Perjantaina meillä oli työpaikan pikkujoulut. Paikka oli lähellä kämppääni, joten työkaverin kanssa kävimme kaupan kautta, heitimme tavarat kämpille, laittauduimme ja lähdimme suunnistamaan kohti pelipaikkaa ja löysimmekin sen. Ruoat ja seura olivat jo odottamassa.
Siellä höpöteltiin, syötiin ja juotiin sekä kuunneltiin musiikkiesitys. Jokaisen oli pitänyt kirjoittaa jokin asia itsestään ja arvuuteltiin yhdessä, kenestä olisi kysymys. Jostain kumman syystä suurimman osan jutuista mietittiin, olisinko se minä. Siellä oli kaikenmoisia juttuja, joita en voisi edes kuvitella tekeväni. Lappuni tuli vastaan toiseksi viimeisenä. Olin kirjoittanut, että kirjoittelen runoja ja lausuinkin yhden.
Tarjolla oli myös kaikenlaista makeaa ja niitä popsiessa oli yllärilahjojen aika, ku jokaisen piti ostaa alle viiden euron pieni lahja, joka alkaisi oman nimen ensimmäisellä kirjaimellä ja pitäisi kuvata antajaansa. Meinasi olla vaikeaa löytää sellaista kaupasta.
Paljon naurettiin myös, kun meitin pohjoisesta kotoisin oleva työkaverimme kertoi pohjoisen murteen juttuja. Varsinkin se, miten karhu pannee, tuli valtavasti naurua, varsinkin heiltä, jotka eivät puhu mitään murretta. Karhu siis pannee että mur mur. Eli sanoo :)
Paikasta piti poistua yhteentoista mennessä ja talsimme johonkin paikalliseen meluisaan baariin istumaan. En kuullut melussa mitään, mitä kuusi muuta pöytäseuruelaista puhui, koska melussa ei pysty keskittymään ja oli lisäksi niin kova ääni muutenkin, niin oli pienesti orpo olo, joten yritin parhaani lukea huulilta. En ollut alkoholipitoista juonut ollenkaan, joten olin ihan valmis nukkumaan yhden aikaan, mutta piti odottaa vielä häntä, joka majoittui luokseni.
Vihdoin pääsimme lähtemään ja kävelimme muutama sataa metriä kämpilleni, tein pedin työkaverille (ja toivottavasti myös ystävälle), pesin hampaat ja naaman, höpistiin hetki ja nukuimme.
Aamulla heräsin ensin ja kun kaveri heräsi, niin söimme kahvia ja aamupalaa sekä höpinä jatkui. Työkaveri kehui kovasti asuntoani ja sanoi saaneensa siitä inspiraatiota. Mukavaa, että olen voinut asumuksellani inspiraatiota tuottaa. Minullahan ei ole kovinkaan paljon huonekaluja tai tavaraa muutenkaan. Ruokapöytä ja tuolit puuttuvat. Hän kehui myös kovasti näkymää ja innostui ranskalaisesta parvekkeestani. Hän on kyllä tosi kiva.
 |
| Kaunis kuva googlesta |
Hän lähti jonkin kotvan kuluttua ja minäkin ajattelin lähteä kirjastoon. Ajattelin, että ehtiihän sitä huomennakin, joten pakkasin salikassin ja lähdin kaupungille. Yritin etsiä kirjakaupasta tiettyä kirjaa ja kun vihdoin löysin sen, niin ajattelin, että se onkin vääränlainen kieliasunsa takia. Talsin edestakaisin ja aloin turhautua.
Kävin Suomalaisessa kirjakaupassa, mutta huomasin, että se on oikeasti kalliimpi kuin Akateeminen kirjakauppa, hinnat eroavat 5-10 euroa. Akateemisessa käydessäni join jääkahvia ja koin pientä brain freezeä alussa. Piti saada jotain kylmää, kun oli niin kuuma ja raskas olo hormonien takia. Tai yleisen ketutuksen. Stockmannin Akateemisessa kirjakaupassa oli älyttömän paljon ihmisiä ja kaikki tuntuivat olevan tiellä, eikä mitään nähnyt. Tosin monet muutkin saattavat olla samaa mieltä, eivätkä he sille mitään voi, jos sattuvat olemaan tiellä, koska siellä todellakin oli niin turkasen paljon ihmisiä.
Suomalaisesta poistuessa näin ratikkani saapuvan ja painoin takaoven nappia, mutta ratikka lähti siitä nenän edestä. Sitten suutuin. Suutuin niin kovasti, että vaikka olin jo hylännyt ajatuksen salitreenistä, niin lähdin sinne purkamaan suuttumista ja turhautumista. Crosstrainerilla jälleen lämmittelin ja sen jälkeen tein rintalihakset, vatsalihakset, selkälihakset ja sivuttaisjalkalihakset. Koettelin taas rajojani mm. vatsalihaslaitteessa ja lisäilin koko ajan painoja 2,5 kiloa kerrallaan.
 |
| Kuva googlesta |
Treenin jälkeen menin saunaan ja voi sitä autuutta. En ollut enää ratikalle tai ihmismassalle tai muullekaan mieltä painavalle asialle kettuuntunut, vaan ne hälvenivät ja tilalle tulivat endorfiinit ja adrenaliinilla helpotettu olo. Peseydyin pitkään ja olo oli niin ihanan raukea niin kuin aina treenin ja saunan jälkeen.
Pääsin ratikan kyytiin, ihastelin ulkona vilisevää elämää ja niitä kaikkia valoja Aleksanterinkadulla tummia rakennuksia ja iltataivasta vasten. Kävin kaupassa, ostin kiinalaista ja olutta, jota en juonutkaan. Maistoin ja kaadoin tänään pois, ei tehnyt mieli. Mitäpä sitä juoda, jollei tee mieli.
Join lisää vettä lasista, johon oli sekoitettu lusikallinen aloe veraa, joka on alkanut toimia, se alkaa näkymään ihossa. Menin yhdentoista aikoihin nukkumaan ja heräsin ennen seitsemää, kas näin.
 |
| Kaunis googlesta |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti