska jos se on niin helppoa töissäkin, niin miksi vapaa-ajalla sen sanominen jää vain alkutavuun, hymyyn, nyökkäykseen, tuikkiviin silmiin tai silittämiseen.
Miten maailman kauneimmat sanat voivat olla joskus niin vaikeita?
Poistuttuamme kahvilasta kävimme Hansasta. Näimme Pikachun katossa. Söpönen. Olen ollut lapsena tai oikeastaan 16-vuotiaaksi asti pokemon-fani. Ystäväni oli jopa nauhoittanut puhelimeensa lukiossa soittoäänekseni, kun olin kerran maininnut, että "pelaan pokemonia kotona", kun pelasin sitä GameBoy Colorilla. Ja täällä Helsingissä ostin Nintendo DS:n ja siinä olen pelannut yhden Pokemon-pelin loppuun.
Kävin ystäväni kanssa pelikaupassa katselemassa. Meinasin melkein ostaa puuttuvan pokemon-pelin, mutta se oli aika kallis, joten sinne jäi. Hauskaa oli myös nähdä pokemon-monopoly ja miettiä, minkäköhän näköinen pelilauta ja kortit siinä voisi olla. Olisi voinut huvikseen sen ostaakin. Pitäisi täältä Helsingistäkin löytää joku peliporukka. Turussa oli kiva traditio, kun joka viikko kokoonnuimme muutamalla ihmisellä pelaamaan lautapelejä. Jotkut olivat tuttuja ja jotkut ihan uusia. Parista uudesta tuli jopa suosikkini mm.. salapoliisi-pelistä (jonka nimeä en muista) ja Menolipusta. Lautapelit ovat kyllä niin ihania. Mutta vaikka jotkut niin ylistävät Carcassonnea, niin minä en siitä pidä ollenkaan. Myös Scrabble, Alias ja Timpuri ovat suosikkejani. Timpuri on vaikeampi versio nykyisestä lällypelistä nimeltä Torni/Tower.
Menin sivuraiteelle. Kävimme Glitterissä ja näytin, mikä tyhmä kahvila oli tullut parin kivan kaupan tilalle ja vollotin sisäisesti. Voi että tuota aurinkoa, joka kutsuu ulos! Sen jälkeen kipitimme kaverin autolle parin mainitsemattoman mutkan kautta. Autoilimme hänen luokseen. Leikkasin hänen tukkansa, kun kello oli jo puoli seitsemän ja äidiltä oli tullut kaksi viestiä, että hän on ulkona odottamassa. Ajattelin, että hän tulisi vasta vartin päästä.
Lähdin äidin mukaan, noukimme äidin pikkuveljen, vaimokkeen ja koiran mukaan ja menimme mamman luokse. Velikin tuli sinne, kun olin laittanut hänelle viestin, että sinne nyt mennään. Kävimme mammalla, höpisimme niitä näitä, söimme vähän kääretorttua, söin keksiä kastaen ja halasin mammalle heipat. Menimme äidin luo kolmistaan, jossa hetken jumitimme jotain ohjelmaa katsoen, kunnes menimme nukkumaan.
Sunnuntai-aamuna heräsin varmaan tunti ennen seitsemältä kuin nousin ylös. Velikin heräsi. Äiti oli ostanut täytekakun, mutta ruotsinparhaastakakusta väännetty täytetty ja kuorrutettu versio (jonka täytin banaanilla, kermavaahdolla sekä aprikoosihillolla ja kuorrutin kermavaahdolla samana aamuna, piti laittaa mansikoitakin, mutta ne olivat homeessa) voitti sen mennen tullen. Olin ostanut äidille ananaksen kukaksi, jota myös äpöstelimme sinä aamuna, kun oli sopivan kypsä. Menimme veljen kanssa äidin luokse makuuhuoneeseen herättämään hänet - kumma juttu, kun oli jättänyt tietokoneen yöksi päälle, kröhöm - ja lauloimme yhteistuumin "paljon onnea vaan". Aika jännää, kun veljeni sanoi, että "nyt lauletaan, än yy tee nyt" ja puhkesimme laulamaan ihan samaa laulua.
Joskus vastasimmekin äidin joihinkin kysymyksiin ihan samoilla sanoilla ja täsmälleen samaa aikaa. Äiti joskus kysyi, että olemmeko me harjoitelleet. Ei olla: vaikka ei enää asukaan saman katon alla, niin silti se jokin tietty yhteys säilyy sisarusten välillä, mikä on hienoa. Joskus veljeni sanookin "kyl sä tiiät" ja tiedän täsmälleen, mistä on kyse, mutta jos joku kaverini sanoo "kyl sä tiiät" ja toisinaan minun pitää pyytää selventämään, kun en tiedä, mistä on kyse. Veljen kanssa kun olemme pelanneet Aliastakin paria muuta vastaan, niin olemme voittaneet, koska ei tarvita edes kuin yksi tai kaksi sanaa, niin tiedämme, mistä on kyse. Aika jännä juttu. Osaksi veljeni takia saatan tykätä tietyistä asioista, mistä "normaali tyttö" ei välttämättä pitäisi. Kuka haluaa olla normaali, kun voi olla kuka on.
Sunnuntai-iltana, kun tulin takaisin tein smoothien ja pari leipästä, kun rötväsi lopun iltaa. Teki mieli lasillista punaviiniä ja hidasta jutustelua.
Yksi työni monista ihanista puolista on se, että saa olla päivittäin ulkona. Tiistaina meillä oli kevätretki Tuomarinkylän kartanoon, jossa näimme myös hevosia. Aika monessa työssä pitää kyhjöttää sisällä koko päivän ja voi vain haikailla ulos pääsystä tuulettimet kovalla ja ikkunat auki. Ei olisi minua varten. Eikä haittaa, vaikka välillä pitäisi olla tihkusateessakin ulkona. Jos on tarpeeksi hyvä vaatetus, niin mikään sää ei haittaa (siis mikään normaali sää, ei puhuta tornadoista).
Tiistaina murisin naapurille, kun oli oma pyykkivuoroni kahdeksalta, mutta tullessani pyykkihuoneeseen, niin sen rontin pyykit pyörivät vielä 15 minuuttia. Laitoin ystävällisen pinkin lapun, jossa huomautin, että voisi valita ohjelman, joka ei mene toisen vuoron päälle. Huomasin samaisen tyypin ottaneen ajan, joka on pyykkivuorojen ulkopuolella. Taloyhtiössämme ei saa pyykätä 21 jälkeen, koska ääni saattaa kuulua jopa neljänteen kerrokseen (vaikken ole koskaan huomannut).
Edelleen haluaisin Pumalta ne 80 euron mustat juoksutrikoot, joissa on valkoisia juovia, mutta kävin myös läähättämässä näitä Stadiumin ikkunassa. Taisi olla kaupan sisältä loppuun myydyt, kun en nähnyt niitä missään rekissä. Huomasin yhtenä päivänä kaupan hyllyllä myös tämän Aloe vera-juoman. Piti toki maistaa, kun olen tällainen, joka tykkää maistella uusia juttuja ja kertoa niistä muille, jos ovat hyviä. Oli ihan ok: aika paljon maistui aloe vera, vain makeammalta. Harmitti, ettei ollut bitsejä, koska tykkään niistä.
Jonkin päivän iltasmoothie. Käytän smoothiessani tällä hetkellä pakastemansikoita, -mustikoita ja -mustaherukoita. Laitan pakastemarjoja myös aamupuuron sekaan, jossa ne sulavat kuuman puuron joukkoon ja päälle vähän jogurttia. Smoothiessa on myös (ei kovin usein raaka kananmuna) purkki maitorahkaa, tuoremehua tuomaan sulavaa rakennetta, tammenlehväsalaattia ja banaani. Voisihan siihen jotain lisätäkin ja tehdä paljon erilaisia. Näin kaupassa pariin otteeseen baby pinaattia ja ajattelin että hmm! tuostahan voisi jotain keksiä. Netistäkin varmasti löytyy smoothie-ohjeita.
Toinen kuva on siitä, kun kävin työkaverini/ystäväni kanssa keskiviikkona Silvopleessä. Ensin kovasti kummastelin, että missähän se sellainen on, kun ajattelin sanakolmikkoa Sil vous Plait, mutta näenhän minä Silvopleen joka päivä, kun siitä ohi kuljen. Siellä oli ihan hyvää maistuvaa ruokaa seisovassa pöydässä. Hintana taisi olla 22,10 euroa/kilo. Puoli kiloa tuli otettua, kun teki mieli kaikkea maistaa ja sitä pöytää kiertäessä tuli toisinaan mieli raakaruokakirjat ja kuvat, koska ihan varmasti siellä niitäkin on joukossa paljon. Kyllä menen ehdottomasti uudestaan!
Kävelimme portaat ylös ja alas pienen kahvilan puolelle, jossa otimme pikkupalat raakakakkua ja cappuccinot kumpainenkin. Oli oikein ihana nähdä pitkästä aikaa, höpötellä ja syödä hyvin.
Tämä oli varmaan torstailta. Kävin etsimässä Hakaniemen Ruohonjuuren, piti oikein navigaattoria käyttää ja tein pienen silmukan kävellessäni, kun joku oli väittänyt sen olevan Hakaniemen torin laidalla. No ei kyllä nyt ihan. Lähellä kauppahallia kyllä. Ostin Clipperin citrus & aloe vera green tean ja maistoin samana iltana. Aika perus vihreältä teeltä maistui. Maistoin uutta Happy Coco Raw - juomaa, koska yritän ilmeisesti löytää kookosjuoman, josta tykkäisin jostain syystä. Maistui paremmalta kuin tavallinen kookosvesi, mutta ei kookosjuomat ole yleisessä käytössäni tuskin koskaan, vaikka niistä sanotaan, että ovat hyviä nesteyttäjiä.
Onkohan tuo kasvikuva samaiselta illalta, kun kotiin päästyä menin takki päällä ja pipo päässä jumittamaan maton päälle makaamaan. Katselin hetken kattoa ja kuvasin, mitä näin. Piti jaksaa vielä pyykit pestä ennen nukkumaan menoa.
Ei tullut liiaksi torstaina jumiteltua, kun tajusin, mistä energiavajeeni johtuu, joten tilasin pizzan pizza onlinesta ja tuli nopeasti paikalle. Söin tästä puolet, kun ei jaksanut enempää ja toisen puolen seuraavana päivänä. Pizzassa kanaa, aurajuustoa, tuplajuusto ja rucolaa.
Perjantai-aamuna. Näytti siltä, että tulisi hyvin kaunis päivä, vaikka myöhästyinkin bussista. Kirjoitin tällaisen päivityksen seinälleni: Mitähän sinulla on suunnitteilla minulle, perjantai? Pikakävelin
bussiin, johon olisi pitänyt ehtiä, mutta liikennevalot pamautti
punaisen ja näin bussin kurvaavan pysäkille. Ajattelin että ennätän
metron kautta Sörnäisissä: juoksin hikipäissäni ja metrokin tuli ihan
heti. Sörnäisissä huomasin bussit, jotka yleensä tulevat sitä yhtä bussia ennen,
mutta se yksi bussi olikin normaalia nopeammin kaahannut niitä ennen. Odotin
seuraavaa bussia, joka tuli myöhässä, mutten onneksi myöhästynyt töistä
kuin muutaman minuutin. Aurinko paistaa ja unohdin aurinkolasit kotiin. Eihän se tosiaankaan päivää kurjentanut, sellaista sattuu ja se on vain niin hassua, että voi nauraa räkättää jälkeenpäin.
Meillä oli aivan ihana metsäretkipäivä, eikä iltapäivällä tarvinnut enää takkiakaan laittaa, kun tuli niin lämmin ilma. Tänäänkin taitaa olla ihan lämmin päivä ja toivottavasti huomennakin on kaunista, kun pitää suorittaa 10 km rupeama. Epäilyttää kovasti, miten sen jaksaa, kun kävelin työpaikalta junalla 2 km ja jalat tuntuivat uupuneilta. Tosin ne olivat kävelleet jo aiemmin metsässä ja kyykänneet ties kuin monta kertaa. Eikä huomenna varmastikaan ole myös reppua mukana, eikä samoja kenkiä, vaikka mietin, pitäisikö mennä ostamaan juoksureppu vai onko se ihan turhake. Onhan siellä matkalla kuitenkin juomispisteitä. Viime vuonna oli kumma ilma, kun välillä otti takkia pois ja se ikävästi roikkui vyötäisillä ja välillä taas tuuli niin, että se piti laittaa takaisin päälle, mutta sitten hikoilutti. Pitäisi olla joku vyölaukku ja sinne mahtuva takki.
Eilen töiden jälkeen, kun oli niin ihana aurinkoinen ilma, teki kovasti mieli jäätelöä. Piti ostaa vain yksi pallo Ben & Jerrysiltä, mutta ostinkin Sundaen, johon tuli kahta jäätelöä, kinuskikastiketta, kermavaahtoa ja härpäkkeitä päälle. Oikein overload makea-maxitus. Ja räkäilyä seuraavana yönä, minkäs teet. Tänään yritän olla syömättä makeaa ja pitäisi tankata jollain, vaikkei ole kovin nälkä. Vähän siivoilla. Ja pestä tämä takkupesä, mitä tukaksi kutsutaan.
Oikein mukavaa aurinkoista viikonloppua !
~ Lilja Lumi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti