Elämästä ja treeneistä

Laitoin kahvin porisemaan ja puuron mikroon (teen muuten puuron nykyään puoliksi mantelijuomaan, puoliksi veteen) ja aloin tiskaamaan. Tiskasin saman tien kaikki tiskit ja kuuman veden juostessa tuli hiki otsalle. Siinä tiskatessa mieleni alkoi laukata.

Mieleni laukkaa usein veden kohistessa suihkussa, tiskatessa tai istuessa bussissa. Mieleeni tuli tällä kertaa ajatus, että miten kertoisin, jos jollekin kertoisin elämäntarinani tähän päivään asti. Kävin läpi mielessäni ensimmäisestä luokasta peruskoulun ja lukion läpi, miten kävin parturi-kampaajakoulussa, asuin hetken Kuuvuoressa ja montako kertaa muutin, mitä ja millaisia töitä tein, kehen tutustuin ja kehen en.

Toisinaan mietin, mitä tekisin, jos saisin palata ajassa taaksepäin ja tietäisin asioita, joita nyt tiedän. Elämäntarinani ei ole kamalaa kuultavaa, mutta aika surullista. Tällä hetkellä en useimmiten ajattele menneisyyttäni, vaan nykyisyyttä. Olen joskus elänyt hetken unelmaa, mutta useimmiten vain unelmoin asioista.

Ei kuitenkaan pidä valittaa. Vaikka minulla on surullinen menneisyys, niin se ei ole läheskään yhtä kamala kuin joillakin. On valtavan paljon pahempiakin asioita, syy miksi en lue lehtiä. Pelkät iltasanoman kansienkin vilkaisut saavat minut harmistumaan. En ymmärrä pahoja ihmisiä, että joku voisi toista satuttaa. Asiat eivät vain toimi ilman toista puolta. Siksi on hyvä tiedostaa pahan olemassaolo, että pystyisi ja pyrkisi tekemään kaiken hyvällä tavalla.

Nyt ajan tummat pilvet pois ja käyn laittamassa pyykit koneeseen.

Elämässäni on kaikki tällä hetkellä hyvin. Tärkein asia vain puuttuu. Tottakai sitä kaipaa, kun ei ole kokonainen. Yritän nauttia hetkistä, hetkessä elämisestä ja olla positiivinen.

Piti eilen kirjoittaa perjantaifiiliksistä, jotka olivat aika huikeat, koska olin juuri tullut uudelta salilta, johon olin liittynyt. Sen jälkeen olin katsonut kaunista lämmintä ilta-aurinkoa, joka tanssi kirkkaasti hehkuen veden laineiden päällä. Ihmisporukat istuivat iltaa rannalla. Pyöräilin heidän ohitseen.

En vain ehtinyt eilen kirjoitella tai jaksanut (en edes värittänyt eilen), kun salin jälkeen kävin kaupassa, ostin treenin jälkeistä purtavaa ja tulin kämpille syömään sen katsellen yhtä sarjaa pari jaksoa, kunnes huomasin nukahtaneeni valot päällä ainakin tunniksi. Kävin pesemässä hampaat, juutuin hetkeksi instagramiin ja laitoin valot pois päältä. Aamulla heräsin silti puoli kahdeksalta, vaikka on ollut univajetta tällä viikolla. Olen nukkunut viitenä arkiyönä korkeintaan kuusi tuntia, useimmiten viitisen tuntia ja pärjännyt sillä päivisin. Pitää yrittää mennä aikaisemmin nukkumaan, koska herään kuitenkin aina aikaisin, menen kuinka myöhään nukkumaan tahansa. Yritin tänäkin aamuna nukkua pidempään ja pyörittyäni nousin puoli yhdeksältä. Ja kävin suihkussa.

Olin aika tööt eilen töiden jälkeen (viimeinen kesäpäivystyspäivä, ensi viikolla palaan omaan taloon <3), ei mikään ihme viiden tunnin unien ja työpäivän jälkeen. Tulin lähijunalla keskustaan ja kävin Forumin Stadiumissa etsimässä hienoja urheiluvaatteita uutta salia varten, johon edellispäivänä liityin. Kauan siellä pyörin, mutten mitään muuta saanut ostettua kuin Stadiumin oman kukkakuosisen urheiluliivin. Katson Ellokselta tai Zalandosta lisää löytöjä.

Huomasin yhtenä päivänä KappAhlissa ja Lindexilläkin, ettei sieltäkään liiviosastolta löytynyt edes tavallisia sopivia rintaliivejä - olen hyvin valikoiva, mutta niin pitää ollakin, jos haluaa pitää jotain useamman vuoden (tämä pätee useihin asioihin). Minulla on se vaikeus, että haluan rintaliivien olevan mahdollisimman mukavat, etteivät kiristä tai purista mistään, mutta vielä vaikeammaksi sen tekee se, että niiden pitäisi mahdollisesti olla puuvillaa. Puuvillaisia rintaliivejä on tosi harvassa.

Stadiumin jälkeen kävin Starbucksissa. Olin aika seisahtuneessa tilassa ja oli pilvistä matalapaineista säätä. Neuvottelin itselleni ei kovin makean piparjuureen tehdyn latten. Oli se silti aika makea, mutta hyvä ja jonkin ajan kuluttua väsymys alkoi väistyä. Minun piti pyytää tekijältä kermavaahto pois, kun pyysin sitä kassalla. Harmi, että hänen piti tehdä sen takia koko juoma uudestaan, ettei hänelle annettu kaikkia tietoja. Varmasti tuttua juomaa tehdessä useimmiten tekee sen samalla tavoin ja tottumuksesta laittaa kermavaahtoa, vaikka asiakas pyysi sen erikseen pois. Tosin jos pyytää "no jos ihan vähän kermavaahtoa", niin silti sitä tulee aika paljon. Starbucksissa laitetaan tosi moniin juomiin kermavaahtoa. Rakastan kermavaahtoa, mutta kehoni ei.

Välihuomautuksena: pyykit on jo tunti sitten haettu ja ripustettu kuivumaan. Samalla kuitenkin aloin siivoilla vaatteita kaappiin ja lajittelemaan. Huomasin myös pestyt kierrätykseen menevät vaatteet ja laittelin niitä samalla pussiin ja keräsin vaatteita lattialta kaappiin ja pyykkikoriin. Leikkasin varpaan kynnet, jotka pitäisi lakata ennen kuin pian lähden ulos, koska täällä sisällä on ihan simolaisen kuuma. Samalla huomasin keskeneräisen projektien nimeltä kaappien järjestely ja siivous, niin löysinkin itseni sellaisesta hommasta, kun pyrin siihen, että olisi vain yksi tuote käytössä kerrallaan esimerkiksi pesuaineissa ja meikkivoiteissa (paitsi iho- ja naamasaippuoita on kyllä kaksi, koska salille ja matkaan ei voi ottaa palasaippuoita). Vien siis ylimääräiset saippuat, voiteet tms, joita on todella vähän käytetty ja osa jopa avaamattomia, töihin niin joku saa ottaa ken tarvitsee. Olen tehnyt näin kerran ennenkin ja hyvin hävisivät kahvihuoneen pöydältä. Kaiken lisäksi tulen siitä iloiseksi.

Tällaista tämä ajatuksen ja tekemisen juoksu välillä on.

Takaisin aiheeseen. Kuuma kahvijuoma kourassani käppäilin Stockmanniin ja ensimmäisen kerroksen hiustuoteosastolle. Katselin hetken erimerkkisiä hiustuotteita, kun asiakaspalvelijanainen kysyi, tarvitsisinko apua. Aloin kysellä Redkenin tuotteista, kun oli ollut jo jonkin aikaa mielessä ostaa sellainen, mikä olisi paras hiuksilleni: haluaisin sileät, kiiltävät, ilmavat ja tuuhean näköiset ja tuntuiset hiukset. Hän kertoi Redkenin tuotteista ja päädyimme juuri tähän All softiin, jota olin ajatellutkin. Kyselin myös, onko tietty Redkenin tuote poistunut: ruskea läpinäkyvä pullo, jonka kerran sain työssäoppimispaikassani lahjaksi esittelijän käydessä. Hän kertoi tuotteen (joka oli luultavasti Smooth down tms) vaihtuneen samaa asiaa ajavaan Frizz Dismissiin. Hän kertoi myös luonnonkiharille tarkoitetusta tuotteesta, mutta kun keskustelimme tuotteiden ominaisuuksista, niin päädyimme tosiaankin tähän all softiin, jolla pesin hiukseni tänä aamuna ja tuntuvat kyllä ihanilta ja hajukin oli mieluinen.

Höpöttelimme siinä samassa, kun kommentoin, ettei tällä korvaavalla tuotteella varmastikaan ole samaa hajua, yhdestä toisesta tuotteesta, joka tuoksui ihanasti piparkakulta, mutta poistui jo jokin aika sitten markkinoilta. Sunsilkin ruskeille/tummille hiuksille tarkoitetut shampoo ja hoitoaine joskus tuoksuivat tältä, mutta sitten Sunsilk päätti uudistaa kaikki tuotteensa ja tämäkin tuote hävisi ja korvaantui sellaisella, joka ei tosiaankaan tuoksu piparkakulta. Olisikohan ollut kiinni ominaisuuksista vai tuoksusta, että tuote uudistettiin. Onhan se täysin jouluinen tuoksu, minäkin tykkäsin käyttää sitä vain talvisaikaan.

Olisi voinut jäädä höpöttelemään pidemmäksikin aikaa hänen kanssaan. Oli mukavainen.

Jotkut hyvät muutkin kuin hiustuotteet (esim Jeppe Jääkarhu vanilja-naminami ja pandan banaanilakritsipatukka) vain muuttuvat tai häviävät ja niiden tilalle tulee jotain muuta. Nykyään ei ole edes naminameja, vaan vanukkaita, tulikohan siihenkin jokin kielisäädös. En saa koskaan tietää syitä, miksi tykkäämäni tuotteet katosivat kaupasta. Onhan näitä tuotteita paljon muitakin ja on aina kiva kokeilla uusia asioita, mutta silti.

Menin ratikalla kämpille, vaihdoin repun salikassiin ja menin salille, joka sijaitsee lähelläni. Se tuntuu tosi mukavalta salilta. Siellä on kaksi salia, yhteinen sali ja vain naisille suunnattu sali. Molempia käytän, koska molemmista löytyy hyviä laitteita. Vietin ensin 15 minuuttia juoksumatolla, jonka kulmaa saa käännettyä ihan kuin juoksisi ylämäkeä (ainoa haittapuoli, että tässä laitteessa ei ole kummoistakaan vaimennusta). Hien saatua pintaan lähdin tutkimaan, mitä kaikkia laitteita salilla on ja käytin suurinta osaa, mutta en vapaita painoja. Lisäksi sekä yhteisessä salissa että naisten puolella soi todella hyvä ja energisoiva musiikki. Hiki virtasi, vettä kului ja mieli nousi monta pykälää ylemmäs. Ainoa miinuspuoli tällä salilla on, että sieltä puuttuu sauna, mutta saunaan voi mennä vaikka jossain kylpylässä tai kun vierailee vanhempien luona.

Pics from past week

 

Terveellistä herkuttelua viime lauantaina. Ennen kuin lähdin Malminportaita tahkomaan, niin otin Jungle Juicesta Maca my whey - nimisen todella hyvän ja piristävän smoothien. Saa ehdottaa muita hyviä :) Portaiden jälkeen kävin kaupasta hakemassa vadelmia ja täytettyjä kasvispaprikoita.

Olikohan se lauantai, kun kävin kaverin kanssa katsomassa Scapessa Star Trekin uudessa Scape-teatterissa. Seuraavana päivänä kävin katsomassa Ice Agen. Minulla oli sarjalippuja, joista on yksi vielä jäljellä.

Lauantaina kävin portaita juoksemassa. Sunnuntaina tein jälleen 15 kilometrin pyörälenkin.

Olen ollut Oulunkylässä töissä, niin on ollut nopeampi kulkea lähijunalla kuin bussilla.

Kerrankin hyvä syy syödä nallekarkkeja. En niitä muuten söisikään.

Tilasin Adlibrikseltä uusia värityskirjoja, joita ei ainakaan Akateemisesta kirjakaupasta löytynyt. Harmitus kyllä, että muistin väärin Johanna Basfordin kirjat ja tilasin Salaisen puutarhan, kun oikea kirja olisi ollut Lumottu metsä. Taidan tämänkin viedä töihin. Saa ken haluaa.

Kun haluaa lähteä lenkille topissa ja juoksuhousuissa, eikä ole taskua, niin avaimen voi kiinnittä lenkistään vaikkapa paidan olkaimeen.

Taisin mainita Lindexin. Hankin sieltä tämän ihanan pitkän mekon kauniilla selkämyksellä ja hienon turkoosi-valkoisen paidan. En tiedä, missä tätä mekkoa käyttäisi, mutta jos tänään tai huomenna on ulkona aurinkoista ja lämmin, niin voin lähteä tämän kanssa vaikka kaupungille ja vetää vielä korkokengät jalkaan. Vielä on kesää jäljellä. Voisin käyttää tätä myös oikealla illallisella jossain ravintolassa. On kivaa pukeutua välillä hienosti.

Tulee käytyä ihastelemassa tätä rantaa toisinaan.

Kahvilassakin kerran istuin työpäivän jälkeen. 

Nämä olen värittänyt kuluneen viikon aikana. Seuraava on viittä vaille valmis.

  

Ennen salia ja salin jälkeen eiliseltä illalta. Jännittävää, että aurinko muuttuu keltaisemmaksi laskiessaan.

Nyt suoristan hiukset ja laittaudun kaupungille katselemaan, mitä kaikkea tulee vastaan.

Kivaa viikonloppua!

~ Lilja Lumi

Motivoitumista

"I want new phone!"

"No I don't."

"Yes, I do!"

"Merde..."

When I start wanting new stuff I usually call it fall. It started early this year.

Today I was sighing for autumn clothes. Maybe I go shopping some day.

Hnnööö... Ajattelin kirjoittaa tuon lauseen ajatellessani, miltä tämä perjantai on tuntunut. Tai no ajattelin ennen kuin töiden jälkeen nautittu cafe au lait alkoi vaikuttaa. Pohdin ääneen työkavereilleni, että miksi on niin väsy olo, kun kaikki tuntuivat haukottelevan. Olihan matalapaine päällä, perjantai ja töitä jäljellä enää tunti.

Sitten hoksasin sen, ainakin periaatteellisesti. En ollut juonut yhtään kahvia sinä aamuna, enkä työpäivän aikana. Aamulla join appelsiinimehulasillisen ja töissä teetä. Suuntasin tuttuun Esplanadiin ja tilasin cafe au laitin ja mansikkapullan. Söin ja join hyvillä mielin, mutta jälkeenpäin pulla toki harmitti vähäsen, vaikka olikin hyvän makuista.

Ajattelin nyt tosissaan aloittaa sellaisen, että herkuttelisin vain kerran viikossa. Kaapista löytyy nyt sokeritonta suklaata, joka kerran päivässä on sallittu herkku, mutta muuten yritän syödä mahdollisimman terveellisesti.

Tämän viikko ei oikeastaan hujahtanut, mutta nyt tuli kuin tulikin perjantai. Viimeinen lomaviikko hujahti. Johtunee siitä, että oli niin tottunut loman slow motion - rytmiin ja siihen, että saa herätä silloin, kun herää. Ilman kelloa. Ensimhymäisenä aamuna nukuin luultavasti vain neljä tuntia, mutta olin ihan pirteänä töissä. Oli vähän jännittänyt töihin paluu uusien lasten ja aikuisten seuraan, mutta ihan suotta. Lapset olivat ihania ja työkaverit tosi mukavia ja tuttujakin lapsia näki. Olen saanut paljon halauksia tällä viikolla.

Nyt työviikko on kuitenkin pulkassa, mutta liikuntasuoritus miinuksella ja veden lipitys plussalla. Koska on pitänyt jälleen totutella työrytmiin, aamuherätyksiin sekä bussijuoksuihin, niin unirytmi on pitänyt yrittää löytää uudelleen. Yöunet ovat olleet neljästä kuuteen tuntiin, kun illalla ei malttaisi mennä aikaisin nukkumaan ja aamulla täytyy nousta aikaisin. Huonosti nukutut yöt tarkoittavat sitä, ettei keho jaksa suorittaa työpäivän jälkeen enää liikuntaa - jalat ovat tuntuneet aika säkeiltä toisinaan. Kyllä tämä tästä tasoittuu. Hiljalleen.

Huomenna ja ylihuomenna aion ainakin liikkua. Aion mennä portaita juoksemaan - oikein kunnon rääkki palautukseen! Tänäänkin nousin muutamat portaat ja heti pohkeissa alkoi tuntua. Ajattelin, että ei sellainen peli vetele. Haluan, että kehoni jaksaa työskennellä, liikkua ja voi hyvin.

Ajattelin tuossa tiskatessa (yllätin itseni imuroimalla ja tiskaamalla lastenlauluja lauleskellen tultuani kämpille, kun odottelin eilen rippeeksi jääneitä kasvis-pizzapaloja mikrosta), että kun on lopettanut jatkuvan liikkeessä olemisen, niin sitten jämähtää. Pitää löytää uudestaan moodi päälle. Liikkua haluaa enemmän vain liikkumalla enemmän.

Eilen suuntasin töiden jälkeen pitkästä aikaa Ruoholahteen. Ensin lähijunalla rautatieasemalle ja sieltä metrolla Ruoholahteen. Paljon nopeammin menee lähijunalla kuin körötellä puoli tuntia bussilla. Pitää vain kävellä muutama sata metriä enemmän päästäkseen lähimmälle asemalle. Ihan hyvä vain. Kävin Ruoholahden Jyskissä (koska en tiedä muita Jyskejä) ostamassa uuden froteelakanan sänkyyn. Sen jälkeen maistoin pitkästä aikaa gelatoa ja lattea, olivat sopivasti hollilla.

Kun olin ostanut lakanapakkauksen, niin kävin hetken kuluttua vaihtamassa sen toiseen lakanaan. Aloin jäätelöä syödessäni miettiä, että minkä kokoinen sänky siellä kämpillä onkaan ja muistin, että sänkyni onkin 120 senttiä leveä, eikä 140 cm. Olin ensin epähuomiossa ostanut 160 cm lakanan. Kuka oikeasti unohtaa sänkynsä leveyden - olen sentään joskus omistanut 140 leveän sängyn, mutta se oli silloin, kun asuin vielä Turussa. Sieltä lähtiessä sängyn leveys oli kyllä 160, mutta se tuli myytyä - koska siksi. Froteelakanat ovat parhaimpia, koska ne tuntuvat ihanilta ihoa vasten ja ne pysyvät helposti paikoillaan toisin kuin ei-pingotettavat lakanat. Tuli samalla vaihdettua pussilakanatkin uusiin jokin aika sitten Ikeasta ostettuihin harmaisiin satiinipuuvillapussilakanoihin. Nyt on mukavaa katsella siistiä kämppää.

Ostin tänään luumunpunaisia neilikoitakin, jotka ovat maljakossa ikkuna-laudalla.

Eilen sain maistaa myös herkkua kasvispizzaa, jonka päällä oli sieniproteiinia, joka toi pizzaan mehevyyttä ja pehmeyttä ja kaiken lisäksi maistui hyvältä.

Ennen kuin lähdin Ruoholahdesta kävin myös tässä eriskummallisessa Citymarketissa, joka sijaitsi saman rakennuksen alakerrassa. Löysin sieltä söpön huulirasvan, joka myös korostaa huulien väriä ja jo jonkin aikaa miettimäni CC-voiteen, jota kokeilin tänään töissä ja se on todellakin hieno keksintö.

Se on sinertävää voidetta, joka iholla mukautuu oman ihon väriin ja tasoittaa punoitusta ja ihon sävyä antaen iholle kauniin hehkun. Vaihtoehtoina oli anti-redness ja anti-dullness. Otin nyt anti-rednessin, kunnes on aika vaihtaa anti-dullnessiin. Ihoni ei kun oikein tykkää aina kesästä, niin sille ei oikein saisi laittaa mitään ylimääräistä, mutta pitää ja siihen tarkoitukseen cc-voide on passeli. Tämä voide - toisin kuin muut värilliset voiteet - auttaa ihoa paranemaan ja kaunistumaan. Olen jos joitakin värivoiteita ja meikkejä kokeillut, mutta jokainen niistä tuntuu vain pahentavan ihon kuntoa. Tämä toimii myös aurinkosuojana, joten aivan supertuote kaikin puolin.

  

  

Keskiviikkona töiden jälkeen tapasin ystäväni ja pari muuta. Istuskelimme nurmikolla hetken aikaa patonkeja syöden ja höpisten, kunnes päätimme lähteä Helsingin Tuomiokirkon lähellä sijaitsevaan museoon. Kävimme lasten kaupungissa sekä ylimmässä kerroksessa, jossa oli aika erikoinen teema. Menkää itse katsomaan, en paljasta. Näitä ihania kuvia oli seinillä ja haluaisin todellakin tietää, kuka on ollut taiteilemassa, koska tykkäsin museossa näistä seinätaiteiluista eniten. Pitää käydä uudestaan paremmalla ajalla, ehdimme olla siellä vain puolisen tuntia. Yläkerran oleskelutila näytti varsin houkuttelevalta.

Tämä on tosiaan ensimmäinen Helsingin museo, jossa olen käynyt. Olen käynyt Kiasman aulassa ja putiikissa, joten sitä ei lasketa. Haluaisin kyllä mielelläni käydä monessa museossa ja kulttuuripaikassa katselemassa kauneutta, mutta pitää vähän maksaa siitä huvista. Kyllähän sitä voisi.

Pienenä olin "kirjastonörtti" ja olen vieläkin. Tällä hetkellä harmittaa vain, ettei kirjastot ole auki viikonloppuisin. Pitää odottaa syksyä, että kirjastojen aukioloajat muuttuvat, koska kaikkein mieluiten kävisin kirjastossa viikon-loppuna, kun on aikaa, enkä likaisena ja nuhjuisena töiden jälkeen arkipäivänä.

Tiistaina kävin kääntymässä töiden jälkeen kirjastossa aikomuksenani hakea vain pari leffaa katsottavaksi, mutta kuinkas sitten kävikään, eksyin kolmanteen kerrokseen. :)

Tässä värittämäni toinen kuva hankkimastani Hanna Karlzonin värityskirjasta. Uskokaa vain, oikeasti tämä on vielä hienompi kuin valokuvana. Laitan tämän jokin päivä seinälle. Tätä oli ihaninta värittää. Väritin tätä kolme iltaa ja vähän joinain aamuinakin, etten olisi malttanut lähteä töihin, vaan jäädä värittämään. Ilokseni ja harmikseni sain tämän valmiiksi. Haluaisin värittää tämän saman kuvan toiseenkin kertaan. Hankin tällä viikolla lisää stabilon värikyniä, mutta paksuudeltaan 1mm, kun nuo edelliset ovat 0.4mm ja vaikka niillä on tosi kiva värittää, niin en haluaisi olla koko ajan ostamassa uusia värejä, joten isommat alueet voi värittää isommalla päällä. Jeje.

Sellainen viikko tähän asti.

Hyvää yötä

~ Lilja Lumi

Kauneutta ja värejä

Aika rento ja inspiroitunut päivä ollut tänään. Tuo kuva on edellispäivältä, kun olimme ystäväni kanssa katselemassa lentokoneita Helsinki-Vantaan - lento-kentällä.

Eilen näin Studio Ghiblin Tulikärpästen haudan, joka on siitä vakavimmasta päästä, mutta tykkäsin kuitenkin. Sen takia olenkin tänään koko päivän kuunnellut ensin Studio Ghiblin piano - soundtrackia youtubesta ja muitakin mm. sellokappaleita ja pianokappaleita ja menevämpääkin musiikkia, kunhan sain ostettua halvat kuulokkeet Tigerista. Niissä on kyllä vähän turhan pitkä johto. Haluaisin ostaa langattomat kuulokkeet - toivottavasti niitä saa kytkettyä myös kännykkään kiinni.

Aamulla oli kuitenkin ihanaa kuljeskella aamukahvihuuruissa ja kaunista musiikkia korvilla pitkin Kamppia ja antaa jalkojen johdattaa. Oli hieman utuinen olo, mutta todella keveä ja vähän hömelö olo, kun musiikkia kuuluu ja samalla haistaa kahvin ja tuoreen pullan tuoksun. Yhtään pullaa en kylläkään tänään syönyt. Tuli todella vähän syötyä tänään, koska aamiaisen jälkeen söin vasta viideltä jogurtin ja bagelin, josta jätin puolet syömättä. Illalla söin kämpillä banaanin ja kananmunan sekä lasillisen kookoskaakaota. Kun on alkanut kuunnella kehoaan, niin ei sillä olekaan voinut olla nälkä, kun tänään on vähän vain vaellellut ympäriinsä.

 

Olin pyörällä keskustassa käytyäni välillä kämpillä ja kanniskelin jääkahvia taskussa ja kädessä pyöräillen kuulokkeet korvilla. Käännyin Pitkänsillan-rannasta vasemmalle ja kuljin rantaviivaa pitkin antaen auringon paistaa. Hyvä että oli aurinkolasit. Niissä olisi pitänyt olla kolminkertainen häikäisysuoja, kun aurinko paistoi niin kirkkaasti, että häikäisi aurinkolasien läpikin. Ilman laseja tosin en olisi nähnyt mitään.

Ennen pyöräilyä ja päivällistä kävin parissa korukaupassa ihastelemassa, Vero Modassa, jossa näin tosi kivan paidan, ja kiersin hetken Stadiumilla. Sen jälkeen menin Ruohonjuureen katselemaan ja sieltä tarttui mukaan nämä kolme tuotetta: fluoriton Aloe Vera - hammastahna, Madaran karhunvatukkaa ja valkoista savea sisältävä kasvosaippua sekä Mossan kasvovesi. Toivottavasti näillä lähtisi vihdoin naama puhtaaksi. Kasvosaippuaa on ainakin helpompi käyttää kuin puhdistusmaitoa, koska se lähtee nopeasti pesemällä pois, jos pesee nopeasti lavuaarissa - ja muutenkin jättää hyvän puhtaan tunnun. Sen jälkeen hieroo kasvovedellä kostutetulla vanulapulla kasvot ja kasvoveden jälkeen laitan tuon kasvoveden kanssa sopivan Mossan kosteusvoiteen, joka viimeistelee puhdistuksen. En tiedä, tarvitsisiko yövoidetta, kun en ole koskaan käyttänyt.

Kävin pullantuoksuisen Kampin ja Forumin läpi Stockmannin ohi Akateemiseen kirjakauppaan, jonka yläkerrasta sain vihdoin inspiraatiota kuvassa näkyvät tuotteet. Aivan ihania kuvia Hanna Karlzonin kuvittamassa värityskirjassa, jonka nimikin on Kesäyö. En löytänyt Salaista puutarhaa, mutta tässä saattaa olla vähän selkeämmät ja ihanat kuvat myös. Kävi yksi toinenkin kirja mielessä, mutta jospa sitten sen jälkeen, kun olen tämän värittänyt. Onhan tuolla hyllyssäkin yksi aikuisten värityskirja.

Nämä ovat myös ensimmäiset Stabilo-kynät, jotka ostin. Harmikseni huomasin kämpillä vasta, että näistä puuttuu kokonaan ruskea ja joitain muitakin värejä, muttei 18 värin pakkaus voikaan kaikkea sisältää. Nämä nimenomaiset 0.4mm värit halusin lyhyen vartensa takia (ovat niin söpöt). No väritkin täydentyvät joskus - viimeistään, kun alkaa jostain väristä muste loppua.

Tällaisen kauniin kuvan väritin. Ystäväni väitti, että kuvan tyttö näyttää minulta, mutta viittasin asialle kintaalla. Innostuin kovasti värittäessäni tuosta käsi-tatuoinnista. En ihan ranteeseen asti haluaisi tatuointia (ei mitään hihoja) mutta kaunis kukka käsivarressa olisi ihana. Olen miettinyt mandalaa, mutta voisihan se olla toisenkinlainen.

 

Väritin tämän pari vai kolme kuukautta sitten. Muutama kuukausi sitten hankin puuvärit (aika huonot sellaiset, niistä ei tule vahvaa jälkeä). Pienenä väritin paljon ja piirsin jonkin verran. Väritin kuitenkin enemmän, vaikka pitäisihän niitä piirustustaitojaankin petrata, jos on jokin taito olemassa. Se taito saattoi olla vahvimmillaan 13-22-vuoden iässä, mutta kaikenlaisia taitoja voi harjoitella, että niissä paranee.

On superhienoa, että aikuisillekin on tehty värityskirjoja, mutta on vaikea löytää sopivaa sillä kirjat tuppaavat olla liian monimutkaisia ja yksityiskohtaisia kuvineen ja kuvioineen. Pitäisihän riittää väritettävää, eihän voisi olla liian suurialaisiakaan, mutta liian yksityiskohtaisesta en tykkää, koska se on jo aika suttuista. On ihanaa yhdistellä värejä. Harmi kyllä, että lasten värityskirjoja ei löydy enää samalla tavalla kuin ennen. Rakastin värityskirjoista varsinkin niitä, joissa sai värittää Akua, Iinestä,  Minniä, Mikkiä sekä ankkaveljeksiä ja -siskoksia. Nyt kun katselee kaupoista ja kirjakaupoista, niin on vain trendivärityskirjoja pinnalla olevista elokuvista tai puuhakirjoja. Onneksi on sentään google, josta saa hakusanalla haettua vaikka minkälaisia kuvia. Ei tosin ole omaa tulostinta.

Minun piti oikeastaan olla jo pari tuntia sitten unten mailla, mutta minkäs teet, kun ei nukuta, vaikka onkin noussut ylös kahdeksalta. Jos laittaisi herätyksen tuohon viiden tunnin päähän, että saisin takaisin työrytmistä kiinni. Harmittelen nyt jälkikäteen, miksen ottanut kaikkia viittä viikkoa lomaa, mutta kaikkia asioita ei voi ennalta tietää. Jos tarjotaan lomaa, niin otan vastaan. Tykkään paljon työstäni, mutta lomat tuntuvat aina menevän liian vauhdikkaasti ohi, vaikka alkupäivinä aika tuntuu matelevan, niin se alkaa kävellä ja juosta, ottaa spurtteja eteenpäin. Olen aamuihminen, mutta herätyskello ei ole kaveri eikä kiirekään. Onhan kuitenkin illat ja viikonloput. Vielä huominen (siis tämä päivä) lomaa jäljellä. Mihin ihmeeseen ne kolme viikkoa hujahtivat?

~ Lilja Lumi

Ihana kesäpäivä pyöräillen

Tosi kivaa, kun on jälleen pyörä käytössä :)

Ei tästä treenauksesta kyllä tule loppua. Eilenkin olin Hanasaaren portaita juoksemassa ylös ja ramppia pitkin alas 12 kertaa ja kävelin kämpille.

Ajattelin, etten enää samana päivänä juokse yhtään, mutta illemmalla piti vielä päästä kävelemään Töölönlahden ympäri. Oli kaunista, vaikkakin aika tuulista. Ihme, että jokaisella rajatulla vesialueella pitää olla oma nimensä. Hakaniemenrannaksi olen luullut oikeasti Tokoinrantaa, että Hakaniemen ranta olisi ilmeisesti toisella puolella siltaa, vaikka uskon kovin monen kutsuvan varsinkin sitä rantaa Hakaniemen rannaksi. Ja Töölönlahtea olen luullut Kaisaniemeksi. Missä se Kaisaniemi sitten on?

Tekaisin eilen päivällä banaanilettuja ja pilkoin vesimelonia kaveriksi. Kävin yhdessä lähikasvisravintolassa eilen ja maistoin pitkästä aikaa siellä vesimelonia. Pitihän sitä saada jääkaappiinkin. Toinen puoli olisi vielä syömättä. Maiskuttelisiko sitä tämän kirjoittamisen jälkeen. Ei sovi syödä vesimelonia samalla kun kirjoittelee koneella - saattaa tulla tahmaista.

Istuskelin hetken Hakaniemen rannassakin eilen aikomuksena nauttia aurinkoisesta päivästä lueskellen ja kahvia juoden. Ennen lähikaupan kahvimaatista on saanut hyvääkin kahvia, mutta nyt vain hyvin laihaa sumppia, vaikka pistää vahvuuden korkeimmaksi. Oli niin tuulista, että pelkäsin kahvimukin kohta lähtevän lentoon. Luin hetken, söin evääni ja menin lukemaan lehden loppuun kämpille parvekkeen ovi auki. Ihme miten nyt kesällä heti huomaa, ettei huoneistossa ole tuuletettu, onneksi tuota ranskalaista parveketta voi pitää koko ajan auki. Eipä täällä ole auki saatavia ikkunoitakaan. Pääsin kuitenkin vielä illemmalla ulkoilemaan. Ilman lehteä ja kahvikuppia. On kyllä jo pidemmän aikaa pitänyt hankkia kannettava termosmuki, muttei ole saanut aikaiseksi.

Tänään kuitenkin otin pyörän ja lähdin liikkeelle jo ennen kahtatoista katsottuani (erikoista minulta) yhden suomalaisen elokuvan, joka ei oikeastaan ollut kovin huono. Onneksi suomalaisiin lastenelokuviin voi luottaa. Risto Räppääjä ja Anneli ja Onneli ovat hyviä. Tosin tykkään enemmän suomalaisesta teatterista kuin suomalaisista elokuvista.

Jotkut väittävät, että teattereissa aina ylinäytellään, mutta mielestäni teattereissa oleva "ylinäytteleminen" on todella mielekästä, ovatpa ainakin paljon aidomman oloisia kuin elokuvissa. Sen takia pidän suomalaisista lasten elokuvistakin, koska ne ovat enemmän teatterimaisempia kuin aikuisten elokuvat. Sellainen ylinäytteleminen saa vain hymyilemään. Koska se on aitoa. Minulle.

Olen varmaan niin paljon tekemisissä lasten kanssa, etten tulkitse ylinäyttelemistä kuin tavalliseksi näyttelemiseksi, koska sillaista sen pitäisi olla. Lapset tekevät kaiken täysillä teeskentelemättä ja peittelemättä tunteitaan tai peitellen ne erittäin näkyvästi. Se on upeaa ja ihanaa.

Eksyin sivuraiteille. Tänään pyöräilin lähemmäs 16 kilometriä.

Pyöräilin Meilahden kautta Huopalahden ohi Munkkivuoreen, johon on navigaattorin mukaan 6,8 kilometriä, mutta pyöräilin Munkkivuoresta Lapinmäen ja Etelä-Haagan läpi sinne, missä näkyi, että keskusta on tuohon suuntaan, niin menin sitten sinne kulkien aika kauan Mannerheimintietä, se kun on todella pitkä tie. Luulemani lisäkilometrit tulivat siitä, kun yritin jossain kohtaa oikaista ja tietenkin eksyin ennen kuin löysin takaisin oikealle tielle. Oli todella aurinkoinen keli ja ihana pyöräillä. Onneksi tuli laitettua aurinkorasvaa, vaikka käden iho näyttikin vähän siltä kuin siitä lähtisi iho kohta kuoriutumaan.

Mannerheimintieltä Aleksanterinkadulle ja pyörän selästä hyppy pois, koska niin paljon alkoi vilistä ihmisiä. Ei ihmekään, ettei kenelläkään muulla siellä ole pyörää. En kyllä ollenkaan tykkää ajaa varsinkaan ratikoiden seassa, koska jos pyörän rengas luiskahtaakin siihen uomaan, niin voi olla seuraavaksi kadulla rähmällään.

Laitoin pyörän parkkiin, mistä sen saa kätevästi mukaansa lähtiessä ja menin Stockmannin Espresso Houseen syömään bagelin. Tämän lounaan nautin viiden paikkeilla. Lounashan se periaatteessa on tai päivällinen, kun se tulee aamupalan jälkeen, vaikka tuskin sillä on mitään väliä. Vaikka aamupala tuli syötyä yhdeksän pintaan ja sisälsi vain kaurapuuron voisilmällä ja kahvin kookosöljyllä, niin ennen viittä ei tullut juurikaan nälkä. Oikeastaan se alkoi heräilemään vasta, kun istahdin pöytään ja kuvasin nuo tarjottimen päälliset eli jäälatten, kanabagelin ja mustikkajogurtin, joka sisälsi jogurttia, mustikkaa, raejuustoa ja muutaman kuivatun karpalon.

Kuvasin tuon ikkunan, kun ajattelin siinä kuunnellessani musiikkia, puheen sorinaa ja kahvilatunnelmaa, että voi kun olisi läppäri mukana, niin voisi istuskella tuossa kirjoittelemassa tarinan tynkää, katsella välillä ulos ja ympärille ideoita imien ja hörpiskellen samalla kahvia. Ehkä jonain päivänä.

Kämpille tullessa kyllä hymyilytti, janotti ja olo oli likainen, mutta se korjaantui suihkulla. Nyt kello on seitsemän ja on jälleen nälkä. Mitähän sitä sitten söisi. Olo on hyvä, nälkäinen ja rentoutunut.

Nauttikaa kesäpäivistä!

~ Lilja Lumi