Ole ihminen ihmiselle

Olen iloinen, että on edelleen ns. vanhaa kansaa, jotka puhuvat ja käyttäytyvät hyvin sievästi, kohteliaasti ja empaattisesti kanssaihmisiään kohtaan. Tänään jälleen kuulin töiden jälkeen bussissa yhden vanhan rouvashenkilön puhuvan puhelimessa luultavasti lapsensa tai sukulaisensa kanssa. Toisessa päässä oli huolia ja mummo lohdutti hyvin ja hänellä oli valmis ratkaisu samalla, kun kutsui itsensä kylään. Se tapa, millä hän puhui, oli ilo korville ja sydämelle.

Aina meidän pitäisi ajatella, miten toisille puhutaan nätisti, mutta ihan aina kaikissa tilanteissa ei tule ajateltua. Joskus tulee myöhemmin mieleen, jos tuli sanottua tai toimittua hölmösti ja toivon mukaan suurin osa pyytää anteeksi sanojaan tai tekojaan. Me olemme kuitenkin vain ihmisiä.

Myönnän tehneeni itsekin joskus virheitä, mutta onneksi ihmiset ovat ymmärtäväisiä. Kenenkään ei edes pitäisi yrittää tulla täydelliseksi, koska se on mahdotonta jopa ajatuksena. Kaikki me kuitenkin opimme. Ja opimme uudestaan. Tommy Tabermannin sanoin Ole ihminen ihmiselle: olemalla ystävällinen ja ymmärtämällä inhimillisyyttä.

Voimme yrittää parhaamme, enempää ei voisi edes vaatia. Miksi yrittää mahdotonta.

Voit olla täydellinen omana itsenäsi.

kuva googlesta

Tämän tekstin kirjoitin tänään bussissa töistä päästyäni. Ja on soinut tänään päässä Zen Cafén Ihminen ja Tuulensuoja. Kuulin sattumalta nuita linkkejä selaillessani myös Huonot päiväsi, jossa on myös kivat sanat. Olen huomannut viime päivinä kuuntelevani vain modernia klassista pianon, viulun ja sellon muodossa. Ja taustamusiikkina Studio Ghiblin ja Disneyn musiikkia ilman sanoja. Taustamusiikki on pauhannut yleensä sen takia, koska en voi kuunnella sanoja lukiessani. Eihän toiselle voi puhuakaan silloin, kun hän lukee, silloin pitää nostaa katseensa kirjasta ja kuunnella.

Nuorempana kuuntelin myös paljon kappaleita Todella kaunis, Jättiläinen, Mies jonka ympäriltä tuolit viedään, Piha ilman sadettajaa, Aamuisin ja Talo (jota saatoin kuunnella monta kertaa peräkkäin kovalla isoista kuperista sankakuulokkeista). Sain Zen Cafen Jättiläinen-levyn yhtenä jouluna isältäni lahjaksi. Olen kuunnellut Samuli Putron myöhempääkin tuotantoa. Olen tykännyt nuorempana ja vieläkin jonkin verran Ultra Brasta ja Scandinavian Music Groupista. Laulanut musiikin mukana suihkussa, siivotessa ja tiskatessa. Vanhempana olen tykännyt Pariisin keväästä. Tosi monista suomalaisista laulajista siis. Myös monista ohimenevistä vierasmaalaisista.

Halusin 12-vuotiaana tulla isona Ultra Bra-yhtyeen laulajaksi. 14-vuotiaana opettajaksi.

googlesta kuva

Tänään oli superkiva päivä töissä. Töissä lähellä työpäivän loppua huomasin olevani todella väsynyt. Onneksi väsymys ei tuntunut kuin pienenä hölmöytenä ja olin hyvässä yliväsymystilassa eli aika pirteä. Ehkä jaksoin parilla piparilla, kahvilla ja namilla vanukkaalla, joista mitään ei pitänyt syödä. Kuuden jälkeen illalla nukahdin lueskeltuani hetken. Viime aikoina olen ollut normaalia väsyneempi. Töiden jälkeen kävin torstain mukaisesti selaamassa kirjastossa lehtiä. Sitten kaupan kautta asuntoon, jossa vallitsee pieni siivo.

Lusmuilin viime sunnuntain siivouksen eli en ole siivonnut tai tiskannut yli viikkoon. Olen aina pessyt saman kulhon tehdessäni puuroa, kupin juodessa kahvia tai teetä, huuhdellut veitsen leipää leikatessa ja voidellessa. Mitäpä sitä tiskata muuta kuin, mitä käyttää. Tiskivuoren peikko on edelleen viemärissä. Roskiksenkin olen kerran vienyt. Saisin nämä vaatteet ja loput astiat tiskattua ja pyyhittyä tasot alle puolessa tunnissa, jos joku ilmoittaisi tulostaan, mutta ei ole tullut odottamattomia eikä odotettujakaan yllätysvieraita. Ennen vanhaan aina pidettiin vierasvaraa yllätysvieraiden varalta.

~ Lilja Lumi

Aamulla pitäisi herätä jälleen kuudelta, käydä suihkussa ja pakata nopeasti matkalaukkuun tarpeellinen viikonloppumatkaa varten. Olen tähän aikaan huomenna ollut jo yli tunnin Jyväskylässä.